Tässä blogimerkinnässäni luotan tietolähteenä Kaarina Hazardin kolumniin Iltalehdessä, vaikka alkuperäinen lähde on Kaarina Hazardin mukaan Ilta-Sanomat. Tarkoitan erästä poliittisesti tärkeää tietoa, itse asiassa tärkeintä tällä hetkellä. Kaarina Hazard nimittäin kertoo kirjoituksessaan Lakaisukoneen kuljettaja, että Väyrysen ja Soinin haaveammatit lapsuudessa olivat auton- ja veturinkuljettaja. En ole varma, kumman oli kumpi vai oliko peräti kumpikin kummankin, mutta so what. Pääasia on kuitenkin selvä. Tärkeää on, että nuo ammatit ovat jonkin merkittävän vehkeen kuljettajia. Olennaista siinä on sekä konkreettinen tapa, jolla autoa, mieluummin vielä bussia, ja veturia (+ vaunuja matkustajineen) kuljetetaan, että siihen tapaan liittyvä symboliikka. Metaforastakin voisi puhua. Anteeksi muuten, että tämä kirjoitukseni on näin mutkikas, mutta kyllä minäkin joudun usein lukemaan mutkikkaita kirjoituksia, joten kestäkää. Eikä mutkikkuus aina ole edes paha piirre.
Nyt poikkean taas itse asiaan. Tapahtui viime vuonna Kuopiossa matkallani keskustasta kotiin. Tarkka tapahtumapaikka oli Kuopion liikenteen bussi ja ajankohta päivällä. Aurinko paistoi niin, että se sattui mukavasti katseeni kohteeksi bussissa istuessani. Bussissa istuessahan on hyvä olla näennäiskiinnostavia katselukohteita siten, että voi katsoa ikkunasta ulos järkevän näköisenä tai ainakin jotenkin. Katsoin siis tuota auringonpaistetta, jolloin vieressä istuva mies lausahti nokkelasti: ”Solen skiner.” Suomennettuna ”aurinko paistaa”. Huomatkaa, että tämä tapahtui Kuopiossa eikä Närpiössä tai Ahvenanmaalla. Tuo ”Solen skiner” oli mielestäni jonkinlainen heitto auringonpaisteenkatseluani kohtaan. Ihan pikkuisen inhottavakin, mutta yritin nokkelasti vastata siihen ”ja visst” tai jotakin yhtä epäonnistunutta ruotsin kielellä.
Odotin hiukan vaivautuneena, mitähän ”viisauksia” miehen suusta vielä putoilisi? Jotakin yhtä paljastavaa ja nokkeluuttani haastavaa kuin tuo ”Solen skiner”. Toivoin vain, että hän jäisi pian pois bussista. Eihän bussissa ole tapana heitellä yllättäviä nokkeluuksia kanssamatkustajille. Se on erittäin epänormaalia. Mies taisi lausuakin vielä muutaman ”viisauden”, tarkoittamatta niitä juuri minulle. Puheli vain yksikseen, ehkä ajatellen, että joku tai koko bussilasti häntä kuuntelisi.
Mutta ei tuo kanssamatkustajani ollut lainkaan turha mies nyt jälkeenpäin ajatellen. Hän sanoi yhden sanan, jolla juuri nyt on älyttömän suuri merkitys. Onneksi tosiaan luin Kaarina Hazardin tämänpäiväisen kolumnin, jossa taivastellaan vaalikoneiden ympärillä (muka) käyvää taivastelua tai sitten jotakin muuta. Tarkka pointti on minulla vielä hakusessa, kun innostuin noista Väyrysen ja Soinin veturin- ja autonkuljettajan haaveammateista. Tartuin näin luultavasti Kaarina Hazardin kannalta sivuseikkaan - tai en välttämättä ehkä aivan. Sivuseikkaan tarttumista muuten pelkään tapahtuvan itselleni silloin tällöin, kun luen ilmeisen ”nokkelien” ihmisten blogimerkintöjä tai muita. Se on inhottava kokemus. Joutuu kysymään, olenkohan minä jotenkin tekstityhmä. Niin, nyt tulee siis se kuopiolaisessa bussissa vieressäni istuneen herran poliittisesti merkittävä sanapari, jonka hän vielä ehti tokaista vähän ennen bussista poistumistaan. Hän sanoi bussinkuljettajaa osoittaen tai ainakin häntä tarkoittaen tärkeän sanan ja tuon sanan suomennoksen näin: ”President – edessäistuva.”
Eivätköhän nämä presidentinvaalit ole käyty. Nyt pitää vain osata vielä valita kahdesta. Kiitos Kaarina Hazard, että tulit antaneeksi sen varmistavan vinkin niille, jotka vielä epäröivät valintansa suhteen. Itse kyllä jo tiedän, keitä fiksun ihmisen pitää äänestää ensimmäisellä kierroksella ehdottomasti ja toisella kierroksella jos suinkin mahdollista. Presidentiksi pitää rekrytoida luonnollisestikin se, joka on lapsesta asti halunnut viedä ihmisiä eteenpäin. Valitaanko silloin arkkitehti, jalkapallonpelaaja vai urheiluselostaja? Ei mikään niistä, jos kerran valittavana on president tai peräti kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti