Terveydenhuollon uhkasakkojen filosofiaa en ymmärrä. Nyt esimerkiksi Jyväskylän kaupungin suun terveydenhuolto on saanut 500 000 euron uhkasakon liian pitkistä jonoista, kuten muun muassa Hesari uutisoi. Tämä merkitsee sitä, että sakko toteutuu jos suun terveydenhuollon kiireettömän hoidon jonot eivät lyhene kuuden kuukauden raameihin vuoden loppuun mennessä. Tällä hetkellä, tai kun viimeksi asiasta luin ja siitä kuulin, kiireettömän hammashoidon jono on vuoden luokkaa.
Entäs siinä tapauksessa, jos tuo sakko todella tulee maksuun? Onko suun terveydenhuollolla siinä vaiheessa jotenkin niin kuin paremmat resurssit purkaa jonojaan. Ja miten ihmeessä edes uhkaaminen voisi puolittaa jonotusajan? Millä tempulla? Ei ymmärrä. Onkohan Jyväskylän kaupungilla tuossa vaiheessa muka enemmän resursseja lyhentää terveydenhuollon jonojaan, kuin sillä on nyt? Ei tietenkään ole. Sekä Jyväskylän virkamiehet että luottamushenkilöt ovat koko ajan tuoneet julki, miten tiukka Jyväskylän kaupungin taloudellinen tilanne on.
En ymmärrä, mikä on se nerokas taka-ajatus näissä uhkasakoissa. En voi tulla muuhun päätelmään, kuin että johtavana ajatuksena on ennen kaikkea jonkinlainen rankaisumieli, kun ajatuksena pitäisi olla vain ja ainoastaan asian myönteinen ratkaiseminen. Tällainen uhkasakkomentaliteetti on yksinkertaisesti nurinkurinen. Yksittäisten henkilöiden välisessä kanssakäymisessä voi jotenkin ”hyvällä tahdolla” ymmärtää sen, että ”syyllistä” halutaan rankaista tavalla tai toisella. Se on ”inhimillistä”. Mutta viranomaistoimintaan sellainen ei sovi. Eivät vaikeat asiat niin voi tulla hoidetuiksi.
Onhan se nyt kestämätön tilanne, jos sakon seurauksena kaupunki on taloudellisesti entistä kurjemmassa tilanteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti