Suomen Pankin tutkimus iPhonesta ja Applesta

Onhan tämä nyt jännää, että Suomen Pankki on selvitellyt iPhonen merkitystä Applen arvolle (tulkitsinkohan edes suunnilleen oikein tuon tutkimuskysymyksen). Tällaiset tutkimuksethan sopisivat luontevasti jollekin markkinatutkimuslaitokselle, bränditutkimuslaitokselle tai arvonmuodostuksen tutkimuslaitokselle (markkina-arvo, tasearvo, osakkeen arvo jne.). Tutkimusta koskevaa juttua Taloussanomista lukiessani toivoin hartaasti ja toivon yhtä hartaasti edelleen, että Suomen Pankki rahastaa tutkimuksellaan täysimääräisesti eikä tee tällaisia sinänsä kiinnostaviakin tutkimuksia aivan yleishyödyllisyysperiaatteella. Toki on kiinnostavaa lukea tutkimuksia, joissa selvitetään jonkin tuotteen, tuotemerkin, brändin tai yrityksen arvonmuodostusta ja siihen liittyvää hypeä ja muuta vastaavaa, mutta Suomen Pankille sopivimmat tutkimusalueet liittyvät mielestäni valuuttaan, rahaliittoon, rahoitukseen, inflaatioon ja esimerkiksi markan kellutukseen joitakin mainitakseni. Tällaiseen näkemykseen Suomen Pankki kuitenkin todennäköisesti vastaisi, ettei asemansa takia voi spekuloida tai tutkia tai jotain.

Oli siis toisaalta ihan kiva lukea tästä Suomen Pankin tekemästä Apple-iPhone-tutkimuksesta Taloussanomista, mutta taas toisaalta pani vähän miettimään eikä ihan vähänkään. Nyt täytyy vain toivoa, että Suomen Pankki saa tuosta tutkimuksestaan hyvän korvauksen joltakin taholta, siis markkinoilta, ei esimerkiksi Suomen valtiolta eikä oikein EU:ltakaan koska tuo EU:kin on yhtä kuin me tavalliset ihmiset eikö olekin. Tai kuka tietää vaikka Suomi tai EU olisi käynnistämässä jonkin maailmanluokan it-projektin, jolloin Suomi tai EU voisi hyötyä suunnattomasti tämän tutkimuksen tuloksista, mutta miten juuri Suomen Pankki päätti tehdä kyseisen tutkimuksen?

Lukekaa Taloussanomia, sillä siinä on mielenkiintoisia juttuja toistaiseksi jopa ilmaiseksikin. Maksullisia on sitten vielä lisäksi, mutta niihin en ole itse koskenut vielä.

Kansanedustajan kausien rajoittaminen

Olisi varmaankin hyvä, että kansanedustajana voisi olla enintään kaksi kautta yhteen menoon. Tämän jälkeen pitäisi mennä vähintäänkin tauolle. Tällaiseen ajatukseen tietysti todetaan yksioikoisesti, että kyse olisi demokratian halventamisesta, mutta siitä ei olisi kyse.

Omituista keskustelua Euroopan velkakriisistä

Kun on yritetty käydä konkreettista keskustelua Euroopan velkakriisistä, ovat nyt jotkut ryhtyneet viemään keskustelua harhaan puhumalla EU:n merkityksellisyydestä. Tällainenhan ei ole keskustelua vaan keskustelun sekoittamista. Pääkirjoituksessa jyristään väärästä viitekehyksestä ja kolumnissa käännellään kauniita sanoja EU:n yhteisöllisestä tehtävästä ja kaikesta muusta siinä sivussa.

Väitetään muun muassa siis, että velkakriisikeskustelussa olisi muka unohtunut oikea viitekehys. Viitekehys on hieno sana, mutta miten niin se on unohtunut? Velkakriisi on vain sen verran konkreettinen aihe, etteivät joka lauseessa vilahda sellaiset sanaparit kuin ”eurooppalainen yhteisöllisyys” tai ”rauhanomainen rinnakkaiselo”.

EU:n suuresta tehtävästä jutteleminen tässä tilanteessa haiskahtaa kampanjoinnilta. Tosin kampanjoijat menettävät vain uskottavuuttaan, ja ongelma on pikemminkin heidän omansa. Minulla ainakin alkavat hälytyskellot soida, kun luen näitä kampanjointikirjoituksia.

Ei nyt ole EU-kampanjoinnin aika, sillä eihän nyt olla ensisijaisesti eroamassa EU:sta, vaan yritetään ratkaista mikä olisi paras tapa toimia Euroopan velkakriisissä. Eikä kysymys ole edes pelkästään Suomen euroerosta, vaan siitä, miten minkäkin tahon, esimerkiksi maan, pitäisi toimia. Euroalueesta eroamiset ovat yksi osa kysymystä, mutta vain yksi. Tästä siis on yritetty keskustella, mutta nyt on alettu paasata EU:n puolesta ikään kuin liittyen tähän keskusteluun. Tällainen on vastenmielistä.

Yksityiset asuntomarkkinat toimiviksi

Vuodesta toiseen todetaan, että asuntomarkkinat toimivat huonosti asunnon tarvitsijoiden kannalta. Vaaditaan enemmän kohtuuhintaisia ja ennen kaikkea kohtuuvuokraisia asuntoja. Vaatimus on ihan oikea, mutta pitkällä tähtäyksellä asuntomarkkinoiden toimivuus ei voi mielestäni perustua yleishyödyllisten asunnontarjoajien varaan. On niilläkin roolinsa, mutta suureen kokonaisuuteen vaikutetaan vain yksityisen asuntosektorin avulla.

Ainoa kunnollinen keino asuntomarkkinoiden parantamiseksi lähtee siitä, että julkinen valta ei ainakaan vaikeuta markkinoiden toimimista. Sen jälkeen seuraava tehtävä on selvittää, esiintyykö muita tekijöitä jotka vinouttavat asuntomarkkinoita. Nousevatko esimerkiksi asuntojen hinnat jostakin syystä niin korkeiksi, ettei asunto ole enää kiinnostava sijoituskohde vuokranantajalle. Vuokralaisillahan on rajat, joiden yli vuokraa ei voida maksaa, ja jos tällä vuokratasolla ei vuokranantajan kannata vuokrata, niin sitten ei vuokra-asuntoja ole eikä uusia rakenneta.

En ole markkinauskovainen, en todellakaan. Mutta kun kuitenkin on olemassa sellainen suuri koneisto kuin yksityiset asuntomarkkinat, miksi sitä ei käytettäisi tehokkaasti. Kaikki osalliset voittaisivat. Onhan helpompaa myös valtiolle ja kunnille että annetaan yksityissektorille hiukan vipua, kuin että pannaan toimintaan suuria määriä julkisia varoja. Kunnallisten ja yleishyödyllisten toimijoiden asuntotarjonnalla ei kuitenkaan voida pelastaa kokonaisuutta. Nykyisessä taloustilanteessa yhä vähemmän.

Taloussanomissa loistava artikkeli Suomen euroerosta

Nyt Taloussanomissa oli erinomainen juttu, jossa kolme asiantuntijaa analysoi esimerkiksi Suomen euroalueesta eroamisen vaikutusta Suomelle. Onhan sormi pystyssä paheksuttu sitä, että euroerosta puhuvat eivät kuulemma analysoi Suomelle koituvia ”dramaattisia” seurauksia.

Taloussanomien artikkelissa kysytään asiantuntijoilta oikeita kysymyksiä ja saadaan selkeitä vastauksia selkein selitysketjuin. En minä ainakaan niin selkeitä vastauksia muista havainneeni euroalueen nykyisen kokoonpanon puolustajien puheissa, ellei sitten analyysin selkeytenä pidetä sellaisia viittauksia kuin ”Suomi lähtisi eurosta lätkimään ja vetäisi verhot Eurooppaan” (verhot?), ”Suomi irtautuisi kaikesta yhteisestä ja kukoistaisi yksinään” (kaikesta yhteisestä?, yksinään?). ”yhteinen maanosa”, ”yhteinen arvopohja ja lukuisat muut asiat” ja ”yhteinen valuutta”. Huomautan, että argumentointiesimerkit eivät ole samasta paikasta lainattuja.

Tuollaisia yhteistä x ja yhteistä y –tyyppisiä argumentteja pitää täsmentää. Eiväthän ne sellaisenaan merkitse vielä mitään, tai jos merkitsevät, merkitys pitää avata ja ehdottomasti kannattaa avata. Tällaista nöyryyttä on kohtuullista edellyttää varsinkin, kun samassa yhteydessä joitakin muita ”tahoja” arvostellaan epä-älyllisyydestä ja analyysin puutteesta. Kun sanoja tuntuu tietävän sen, että esimerkiksi euroero johtaisi veronkorotuksiin ja merkittäviin hyvinvointibudjetin leikkauksiin, viimeistään näin konkreettisen ja vakavan väitteen kohdalla pitää esittää myös ne syyt että miksi näin käy. Mutta vahingossakaan syitä ei sanota. Korostan vielä, että kannattaisi sanoa. Jos olisi kertonut sen vaikutusmekanismin ja jos selitys olisi ollut uskottavan tuntuinen, argumentoija olisi voittanut taas paljon omassa asiassaan. Ei siis kannata jättää tarjolla olevaa tilaisuutta käyttämättä.

Sen verran vielä meikäläinen vakavana esittää (heh), että tuossa ”yhteisessä arvopohjassa” on jotakin pientä jujun värinää, mutta miksei sitten jatketa ja kerrota miten se vaikuttaa. Sehän nimittäin voisi hyvinkin vaikuttaa esimerkiksi niinkin tärkeään asiaan, kuin miten vaikkapa espanjalaiset ja suomalaiset asennoituvat laskujen maksamiseen (näistähän on tutkimuksia). Espanjan tilalle voitte kuvitella Saksan ja saksalaiset tai minkä muun eurooppalaisen tahon tahansa. Mutta vaikka yhteinen arvopohja olisikin konkreettinen etu (siis vaikkapa laskujen maksun suhteen), niin mihin häviää arvopohja ja siten arvopohjan hyvä vaikutus jos esimerkiksi euroalue jotenkin muuttuisi. Helposti tällainen ”yhteinen arvopohja”-toteamus latistuukin samaan sarjaan ”me kuulumme Eurooppaan”-iskulauseen kanssa.

Taloussanomien haastateltavat sen sijaan selostavat ymmärrettävästi, miten Suomen talouden kävisi euroeron jälkeen, tai mistä itse asiassa eräät nykyiset euromaiden ongelmat johtuvat. Vaikutuksia kuvataan kerrankin sillä selkeydellä, että minäkin pystyn seuraamaan ajatuksen kulkua. Lukekaa tosiaan tuo Taloussanomien haastatteluartikkeli. En ala sitä tässä referoida, sillä artikkeli on paljon parempi, kuin mihin minä pystyisin milloinkaan omassa blogissani(Taloussanomien juttu).

Ekonomistit ja analyytikot päivystävät

Sampo Pankki, Nordea ja OP-Pohjola kertovat, että ne ovat perustaneet kriisitiedotuspalveluita euroalueen hajoamisen varalle (esim. verkkouutisten STT-juttu). Poikkeuksellisesti jopa kesälomakautena ollaan valmiudessa. Päivystävät ekonomistit ja analyytikot seuraavat tilanteen kehitystä ja pitävät asiakkaita ajan tasalla.

Suuret sijoittajat ovat menettäneet velkakriisin takia luottamuksensa ainakin Euroopan talouteen niin perusteellisesti, että kelvollisten sijoituskohteiden vähäisyyden takia antavat esimerkiksi Suomelle lyhytaikaista lainaa negatiivisella korolla. Suomeen luotetaan vahvasti kun taas moneen muuhun tahoon luotetaan hyvin heikosti, joten negatiivinenkin korko riittää lainanantajalle. Hyvä juttu.

Tulee ihan oikeasti sellainen tunnelma, että euron hajoamiseen varaudutaan nyt tosissaan juuri niiden keskuudessa jotka asioista eniten tietävät ja joilla on eniten omaa rahaa pelissä.

Kuitenkin samaan aikaan Ylen haastattelema talouskomissaari ja komission varapuheenjohtaja Olli Rehn kehottaa olemaan hyvin varovainen jo pelkkien taustaselvitystenkin tekemisessä, taustaselvitysten sen varalta että euro hajoaisi. Ajatus menee jotenkin näin: Jos vaikkapa Suomen valtion ”taustaselvityksistä” pääsee julkisuuteen maailmalle sellainen kuva, että ne eivät ehkä olekaan pelkkiä taustaselvityksiä, niin sitten on paha juttu. Taustaselvitykset kuulemma saavat helposti aikaan juuri sen ”pahan”, jonka varalta niitä tehdään. Vielä pahempia ovat tietysti varasuunnitelmat.

Olli Rehnin haastattelua lukiessa tulee vaikutelma, että euron hajoamista, esimerkiksi Suomen eroa eurosta, ei pitäisi nyt edes ajatella. Tällainen on kyllä jo hyvin mielenkiintoista minun mielestäni. Entäs jos se ”paha”, esimerkiksi euron hajoaminen, tapahtuu eikä ollutkaan ”ajateltu” että näin voisi käydä, niin voi sitä syyttelyn määrää. Tai jos ei olisi edes varauduttu vaikka olisi pitänyt olla tiedossa että on syytä varautua, niin siitä vasta kauhea huuto nouseekin ja ihan syystä.

Kohtuuhintaisia asuntoja ei anneta rakentaa

Kun Suomessa rakennetaan kerrostaloja ylikalliisti, suomalaisten rahat hupenevat kalliiseen asumiseen mikä on pois muusta kulutuksesta. Sitähän me haluamme. Rakentamismääräykset edellyttävät kerrostaloilta ja niiden asunnoilta yhä enemmän. Myös hirveällä määrälle autoja pitää määräysten mukaan olla hirveästi tilaa. Niin ikään kunnat kilpailevat ylitasokkailla kerrostaloilla. Kallis rakentaminen on siis maan tapa, johon joutuvat tyytymään myös ne jotka arvostavat asumisen edullisuutta. Tällainen vaihtoehdottomuus on paha.

Vaikka uusien kerrostaloasuntojen hinnat aina hämmästyttävät, on tässä ylikalleudessa paljon myös hyvää. Nimittäin ei ole sitten suomalaisilla liikaa ostovoimaa ruokakauppaan, mistä seuraa tietysti hintojen pysyminen kurissa. Siinä on se asumisen kalleuden hyvä seuraus.

Toivottavasti Suomessa kohtuuttoman kallis rakentaminen jatkuu. Asuinalueet tulee myös kaavoittaa yhä suuremmalle automäärälle. Toivottavasti yhä enemmän kunnat kilpailevat siitä, missä rakennetaan ylellisimpiä kerrostaloja.

Mielenkiintoista on suomalaisten asennoituminen tähän rakentamisen kalleuteen. Kun Rakennuslehdessä VVO:n toimitusjohtaja Jani Nieminen selvittää rakentamiskustannusten korkeutta ja sitä miten kustannuksia voitaisiin alentaa esimerkiksi vuokra-asuntojen osalta. juttua koskevien kommenttien yleinen henki on, että kivikauteenko meidän pitäisi palata ja että tässä vain taas halutaan vuokralla asuvista tehdä toisen luokan kansalaisia.

Jos siis vuokralla asuvien tai kenen tahansa itsetunto siitä on kiinni, niin pitäkäämme huoli että rakentamisen kustannukset aina vain nousevat.

Maaseudun tulevaisuudessa kolumni niin sanotuista tutkijoista

Luin Maaseudun tulevaisuus-lehdestä kolumnin, jossa tieteen ammattilainen kritisoi sitä miten mediassa esiintyy ikään kuin tutkijan ominaisuudessa lausunnon antajia joiden lausunnoilla ei ole kuitenkaan tieteellistä pohjaa. Aihe on todella kiinnostava ja siksi luin ja luin ja luin tuota kolumnia suurin odotuksin.

Olin siis lukemassa journalismin alueeseen kuuluvaa tuotetta, jota kutsutaan kolumniksi, puheenvuoroksi tai joksikin vastaavaksi. En muista, mitä nimitystä Maaseudun tulevaisuus käytti tuosta lukemastani kirjoituksesta. Journalismi on journalismia ja niin sen pitää ollakin, ja taas vaikkapa tutkimusraportointi on tutkimusraportointia. Ero on siinä, että journalistisessa esityksessä usein yksityiskohdilla ja esimerkeillä tuodaan kiinnostavuutta ja yllätys yllätys vakuuttavuutta ja uskottavuutta, kun taas tutkimusraportin kohdalla tällaista esitystapaa haukutaan ”journalismiksi”.

Jos sanomalehdessä oleva puheenvuoro sisältää vain painokkaita väitteitä siitä että mediassa esiintyy lausunnon antajia ikään kuin kyseisen alan tutkijoina vaikka eivät olekaan, minulle lukijana tuollaisen puheenvuoron luettuani jää kysymys, missä ovat esimerkit. Tämä on ihan ydinasia. Uskonhan toki itsekin, että näin on kuin kirjoittaja väittää. Tarkoitan, että on minullakin sellainen mielikuva, että tällainen ilmiö on. Tosin oletan mieluummin niin päin, että media haluaa korostaa juttujensa merkitystä tutkija-nimikkeen avulla. Tiedän ainakin sen, että on tutkijoita jotka kieltäytyvät haastattelupyynnöistä jos eivät pidä itseään aihepiirin tuntijoina.

Jos siis sanomalehdessä tieteen ammattilainen pääsee esittämään painavan puheenvuoronsa siitä, että tällaista muka-tutkijuutta esiintyy, puheenvuoron juju oikeastaan alkaisi vasta siitä kun tuodaan esille nimiä tai tapauksia tai ainakin kiertoteitse jotakin herkullista ”lihaa”,

Syyllistyn nyt itse siihen, että pyörittelen enkä sano nimiä. Se johtuu siitä, että käytettävissäni ei ole enää tuota Maaseudun tulevaisuus-lehteä. Harmi, etten ottanut sitä mukaani. Netistäkään ei ole apua, kun taitaa olla vain paperiversiossa tuo kolumni. Jyväskylän kaupunginkirjastoon en Säynätsalosta lähde sitä varten etsimään Maaseudun tulevaisuutta, enkä ole edes selvittänyt olisiko sitä edes siellä. Säynätsalon lähikirjastosta on turha sitä etsiä, tai olisi tosi kova yllätys jos se siellä olisi tarjolla. En tarkoita, että Säykkiin pitäisi hankkia Maaseudun tulevaisuus tai mitään muutakaan lisää, sillä hyvä kun voidaan pitää se mikä on. Tarkoitan vain, että Säynätsalo on ollut näihin asti puhtaasti teollisuusyhteisö joten ei ole kovin uskottavaa että paikallisen kirjaston lehtitarjontaan kuuluisi Maaseudun tulevaisuus. Koska tuota kolumnia ei ole edessäni, en sano edes sitä kuka sen oli kirjoittanut. En ole satavarma kirjoittajasta, vain 90-prosenttisesti, ja se ei kyllä riitä nykyaikana. En muista edes lehden ilmestymispäivää enkä jutun otsikkoa. Siksi en heittele tähän täsmällisiä nimiä, vaikka niitä muilta toivonkin.

Maksullisena digimuodossa kolumni olisi varmaankin saatavana, mutta olen siitä inhottava mediakuluttaja, että sähköisiäkään aineistoja en toistaiseksi osta. Hyvä kuitenkin, että sellaisia on.

Olipa monta asiaa minulla tässä, mutta kesällä kuuluu rentoilla kun se on jotenkin cool.

Myyntiturvan aloitus kiinteistönvälitysmarkkinoilla

Mielenkiinnolla seurailen, miten Myyntiturvan markkinoille tulo sujuu. Hyvinhän se näyttää sujuvan. Etuovi.com-sivustolla Myyntiturvalla oli maanantaina 2.7. laskujeni mukaan yli 60 kerrostalohuoneiston myynti-ilmoitusta Helsinkiä koskien. Listasin vain kerrostalot, en muita. Mielelläni olisin listannut tilanteen myös Myyntiturvan omalta sivulta sillä eihän toki Etuovi ole ainoa mahdollinen ilmoituspaikka, mutta se ei ollut mahdollista tai sitten en vain osannut. Mutta siis luku on ihan hyvä. Tällä vauhdilla 150 – 200 ilmoitusta ei tunnu lainkaan kaukaiselta, ja se olisi jo erinomainen saavutus. Tarkkaan ottaen olennaista ei ole ilmoitusten samanaikainen määrä vaan tietysti toimeksiantojen määrä, se että niitä tulee taajaan ja ne hoidetaan hyvin ja mieluiten vieläpä nopeasti. Jos homma sujuu, ilmoituskasa ei ehdi edes kasvaa. Sitten on vielä eri asia se, millaisia ovat Myyntiturvan tavoitteet, mutta luulisi sen ainakin haluavan osansa markkinoista.

Joka tapauksessa on hyvä, että Myyntiturva on tullut kilpailijaksi kiinteistönvälitykseen. Mitään pahaa sanottavaa asiasta ei voi olla. Toivon menestystä Myyntiturvalle ja ennen kaikkea toivon lisäkilpailun tuovan kehitystä kiinteistönvälitykseen, mitä se kehitys sitten onkaan. Välityspalkkioiden laskua yleisesti ainakin toivon. Siinähän ei olisi mitään pahaa markkinatalouden ”ideologian” näkökulmasta, eihän.