Luin Maaseudun tulevaisuus-lehdestä kolumnin, jossa tieteen ammattilainen kritisoi sitä miten mediassa esiintyy ikään kuin tutkijan ominaisuudessa lausunnon antajia joiden lausunnoilla ei ole kuitenkaan tieteellistä pohjaa. Aihe on todella kiinnostava ja siksi luin ja luin ja luin tuota kolumnia suurin odotuksin.
Olin siis lukemassa journalismin alueeseen kuuluvaa tuotetta, jota kutsutaan kolumniksi, puheenvuoroksi tai joksikin vastaavaksi. En muista, mitä nimitystä Maaseudun tulevaisuus käytti tuosta lukemastani kirjoituksesta. Journalismi on journalismia ja niin sen pitää ollakin, ja taas vaikkapa tutkimusraportointi on tutkimusraportointia. Ero on siinä, että journalistisessa esityksessä usein yksityiskohdilla ja esimerkeillä tuodaan kiinnostavuutta ja yllätys yllätys vakuuttavuutta ja uskottavuutta, kun taas tutkimusraportin kohdalla tällaista esitystapaa haukutaan ”journalismiksi”.
Jos sanomalehdessä oleva puheenvuoro sisältää vain painokkaita väitteitä siitä että mediassa esiintyy lausunnon antajia ikään kuin kyseisen alan tutkijoina vaikka eivät olekaan, minulle lukijana tuollaisen puheenvuoron luettuani jää kysymys, missä ovat esimerkit. Tämä on ihan ydinasia. Uskonhan toki itsekin, että näin on kuin kirjoittaja väittää. Tarkoitan, että on minullakin sellainen mielikuva, että tällainen ilmiö on. Tosin oletan mieluummin niin päin, että media haluaa korostaa juttujensa merkitystä tutkija-nimikkeen avulla. Tiedän ainakin sen, että on tutkijoita jotka kieltäytyvät haastattelupyynnöistä jos eivät pidä itseään aihepiirin tuntijoina.
Jos siis sanomalehdessä tieteen ammattilainen pääsee esittämään painavan puheenvuoronsa siitä, että tällaista muka-tutkijuutta esiintyy, puheenvuoron juju oikeastaan alkaisi vasta siitä kun tuodaan esille nimiä tai tapauksia tai ainakin kiertoteitse jotakin herkullista ”lihaa”,
Syyllistyn nyt itse siihen, että pyörittelen enkä sano nimiä. Se johtuu siitä, että käytettävissäni ei ole enää tuota Maaseudun tulevaisuus-lehteä. Harmi, etten ottanut sitä mukaani. Netistäkään ei ole apua, kun taitaa olla vain paperiversiossa tuo kolumni. Jyväskylän kaupunginkirjastoon en Säynätsalosta lähde sitä varten etsimään Maaseudun tulevaisuutta, enkä ole edes selvittänyt olisiko sitä edes siellä. Säynätsalon lähikirjastosta on turha sitä etsiä, tai olisi tosi kova yllätys jos se siellä olisi tarjolla. En tarkoita, että Säykkiin pitäisi hankkia Maaseudun tulevaisuus tai mitään muutakaan lisää, sillä hyvä kun voidaan pitää se mikä on. Tarkoitan vain, että Säynätsalo on ollut näihin asti puhtaasti teollisuusyhteisö joten ei ole kovin uskottavaa että paikallisen kirjaston lehtitarjontaan kuuluisi Maaseudun tulevaisuus. Koska tuota kolumnia ei ole edessäni, en sano edes sitä kuka sen oli kirjoittanut. En ole satavarma kirjoittajasta, vain 90-prosenttisesti, ja se ei kyllä riitä nykyaikana. En muista edes lehden ilmestymispäivää enkä jutun otsikkoa. Siksi en heittele tähän täsmällisiä nimiä, vaikka niitä muilta toivonkin.
Maksullisena digimuodossa kolumni olisi varmaankin saatavana, mutta olen siitä inhottava mediakuluttaja, että sähköisiäkään aineistoja en toistaiseksi osta. Hyvä kuitenkin, että sellaisia on.
Olipa monta asiaa minulla tässä, mutta kesällä kuuluu rentoilla kun se on jotenkin cool.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti