Itsenäisyyspuolue ja Muutos 2011 – mitä muutosta ne toisivat?

Eduskunnassa on kahdeksan puoluetta, mikä on paljon mutta käytännössä ei riittävästi. Näistä minkään äänestäminen alkaa pikku hiljaa olla henkilökohtaisesti kiikun kaakun. Kun vielä olisi suotavaa olla myös sellaisia puolueita, joihin (yksi toki riittää) voisi jopa liittyä kiinnostuksen niin osoittaessa, niin ei auta muu kuin odottaa uusia nousevia puolueita kehiin.

Miksi otin tuon liittymisen esille? Eikö riitä, että tyytyy äänestämään puoluetta joka on vähiten karmea. Toki kyllä, mutta kun kuitenkin valitettavasti Suomea johdetaan lobbareiden lisäksi niiden avustuksella ennen kaikkea kalliin puoluekoneiston kautta, niin tulee houkutus ottaa osansa tuosta julkisesti kalliista vaikutuskanavasta. Vaikka en nyt olekaan liittymässä mihinkään puolueeseen, rupesi kiinnostamaan mitä esimerkiksi tarjoaisi äänestäjälle ja tälle yhteiskunnalle Itsenäisyyspuolue tai Muutos 2011. Nämä lähinnä tulevat mieleen potentiaalisina realistisina uusina tulokkaina.

Ei hyvältä näytä. Alkuun Muutoksen periaatteet näyttävät selkeiltä siten, että niissä keskitytään asiakohtaisen kannanoton sijaan päätöksenteon tapaan ja aivan yleisiin ohjaaviin periaatteisiin. Puolue korostaa suorempaa demokratiaa. Tämä on ihan ok. Toki sitten siellä luetellaan pari ikään kuin perusperiaatetta, joita puolue painottaa ja näin ollen ilmeisesti edellyttää edustajiltaan ja jäseniltäänkin. Ei siinäkään kohtaa vielä mitään ihmeellistä ole, sillä nuo periaatteet ovat pikemminkin tavoitteellisia itsestään selvyyksiä ja sinänsä sopivat minulle hyvin. Niiden kanssa siis ei ole helppo olla eri mieltä periaatetasolla. Mutta sitten tulee ainakin minua hämäävää. Ohjelmassa otetaankin esille joitakin konkreettisia poliittisia kysymyksiä, kuten muistaakseni maahanmuutto, rikostuomioiden ankaruustaso jne. Tässä kohtaa näyttää minulla punaista tai ainakin melkein punaista. Nämä ovat mielestäni niitä kohtia, joista sitten käytännön politiikassa (jos sinne saakka puolue pääsee) voi tulla riitaa. Ei hyvä.

Ongelma on, että meikäläiselle jää epäselväksi, ottaako Muutos kantaa lähinnä tuon suoran demokratian ja joidenkin yleisperiaatteiden lisäksi myös tiettyihin erityiskysymyksiin vai eikö se ota. Toisaaltahan se nimittäin ilmoittaa siihen suuntaan, että se ei ottaisi vaan ihmiset sitten ottavat itse. Ja tämä juuri olisi puolueen oman ilmoituksen mukaan se kantava periaate. Mutta toisaalta rupeaakin vaikuttamaan siltä, että puolue kuitenkin ottaa kantaa ohjelmassaan tiettyihin poliittisiin kysymyksiin. Ja jos se ottaa, niin nuo kannanotot ovat sellaisia että minä en niitä välttämättä kannata. Siis ovatko nuo maahanmuutto, rangaistustaso ja muut kysymykset vain esimerkkejä asioista jotka ihmisiä askarruttavat vai ottaako Muutos jo suoraan kantaa niihin?

Laajemminkin puolueilla saattaa käydä aina niin, että alkuvaiheessa ohjelmat malttavat pysyä muutamassa johtavassa periaatteessa mutta ajan myötä sinne kerääntyy kaikenlaista yksityiskohtaista täytettä, jolloin onkin jo vaikeampi olla äänestäjänä mukana, jäsenyydestä puhumattakaan. Ja sanat ovat tärkeitä, kuten tiedämme.

Lopputulos Muutos-puolueen osalta omalla kohdallani on, että en oikein ota selvää mikä tämä puolue on. Ohjelma vaikuttaa ristiriitaiselta. Hiukan tuntuu myös siltä, että puolueesta saattaa tulla käytännössä hyvin tiukka sellaisten päivänpoliittisten kysymysten suhteen jotka minua eivät voisi enää vähempää kiinnostaa. Mutta tämä, mitä sanoin, ei todellakaan edes yritä olla mikään tuoteseloste puolueesta, vaan oma päiväkirjamainen rykäykseni. Itse asiassa asiahan on niin, että puolueista on ainakin minun yhä vaikeampi saada mitään tuoteselostuksenomaista tolkkua.

Sitten se Itsenäisyyspuolue. Ai niin tuosta Muutoksesta vielä, olen sen periaatteisiin ennenkin yrittänyt tutusta, ja mielikuvani on ilmeisesti ollut koko ajan suunnilleen se minkä kerroin nyt. Myös Itsenäisyyspuolueen ohjelmaan olen ennenkin vähän tutustunut. Eikä se oikein innostanut. Siis on syytä painottaa, että sekä Muutoksessa että Itsenäisyyspuolueessa on tiettyjä tosi hyviä juttuja joita kannatan lämpimästi vaikka minut herätettäisiin keskellä yötä, mutta se ei vielä riitä vakavampaan kanssakäymiseen. Itsenäisyyspuolueessa ei esimerkiksi oikein nappaa tuo elinikäisen työajan yleinen lyhentäminen. Hiukan myös tuntuu siltä jo ennakolta, että käytännössä puolue ajaisi politiikassaan hyvin vahvoja perinteisiä rakenteita esimerkiksi julkisen sektorin osalta. Eli paljon kuntien ja valtion virkailijoita, monenlaista pykäläviidakkoista tukea elinkeinoille sinne ja tänne pitkin ja poikin.

Sitten ne Itsenäisyyspuolueen ohjelmassaan esille ottamat raha- ja talouspoliittiset jutut. On pakko tunnustaa, että niihin tietotaitoni ei aivan riittänyt, siis niiden järkevyyden arviointiin, mutta hiukan epäilyttää kuitenkin. Tarkoitan näitä pankkisysteemin uudistuksia ja rahan liikkeellelaskuja. Sitten myös jotenkin häiritsee semmoinen luonnon ja ihmisen keskinäisen tasapainon, ja yleensäkin tasapainon, jatkuva korostaminen. Tosin tuohan on yleistä sisältöä kaikilla puolueilla ilmeisesti. Enkä ole vakuuttunut myöskään Tobinin veroista sun muista, mitä näitä nyt on erinäisiä sakkomaksuja rahan liikkeelle. Korostan tosin, että kuplien pumppaaminen tekemisen puutteessa olevan höpörahan voimalla on tylsää, ja sitä vain aina odottaa että poksahtaisi nyt jo ja mielellään vaikka aika kovaa.

Itsenäisyyspuolueen ohjelmassa mainitaan myös kristilliset arvot. Joo kristillisyyshän on perintömme, joten siinä mielessä tuon ei pitäisi ehkä aiheuttaa mitään reaktiota äänestäjässä. Uskoakseni kannatan nimittäin itsekin kristillisen perinteen arvoja. Mutta kun asia oikein otetaan esille tuolla sanalla puolueohjelmassa, varmuuden vuoksi pysyn aika kaukana. Tulee se sama efekti kuin Muutoksen kohdallakin, että jospa näihin puolueohjelman sanoihin sitten aikanaan viitataan tiukasti ja aivan erityisellä tavalla tulkiten siellä eduskunnassa kun jostakin lakiesityksestä äänestetään. Ja yleisemminkin tuo ”kristillisyys” saattaa (mistäs sen tietää) ohjata puolueen linjauksia jollakin erityisellä tavalla.

Se myös näissä puolueohjelmissa harmittaa, kun niissä tuppaa olemaan sitä kaunopuheista höttöä siellä sun täällä. Olen toki mainonnan ja markkinoinnin ystävä, mutta tuo kaunopuhelu jo karkottaa ainakin minut. Arvostan selkeää ja höttövapaata ulosantia, kun esittää periaatteitaan jopa aika vaikeistakin yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tästä selkeydestä on hyvä esimerkki Elina Lepomäen kirjoitus Hesarissa
http://www.hs.fi/mielipide/a1380340674073?jako=7cc7ff1e1808e8e9440c7ef664c10e55&ref=tw-share


Mistä siis löytyisi Puolue? Taitaa mennä useampi vuosi sellaisen ilmaantumiseen.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Itsesensuuri eli meinasin kirjoittaa mutta onneksi maltoin

Luin joskus tarinan toimittajasta, muistaakseni päätoimittajasta, joka rakenteli kriittistä kirjoitusta merkittävistä tahoista. Kirjoitus eteni vaivalloisesti, sillä koko ajan joku näistä merkittävistä tahoista sattui soittamaan tälle toimittajalle tiukkasävyisen puhelun, minkä johdosta toimittaja katsoi parhaaksi muokata kirjoitustaan soveliaampaan muotoon aina siltä osin. Minulla on käynyt tänään hiukan samalla tavalla. Tosin tässä tapauksessa rajoittavana tekijänä on ollut itsesensuuri eikä ulkopuolinen sensuuri, maksavien asiakkaiden painostuksesta puhumattakaan.

Havaitsin tänään kiinnostavan keskusteluaiheen. Siihen ilmeisesti liittyy paljon tunteita, hämäystä, vääristelyä ja toisella taholla yritystä korjata näitä vääristelyjä ja yritystä rauhoitella kuumimpia tunteita. Itsellenikin syntyi ensimmäisten yllättävien väitteiden perusteella tietty negatiivinen käsitys asiain tilasta. Aloin kirjoittaa sen johdosta blogimerkintää. Mutta koska onneksi itsekritiikkini ja haluni kyetä olemaan sanojeni takana ylittää usein esilläolohaluni (mikä sekään ei todellakaan ole huono halu), emmin kirjoitukseni julkaisun kanssa. Onneksi emmin, sillä tuosta kuumasta aiheesta alkoi valjeta vähän toisenlaistakin ”dataa”. Niinpä kuvani asiasta muuttui selkeän kielteisestä hämmästelyyn ja kyselyyn.

Muuttuneen kuvan johdosta väsäsin entisen sijaan uuden hyvin lyhyen kirjoituksen, jossa lähinnä kyselin miten ne asiat nyt mahtavatkaan lopulta olla ja kuka puhuu kuinkakin totta vai puhuvatko kaikki vähän totta. Ja mitä siitä sitten taas voisi päätellä. Mutta jälleen minua alkoi epäilyttää. Tarkistin, olisiko asiaan tullut tällä välillä uutta näkökantaa. Uudet kommentit eri osapuolilta saivatkin minut asettumaan pelkän hämmästelyn ja kyselyn asemesta osittain tietylle kannalle sen suhteen, mitä nyt oikeasti on sanottu ja mitä kannanottoja on esitetty ja millä kannalla todella kukin on ja kuka ehkä vääristelee. Kuvani asiasta siis eheytyi jossakin määrin. Niinpä en enää katsonut aiheelliseksi esittää noita ihmetteleviä kysymyksiä ainakaan niin paljon kuin aikaisemmin. Lopputulos on, että en tehnyt tuosta kohauksesta minkäänlaista blogimerkintää.

Olisi harmittanut suunnattomasti varsinkin siinä tapauksessa, että olisin mennyt julkaisemaan ensimmäisen version. Olisin ilmeisesti ollut hyvin harhaanjohdettu tai ainakin huteralla pohjalla siinä vaiheessa. Ehkä toinenkaan versio, se jossa vain esitin kysymyksiä ja ihmettelyjä, ei olisi ollut kovin osuva. Tosin kyllä tässä on paras varautua ihmettelemään vielä vaikka mitä, esimerkiksi seuraavien vajaan kahden vuoden aikana, kuinka paljon vajaan, se on eri asia.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kouvola 600, Jyväskylä 900, mutta ei mitään aaltoa kuitenkaan

Jokin aika sitten bloggasin Kouvolan irtisanomissuunnitelmien julkitulon jälkeen, että huomattavia yt-neuvotteluja olisi tulossa liitoskunnissa suoja-aikojen päättymisten jälkeen.
http://markkinat-politiikka-media.blogspot.fi/2013/09/odotettavissa-huomattavia-yt.html
Vähän kirjoitukseni jälkeen sattui kuitenkin ilmestymään uutinen kuntajohdolle tehdystä kyselystä, jonka mukaan irtisanomisaaltoa liitoskunnissa ei olisi odotettavissa (esim. Kaleva). Nyt sitten tupsahti muun muassa Uuteen Suomeen otsikko Jyväskylän ”yt-pommista”. Samasta asiasta uutisoi Keskisuomalainen.

Olen aikaisemminkin blogannut siitä, että vaikka kuinka talous on ollut vuosikaudet heikkoa paikoin, niin varsinkin henkilöstövähennyksistä puhumista vältellään. Niiden merkitystä saatetaan pitää kuntajohdon taholla pienenä säästötarpeeseen nähden. Toki en ole mikään ammattiennustaja, joten jos kerran irtisanomisten merkitystä pidetään vähäisenä kuntien säästötarpeiden kannalta niin sitten on kai juuri niin. Tosin kyllä se ihmetyttää, voiko tosiaan niin olla.

Nyt kuitenkin jopa minulle jyväskyläläisenä oli uutinen tuo Jyväskylän (enintään) 900 henkilötyövuoden vähennystavoite. Tosin olihan jo ollut puhetta 50 miljoonan euron karsintatarpeesta, joten jotakin sen kai pitikin merkitä ihan konkreettisesti.

Mutta voihan edelleenkin pitää paikkansa se liitoskuntien johdolta saatu kyselytulos, että irtisanomisaaltoa ei tosiaan olisi odotettavissa, kaikesta huolimatta. Siten Kouvola, Jyväskylä ja pari pienempää julkisuudessa ollutta tapausta jäisivät poikkeuksellisiksi yksittäistapauksiksi. Ja tottahan se on, että ei Kouvolan ja Jyväskylän kokoisiakaan liitoskaupunkeja määrättömästi riitä, joten ainakaan näin suuria kertalukuja ei loputtomasti voi tulla. Oliko tuo aika poliitikkomaisesti ilmaistu?


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kuntaliitos ja viiden vuoden irtisanomissuoja – paratiisi

Joskus luin sellaisesta, että Japanissa sovellettaisiin työpaikoilla jossakin määrin työsuhteiden alasajoa niin, että työntekijän annetaan puuhastella mahdollisesti jopa entisellä palkalla jotakin firmalle merkityksetöntä aikansa kuluksi kunnes tämä itse kyllästyy touhuun ja lähtee. Toki Suomessakin kerrotaan paljon tarinoita siitä, miten työntekijä yritetään savustaa ottamalla tältä pois merkittävät tehtävät, mutta ehkä Japanin käytäntö on hengeltään vähemmän kielteinen kuin Suomen. Se on pikemminkin pehmeä lasku.

Kuntaliitosten viiden vuoden irtisanomissuojassa esimerkiksi päälliköiden tehtäviä ja jopa palkkaa voidaan kuulemma muuttaa, mutta ilmeisesti hierarkiataso ei saisi paljon laskea. No tästä syntyy sitten varmaan meheviä kiistoja niin ihmisten kuin neuvotteluosapuoltenkin kesken, kun toisaalla yritetään pitää kiinni asemista ja ylläpitää ammattisuojaa ja toisaalla yritetään järjestellä organisaatiota toimivaksi.

Kun nyt on tämä viiden vuoden irtisanomissuoja, siellä missä on, niin kaikkien taidoista ja tiedoista on syytä ottaa irti mahdollisimman paljon. Eli olemassa oleva resurssi pitää sitten hyödyntää. Tokihan, jos siis oltaisiin todella paratiisissa, jokainen organisaatio tarvitsisi kaiken mahdollisen työvoiman, ongelma on vain se että kaikkeen ei löydy rahaa. Siitähän se vain on kiinni, ja siksi pitäisi voida järkeistää.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi, ihan oikeasti!

Hän tarkoittanee ulkoistaminen kun kirjoittaa lainausmerkeissä yksityistäminen

Iltalehden kolumnissaan Kalle Isokallio paahtaa aiheesta kunnallisten palveluiden ”yksityistäminen”. Heti kolumnin alussa meikäläisen lainausmerkeissä korvaan särähtää ja panee epäilemään tuo Isokallion sanavalinta, ”yksityistäminen”. On jälleen kerran pakko itsekin tarkistaa käsitteet. Toki heti oletankin, että eihän Isokalliokaan tarkoittane yksityistämistä vaan ulkoistamista, kun hän kirjoittaa kunnan vastuulla olevan terveydenhuollon ”yksityistämisestä”. Jo nuo kyllämätiedänetteiseole-lainausmerkit joka ainoassa kohdassa yksityistäminen-sanan ympärillä vihjaavat, että jostakin muusta Isokallio omastakin mielestään vähän niin kuin ajattelee kirjoittavansa. Ja niinpä kirjoittaja välillä käyttääkin sitä oikeaa sanaa ulkoistaminen.

Siis Isokalliohan tarkoittaa ulkoistamista, kuten kirjoituksesta välillä käykin ilmi. Ulkoistaminenhan on sitä, että kunta hankkii jonkin kuntalaisten tarvitseman palvelun muulta toimijalta tuotettuaan palvelun aiemmin kunnan työnä mutta edelleen vastaa siitä että kuntalainen todella saa palvelun niin kuin on saanut ennenkin. Kuntahan ei edes voi yksityistää palvelua, joka on sen järjestämisvastuulla, se voi tosiaan vain ulkoistaa sen. Yksityistäminen tarkoittaa sitä, että kunta todella luopuu kyseisen palvelun huolehtimisesta kuntalaisille, jolloin jatkossa kukin on asiakassuhteessa yksityiseen toimijaan. Kunta ei ole siinä enää mitenkään välissä eikä mukana.

Kunnalle kuuluu esimerkiksi vastuu siitä, että kuntalaiset saavat tietyntasoisen ja kohtuuhintaisen hammashuollon. Kunta voi kuitenkin ulkoistaa hammashoitoa kuten joutuu paljon tekemäänkin, mutta ei se voi yksityistää lakisääteistä hammashuoltoa. Kunta ei siis voi ilmoittaa kuntalaisille, että hammashuolto ei tästä lähtien kiinnosta kuntaa enää joten hoitakaa itse kukin hammashoitonne samaan tapaan kuin kaupassa käyntinne.

Isokallion kanta itse asiaan näyttää olevan, että ulkoistaminen ei kannata. Hänen mukaansa kunta ei säästäisi kustannuksissa, koska esimerkiksi lääkärifirmat joka tapauksessa joutuisivat kattamaan toiminnassaan samat henkilöstökulut kuin kuntakin ja kuntahan homman lopulta maksaa. Henkilöstösäästöjä ei siten syntyisi. Lisäksi kirjoittaja laskeskelee, että lääkärifirman lääkärit eivät maksaisi paljon kuntaverojakaan koska ottaisivat tulonsa pääomatuloina. Tuossa voi olla jotakin ajatusta tosiaan ainakin näin äkkiseltään. No pääomatuloverotus onkin ilmeisen huonosti ajateltu aikanaan. Lisäksi Isokallio spekuloi, että kunnan työntekijä, esim. terveydenhoitaja, todennäköisemmin kuin yksityisen firman työntekijä asuu kunnassa ja tuo kunnalle näin ollen verotuloja. Ehkä ihan hitusen asia on näinkin pikku kunnissa (joissa ei lääkärifirmoja yms.), mutta hiukan lillukanvarrelta vaikuttaa nykymaailmassa tämä näkökulma. Toki jos kokoomus pääsisi päättämään, että jyväskyläläisten on varauduttava käymään lakisääteisessä terveydenhoidossa jopa Kemijärvellä, niin sitten se tietysti on voi voi. Mutta ei kai kokoomuskaan sentään tällaista meille keksi.

Mutta vakavana, ainakin niin vakavana kuin voin, esitän seuraavaa. Kannatan näillä näkymin periaatetta, että kunnat keskittyisivät roimasti laajassa mitassa kautta linjan lakisääteistenkin järjestämisvastuullaan olevien palveluidensa ulkoistamiseen. Mielestäni näin saataisiin parhaat kyvyt käyttöön, kun palveluiden tuottamista siirrettäisiin laajassa mitassa yksityisille alan organisaatioille ja kunta keskittyisi ainoastaan junailemaan että kuntalaisille on tarjolla nuo palvelut. Miksi jokaisen kunnan pitäisi ylläpitää sirpaleista organisaatiota, jossa tehdään ne tuhannet eri työtehtävät. Ei tunnu järkevältä eikä ideologisesti eikä minkään tasa-arvo- tai demokratiaseikan kannalta tarpeelliselta. Toki tämä edellyttää, että sitten markkinat todella joskus toimivat kunnolla. Mutta siihen suuntaan olisi mentävä. Tällöin ei myöskään olisi oleellista kuntien koko, kun kunta olisi vain järjestelijä. Tietysti sen verran kunnilla pitää olla voimaa, että ovat vahvassa tilaaja-asemassa yksityisiin suuriinkin palveluntuottajiin nähden. Mutta tällöin voitaisiin jatkaa lähinnä entiseen malliin kuntien välisellä tilaajayhteistyöllä ja koko kuntaliitoskeskustelu voitaisiin unohtaa.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!


Tuossa vielä linkki Kuntaliiton sivulle, jossa määritellään käsitteitä. Sieltä löytyy selkeästi myös, mitä on yksityistäminen ja mitä ulkoistaminen:
http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/juttupankki/kasitteita/Sivut/default.aspx

Pikavuoro X:n kirkonkylä – Jyväskylä, asiakaskokemus pienestä kiinni

Pikavuorolla matkustajan hyvä matkatunnelma ja asiakaskokemus ovat pienestä kiinni. Matkustin X:n kirkonkylältä Jyväskylään pikavuorolla ja valitsin mukavuussyistä vuoron jossa ei olisi vaihtoa Tampereella. Mielenkiinnolla sitten odotin, kuinka kävisi.

Nousin pikavuoroon X:n kirkonkylällä ja annoin matkalippuni. Kuljettaja sanoikin, että sama bussi menee Jyväskylään asti. Tulin uskomattoman hyvälle tuulelle tuosta maininnasta. Olin iloinen kahdesta syystä, ensinnäkin tietysti siksi että sama bussi tosiaan menisi perille asti kun kerran niin olin halunnut mutta toiseksi erityisesti siksi että kuljettaja aivan erikseen ilmoitti tuollaisen asian. Ele merkitsi erityistä huomaavaisuutta asiakasta kohtaan kuljettajalta. Kiitin hyvilläni. Sen jälkeen kuljettaja toivotti vielä hyvää matkaa, mistä niin ikään tietysti kiitin. Myös tämä oli aivan erityisen hieno teko. Siinäkään ei tarvittu sen kummempaa. Hyvin yksinkertaista, mutta uskomattoman huomaavaista Näin matka alkoi erittäin hyvissä tunnelmissa.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Kirjoittajilta karkasi vihainen mopo päin kokoomusnuoria ja Susanna Koskea

En ole taipuvainen tarttumaan kuumana velloviin enkä varsinkaan henkilöpainotteisiin aiheisiin. Ne voisikin jättää aivan hyvin parille Iltalehden kolumnistille. Se, että itse en niihin herkästi tartu, johtuu vain siitä että en ole usein edes huomannut moisia aiheita. Ne ovat yleensä tylsiä eivätkä liity juuri mihinkään laajempaan ja mielenkiintoiseen.

Aika monta päivää sitten kuitenkin tartuin aiheeseen kokoomusnuoret, koska siinä oli yleisempää kiinnostavuutta. Kirjoitin siis aiheesta blogissani minäkin. Aika pian tuon jälkeen rupesin kuitenkin ihmettelemään, kuka viitsii enää jankuttaa samasta aiheesta. Jotkut yrittivät saada siitä irti vielä kerran ja taas kerran jotakin väkinäistä. Ala-arvoista. Mutta miten tässä kävikään? Nythän se mopo vasta karkasikin. Uusi vaihde on päällä. Nyt lähinnä vihaiset vasurit ja vihreät keksivät jos vaikka mitä Susanna Koskesta ja kokoomusnuorista. Eilen luin erästä aikaisemmin hyvänä pitämääni blogia valitettavasti tästä samasta aiheesta. Äsken luin jonkun vihreän nokkeluuden saman aihepiirin ympäriltä. Mutta näitä samanhenkisiä näennäiskriittisiä ja vastenmielisen negatiivisia ja joissakin tapauksissa ylipitkiä jankutuksia on tullut viime päivinä vastaan tosiaan muitakin. Näitä ei kannata vahingossakaan lukea enää senkään takia, että tuo äärimmäinen negatiivisuus voi vaikka tarttua. No ei kai se tartu meikäläiseen, vaan antaa pikemminkin rokotuksen siihen, etten itse sortuisi oman kuvitellun nokkeluuteni ja älykkyyteni epäsuoraan tai suoraan korostamiseen ja muiden alentamiseen ja muuhun mustaan itsekeskeisyyteen omassa blogissani.

Juuri tuo oman älykkyytensä ja muiden tyhmyyden ja sivistymättömyyden (kaikki edelliset lainausmerkeissä) korostaminen on alkanut nousta blogeissa kohtuuttomiin mittoihin. Ei koske tosiaankaan vain kokoomusnuorten ympärillä pyörivää keskustelua. Tähän näyttää sortuvan valitettavan moni. Kirjoitajansa omahyväisyyden paljastavia sanontoja ovat sellaiset kuin ”Kaikki järkevät ihmiset…”, ”Itseään sivistyneenä pitävien luulisi jo tajuavan…”, ”Olen itse arkijärjellä ajatteleva…”.

Ehkä tuollaiset kirjoittajat eivät tunnista omaa negatiivisuuttaan ja omahyväisyyttään, mutta jos sattuvat tunnistamaan niin voisivat vaihtaa osan itsekeskeisyydestään ja omahyväisyydestään myönteisyyteen ja rakentavuuteen. Eikös se olisi jo hallitusohjelmankin mukaista, ja senhän mukaan meillä mennään eiks niin. Mutta ihan vakavana sanoo, että eivät positiivisuus ja rakentavuus merkitse vielä yltiöpositiivisuutta tai epäkriittisyyttä. Päinvastoin positiivisuus ja toisten edes periaatteellinen arvostaminen ovat suotavia asioita. Eivätkö ole vai? Vihamielisyyttä ja muiden halveksuntaa ei kannata yrittää pukea kriittisyyden ja älyllisyyden kaapuun. Tuo kuulostaa nyt papilta, mutta so what.


Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Jos yllä oleva sepustukseni otti päähän, kerro se jos suinkin uskallat. Tietysti sekä hyvät että pahat kommentit ovat yhtä tervetulleita, mutta paha kello on siitä kätevä että se kuuluu kauemmas. Näin on linjannut yksihenkinen brändityöryhmäni.