Eduskunnassa on kahdeksan puoluetta, mikä on paljon mutta käytännössä ei riittävästi. Näistä minkään äänestäminen alkaa pikku hiljaa olla henkilökohtaisesti kiikun kaakun. Kun vielä olisi suotavaa olla myös sellaisia puolueita, joihin (yksi toki riittää) voisi jopa liittyä kiinnostuksen niin osoittaessa, niin ei auta muu kuin odottaa uusia nousevia puolueita kehiin.
Miksi otin tuon liittymisen esille? Eikö riitä, että tyytyy äänestämään puoluetta joka on vähiten karmea. Toki kyllä, mutta kun kuitenkin valitettavasti Suomea johdetaan lobbareiden lisäksi niiden avustuksella ennen kaikkea kalliin puoluekoneiston kautta, niin tulee houkutus ottaa osansa tuosta julkisesti kalliista vaikutuskanavasta. Vaikka en nyt olekaan liittymässä mihinkään puolueeseen, rupesi kiinnostamaan mitä esimerkiksi tarjoaisi äänestäjälle ja tälle yhteiskunnalle Itsenäisyyspuolue tai Muutos 2011. Nämä lähinnä tulevat mieleen potentiaalisina realistisina uusina tulokkaina.
Ei hyvältä näytä. Alkuun Muutoksen periaatteet näyttävät selkeiltä siten, että niissä keskitytään asiakohtaisen kannanoton sijaan päätöksenteon tapaan ja aivan yleisiin ohjaaviin periaatteisiin. Puolue korostaa suorempaa demokratiaa. Tämä on ihan ok. Toki sitten siellä luetellaan pari ikään kuin perusperiaatetta, joita puolue painottaa ja näin ollen ilmeisesti edellyttää edustajiltaan ja jäseniltäänkin. Ei siinäkään kohtaa vielä mitään ihmeellistä ole, sillä nuo periaatteet ovat pikemminkin tavoitteellisia itsestään selvyyksiä ja sinänsä sopivat minulle hyvin. Niiden kanssa siis ei ole helppo olla eri mieltä periaatetasolla. Mutta sitten tulee ainakin minua hämäävää. Ohjelmassa otetaankin esille joitakin konkreettisia poliittisia kysymyksiä, kuten muistaakseni maahanmuutto, rikostuomioiden ankaruustaso jne. Tässä kohtaa näyttää minulla punaista tai ainakin melkein punaista. Nämä ovat mielestäni niitä kohtia, joista sitten käytännön politiikassa (jos sinne saakka puolue pääsee) voi tulla riitaa. Ei hyvä.
Ongelma on, että meikäläiselle jää epäselväksi, ottaako Muutos kantaa lähinnä tuon suoran demokratian ja joidenkin yleisperiaatteiden lisäksi myös tiettyihin erityiskysymyksiin vai eikö se ota. Toisaaltahan se nimittäin ilmoittaa siihen suuntaan, että se ei ottaisi vaan ihmiset sitten ottavat itse. Ja tämä juuri olisi puolueen oman ilmoituksen mukaan se kantava periaate. Mutta toisaalta rupeaakin vaikuttamaan siltä, että puolue kuitenkin ottaa kantaa ohjelmassaan tiettyihin poliittisiin kysymyksiin. Ja jos se ottaa, niin nuo kannanotot ovat sellaisia että minä en niitä välttämättä kannata. Siis ovatko nuo maahanmuutto, rangaistustaso ja muut kysymykset vain esimerkkejä asioista jotka ihmisiä askarruttavat vai ottaako Muutos jo suoraan kantaa niihin?
Laajemminkin puolueilla saattaa käydä aina niin, että alkuvaiheessa ohjelmat malttavat pysyä muutamassa johtavassa periaatteessa mutta ajan myötä sinne kerääntyy kaikenlaista yksityiskohtaista täytettä, jolloin onkin jo vaikeampi olla äänestäjänä mukana, jäsenyydestä puhumattakaan. Ja sanat ovat tärkeitä, kuten tiedämme.
Lopputulos Muutos-puolueen osalta omalla kohdallani on, että en oikein ota selvää mikä tämä puolue on. Ohjelma vaikuttaa ristiriitaiselta. Hiukan tuntuu myös siltä, että puolueesta saattaa tulla käytännössä hyvin tiukka sellaisten päivänpoliittisten kysymysten suhteen jotka minua eivät voisi enää vähempää kiinnostaa. Mutta tämä, mitä sanoin, ei todellakaan edes yritä olla mikään tuoteseloste puolueesta, vaan oma päiväkirjamainen rykäykseni. Itse asiassa asiahan on niin, että puolueista on ainakin minun yhä vaikeampi saada mitään tuoteselostuksenomaista tolkkua.
Sitten se Itsenäisyyspuolue. Ai niin tuosta Muutoksesta vielä, olen sen periaatteisiin ennenkin yrittänyt tutusta, ja mielikuvani on ilmeisesti ollut koko ajan suunnilleen se minkä kerroin nyt. Myös Itsenäisyyspuolueen ohjelmaan olen ennenkin vähän tutustunut. Eikä se oikein innostanut. Siis on syytä painottaa, että sekä Muutoksessa että Itsenäisyyspuolueessa on tiettyjä tosi hyviä juttuja joita kannatan lämpimästi vaikka minut herätettäisiin keskellä yötä, mutta se ei vielä riitä vakavampaan kanssakäymiseen. Itsenäisyyspuolueessa ei esimerkiksi oikein nappaa tuo elinikäisen työajan yleinen lyhentäminen. Hiukan myös tuntuu siltä jo ennakolta, että käytännössä puolue ajaisi politiikassaan hyvin vahvoja perinteisiä rakenteita esimerkiksi julkisen sektorin osalta. Eli paljon kuntien ja valtion virkailijoita, monenlaista pykäläviidakkoista tukea elinkeinoille sinne ja tänne pitkin ja poikin.
Sitten ne Itsenäisyyspuolueen ohjelmassaan esille ottamat raha- ja talouspoliittiset jutut. On pakko tunnustaa, että niihin tietotaitoni ei aivan riittänyt, siis niiden järkevyyden arviointiin, mutta hiukan epäilyttää kuitenkin. Tarkoitan näitä pankkisysteemin uudistuksia ja rahan liikkeellelaskuja. Sitten myös jotenkin häiritsee semmoinen luonnon ja ihmisen keskinäisen tasapainon, ja yleensäkin tasapainon, jatkuva korostaminen. Tosin tuohan on yleistä sisältöä kaikilla puolueilla ilmeisesti. Enkä ole vakuuttunut myöskään Tobinin veroista sun muista, mitä näitä nyt on erinäisiä sakkomaksuja rahan liikkeelle. Korostan tosin, että kuplien pumppaaminen tekemisen puutteessa olevan höpörahan voimalla on tylsää, ja sitä vain aina odottaa että poksahtaisi nyt jo ja mielellään vaikka aika kovaa.
Itsenäisyyspuolueen ohjelmassa mainitaan myös kristilliset arvot. Joo kristillisyyshän on perintömme, joten siinä mielessä tuon ei pitäisi ehkä aiheuttaa mitään reaktiota äänestäjässä. Uskoakseni kannatan nimittäin itsekin kristillisen perinteen arvoja. Mutta kun asia oikein otetaan esille tuolla sanalla puolueohjelmassa, varmuuden vuoksi pysyn aika kaukana. Tulee se sama efekti kuin Muutoksen kohdallakin, että jospa näihin puolueohjelman sanoihin sitten aikanaan viitataan tiukasti ja aivan erityisellä tavalla tulkiten siellä eduskunnassa kun jostakin lakiesityksestä äänestetään. Ja yleisemminkin tuo ”kristillisyys” saattaa (mistäs sen tietää) ohjata puolueen linjauksia jollakin erityisellä tavalla.
Se myös näissä puolueohjelmissa harmittaa, kun niissä tuppaa olemaan sitä kaunopuheista höttöä siellä sun täällä. Olen toki mainonnan ja markkinoinnin ystävä, mutta tuo kaunopuhelu jo karkottaa ainakin minut. Arvostan selkeää ja höttövapaata ulosantia, kun esittää periaatteitaan jopa aika vaikeistakin yhteiskunnallisista kysymyksistä. Tästä selkeydestä on hyvä esimerkki Elina Lepomäen kirjoitus Hesarissa
http://www.hs.fi/mielipide/a1380340674073?jako=7cc7ff1e1808e8e9440c7ef664c10e55&ref=tw-share
Mistä siis löytyisi Puolue? Taitaa mennä useampi vuosi sellaisen ilmaantumiseen.
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti