Luin joskus tarinan toimittajasta, muistaakseni päätoimittajasta, joka rakenteli kriittistä kirjoitusta merkittävistä tahoista. Kirjoitus eteni vaivalloisesti, sillä koko ajan joku näistä merkittävistä tahoista sattui soittamaan tälle toimittajalle tiukkasävyisen puhelun, minkä johdosta toimittaja katsoi parhaaksi muokata kirjoitustaan soveliaampaan muotoon aina siltä osin. Minulla on käynyt tänään hiukan samalla tavalla. Tosin tässä tapauksessa rajoittavana tekijänä on ollut itsesensuuri eikä ulkopuolinen sensuuri, maksavien asiakkaiden painostuksesta puhumattakaan.
Havaitsin tänään kiinnostavan keskusteluaiheen. Siihen ilmeisesti liittyy paljon tunteita, hämäystä, vääristelyä ja toisella taholla yritystä korjata näitä vääristelyjä ja yritystä rauhoitella kuumimpia tunteita. Itsellenikin syntyi ensimmäisten yllättävien väitteiden perusteella tietty negatiivinen käsitys asiain tilasta. Aloin kirjoittaa sen johdosta blogimerkintää. Mutta koska onneksi itsekritiikkini ja haluni kyetä olemaan sanojeni takana ylittää usein esilläolohaluni (mikä sekään ei todellakaan ole huono halu), emmin kirjoitukseni julkaisun kanssa. Onneksi emmin, sillä tuosta kuumasta aiheesta alkoi valjeta vähän toisenlaistakin ”dataa”. Niinpä kuvani asiasta muuttui selkeän kielteisestä hämmästelyyn ja kyselyyn.
Muuttuneen kuvan johdosta väsäsin entisen sijaan uuden hyvin lyhyen kirjoituksen, jossa lähinnä kyselin miten ne asiat nyt mahtavatkaan lopulta olla ja kuka puhuu kuinkakin totta vai puhuvatko kaikki vähän totta. Ja mitä siitä sitten taas voisi päätellä. Mutta jälleen minua alkoi epäilyttää. Tarkistin, olisiko asiaan tullut tällä välillä uutta näkökantaa. Uudet kommentit eri osapuolilta saivatkin minut asettumaan pelkän hämmästelyn ja kyselyn asemesta osittain tietylle kannalle sen suhteen, mitä nyt oikeasti on sanottu ja mitä kannanottoja on esitetty ja millä kannalla todella kukin on ja kuka ehkä vääristelee. Kuvani asiasta siis eheytyi jossakin määrin. Niinpä en enää katsonut aiheelliseksi esittää noita ihmetteleviä kysymyksiä ainakaan niin paljon kuin aikaisemmin. Lopputulos on, että en tehnyt tuosta kohauksesta minkäänlaista blogimerkintää.
Olisi harmittanut suunnattomasti varsinkin siinä tapauksessa, että olisin mennyt julkaisemaan ensimmäisen version. Olisin ilmeisesti ollut hyvin harhaanjohdettu tai ainakin huteralla pohjalla siinä vaiheessa. Ehkä toinenkaan versio, se jossa vain esitin kysymyksiä ja ihmettelyjä, ei olisi ollut kovin osuva. Tosin kyllä tässä on paras varautua ihmettelemään vielä vaikka mitä, esimerkiksi seuraavien vajaan kahden vuoden aikana, kuinka paljon vajaan, se on eri asia.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti