maanantai 14. marraskuuta 2011

Lehtitilausten arvonlisävero vain haaste

Ininä lehtitilauksia uhkaavasta arvonlisäverosta jatkuu ja jatkuu, vaikka se voisi jo loppuakin. En minäkään viitsisi tähän enää puuttua, mutta on pakko (hehheh). Voidaanhan elintarvikkeidenkin arvonlisäveroastetta nostaa surutta, eikä siitä mitään menekin laskua seuraa, koska on pakko syödä. Tosin olen yrittänyt säästää elintarvikeostoissa, sillä kyllä elintarvikkeiden kalleus jo tuntuu. Kulutusjoustoa siis löytyy myös ruokamarkkinoilla. Hämmästyttävää onkin, että ihmisten kulutustottumusten muutokset jopa vaikuttavat ruokakauppaan ja sitä kautta ruokateollisuuteen. Vaikuttavat niin paljon, että käy sääliksi isoja tehtaita, kun niiden pomot toteavat että ei ole kysyntää kun karpataan. No nyt meni jo sivuraiteelle tämä teksti.

Ajatukseni oli se, että lehtitalojen pitää tehdä lehdistä välttämättömyyshyödykkeitä ihmisten mielikuvissa. Niin, että lehtiä on pakko kuluttaa, vaikka ne maksaisivat mitä. Mediatalojen pitää keskittyä tähän tehtävään täysillä. Siihen lehtitaloilla on resursseja. Nimittäin vaikka olisi millainen lama, lehdiltä löytyy varoja käydä suuria poliittisia kampanjoita valitsemansa asian puolesta. Jos Suomen vaikkapa pitää liittyä johonkin tai tehdä jotakin muuta suurta ja jos kansalaiset näyttävät olevan toista mieltä kuin lehdistö, niin kyllä lehdistö käy massiiviseen kampanjaan jotta asiat menisivät niin kuin lehdistö haluaa. Tämä siis vain esimerkkinä ja osoituksena siitä, että lehdillä on voimaa. Ei lehdistö ole luuseri. Niinpä lehtien ei pidä inistä vaan tehdä. Nyt pitää tehdä lehdistä oikein hirveän haluttuja.

Ehkä ei riitä sekään, että lehdistä tehdään hirveän haluttuja. Tehokkainta olisi, että enemmistölle kansalaisista saataisiin päähän uskomus, että ilman päivittäistä paperilehteä heistä tulee tyhmiä. Tämä toisaalta tuntuisi kauhealta aivopesulta, mutta silloin tilanne vastaisi hiukan sitä kun jokainen ihminen ymmärtää että ilman ruokaa hän ei voi olla maksoi mitä maksoi. Tai voi, jos ruoka maksaa todella aivan käsittämättömän paljon. Siinä on sitten vaan se ero, että ilman ruokaa on elämä vaarallista. Ilman lehtiä ei ole, mutta sitä ei pidä paljastaa kuluttajille. Antaa heidän olla siinä vakaassa uskossa, että ilman paperista lehteä ei ole elämää ainakaan kauan.

Sitten oikeastaan tuossa tuli jo sanottuakin epäsuorasti, että lehtitalojen pitäisi lopettaa kaikenlainen massiivinen poliittinen kampanjointi ja kansalaisten puolesta ajatteleminen. Sellainen ei sovi. Ei vaan sovi. Antaa ihmisten ajatella niin kauan, kuin heillä on äänioikeus. Näin lehdiltä säästyy paljon kampanjarahaa. Sillä ne voivat vauhdittaa sähköisen median kehittämistä. Sitä niiden pitää vauhdittaa paljon ja nopeasti.

Kolmanneksi tai monenneksiko tämä nyt on: mieluummin vaikkapa vain vähän mutta kiinnostavia omia juttuja kuin paljon samoja yleisuutisia joita muutkin julkaisevat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti