On vaikea löytää presidenttiehdokkaiden näkemyksiin liittyviä artikkeleita tai ohjelmia. Julkisen palvelun Yle-radiokanavallakin pyörivät vain vähiä ja huonoja vaalikeskusteluja kommentoivat kilpalaulannat. Tosin kommentaattoreiden kilpalaulantakin on parempi kuin ei mitään.
Yllätys yllätys Verkkoapilasta, joka on mahdollisimman lähellä Keskustaa, löytyy juttu Lipposen Nato- ja vähän muistakin näkemyksistä. Juuri tätä olen etsinyt. Eikö aihe kiinnosta edes Demari.fi:tä, jossa ainoa presidenttiartikkeli koskee inhokkipresidenttiehdokasgallupia. Verkkoapilan perusteella Lipposen näkemyksistä saa kuvan, että hän ei ole ainakaan Nato-intoilija.
Valitettava piirre vaalikeskusteluissa ja –haastatteluissa on ulko- ja turvallisuuspoliittisen keskustelun salakielisyys. Ehdokkaat puhuvat toisille asiaan vihkiytyneille eivätkä laajalle äänestäjäkunnalle. Myös loputon pohdiskelu ja näkemysten avoimeksi jättäminen ärsyttää, vaikka se pohdiskelijoiden itsensä mielestä on todennäköisesti hienoa. Joskus olisi hyvä myös sanoa jotakin yksiselitteistä.
Erittäin sekava aihepiiri on Nato. Onko se nyt tai tulevaisuudessa puolustus-, hyökkäys- vai mikä liitto? Mikä sen suuri tehtävä on? No joo, puolustaa kaikkea hyvää ja jos ei muu auta niin käyttää aseita oikein kunnolla näiden kauniiden aatteiden puolesta. Lähinna kauniiden kai amerikkalaisten mielestä. Natostahan toistetaan koko ajan, että se ei ole sama kuin ennen eikä se ainakaan pysy samana kuin nyt. Kukaan ei kuitenkaan selvästi tiedä, mitä se voisi joskus olla. Jotkut tosin ovat sitä mieltä, että sitä ei ole viidentoista vuoden päästä.
Jos Nato puolustautuu jotakin vastaan, mikä se jotakin on? Onko se myrkkyjä, saasteita, islam, köyhien ja työttömien aiheuttamat levottomuudet, luonnonvara- ja ravintoniukkuuden aiheuttamat uhat vai mitä? Jos vihollinen olisi köyhyyden ja työttömyyden aiheuttama levottomuus, eikö kannattaisi mieluummin ennaltaehkäistä työttömyyttä ja köyhyyttä kuin esimerkiksi ampua työttömiä ja köyhiä.
Ja sitten se, että keitä siihen Natoon kuuluu tulevaisuudessa. Kaikki maailman maatko? Miksi, sillä onhan meillä YK ja liuta järjestöjä muutenkin. Puhutaan että joskus Venäjä mahdollisesti liittyy jäseneksi, kun se nyt on Naton rauhankumppani kuten moni muukin maa. ”Taistellaanko” silloin Kiinaa, Intiaa, Afrikkaa ja Lähi-itää vastaan? Suomen kannalta tietysti tärkein kysymys on, mitä Suomi Naton jäsenenä saisi ja mitkä olisivat sen uhraukset.
Hesarilla on jokin vanha voimassa oleva myönteinen Nato-kanta, jota en nyt juuri viitsinyt kauheasti etsiä. Olisi vain ollut kiinnostavaa nähdä sen perustelut, vaikka pahoin pelkään että perustelut tiivistyvät Suomen länsi-imagon vahvistamiseen. Sellainen perustelu ei nimittäin vakuuta. Joka tapauksessa Hesari on kommentoinut Nato-kantaansa niin, että Natoon liittyminen ei ole Suomelle yhtä tärkeä kuin oli EU:hun liittyminen. Minun johtopäätökseni tästä on, että Nato ei sitten ole Suomelle tärkeä. Lisäksi löysin Hesarista tuoreen Nato-kolumnin, jonka on kirjoittanut lehden ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja. Se ei kuitenkaan antanut ainakaan minulle eväitä ajatteluun, vaan jäi liian avoimeksi.
Kun ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on näin salakielistä, ymmärrän osittain miksi äänestäjät eivät ole kiinnostuneita asioista joihin presidentti edes hiukan voisi vaikuttaa. Sen sijaan heitä kiinnostavat presidentinvaaleissa talous ja työllisyys ylivoimaisesti eniten. Nato-asiaa pitää tärkeänä noin kolmasosa. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi vaalikeskustelut ovat mitä ovat.
Verkkoapilan jutusta päätellen Lipposen ja kansalaisten kiinnostuksen kohteet presidentinvaalien suhteen eivät kohtaa. Lipponen toivoo hartaasti, että kansalaiset oppisivat pohtimaan maailman ja Euroopan asioita syvällisesti. Varmaa on, että eivät ehdi oppia näihin vaaleihin eivätkä todennäköisesti milloinkaan. Sen sijaan siinä Lipponen on oikeassa, että hän on vahva ulkopolitiikassa. Häntä pyydettiin nimittäin vertaamaan itseään erääseen toiseen ehdokkaaseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti