Ehdokkaaksi kuntavaaleihin?

Jos pyydettäisiin kuntavaaliehdokkaaksi, olisin hetken fiiliksissä, mutta en lähtisi. Toisaalta eihän kenenkään tarvitse odottaa pyytämistä, vaan voi ilmoittaa halukkuutensa ihan itse. Ilmoittautumislomakkeita ja yhteystietoja on sitä varten esimerkiksi verkossa. Miten ehdokkuusasia siitä etenee, riippuu varmaankin ehdolleasettajien arviosta ja puolueen toimintaperiaatteista.

Se, että en lähtisi ehdokkaaksi esimerkiksi tuleviin kuntavaaleihin 2012, johtuu jo siitäkin että äänimääräni jäisi naurettavan pieneksi. Mutta johtuu se myös paljon muusta.

Aikanaan meinasin lähteä erään puolueen ehdokkaaksi ja alustavasti lupauduin, mutta ennen ratkaisevaa ilmoittautumista peruin. Jostakin syystä oli vielä sellainen tilanne, että olin huolissani, menisikö perumiseni varmaan perille asianomaiselle henkilölle. Onneksi viestini oli havaittu, ja sain vahvistuksen perumisestani. Olin äärimmäisen huojentunut.

Perumiseni alkuinnostuksen jälkeen johtui siitä, että vähitellen valkeni mitä ehdokkaan homma on jos sen ottaa tosissaan. Pitää näkyä toreilla ja vaikka missä. Eikä riitä alkuunkaan, että vain on joka paikassa, vaan pitää kailottaa kaikkialla omia lupauksiaan kaikenlaisille ihmisjoukoille. Sain silloin sen kuvan, että vaalikampanjan luonteeseen kuuluu luvata kaikkea hyvää. Sellaista pidetään oikeana palveluasenteena. Siihen en kuitenkaan itse suostu.

Vaikka lähtisi siitä, että lupaisi äänestäjille vain jotakin ja olisi kitsas toisissa asioissa, silloinkin on tiedettävä paljon lähes kaikesta. Äänestäjillähän on täysi oikeus ottaa selvää, miten ehdokas toimisi missäkin asiassa. Miten voi sellaiseen vastata äänestäjiä tyydyttävästi, jos ei tiedä joka asiasta paljon ja ole erittäin kiinnostunut kaikesta. Voi tietysti valehdella ja luvata mitä tahansa, mutta jossakin vaiheessa siinä kävisi huonosti ainakin minulle.

Olen saanut käsityksen, että valtuutettu ei voi toimia yhden asian liikkeenä, jos aikoo säilyttää uskottavuutensa. On oltava kiinnostunut laajasti kunnan toiminnoista. Tämä edellyttää aitoa paneutumista kaikenlaisten kuntalaisten asioihin, mihin itselläni ei olisi kutsumusta. Ei minua kiinnostaisi kunnan kulttuuri- eikä urheilutarjonta. Sen sijaan kiinnostaisi se, että kunta huolehtii välttämättömyydet omalta osaltaan kaikille tarvitseville. Nämä asiat liittyvät sosiaalitoimeen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, kunnallistekniikkaan ja muihin ihan oikeasti välttämättömiin asioihin. Vastustan ajatusta, että kunnan pitää tarjota kaikille kaikenlaista.

Todennäköisesti käy kuitenkin aina niin, että valtuutettuna toimitaan eri tavalla kuin ehdokkaana. Vaikka kukin puolue ja valtuutettu yrittää miellyttää tärkeintä äänestäjäkuntaansa, voimavarojen rajallisuus pakottaa karsimaan. Niinpä minullakin voisi olla helpompaa valtuutettuna kuin ehdokkaana, mutta yksi vastenmielisyys onkin juuri tällainen pelaaminen. Miksi pitäisi miellyttää kauheasti kaikkia äänestäjiä ehdokkaana ollessaan, jos sitä ei tekisi valtuutettunakaan.

On imartelevaa, kun pyydetään tai saa tilaisuuden asettua ehdokkaaksi. Nythän tämä vaihe on meneillään, ja nopeimmat puolueet ovat jo asettaneet ehdokkaita. Virallisen ehdokasluettelon viimeinen jättöpäivä on tosin vasta syyskuussa. Varokaa maahanmuuttajat, naiset ja nuoret, teitä halutaan puolueiden imagonkohottajiksi myös tulevissa kuntavaaleissa. Nuori maahanmuuttajanainen, siinä täydellinen paketti. Kyseistä resurssia on kuitenkin hyvin rajallisesti, joten siitä riittää vain vähän puolueille ääntenkalastajia. Puolueet voivat joutua ottamaan ehdokastäydennystä myös keski-ikäisistä miehistä ja sitä vanhemmista.

Jonkin ryhmän kiiltokuvaihannointi ehdokasasettelussa on melkein perverssiä. Siinä myös hassutetaan ihmisiä keräämään hajaääniä puolueelle, mikä on epärehellistä toimintaa. Kyllä jokaisella ehdokkaalla pitää olla täysin uskottavat mahdollisuudet tulla valituksi. Vain tämä lähtökohta on reilu sekä ehdokasta itseään että äänestäjiä kohtaan. Se, että ehdokas olisi vain muutaman äänen perilleviejä eikä puolue X ajattelisikaan hänen tulevan valituksi, olisi pelleilyä. Jollakin tavalla se olisi myös säälittävää.

Ymmärrän toki sen, että tuntuisi tylyltä jos ei-lupaavan henkilön ehdokkuushalukkuus torjuttaisiin. Antaisihan se puolueesta itseriittoisen kuvan. Ja onhan silläkin arvoa, että ehdokas voi päästä varavaltuutetuksi. Niinpä ehdokkuusasia ei ole aivan yksioikoinen juttu. Toivotaan siis ehdolleasettajilta avarakatseista vastuullisuutta.

Edellä sanotussa on kyse siis eettisistä periaatteistani. Käytännössä tärkeintä on sittenkin se, että ”oma” puolueeni menestyy parhaiten ja että sillä on reilut ehdokasasetteluperiaatteet. Muut puolueet menestykööt vastaavasti sitä huonommin, mitä etäämpänä arvoistani ovat.