Ulkoistetaan työmarkkinapolitiikka äärimmilleen. Käsittääkseni työmarkkinajärjestöt haluavat vaikuttaa hyvin moniin asioihin. Miksi niille ei sitten annettaisi enemmän valtaa ja samalla tietysti hiukan lisää vastuuta. Annetaan siis työmarkkinajärjestöille paljon sellaista valtaa ja vastuuta, joka vaikuttaa työmarkkinoihin.
Valtaa on helppo antaa, jos vain uskaltaa, ja vielä helpompi ottaa vastaan, mutta miten annetaan vastuuta työmarkkinajärjestöille entistä enemmän? Vastuuta tarkalleen ottaen mistä? Ja miten mitataan se, että vastuu on tullut kannettua? Nythän minusta näyttää siltä, että kolmikannassa työmarkkinajärjestöt neuvottelevat itselleen sopivat sopimukset, joilla on kuitenkin ratkaiseva vaikutus koko yhteiskuntaan tavalla jos toisellakin. Toki valtiokin siinä yrittää jotakin olla vaikuttamassa. Mutta ainakin se on selvää, että julkiselle osapuolelle jää ennen kaikkea tosi paljon vastuuta siitä, kun työmarkkinat eivät toimikaan halutulla tavalla. Lisäksi julkisella vallalla on muutenkin haasteita liikaa, joten tehdään asiat helpommiksi kaikkien kannalta ja ulkoistetaan työmarkkinakysymykset työmarkkinaosapuolille täysin.
Se ongelmahan tässä ulkoistamisessa tietysti on, että myös julkisen vallan päätöksillä on olennainen vaikutus osaltaan työmarkkinoiden ja talouden toimivuuteen. Eli vaikka työmarkkinaosapuolet toimisivat kuinka rakentavasti yhteiskunnan kannalta, julkiset infrastruktuuri-, koulutus- ja muut päätökset voivat haitata hyvää kehitystä enemmän tai vähemmän, siis huonoimmassa tapauksessa. Tämä epätasapaino pitää ratkaista selkeällä sopimuksella valtion ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Muutenkin koko ulkoistamisen toimivuus edellyttää yksilöityä sopimusta valtion ja työmarkkinakentän kesken.
No, mistä sovitaan? Joudutaan sopimaan varmaan tosi monesta asiasta. Sovittavien asioiden pitää olla hyvin selkeitä ja mitattavia, jotta valtio ja työmarkkinakenttä voivat tietyin väliajoin käydä yhdessä läpi onko sovitut asiat saatu aikaan. Siis onko tietyt työmarkkinoiden (ja talouden) toimivuutta osoittavat tunnusluvut saavutettu, ja onko esimerkiksi valtion lupaamat infrastruktuuri- ja koulutusasiat toteutettu, tai onko verotuksessa tehty ne toimet, jotka julkinen osapuoli on luvannut tehdä sen ja työmarkkinakentän välisessä sopimuksessa. No, hiukan näin ehkä nytkin toimitaan periaatteessa, että valtiovalta sitoutuu tiettyihin juttuihin omalta puoleltaan. Mutta tässä ääriulkoistamisessa on ajatuksena, että valtio ottaa vastuulleen vain sille luontevimmin kuuluvat laajavaikutteiset ja koordinoimista vaativat asiat ja taas työmarkkinaneuvottelijoille siirretään työmarkkinoihin vaikuttavaa valtaa entisen lisäksi niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Niin, ne mitattavat ja sovittavat asiat: Valtio ja työmarkkinapuoli sopivat, että on saavutettava vähintään tietty työllisyysaste. Työllisyysasteessa pitää siis edistyä selvin askelin. Ja jonakin sovittuna ajankohtana sen pitää olla vähintään jokin hyvin korkea luku. Ainakin 80 prosenttiin se pitää sopia osapuolten kesken esimerkiksi tällä vuosikymmenellä. Sitten pitää sopia muistakin tunnusluvuista jo senkin takia, ettei hyvää työllisyysastetta tai muuta parantunutta tunnuslukua saavuteta jonkin toisen tärkeän tunnusluvun, siis tärkeän asian, kustannuksella. Ja valtion pitää täyttää omalta osaltaan taas tietyt tulokset edellytysten luonnin suhteen. No, tietysti esimerkiksi työllisyysaste riippuu juuri näistä eri osapuolten toimenpiteistä, joten osapuolten työnjako ja vastuut pitää sopia tarkasti.
Jos luvut kehittyvät sovitulla tavalla, homma ok ja esimerkiksi työmarkkinakenttä saa pitää ruhtinaalliseksi sovitun työmarkkinavaltansa. Mutta jos joku mättää, niin tämä ääriulkoistamissopimus päättyy ja palataan nykymeininkiin.
Työllisyysasteesta vielä: Työllisyysasteesta ja muista vastaavista seikoista pitää sopia tarkkaan myös se, että niiden on edistyttävä kaikissa ikäryhmissä. Sama koskee myös muita väestöryhmittelyjä. Lisäksi pitää sulkea pois mahdollisuus, että jotakin ongelmaa ”ratkaistaan” kyseenalaisilla keinoilla vain jotta tulokset näyttäisivät hyviltä.
Jos tässä bloggauksessa ei ollut mitään uutta, niin se on vain hyvä merkki siitä, että Suomessa asiat ovat menossa kovaa vauhtia parempaan.
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti