Jatketaan samaa rataa vaan

Siitä, että veturimiehet aloittavat mielenilmauksen, tuli mieleen muun muassa seuraavaa:

Minulle kyllä sopii, että lopetetaan junalla matkustaminen tästä päivästä lähtien toistaiseksi. Kuitenkaan VR:ää tai esimerkiksi ministerin liikenneuudistuspyrkimyksiä tai -toimia vastaan minulla ei ole mitään. Kaikkein vähiten voi olla sitä vastaan, että uudistusajatuksia otetaan ääneen esille.

Voisiko vaihteeksi kokeilla keskustelua seisautusten sijaan? Tuntuisi fiksulta, jos voisi vaikka aina.

Jos vuokralla asuminen lisääntyisi

Kerrostaloasuntoja rakennetaan nyt kuulemma niin paljon, että asiantuntijan mukaan jossakin vaiheessa vauhdin täytyy hidastua (Kauppalehti).

Ei se mitään, rakennetaan vaan, sillä kyllä markkinat toimivat, nehän toimivat aina, eikö niin? Vain näkökulma vaihtelee.

On turhaa varoitella rakentamishuumasta. Kyseessä ei ole ongelma vaan mahdollisuus. Tuossa samassa jutussahan kerrotaan, että kerrostaloissa on paljon rahasto- ja sijoittajarakentamista. Yli puolet uusista kerrostaloasunnoista menee vuokralle. Hyvä niin.

Kyllähän sen on havainnut, että asuntoja todella rakennetaan niin suuremmilla kuin vähän pienemmilläkin paikkakunnilla. Mutta jos nykyinen rakentamistahti johtaa edes vähäiseltä osaltaan vuokralla asumisen ja vuokratarjonnan lisääntymiseen, ihmisten olisi paljon helpompi muuttaa esimerkiksi työn perässä suuntaan jos toiseenkin.

Työvoiman liikkuvuudestahan on taas viime aikoina puhuttu lämpimikseen, kun on ilmennyt vaihteeksi suuri ja äkkinäinen työvoimatarve laivan- ja autonrakentamisessa. No, olin lukevinani jostakin lehdestä, että ainakaan toiseen noista ei ole ollut ongelmia rekrytoinnissa. Noin muutenkin luulen, siis luulen, että rekrytointikarsinta on kova ja että erittäin moni tosissaan pyrkivä ja kokenut ei pääse, jotenkin on tällainen aavistus.

Pahaa pelkään, vaikken pelkääkään, että työvoiman liikkuvuudesta paljon puhuvat eivät ihan tosissaan etsi tehokkaita ja periaatteellisia ratkaisuja ongelmaan. Jos esimerkiksi asumiskulttuurissa vallitseva käytäntö pysyy aina vaan sellaisena, että asuntoon mennään olemaan ikuisesti, asumisjärjestelyjä on vaikea muuttaa. Mutta jos asutaan vuokralla, ainakin yhden henkilön on paljon helpompi muuttaa muualle. Myös pariskunnan tapauksessa vuokralla asuminen mahdollistaa paremmin erilaiset muuttuvat asumisjärjestelyt niin, ettei olla sidottuja liian korkeisiin kokonaisasumiskustannuksiin.

Jos on syntymässä hyväkuntoisten kerrostaloasuntojen hinnaltaan kohtuullistuvat vuokramarkkinat, niin sittenhän vuokralla asumisesta tulee yleistyvä vaihtoehto. Vielä parempi olisi, että siitä tulisi vallitseva asumismuoto. Ja jotta homma toimii, ihmisten pitää jo asumaan asettuessaan valmistautua muuttoon, ja varustaa asunto sen mukaan eli pelkistetysti, eikö kuulostaisikin tyylikkäältä, pelkistetysti, pohjoismaista, suomalaista?

Tietysti vuokra-asumista pitäisi tästä vielä tuotteistaa ja jalostaa eteenpäin. No, onhan tätä ollut jo pitkän aikaa kaupallisesti eripituista asumistarjontaa, mutta käytännöstä pitää tehdä vallitseva ja sille pitää luoda laajat markkinat. Ennemmin tai myöhemmin tähän suuntaan joka tapauksessa mennään myös asumisessa.

Toivottavasti rakentaminen siis jatkuu vähintään nykyisellä vauhdilla. Eikä vuokratyyppisen asumisen pidä rajoittua kerrostaloasumiseen, vaan yhtä lailla sen kannattaa yleistyä myös pientaloasumisessa.

Tietysti on niitä, jotka työllistyvät hyvin siellä missä ovat, eikä heillä ole tarvetta edes muuttamisen harkitsemiseen ainakaan työn takia. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä yleislinjaa, että asumista kannattaa muuttaa huomattavasti joustavammaksi.

”Keskiluokan verokapina” – hyvä kun selvisi sekin

Uusi Suomi -verkkolehdestä luin tämän jutun, minkä jälkeen syntyivät ainakin seuraavat ajatukset:

Uuden vaihtoehdon tai Sinisen tulevaisuuden nimen olisikin kannattanut olla Keskiluokan Verokapina (Finland). Olisi ollut iskevä mutta paljon kertova nimi, kun nyt on täysin avoimeksi jäävä sanapari tai vain Siniset, jonka niin sanottua sanomaa sitten vapaamuotoisesti ja kauniisti meille hoksaamattomille selvennetään, että nimellä halutaan ilmaista mitä sitten halutaankin ilmaista.

Tosin edes nimi Keskiluokan Verokapina (Finland) ei saisi minua äänestämään ”puoluetta”, eikä varsinkaan keskiluokan verokapina. Itse asiassa keskiluokan verokapina -toiminta-ajatus herätti mielikuvan, että Uusi vaihtoehto tai Sininen tulevaisuus kiillottaa itseään ”myyntikuntoon” kilpailevalle organisaatiolle.

Tornitalo – miten on mahdollista?

Katsellessani huvikseni asuntoilmoituksia Etuovi.comista huomasin sattumalta mainoksen 13-kerroksisesta asuintalosta Ylöjärvellä. Se oli yllättävää, Ylöjärvelle niin korkea talo. Ylöjärvi on käsittääkseni maaseutumainen pikkukaupunki, jossa 13-kerroksisen rakennuksen kuvittelisi herättävän täydellistä vastustusta kaikin mahdollisin perusteluin ja keinoin.

Mutta tosiaan nyt tuollaisen asuintalon huoneistoja ennakkomarkkinoidaan. Talo valmistuisi vuonna 2019. Kohde on osa laajempaa kokonaisuutta, josta ainakin vuonna 2014 on valmistunut yksi asunto-osakeyhtiökokonaisuus.

Kyllähän kyseistä taloa on vastustettukin näköjään aikanaan monin perusteluin ja tavoin. Mielenkiintoista olisi tietää tarkemminkin, millaisia kiistoja esimerkiksi päättäjien keskuudessa on käyty kyseisestä hankkeesta. Kiinnostavaa olisi myös tietää, onko ollut selviä puolueiden välisiä eroja suhtautumisessa. Mutta näistä asioista on vaikea löytää tietoa näin jälkeenpäin.

Vaikka en tiedä yleisemmin, mitä perusteluita Ylöjärven päättäjät ovat esittäneet puolesta ja vastaan esimerkiksi juuri tuon korkean rakennuksen suhteen, on myönteistä, että tällaisen hankkeen mahdollistamiseen kunnan taholta on lopulta löytynyt riittävä kannatus ja rohkeus, huolimatta ehkä suurestakin vastustuksesta. Vai eikö sitten vastustus ole ollutkaan kovin laajaa, mikä olisi yllättävää?

Yleisemminkin vaikuttaa siltä, että ”tornitaloista” puhutaan nykyään yhä enemmän, ja jopa kasvavissa kehyskunnissa, joihin esimerkiksi Ylöjärvi kuuluu Tampereen naapurina. Vaikka siis tornitalot ovat olleet viime aikoina paljon esillä keskusteluissa, niin sitäkin tärkeämpää olisi, että yleensäkin oltaisiin valmiimpia poikkeamaan totutusta rakennusympäristöstä ja sallittaisiin esimerkiksi suuret rakennuskokonaisuudet, kovasta vastustuksesta huolimatta. Jo pelkästään se, että hankkeita mahdollistetaan ja toteutetaan vastustuksesta huolimatta, on plussaa ja osoittaa selkärankaa päätöksenteossa. Näin toki sillä ehdolla, että hanke on esimerkiksi pitkällä tähtäyksellä paikkakunnalle kannattava ja lisäksi vielä maisemakuvallisesti yllättävä ja piristävä, kuten vaikkapa yksityinen rakennushanke parhaimmillaan.

ltalehti: Vihreiden Niinistö: Halla-aho-johtoisia persuja ei…

Halla-ahon puheenjohtajuusvoiton nostattamia tunnelmia selaillessani, Iltalehdessä tuli vastaan otsikko: ”Vihreiden Niinistö: Halla-aho-johtoisia persuja ei voida hyväksyä - -” Tässä kohtaa olin ihmeissäni, sillä päässäni otsikko jatkui luonnollisesti, sanojayhteydestä johtuen: ”oppositioon”.

Helsingin Sanomat kertoo Australian lehtien vaikeuksista

Helsingin Sanomat kertoo tuoreella tavalla, hyvä niin, tuulahduksena maailmalta, miten Suom Australiassa lehdet ovat vaikeuksissa, kun ensin tulivat yleisöä rohmuamaan ja kahmimaan ja sama toisin päin Google ja Facebook ja sitten muutama muu kansainvälinen tiedotusväline. Jälkimmäisten joukossa huomasin järkytyksekseni ja pöyristyksekseni myös Guardianin, siis Guardianin. Miten Guardiankin on lähtenyt rohmuamaan ja kahmimaan lukijoita ja käyttämään Australiaa kokeilualustanaan englanninkielisten lukijoiden rohmuamiseksi ja kahmimiseksi kansallisilta, mielenkiintoinen sana muuten tuo kansallinen näinä aikoina, riippumatto… mikä se sana nyt olikaan ja mikä sen asiallinen merkitys, tiedotusvälineiltä.

No, en tietenkään pöyristy tai järkyty enkä edes teeskentele sellaista sen johdosta, että jopa Guardian ja BBC pyrkivät valtaamaan markkinoita, mutta erityisesti niiden kohdalla se on mielenkiintoinen asia. Niistä ei tule ensimmäisenä mieleen aggressiivinen markkinoidenlaajennuspolitiikka.

Guardianhan pyytää verkkosivullaan (https://www.theguardian.com/international) lukijalta tukea hyvin nöyrästi. Se kertoo lukijalle, että toisin kuin monet muut he eivät ole pystyttäneet maksumuuria koska haluavat journalisminsa olevan mahdollisimman saavutettavaa kaikille. Lopuksi he pyytävät, että lukija tukisi lehteä 4,99 eurolla kuukaudessa. Pystyisikö suomalainen media tähän? Ehkä se nähtäisiin Suomessa riskialttiina hyppynä. Vaatisi ainakin asenne- ja näkökulmamuutosta medialta ottaa tuollainen lähestymistapa. Pelättäisiin luultavasti, että lukijat sen jälkeen pitäisivät vakiintunutta ja voimakasta lehteä onnettomana, arvostus vähenisi. Vai eikö sittenkään? Niin näyttää vaan Guardiankin olevan uhka mediajättien tapaan kansallisille tiedotusvälineille, nöyränäkin. Toki Guardian on laaja konserni käsittääkseni, kuten esimerkiksi Sanoma, joten voihan heillä olla monenlaista ansaintapolitiikkaa kansainvälisillä markkinoilla. Mutta silti, olisiko lehdelle sittenkään riskialtista ottaa äärimmäisen nöyrä lähestymistapa lukijaan ainakin yhtenä ansaintakeinona?

Mutta en noin muuten nosta Guardianiakaan muita korkeammalle, en todella. Pikemminkin tuo nöyrä pyyntö lukijalta on vain myönteinen yksittäinen ele.

Yhä useammin luen vain otsikot

Ei-sosiaalisen median osalta käsitykseni maailman asioista on yhä enemmän otsikoiden varassa. Se johtuu kahdesta seikasta. Ensinnäkin yleisesti juttutarjonnan lisääntyessä minusta on tullut niin pilalle hemmoteltu, että yhä enemmän selaan vain otsikoita mutta en lue muuta tekstiä. Ikään kuin söisin koko ajan karkkia, joka ei vaan jaksa säväyttää kuten sama karkki ennen. Toiseksi, hiukan ristiriitaisesti edelliseen nähden, niin sanottujen kovien tai kovahkojen maksumuurien lisääntyessä jätän yhä enemmän juttuja lukematta, koska en maksa. Nämä kaksi syytä liittyvät tietenkin toisiinsa, sillä ennen jopa kokonaisen lehden tilaaminen oli aivan erityinen juttu kun taas nykyään ei meinaa viitsiä lukea ilmaiseksi edes yksittäistä juttua vaikka otsikko olisi vähän räväkkäkin.

Mutta tuossa myöhemmin linkissä on jo sellainen juttu, että enpä olisi uskonut edes Ranskan vaalienaikaisesta menosta sellaista, mutta pakko se nyt on uskoa. Niinpä taidan lukea jutusta muutakin kuin otsikon, kunhan ensin juon kahvia, syön jotakin, käyn lenkillä ja vielä sen jälkeen ihmettelen muutaman tuttavan kanssa puhelimessa että hohhoijaa, kaikenlaista: (HS).

Halla-aho, 40 prosenttia

En ole minkään puolueen jäsen, en edes Perussuomalaisten. Mutta koska yhteiskunnallinen päätöksenteko ja moni yksityisempikin päätöksenteko on rakentunut nimenomaan puolueiden ympärille, niin on erittäin perusteltua ”huudella” puolueiden ulkopuolelta näkemyksiään joistakin puolueiden asioista. Tämä ulkopuolelta ”huutelemisen” oikeus koskee myös Perussuomalaisten ulkopuolisuutta.

Yksi kiinnostava puolueiden asia on puheenjohtajan valinta. En tietenkään voi äänestää siitä, mutta voin kuitenkin ilmaista ajatuksiani esimerkiksi vähälevikkisessä blogissani.

Jos Halla-ahon puheenjohtajuutta kannattaa Perussuomalaisten äänestäjistä 40 prosenttia ja seuraavaksi tulevan puheenjohtajuutta 26 prosenttia (HS), niin yritän tässä miettiä, miten asiaan voisi vaikka suhtautua.

40 on yllättävän suuri prosenttiosuus, ja myös ero ensimmäisen ja toisen välillä on yllättävän suuri, siihen nähden minkä käsityksen on ehkä saanut mediasta tähän mennessä. Tosin yllätys sattuu olemaan myönteinen omasta mielestäni. 40, vaikkapa 26:ta vastaan, on niin vahva luku äänestäjien keskuudessa, että se antaa erittäin hyvän pohjan puolueen kannatuksen säilymiselle vähintään nykyisensuuruisena. Siinä on siis yksi näkökulma asiaan, ja riittäköön se tällä kertaa täältä ulkopuolelta.

Työnhaku on kasvava ”ala”

Ennen työnhaku oli väline mahdollisen työpaikan löytymiseen, mutta jo pitkään se on ollut työnhakua työnhaun vuoksi, ja ilmiö vahvistuu koko ajan. Tältä tuntuu. Työnhausta on tullut kasvava sisällöntuotannon osa-alue, jolla pyörii suuri määrä neuvonantajia. Huomio kiinnittyy siihen, miten ja millaista sisältöä tuotetaan ja miten reippailta ja hyviltä sisällöntuottajilta näytetään. Sitä vastoin esimerkiksi 80-luvulla tuntui siltä, että työnhaku ei todellakaan ollut mikään toimiala, ei ainakaan omassa mielessä käynyt sellainen ajatus. Toki silloinkin fiksu oppilaitos saattoi laatia valmistuneille työnhakua varten tiiviin selostuksen siitä, millaisen ammatillisen koulutuksen henkilö on saanut ja mitä hän sen puolesta osaa. Silloinen ”työnhakusisällöntuotanto” oli tarkoituksenmukaista mutta ei itsetarkoituksellista.

Liittyen viime päivinä hallituksesta liikkeelle lähteneeseen työnhakureippailukeskusteluun, tuli mieleen, että aikanaan erään ammatin valmistumisvaiheessa me opiskelukaverit soittelimme usein yhteen menoon kiivaasti moneen paikkaan. Niinpä kerrankin minulle tai jollekulle muulle kävi niin, että välillä jo huomautettiin että sinähän soitit jo tuohon paikkaan. Sellaista tauotonta työpaikkatoivekonserttia siis silloin.

Noina aikoina kävi myös seuraava tapaus: Kun mahdollisia työpaikkoja selailin tyypillisesti puhelinluettelon keltaisilta tai muunvärisiltä sisuilta, niin nimen perusteella kiinnostavia olivat esimerkiksi yritykset, joiden nimessä oli sana ”system” tai "systems". Olin luultavasti tulkinnut saatua opetusta sen verran suppeasti ja kaikkitietävän innolla, että ”system” on ehdottomasti samaa sanaryhmää kuin silloinen sana ”atk”. Niinpä tulin kysyneeksi ohjelmoijan työtä yrityksestä, jonka nimessä oli sana "systems" mutta joka osoittautui aivan muun alan yritykseksi. En muista, mitä henkilö puhelimessa tarkkaan ottaen vastasi, mutta hän oli joka tapauksessa hyvin ystävällinen.

Jotkut toistavat ”viisautta”, että työnhaku on työttömän työtä. Ei ole, vaan niin työttömän kuin muidenkin työtä on työ, ihan yksinkertaisesti. Työnhaku on vasta ja vain hakemista, työn hakemista, ei mitään muuta. Ajatus työnhausta työnä on pelkästään tyhmä, siinä ei ole mitään viisautta, vaikka ilmeisesti niin sanova itse juuri niin ajattelee tai on ajattelevinaan näennäisviisaan kielikuvallisesti. Työnhakua ei pidä sekoittaa esimerkiksi siihen, kun myyntimies hakee asiakkaita, mikä kyllä on työtä sille myyntimiehelle. Tosin myyntimiehen suorittama asiakkaiden etsiminen ei ole myyntimiehen työnantajan toimiala, ellei yritys satu olemaan nimenomaan asiakkaidenhakuyritys. Ja paljonhan niitäkin on, ja yhä enemmän.

Emmanuel Macron yllättää, veikkaan

Pidän Emmanuel Macronin kannatuslukuja kummallisen korkeina Ranskan presidentinvaalia edeltävissä kyselyissä. Veikkaan, että ääniosuus laskee kyselyluvuista selvästi huomisessa äänestyksessä, joka on siis ensimmäinen kierros.

Marine Le Penin ääniosuus puolestaan luullakseni nousee hiukan verrattuna viimeaikaisiin kyselyihin. Tämä sillä perusteella, että hän on äänestyskohteena samaa tyyppiä kuin Brexit ja Trump, jonka kannatuksesta osa jää kyselyissä piiloon, mutta jota sitten kuitenkin äänestetään. Le Pen nousisi enemmänkin, mutta veikkaan, että Mélenchon vie häneltä hiukan ääniä. Mélenchonin luulen yltävän muutenkin hiukan parempaan tulokseen kyselyihin verrattuna, vaikka jo kyselyluvutkin ovat korkeita.

Macronin osalta on esimerkiksi ihmeellistä, että hänen jos kenen kuvittelisi olevan täydellinen some-persoona, siis sosiaalisen median yleisörakenteeseen vetoava, mutta some-luvut eivät ole siihen nähden läheskään odotetun suuruiset. Sitä vastoin Le Penin voisi olettaa olevan kaikkein vähiten some-yleisön koostumukseen vetoava, mutta hänen some-lukunsa ovat kaukana muiden edellä. Tosin Mélenchon on kirinyt vakuuttavasti todella korkealle niin sosiaalisessa mediassa kuin kannatusluvuissa.

Macronista vielä, että olen tulkinnut jotakin lehtijuttua sensuuntaisesti, että hän suhtautuisi elitistisesti äänestäjäkunnan ”harmaaseen massaan”. Toivottavasti en ole ymmärtänyt tai tulkinnut väärin. Mutta jos asia pitää paikkansa, niin oletan sen laskevan ääniosuutta vaaleissa.

Kun viittasin sosiaalisen median suosiolukuihin, niin eihän sosiaalinen media ole todellakaan äänestäjäkunta, mutta luulen sen heijastavan jotakin eli ennakoivan jotenkin myös todellista äänestystulosta.

Kun lukee kommentteja Ranskan vaalien asetelmasta, kommentit tuntuvat naiiveilta. Toistetaan, että kyselyjen valossa sitä ja tätä. Minusta yhä enemmän nämä yllätystekijöitä sisältävät vaalit ovat alkaneet tuntua siltä, että kyselyt ovat vinossa, ja että vaali yllättää, ja arvaan että (aina) tiettyyn suuntaan.

Veikkaankin nyt, että Ranskan presidentinvaalin huomisessa äänestyskierroksessa käy seuraavasti: Marine Le Pen saa 24 prosenttia äänistä, Emmanuel Macron putoaa 19 prosenttiin, Francois Fillon saa 20 prosenttia ja Jean-Luc Mélenchon 21 prosenttia.

Lopuksi: Ei ole mahdotonta sekään, että olisin väärässä.

Jean-Luc Mélenchon noussut vauhdilla Ranskan presidentinvaalikyselyissä

Ranskan presidentinvaalien kannatuskyselyissä Jean-Luc Mélenchonin suosio on kasvanut nopeasti. Hän on noussut neljän kärkeen, jossa erot eivät ole niin kovin suuret.

Kun Marine Le Pen ja Emmanuel Macron ovat pitäneet kyselyissä kärkisijoja ja kolmantena on ollut Francois Fillon, niin nyt tuntuu siltä, että Mélenchon voisi ohittaa ensinnäkin Fillonin, mutta Macroninkaan ohittaminen ei tunnu mahdottomalta. Myös sosiaalisessa mediassa Mélenchonin suosio näyttää kasvaneen rajusti.

Le Penin ensimmäisen kierroksen voittoa pidän hyvin selvänä asiana, varsinkin kun veikkaan hänen ääniosuutensa nousevan jopa useammallakin prosenttiyksiköllä kyselyihin verrattuna. Jos toisella kierroksella Marine Le Pen saa vastaansa Jean-Luc Mélenchonin, lopputulos on joka tapauksessa mielenkiintoinen vaikutuksiltaan.

Mutta kun kokoomus, tai mutta kun keskusta myös

Väitetään, että keskustan politiikalle ja puolueen kannatukselle koituu ongelmia silloin, kun puolue on hallituksessa kokoomuksen kanssa. Muun muassa tällä selitetään nytkin sitä, että keskustan kannattajakunnassa on kuulemma esiintynyt tyytymättömyyttä puolueen hallituspolitiikkaan. Toisin sanoen keskusta on joutunut myötäilemään kokoomuksen politiikkaa, minkä seurauksena nimenomaan keskustan kannattajista moni on jättänyt äänestämättä kuntavaaleissa.

Edellä oleva ajatuskulku tuntuu siltä, kuin hallituksessa olisivat vain keskusta ja kokoomus ja mahdollisesti enintään sellainen apupuolue, jolla ei ole sanaa tähän kahden kamppailuun. Mutta kun olen ymmärtänyt, että onhan siellä voimaltaan kokoomuksen veroinen puolue, perussuomalaiset. Miten olisi päässyt käymään niin, että tällainen tasavertainen puolue ei vaikuttaisikaan keskustan ja kokoomuksen väliseen vääntämiseen omalla oletetulla painollaan?

Joitakin selitysarvailuja tulee mieleen. Yksi on, että keskusta ei hallituksessa olisi yrittänytkään tehdä niin kovin erilaista politiikkaa äänestäjiensä näkökulmasta kokoomukseen nähden. Toinen mieleen tuleva selitys on, että perussuomalaiset myötäilisi kokoomuksen politiikkaa, jolloin keskusta jäisi häviölle. Tätä jälkimmäistä en ihan heti haluaisi uskoa, mutta mistä tietää.

Asia muuttuu vielä ihmeellisemmäksi, kun perussuomalaisten kannatus se vasta taisikin pudota näissä kuntavaaleissa siihen nähden, mihin puolue ylsi vielä eduskuntavaaleissa, eli puolueen yleinen kannatus näyttää olevan selvässä laskussa. Mites tämä sitten on puolestaan selitettävissä? Eiköhän tätäkin kehitystä ole selitetty jo jonkin aikaa sillä, että perussuomalaisten entisissä äänestäjissä esiintyy tyytymättömyyttä puolueen hallituspolitiikkaan.

Ai niin, olin aivan unohtanut, että keskustan kansanedustajamäärä on 49, kun perussuomalaisten ja kokoomuksen on 37 kummankin (tässä näin). Ja ministereitä keskustalla on kuusi, kun kumppaneilla on 4 kummallakin (tässä näin). Kokoomus on ilmeisesti pystynyt tekemään takatempun, kun se selvästi keskustaa pienempänä on päihittänyt jopa koko muun hallituksen. Tällainen mielikuva äkkiä tulee.

Olisiko kuitenkin niin, että kaikki hallituspuolueet ovat niin sanottujen kannattajakuntiensa näkemyksistä ja tarpeista paljoa välittämättä, paitsi kokoomus, tehneet ihan vapaaehtoisesti politiikkaa joka näyttää kokoomuksen myötäilyltä? Hallituksessa on näin ikään kuin ainakin kaksi kokoomusta ellei peräti kolme, ilman että kokoomuksen olisi tarvinnut siihen muita painostaa. Mutta tätä on ehkä mukavampi selittää sanomalla, että koska kokoomus, tai perussuomalaisten kohdalla, että koska kokoomus ja keskusta.

Ihmettelen siis kolmea asiaa kaikkein eniten. Ensinnäkin sitä, että keskusta selittää että kun kokoomus, toiseksi sitä, että myös perussuomalaiset selittää että kun hallituskumppanit. Ja kolmas ihmeellisyys onkin sitten se, että millä tämä kaikki selittely on selitettävissä.

Olenkohan ymmärtänyt väärin sanan ”fakta”?

Nykyään on tullut muotisanaksi ”fakta”: ”Kyllä fakta on tämä.” ”Tämä on fakta.” ”Faktahan on se, että - -.” Tällaisilla ilmauksilla sanoja tarkoittaa, että kyllä totuus on tämä eli että asia on näin.

Jostakin kaukaisilta kouluajoilta tai mistä minulle on jäänyt käsitys, että fakta-sanan merkitys olisi sinänsä neutraali sen suhteen, mikä on tiedon varsinainen sisältö eli että onko jokin asia niin tai näin. Olen ymmärtänyt, että faktalla, faktatiedolla, tarkoitetaan vain seikkaa, jossa ei ole kyse makuasiasta, arvostuksista tai mielipiteestä vaan jossa kyse on yksiselitteisestä asiasta, kuten ikä, pituus, paino. Kyse olisi siis tiedon luonteesta.

Ihmeekseni kuitenkin huomasin, että kaikki verkosta löytämäni selitykset sanoille fakta, tosiasia, tosiseikka kallistuvat ainakin epämääräisesti siihen suuntaan, että fakta-sanalla tarkoitettaisiin todellakin suurin piirtein samaa mitä ihmiset sillä puheessaan ja kirjoituksessaan tarkoittavat, eli että fakta-sana sinällään tarkoittaisi suurin piirtein samaa kuin totuus, todellinen asiantila. Toki ehkä usein näin sanova itse ajattelee, että kyseessä on asia joka on selkeästi määriteltävissä, laskettavissa tai muuten yksiselitteisesti ratkaistavissa että näin on. Eli siinä mielessä puhuja ainakin kuvittelee puhuvansa faktatyyppisestä seikasta eikä (muka) mielipiteestään. Mutta kuitenkin edelleen puhuja käyttää fakta-sanaa synonyymina todelle, eli että kyllä tosi on näin. Mutta kuten sanoin, itse olen joskus tullut siihen käsitykseen että fakta-sanalla tarkoitetaan vain asiatyyppiä eikä sitä onko jokin totta vai ei. Puhumattakaan siitä, että sillä tarkoitettaisiin että ”kyllä punainen on kauniimpi kuin sininen”. No, kai meillä löytyy ammattikuntia, jotka voivat mielestään sanoa totuutena, että punainen on kauniimpi kuin sininen.

Tosin kun esimerkiksi EU tai mikä tahansa taho julkaisee tietoja itsestään sentyylisellä otsikolla kuin esimerkiksi Faktatietoja EU:sta, niin kyllähän siinä faktatieto-sanaa ikään kuin käytetään merkityksessä, että kyse on yksiselitteisistä tiedoista eikä näkemyksistä. Mutta herää kysymys, että kun näiden ”faktatietojen” avulla kuvataan vaikkapa EU:n historiaa ja EU:n kehittymistä ”sellaiseksi kuin se on”, niin riittääkö niin massiivisessa tehtävässä maltti pysyä faktatyyppisissä tiedoissa, vai tuleeko mukaan helposti myös näkemyksiä tai toivottuja mielikuvia.

Selkeää olisikin käyttää ihan suomeksi sanoja ”totuus”, ”tosi”, ”totta” tai muita selkeitä ilmauksia, kun halutaan sanoa, että asia on näin. Sitten olisi hyvä perustella, että miten niin, esittää vaikkapa looginen päättely. Tai sitten myöntää suoraan, että ”olen sitä mieltä, että näin on”, eikä piiloutua fakta-sanan taakse. Fakta-sanan käyttö nykyään kuulostaa siltä, kuin sanoja löisi nuijalla kuulijoiden tai lukijoiden päähän että uskokaa tämä. Selvästi siitä on tullut tyylikeino, mikä on omituista. Sillä jos kerran asia on totta eli ihminen on vaikka 180 senttimetriä pitkä, niin eihän sen tiedon perillemenossa pitäisi olla mitään junttaamista tai retoriikan tarvetta.

Pyöräilypoliittinen näkemys, joka yllätti

Seuraava kommenttini perustuu siihen, mitä Helsingin Sanomat kirjoittaa Espoon liikennepolitiikasta ja puolueiden paikallisista liikennenäkemyksistä Espoossa. Sikäläisiin vaaliohjelmiin en ole itse tutustunut.

Yllätyin myönteisesti kun luin (hs.fi), että Espoossa esimerkiksi Keskusta on ottanut paikalliseen vaaliohjelmaansa tärkeiksi asioiksi joukkoliikenteen käytön ja pyöräilyn edistämisen. Joukkoliikenteen käytön lisäämisen kannattaminen vaaliohjelmatasolla on myönteinen ele miltä tahansa puolueelta, joka niin tekee ja asennoituu. Mutta se, että Espoossa Keskusta haluaa lisäksi edistää yöräilyä, on erityisen myönteistä.

Edellä oleva ei todellakaan ole edes piilotettu kannatusviesti (minkään) puolueen puolesta, vaan pelkästään kannatusviesti myönteisen joukkoliikenne- ja pyöräilyasenteen puolesta.

En asu Espoossa, mutta Helsingin Sanomien juttu aiheesta kiinnitti huomioni. On aina hyvä, kun mennään eteenpäin, olkoon paikkakunta mikä tahansa.

Kuntavaalit 2017, kaikkea ns. kivaa

Katseltuani vähän sieltä täältä kuntavaaliehdokkaiden näkemyksiä, henki näyttää seuraavanlaiselta: Ollaan ihmeen paljon sitä mieltä, että soten myötä kuntaveroa ei ole tarvetta juurikaan laskea eikä soten myötä ole tarvetta vähentää kuntien nykyistä henkilöstöä. Ja mitä taas esimerkiksi Jyväskylään tulee, niin nyt kai sitten viimeisetkin, joskus ehkä puheissaan toista mieltä olleet, ovat sitä mieltä, että konserttitalo pitää saada alulle alkavalla vaalikaudella, luultavasti lähinnä kunnallisin varoin, miten muutenkaan.

Näin ollen, minkä vaihtoehtojen välillä tässä enää voi äänestää? No, olinkin orientoitunut äänestämättömyyteen näissä kuntavaaleissa ja ehkä sitten kaikissa tulevissakin.

Jos siis tuleva sote rahoitetaan uudenlaisella verotuksella ja jos samalla nykyiset kuntaverot pidetään lähes ennallaan, niin kokonaisverotus nousee roimasti. Tällaista meininkiä ihmettelen. Sote-uudistuksen seurauksena kokonaisverotuksenhan ei tietenkään pidä nousta, vaan mieluummin laskea.

Samalla kun ollaan säilyttämässä entisiä rakenteita uusien rinnalla ja haluamassa vielä lisää muitakin ”mukavia” kustannuseriä, niin kuitenkin viime aikoina on noussut omituiseksi muodiksi erilaisten ehdokkaiden vakuuttelu, että ”pystyn tekemään myös kipeitä päätöksiä”, ihan kuin ”kipeys” nyt olisi itse tarkoitus.

PS. Ranskan presidentinvaaleja odotellessa olkaamme toiveikkaita.

Aamulehti kertoo, että Jethro Rostedtin mielestä vingutaan

Iltalehden (iltalehti.fi) kautta Aamulehteen (aamulehti.fi) ”kulkeutuneena”, kun mainittiin nimi Jethro Rostedt, luin jutun, joka lupaa kovia, tarkkaan ottaen ”tylyjä”. Jethro Rostedt valittaa kuulemma huomanneensa inhottavan asian työnhakijoista. Tuo inhottava piirre on tullut Rostedtille erityisesti esille seitsemän viime vuoden aikana, mutta on kuulemma ruvennut alkamaan jo 1960-luvulla. Todellakin, jutussa lukee, että 1960-luvulla.

Rostedtin mielestä työnhaussa kaikki lähtee asenteesta, mutta sen sijaan työhakijoissa onkin ilmennyt seuraavanlainen piirre, jos oikein ymmärsin jutun tekstiosuuden sisällön:

Itkeskelevä asenne.
Ollaan poteroissa,
keskitytään muiden tekemiseen, ei omaan.
Vingutaan,
itketään,
valitetaan,
vinkuminen,
itkeminen.
(Siirry kohtaan Vingutaan pari kertaa)

Jutussa viitataan videoon, jossa luultavasti Rostedt näkemyksensä esittää. Mutta kun enhän minä lehtijuttuja lukiessani muutenkaan halua kuunnella esimerkiksi toimittajan haastatteluäänitettä tai tutkimusselostusta lukiessani halua lukea, katsoa tai kuunnella tutkijan äänite-, kuva-, data- tai tekstimateriaalia, niin en nytkään viitsinyt elävöittää kokemustani videolla, jossa ilmeisesti vinkuminen ja valittaminen olisivat tulleet esille vielä muutamaan kertaan.

Tehkää niitä lehtijuttuja, ja kertokaa niissä, miten asiat ovat. Tai jos eivät vaikka ole, niin ainakin, että miten ne jonkun mielestä ovat, tai jos eivät vaikka niinkään, niin ainakin, että miten jonkun mielestä ne jonkun mielestä ovat.

Jethro Rostedtin tv-ohjelma, jota joskus katselin jossakin missä on tv, oli todella erittäin hyvä, siis todella hyvä. Tämä vaan huomautuksena.

Ei tullut sijoitusneuvoja

Kävin kerran erään sijoituspalveluyrityksen työpaikkahaastattelussa. Tarkalleen haastattelu liittyi yrityksen järjestämään koulutusohjelmaan sijoitusneuvojiksi, tai miksi niitä missäkin firmassa nimitetäänkin, aikoville.

Olen tosin aina epäillyt sellaista sijoitusneuvontaa, jonka yksinomaisena tarkoituksena on myydä ponnekkaasti nimenomaan yrityksen omia tai määrätyn yhteistyökumppanin sijoitustuotteita ja vielä mahdollisesti perustellen sitä ikään kuin järkevimpänä tai ainakin järkevänä vaihtoehtona asiakkaalle tai antaen ainakin sellainen vaikutelma.

Sijoitustuotehan on mielestäni täysin erilainen tuote kuin vaikkapa suklaalevy. Sijoitustuotteessa ei paremmuus liity samassa määrin makuasiaan tai ostopaikkaan ja tunnelmaan kuin suklaalevyssä tai vaatteessa tai sunnilleen missä tahansa tavarassa. Sijoitustuotteessa makukysymykseen verrattavana asiana voidaan lähinnä pitää vaivattomuuden astetta, ymmärrettävyyttä ja muuta hallittavuutta asiakkaan näkökulmasta. Mutta kyllähän sijoitustuotteen perusominaisuus on aina tuottavuus, jota sitten verrataan sijoitustuotteiden kesken. Tässä ei mielestäni ole jossittelun aihetta. Sen sijaan hyvällä syyllä voidaan usein jossitella siitä, mikä sijoitustuote on tuottava, tuottavin tai tuottavampi kuin jokin toinen, tai optimaalinen kulloisellekin asiakkaalle kulloisessakin tilanteessa.

Minähän itse ”asiakkaana” lähtisin siitä, että hakisin järkevimmältä tuntuvaa sijoitustuotetta. Se taas tarkoittaisi tuoton ja riskin jonkinlaista optimointia omasta näkökulmastani. Toki tässä vaikuttaa käytännössä hyvin helposti sellainen reunaehto, että on taipumus valita esimerkiksi oman pankin tuotevalikoimasta tuote, vaikkapa osakerahasto. Siinä on oma vaivattomuutensa seurannan kannalta tavalliselle ihmiselle. Tällaista käyttäytymistä voi itselleen perustella myös sillä, että kuka niistä etukäteen voi päätellä minkä tahon tuotteet ovat tuottoisimpia. Ja se tuottoisuusjärjestyskin luultavasti vaihtelee vuodesta toiseen.

Yksityishenkilönä ja yksityiselämässäni en antaisi sijoitusneuvoja kenellekään, mutta eipä ole kukaan kysynytkään. Mutta en myöskään olisi ”kotonani” hommassa, jossa minut määrättäisiin myymään ajankohdasta ja markkinatilanteesta riippumatta tietyn tahon sijoitustuotteita, ja vieläpä tyypillisesti kaikenlaisia liitäntätuotteita, joista en ole kiinnostunut.

Alussa mainitussa työhaastattelussa kävi niin, että en päässyt minkäänlaiseen jatkoon, mikä oli luultavasti hyvä asia. Mutta mieleen jäi muun muassa, kun yritin kehua itseäni kunnianhimoiseksi. Siihen nimittäin haastattelija tuumasi että ”ai jaa”.

Turussa käynnin yllättävä sivuvaikutus

Joskus kuulemma käy niin, että kun tavoitellaan asiaa A, niin A:n ohella tai A:n sijaan saadaan B, joka voi esimerkiksi parantaa hyvinvointia huomattavasti. Tällainen sivuvaikutus oli Turussa käynnilläni. Tässä tapauksessa kyseessä on myös tuottavuusaskel ellei -loikka. Käykää siis Turussa, vaikka siellä saattaa näköjään olla välillä epämiellyttävän raaka tuuli, mutta missäpä ei.

Tuo Turussa käynnin positiivinen hyvinvointivaikutus sai tarkkaan ottaen alkunsa matkan eräällä Pendolino-junaosuudella, aivan tarkkaan ottaen ravintolavaunussa ison kahvin ja normaalikokoisen pullan äärellä. Tämän ravintolavaunun istuinmalli tuntui meikäläiselle tosi miellyttävältä istua. Selkä ja jalat saivat tukea oikealla tavalla. Tuli mieleen, että tämähän olisi loistava työasento ainakin ihan pelkän istumisen osalta. Se sai harmistuneena miettimään, miten saisi omaan työtuoliin kotona samanlaisen istumisvaikutelman.

Kotiin palattua oli pakko kokeilla, olisiko omassa työtuolissani sittenkin vielä säätövaraa niin että siitä saisi paremman. Olin kyllä mielestäni tehnyt kaikki tarvittavat ja mahdolliset säädöt tuolille, mutta kuitenkin nyt piti vielä kokeilla. Avasin ruuvia niin, että pystyi säätämään tuolin niin sanottua syvyyttä. Yllätyksekseni syvyydessä olikin säätövaraa vielä myös pienempään suuntaan, eli suuntaan jota halusin nyt kokeilla. Tämä oli siis yllätys, sillä olin tuolin hankkiessani jo tehnyt tämän säädön ihan loppuun asti, ainakin hyvin todennäköisesti. Nyt kun tein säädön jälleen, työtuoli tuntui paremmalta.

Tulin siihen päätelmään, että ajan mittaan tuolin syvyyssäätö on muuttunut istumisliikkeiden vaikutuksesta, selkänoja on siis loitontunut. Niin ainakin oletan.

Turussa käynnillä oli näin ollen huomattava sivuvaikutus.

Juna tai linja-auto

Juna on saanut asiakkaita takaisin, ja myynti on lisääntynyt, kerrotaan Talouselämän jutussa. Se on hyvä asia, olen junan kannalla. Hinnat ovat nyt sopivalla tasolla, ja toisaalta junavaihtoehto saakin maksaa enemmän kuin linja-auto.

Käytän kuitenkin myös mielelläni linja-autoa, eli vaihtelu virkistää, ja erilaisuus tuo joustavuutta, se on osa kuluttajakokemusta. Edelleen esimerkiksi sillä on olennainen merkitys, voiko lipun ostaa perinteisellä rahalla linja-autoon mennessä. Se tuo joustavuutta ja antaa pikavalintojen mahdollisuuden.

Esimerkiksi täältä Jyväskylästä matkustaessani, jos suinkin mahdollista, käytän toiseen suuntaan junaa, ja vastakkaiseen suuntaan, miten päin milloinkin, valikoituu tavallisesti eräs linja-autoliikennöitsijä, jonka nimen alkuosa on sama kuin S:llä alkavan historiallisen maakuntakokonaisuuden nimen genetiivimuoto.

Jos kotimainen media voittaa tämän murroksen, sitten

Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa 18.2. ”Suomalaisen median kohtalon vuodet edessä” kiinnitin huomiota moneenkin kohtaan, mutta otetaan kirjoituksen loppu:

Jos kotimainen vapaa media selviää ensi vuosikymmenen puolivälin yli, teknologisen murroksen aiheuttama medianmurros on ohittunut ja demokratian kriisi vältetty.

Otetaan tästäkin toteamuksesta vain johtopäätöksen alkuosa eli teknologisen murroksen aiheuttama median murros, ja jätetään ”demokratian kriisi” pois tällä kertaa.

Se, että ”teknologisen murroksen aiheuttama mediamurros” olisi ohitettu jossakin vaiheessa, tuntuu epäilyttävältä oletukselta. Tämähän tarkoittaisi samaa, kuin että esimerkiksi 2020-luvun puolivälin jälkeen ei ainakaan vähään aikaan olisi tulossa teknologista muutosta joka edelleen aiheuttaisi hankaluuksia medialle, nimenomaan kotimaisen median kaupalliselle kannattavuudelle. Voitaisiinko sellainen tietää? Voin toki uskoa, että tietäisimme ainakin jonkin verran etukäteen että olisi odotettavissa tietyn tyyppinen teknologinen murros, mutta en ihan usko siihen, että tiedettäisiin että ei olisi odotettavissa. Siis, että ei olisi tulossa teknologista murrosta joka aiheuttaisi hankaluuksia medialle. Vielä vähemmän voitaisiin tietää, ettei olisi odotettavissa muutakaan murrosta joka aiheuttaisi hankaluuksia medialle.

Juuri tämänhetkinen ja tietynlainen teknologinen murros, mikä se siten onkin, saattaa olla ohitettu jossakin vaiheessa, ja median selviäminen sen aiheuttamista ongelmista olisi tietenkin erävoitto. Mutta siihenkö ottelu sitten päättyisi väliaikaisesti tai lopullisesti, siihen en aivan usko, vaikka en osaa edes kuvitella mitä on tulossa tai milloin on tulossa.

Käytännössä veikkaan, että kotimaisen kaupallisen median kanssa käy niin että artikkelisisältö on tulevina vuosina yhä enemmän tavanomaisen toimituksellisen sisällön näköistä mainostajan maksamaa sisältöä niin että maksetun artikkelin edessä lukee ”MAINOS” tai ”ILMOITUS”. Tämä sisältö on sitten joko mainostajan itsensä luomaa tai toimittajien kanssa yhdessä luotua, ja tätä on siis mainosten näköisten mainosten lisäksi. Samalla veikkaan, että raha tulee lähes kokonaan tai kokonaan mainoksista ja näistä maksetuista artikkeleista, ja käyttäjien tilaus- ja muut maksut supistuvat hyvin pieniksi.

Minulla ei ole asiantuntemusta, ainoastaan luulen.

Voimakas kaupparakentaminen keskustan ulkopuolelle – lyhyt kommenttini

Kun Keskisuomalaisessa on juttu ”Kauppakeskusyhtiöltä tiukkaa kritiikkiä: Jyväskylä pilaa keskustansa”, niin olen samaa mieltä, kuin jutun alkutekstin mukaan on Cityconin talous- ja varatoimitusjohtaja, joka arvostelee kaupungin keskustan ulkopuolista kaupparakentamista liian voimakkaaksi.

Tämä Keskisuomalaisen juttu on vain tilaajille, joten enempää en pysty nyt sen perusteella ottamaan kantaa, mutta pääasia on, että joku muukin joskus on tuota mieltä.

Keskisuomalaisessa kiinnostava uutinen liittyen Ranskan presidentinvaaleihin

Keskisuomalaisesta (ksml.fi) luin jutun, jonka otsikko kertoo Wikileaksin voivan sekoittaa arkaluontoisilla tiedoilla Ranskan presidentinvaaleja. Sehän on kiinnostavaa.

Kuvateksti kertoo Wikileaksin väittävän omistavansa yli 1 100 tiedostoa ”äärioikeistolaisesta” Marine Le Penistä. Oho, ajattelin. Mutta sitten jutussa muun muassa sanotaan Wikileaksin ilmoittaneen, että sillä on yli 3 000 ehdokas Francois Filloniin liittyvää tiedostoa. Mielestäni 3 000 on suhteellisestikin aika paljon enemmän kuin 1 100. Sitten mainitaan myös ehdokas Emmanuel Macron. Odotan kiinnostuksella tulevaa.

Tämäkin juttu vaikuttaa siltä, että nyt otetaan ilo irti Ranskan presidentinvaaleista jo tässä vaiheessa, minkä kannalta Marine Le Pen on kiinnostavin henkilö. Jos hän suinkin liittyy jotenkin johonkin asiaan, hän kyllä kelpaa kuvaan ja kuvatekstiin huomiota herättävällä tavalla.

Juttu nauratti sekä tuon kuvatekstin ja muun tekstin välisen kontrastin että todellisen sisällön takia. Kiitos siitä.

Marine Le Pen ja kilpailijat

Kiinnostaa välillä katsoa, paljonko on Twitter-seuraajia ja Facebook-tykkääjiä Ranskan johtavien presidenttiehdokkaiden Marine Le Penin, Francois Fillonin ja erinomaiseen kyselysuosioon nousseen Emmanuel Macronin kampanjasivuilla ja -tileillä.

Edelleen Facebookin ja Twitterin osalta tilanne on se, että Le Pen johtaa aivan ylivoimaisesti. Facebook-tykkääjiä hänellä on lähes kolme kertaa niin paljon kuin kahdella kilpailijalla yhteensä. Myös Twitterissä hänellä on seuraajia paljon enemmän kun kahdella muulla yhteensä.

Emmanuel Macron on saavuttanut hyvän kyselysuosion, ja hänestä on jo tainnut tulla lehdistön suosikki, kun Fillon on laskussa. Niinpä kiinnostaa, mitä taustatietoa Macronista löytyy.

Wikipediassa Macronista on aika paljon selostusta. Hänestä myös kirjoitetaan artikkeleita. Artikkeleiden kohdalla on kiinnostavaa lukea myös ne kommentit niin Macronista kuin muistakin.

Vaikka en olisi lukenut juuri mitään Macronista, Fillonia koskevien viime aikojen uutisten perusteella alkoi vaikuttaa siltä, että Le Penin kilpailijat kyllä saavat vielä keskenään aikaan sen että Le Penin kannatus edelleen nousee eli että myös Macron saa vielä monenlaista mediahuomiota osakseen. Le Penin kampanjan tosin pitää onnistua saamaan tukea kakkoskierroksella hyvin paljon myös nykyisten kyselykannattajien ulkopuolelta, jotta niukka voitto olisi saavutettavissa. Kuitenkin olen jälleen hiukan enemmän sitä mieltä, että Marine Le Pen voittaa. Eiköhän tässä nähdä monenlaisia käänteitä.

Esimerkiksi Amazon Go – mielenkiintoinen malli laajemminkin

Bloggasin vuonna 2013 elintarvikemyymälästä ilman henkilökuntaa, että sellainen olisi mielenkiintoinen. Jälkeenpäin on minulle selvinnyt, ja on asiasta jo sitä aikaisemminkin uutisoitu, että Amazon on vuodesta 2012 alkaen kehitellyt myymälää ilman kassoja. Nyt sillä on ainakin yksi myymälä testikäytössä.

Paljon julkisuutta pienestä mittakaavastaan huolimatta on saanut myös ruotsalaisen miehen kehittelemä haja-asutusalueen myymälä ilman työntekijää. Myymälässä olisi myynnissä esimerkiksi maitotuotteita ja kuivatavaraa. Tässä vaiheessa ensimmäisen myymälän kohdalla kävi kuitenkin niin, että kehittelijä joutui sulkemaan sen. Idea herätti niin suurta kiinnostusta, että miehen aika meni muiden neuvomiseen ja asiasta kertomiseen, eikä myymälän pyörittämiselle jäänyt aikaa. Lehtijuttujen mukaan ideaa kuitenkin edelleen kehitetään toiveikkaasti, ja sitä levitetään myös muille paikkakunnille.

Amazonin Amazon Go -myymälän toiminta ilman kassoja perustuu pitkälle vietyyn tunnistus- ja muuhun teknologiaan. Ostokset päivittyvät ja maksut hoituvat ilmeisesti hyvin sujuvasti, kun taas ruotsalaisen miehen myymäläidea luonnollisestikin on hyvin erityyppinen. Siinä ostokset laskutetaan jälkeenpäin, ja muutenkin siinä asiakkaalta edellytetään enemmän toimenpiteitä. Lisäksi luottamus on oletettavasti hyvin olennainen edellytys idean onnistumiselle. Mutta mies mainitsee lehtijutussa, että varastamisongelmaa ei ole esiintynyt varsinkaan kun asiakkaat tietävät että heitä valvotaan.

En ole lukenut mitään tietoa Amazon Go -mallin kehityskustannuksista, mutta luulisin, että kyse on sadoista miljoonista dollareista tai jopa miljardista ylöspäin. Näin ollen ruotsalaisen yksityishenkilön ideoimaa myymälää ei pidä edes verrata siihen, vaan voi ainoastaan todeta, että tällaisia ideoita on liikkeellä hyvin erilaisissa mittakaavoissa, mikä on hyvä asia. Tosin onhan näitä miehittämättömiä myymälöitä ollut ilmeisesti jo joillakin muillakin aloilla muutaman vuoden ainakin yksittäisinä siellä täällä.

Miehittämättömän myymälän lisäksi yhtä kiinnostavaa on nähdä tulevaisuudessa, miten muilla aloilla sama idea otetaan käyttöön. Kyllähän sitä toteutetaan jo nyt, mutta tärkeää on nimenomaan se, että asiakaskokemus on hyvä ja että asiakkaalla ei tarvitse olla mitään erityistaitoja eikä hänen tarvitse olla kyseisen palvelun tottunut suurkäyttäjä. Jos pitää näppäillä tunnuksia ja salasanoja joka kerta tai jos pitää säätää kaikenlaista, se ei ole käyttäjäystävällisyyttä.

Marssia jotakuta vastaan – kaunis tapa

Viime aikoina on marssittu Trumpia vastaan moneen kertaan. Voi hyvin kuvitella, miten kaunis ja konkreettinen lähestymistapa se on, näyttävä sovinnon ele. Mitenkähän vastaanmarssimisperinteen käy nyt, kun Trump on virassa ja kiireet hänen osaltaan lisääntyvät?

Maahanmuutto aiheena – olin väärässä

Monta vuotta sitten, kun mietin erään kirjoitelman aihetta, minulle ehdotettiin aiheeksi maahanmuuttoa. Ehdottaja itse oli tekemässä kirjallista työtä aiheesta. Näköpiirissäni oli kuitenkin jo jonkinlainen aihealue, josta olin kiinnostunut, ja tuskin olin muutenkaan aidosti kiinnostunut maahanmuutto-aiheesta. Aihe tosin tuntui olevan jo tuolloin hyvin suosittu, ikään kuin muodissa. Näkökulmat aiheeseen olivat ja ovat edelleenkin esimerkiksi sosiaalipolitiikan, sosiaalityön, kotoutumisen, työllisyyden, koulutuksen ja myös erilaisten vähemmistöjen näkökulmia, olettaakseni.

Sitten kun olin tekemässä tuota mainittua kirjoitelmaani, jälleen tuli esille maahanmuutto-aihe. Eräs henkilö kertoi mielipiteenään, että maahanmuutto olisi erittäin hyvä aihe, joka on nyt pinnalla. Minä sen sijaan pidin aihetta omissa ajatuksissani tuolloin, siitä on jo monta vuotta, loppuun kulutettuna ja buuminsa ohittaneena.

Nykyään maahanmuutto on yhä keskeisempi aihe kaikilla elämänalueilla, eli siitä kirjoitetaan yhä enemmän ja sen parissa tehdään työtä aina vain enemmän alalla kuin alalla ja lukuisissa projekteissa. Itse en ole tekemisissä maahanmuuttoasian kanssa, joten käsitykseni aiheen korostuneesta esillä olosta perustuu vaikutelmaan.

Kun siis omaa aihettani miettiessäni minulle annettiin vinkkinä maahanmuutto-aihe, en luultavasti edes tiennyt sellaisesta ilmiöstä kuin maahanmuuttokritiikki. Ainakaan minulla ei ollut siitä erityistä käsitystä. Eikä sitä käsitystä ollut sen kummemmin siinäkään vaiheessa, kun tosiaan vähän myöhemmin toisen kerran ”mainostettiin” maahanmuutto-aihetta. Eikä näillä aihetta suositelleillakaan ollut varmaankaan mielessään mikään maahanmuuttokriittisyys vähääkään. Tämä vain tarkennuksena mainittakoon.

Olin siis väärässä siinä, että maahanmuutto aiheena olisi jo ajat sitten hiipunut. Kävi juuri päinvastoin, kaikista näkökulmista katsottuna.

Mikä lista?

Sitten jokin aikakauslehti oli laittanut jonkin listan johonkin muodikkaan visuaalisen karttakuvion taakse kuihtuvista kunnista. Just joo. Jos minä listaan jotakin, minä listaan jotakin enkä teetä ihmisillä karttaharjoituksia trendikkäästi.