Jyväskylän yliopiston rehtorin tehtävää hakeneista on valittu haastateltaviksi neljä henkilöä. Tässä on oma kevyt varjoarvioni siitä, kenet valitsisin ykkösehdokkaaksi. Kuitenkin siten, että otan huomioon vain kolmen haastatteluun valitun hakijan suunnitelmakuvaukset siitä, mihin suuntaan he johtaisivat Jyväskylän yliopistoa. Yhden, englanninkielisen, suunnitelmakuvauksen jätän pois arviostani. Lähteeni on Jyväskylän ylioppilaslehti.
Petri Karonen on humanistisen tiedekunnan dekaani. Hän luonnehtii omaa johtamis- ja toimintatapaansa. Sitä kuvaavat suoraviivaisuus, asiajohtajuus mutta samalla erittäin aktiivinen keskustelevuus. Aktiivisen asiapohjaisen vuorovaikutuksen avulla hän kannustaisi tiedekuntia ja laitoksia yhä parempiin suorituksiin. Karonen mainitsee kommunikointityylistään myös sellaisen seikan, että hänen suoraviivaisuutensa saattaa aluksi yllättää aremmat ihmiset. Mielestäni on ihan hyvä, että Karonen itse tuo myös tällaisen seikan esille.
Karonen luonnehtii itseään suurten linjojen johtajaksi, joka kuitenkin pitää tärkeänä tuntuman säilyttämisen myös tärkeisiin yksityiskohtiin. Näin hän mielestään kykenisi paremmin arvioimaan yliopiston yksiköissä tehtäviä päätöksiä ja saatuja tuloksia ja keskustelemaan kriittisesti muiden osapuolten kanssa. Vaikuttaa perustellulta ajatukselta tämä.
Vararehtori Matti Manninen on toiminut laitoksen johtajana, tiedekunnan dekaanina ja mm. huippuyksikön johtajana. Hänellä on paljon työkokemusta kotimaisista ja ulkomaisista yliopistoista, ja hänellä on myös laaja luottamustehtäväkokemus. Manninen tuo esille, että hänen ollessa dekaanina tiedekunnan talous pysyi hyvässä kunnossa ja tutkimusedellytyksiä onnistuttiin kehittämään merkittävästi.
Manninen nostaisi yliopiston tutkimuksen tasoa rekrytoimalla parhaita tutkijoita. Siten ulkopuolelta voisi tulla uusia huippuja ja vastaavasti oman yliopiston tutkijoiden siirtyminen muualle edistäisi näiden urakehitystä ja lisäisi osaltaan Jyväskylän yliopiston näkyvyyttä. Manninen tuo johtamissuunnitelmassaan esille konkreettisia organisaatiomuutosehdotuksia, mikä on mielestäni hyvä tapa esitellä omia suuntaviivojaan. Hän pitää tärkeänä myös avoimuuden lisäämistä mm. tiedonkulussa. Näin luottamus vahvistuisi.
Manninen korostaa opiskelun tehostamisen tärkeyttä.
Pekka Neittaanmäki on informaatioteknologian tiedekunnan dekaani. Hänen tavoitteissaan Jyväskylän yliopiston suunnaksi tulee vahvasti esille näkemys, että tutkimuksen ja opiskelun tulee olla erittäin tuloksellista ja tehokasta. Hyvistä suorituksista, vastuunotosta ja kokonaisuuksien huomioonottamisesta pitää myös palkita hyvin.
Neittaanmäki painottaa Jyväskylän yliopiston näkyvyyden merkitystä ja yliopiston vaikuttavuutta toimintaympäristöönsä eri tasoilla. Mielenkiintoinen yksityiskohta hänen keinovalikoimassaan on, että yliopistolla pitäisi olla aktiivinen yhteys urheiluseuroihin. Näin yliopisto saisi näkyvyyttä huippu-urheilussa. Neittaanmäki laittaisi myös henkilöstölle kunto-ohjelmat. Itse henkilökohtaisesti en nostaisi liikuntaa huippu-urheilusta puhumattakaan näin erityiseen asemaan yliopiston toiminnassa ja näkyvyydessä.
Neittaanmäki kiinnittää huomiota myös organisaation uudistamiseen. Vanhentuneita, kalliita, pieniä koulutusaloja pitäisi lopettaa ja voimavaroja tulisi siirtää uusille aloille. Niin ikään hallintoa pitäisi keventää, mistä Neittaanmäki esittää selvän tavoiteprosentinkin. Tällainen konkreettisuus suunnitelmassa antaa ainakin minulle myönteisen vaikutelman.
En tunne millään tavalla rehtoriehdokkaita enkä tiedä heistä muutenkaan tämän enempää. Myös tietoni Jyväskylän yliopistosta ovat vain yleisluonteisia. Olen suorittanut yhden sivuainekokonaisuuden Jyväskylän yliopistoon. Kevyt varjoarvioni perustuu yksipuolisesti vain näihin johtamissuunnitelmakuvauksiin.
Näillä ulkopuolisen varjoarvioijan tiedoilla sijoittaisin ykkösehdokkaaksi rehtorin tehtävään Matti Mannisen. Hän on jo vararehtori, ja hänen (oman kuvauksensa perusteella) erittäin laaja yliopistokokemuksensa vakuuttaa itseäni. Mielestäni tärkeä piirre on myös se, että hänen suunnitelmansa on sekä konkreettinen että riittävän kuvaileva. Ei toisaalta monisanaisesti maalaileva eikä toisaalta luettelomuotoinen. Kuvauksesta ja suunnitelmasta saa nopeasti yleiskäsityksen. Onhan sekin, että hakija kuvaa asiat hyvin, jo yksi olennainen tekijä ainakin minun mielestäni. Tämä on kuitenkin rento varjovalintaharjoitelmani, ei muuta. Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti