Sdp ja kokoomus näyttävät olevan hyvin eri mieltä siitä, pitäisikö terveydenhuolto järjestää suunnilleen kuten nyt vai pitäisikö siihen tuoda nykyistä enemmän mukaan sitä, että potilas voi mennä setelin kanssa mihin haluaa, olkoon yksityinen tai julkinen.
Nyt minun pitäisi pohdiskella, miten itse käyttäytyisin (käyttäydyin), jos tarjotaan vaihtoehtoina esimerkiksi hampaidenhoidon loppuunsaattamista kunnallisella (edelleen) tai hiukan suuremmalla omavastuulla yksityisellä. Pohdiskelu antaisi vähän esimakua siitä, miltä se laaja valinnanvapaus sitten tuntuisi. Tosin tilanne ei ole aivan vertailukelpoinen. Mutta en viitsi alkaa jaaritella.
Satuin juuri lukemaan peräkkäin yhden kokoomuslaisen ja yhden sosiaalidemokraatin näkemyksen terveydenhuollon järjestämisestä. Noiden näkemysten esitystapa on kyllä hauska suhteessa toisiinsa. Sieltähän löytyy aivan selvä yhteinen tekijä, vai löytyykö? Edellinen sanoo, että pitää olla ihmisen eikä järjestelmän asialla ja jälkimmäinen, että pitää olla ihmisen eikä bisneksen asialla. No, jos asiat olisivat helppoja ja jos voisi aina luottaa kaikkiin puheisiin ja jos ei jätettäisi kauheasti sanomatta ja jos tietäisi että kaikki ymmärtäisivät tutustumismatkat aina samalla tavalla, niin ongelma ratkeaisi helposti. Otettaisiin vain kantaa siihen, pitäisikö olla järjestelmän vai bisneksen asialla, kun "ihmisen" puolella ovat kaikki. Kallistuisin tässä valinnassa vähintään 45 astetta bisneksen suuntaan. Mutta tämä tosiaan muun muassa ehdolla, että yhteiskunnan kustannukset eivät nouse vaan pikemminkin laskevat eivätkä esimerkiksi palkkakustannukset alalla nouse.
Loppukevennys: Mikä on ihmisen asia?
Lue myös blogin muita kirjoituksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti