En ole taipuvainen tarttumaan kuumana velloviin enkä varsinkaan henkilöpainotteisiin aiheisiin. Ne voisikin jättää aivan hyvin parille Iltalehden kolumnistille. Se, että itse en niihin herkästi tartu, johtuu vain siitä että en ole usein edes huomannut moisia aiheita. Ne ovat yleensä tylsiä eivätkä liity juuri mihinkään laajempaan ja mielenkiintoiseen.
Aika monta päivää sitten kuitenkin tartuin aiheeseen kokoomusnuoret, koska siinä oli yleisempää kiinnostavuutta. Kirjoitin siis aiheesta blogissani minäkin. Aika pian tuon jälkeen rupesin kuitenkin ihmettelemään, kuka viitsii enää jankuttaa samasta aiheesta. Jotkut yrittivät saada siitä irti vielä kerran ja taas kerran jotakin väkinäistä. Ala-arvoista. Mutta miten tässä kävikään? Nythän se mopo vasta karkasikin. Uusi vaihde on päällä. Nyt lähinnä vihaiset vasurit ja vihreät keksivät jos vaikka mitä Susanna Koskesta ja kokoomusnuorista. Eilen luin erästä aikaisemmin hyvänä pitämääni blogia valitettavasti tästä samasta aiheesta. Äsken luin jonkun vihreän nokkeluuden saman aihepiirin ympäriltä. Mutta näitä samanhenkisiä näennäiskriittisiä ja vastenmielisen negatiivisia ja joissakin tapauksissa ylipitkiä jankutuksia on tullut viime päivinä vastaan tosiaan muitakin. Näitä ei kannata vahingossakaan lukea enää senkään takia, että tuo äärimmäinen negatiivisuus voi vaikka tarttua. No ei kai se tartu meikäläiseen, vaan antaa pikemminkin rokotuksen siihen, etten itse sortuisi oman kuvitellun nokkeluuteni ja älykkyyteni epäsuoraan tai suoraan korostamiseen ja muiden alentamiseen ja muuhun mustaan itsekeskeisyyteen omassa blogissani.
Juuri tuo oman älykkyytensä ja muiden tyhmyyden ja sivistymättömyyden (kaikki edelliset lainausmerkeissä) korostaminen on alkanut nousta blogeissa kohtuuttomiin mittoihin. Ei koske tosiaankaan vain kokoomusnuorten ympärillä pyörivää keskustelua. Tähän näyttää sortuvan valitettavan moni. Kirjoitajansa omahyväisyyden paljastavia sanontoja ovat sellaiset kuin ”Kaikki järkevät ihmiset…”, ”Itseään sivistyneenä pitävien luulisi jo tajuavan…”, ”Olen itse arkijärjellä ajatteleva…”.
Ehkä tuollaiset kirjoittajat eivät tunnista omaa negatiivisuuttaan ja omahyväisyyttään, mutta jos sattuvat tunnistamaan niin voisivat vaihtaa osan itsekeskeisyydestään ja omahyväisyydestään myönteisyyteen ja rakentavuuteen. Eikös se olisi jo hallitusohjelmankin mukaista, ja senhän mukaan meillä mennään eiks niin. Mutta ihan vakavana sanoo, että eivät positiivisuus ja rakentavuus merkitse vielä yltiöpositiivisuutta tai epäkriittisyyttä. Päinvastoin positiivisuus ja toisten edes periaatteellinen arvostaminen ovat suotavia asioita. Eivätkö ole vai? Vihamielisyyttä ja muiden halveksuntaa ei kannata yrittää pukea kriittisyyden ja älyllisyyden kaapuun. Tuo kuulostaa nyt papilta, mutta so what.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Jos yllä oleva sepustukseni otti päähän, kerro se jos suinkin uskallat. Tietysti sekä hyvät että pahat kommentit ovat yhtä tervetulleita, mutta paha kello on siitä kätevä että se kuuluu kauemmas. Näin on linjannut yksihenkinen brändityöryhmäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti