Kun on yritetty käydä konkreettista keskustelua Euroopan velkakriisistä, ovat nyt jotkut ryhtyneet viemään keskustelua harhaan puhumalla EU:n merkityksellisyydestä. Tällainenhan ei ole keskustelua vaan keskustelun sekoittamista. Pääkirjoituksessa jyristään väärästä viitekehyksestä ja kolumnissa käännellään kauniita sanoja EU:n yhteisöllisestä tehtävästä ja kaikesta muusta siinä sivussa.
Väitetään muun muassa siis, että velkakriisikeskustelussa olisi muka unohtunut oikea viitekehys. Viitekehys on hieno sana, mutta miten niin se on unohtunut? Velkakriisi on vain sen verran konkreettinen aihe, etteivät joka lauseessa vilahda sellaiset sanaparit kuin ”eurooppalainen yhteisöllisyys” tai ”rauhanomainen rinnakkaiselo”.
EU:n suuresta tehtävästä jutteleminen tässä tilanteessa haiskahtaa kampanjoinnilta. Tosin kampanjoijat menettävät vain uskottavuuttaan, ja ongelma on pikemminkin heidän omansa. Minulla ainakin alkavat hälytyskellot soida, kun luen näitä kampanjointikirjoituksia.
Ei nyt ole EU-kampanjoinnin aika, sillä eihän nyt olla ensisijaisesti eroamassa EU:sta, vaan yritetään ratkaista mikä olisi paras tapa toimia Euroopan velkakriisissä. Eikä kysymys ole edes pelkästään Suomen euroerosta, vaan siitä, miten minkäkin tahon, esimerkiksi maan, pitäisi toimia. Euroalueesta eroamiset ovat yksi osa kysymystä, mutta vain yksi. Tästä siis on yritetty keskustella, mutta nyt on alettu paasata EU:n puolesta ikään kuin liittyen tähän keskusteluun. Tällainen on vastenmielistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti