Te kaikkien tuntemat bloggaajat ja kolumnistit ja etenkin vakiokommentoijat, pinnistelkää edes hiukan. Miksi vain henkilökirjoittelu kiinnostaa? Tai miksi suhde rasismiin tai seksuaaliseen suuntautuneisuuteen jaksaa innostaa päivästä toiseen? Eikö ne luut ole jo kaluttu? Miten ihmeessä voi riittää aiheeksi jatkuvasti Halla-aho, Hirvisaari, Perussuomalaiset, perussuomalaiset, vihapuhe tai jonkun puoliso?
Jos aihe ei ole yksinkertainen ja provosoiva, bloggaajan tai kolumnistin tunnettuuskaan ei herätä kommentoijia koloistaan. Esimerkki siitä on Tarja Cronbergin blogikirjoitus Kolme viisasta ja uusi työ. Ihmettelen kommentoijien nukkumista, sillä aihe olisi erittäin kiinnostava. Siitä keskusteleminen tietysti edellyttäisi kommentoijilta tavanomaista suurempaa ”luovuutta”. Kommentteja Cronbergin kirjoitukseen on tähän mennessä kertynyt noin 10, kun niitä Halla-aho-, Hirvisaari- tai presidenttispekulointiaiheisilla blogimerkinnöillä on helposti satoja.
Ihme kyllä e-kirjaa käsittelevä kirjoitus E-kirja ei ole kirja herätti todella fiksun keskustelun, jossa ei sorruttu huuteluun eikä henkilökohtaisiin heittoihin. Tämä e-kijabloggaus on juuri sellainen esimerkki, josta opin uusia asioita muun muassa kirjamarkkinoista. Omalla tavallaan yhtä hedelmällinen aihe olisi ollut edellä mainittu Cronbergin työmarkkinoiden tulevaisuus, jos vain siihen olisi ymmärretty tarttua.
Jos päivästä toiseen jahnataan muutamasta poliitikosta tai yhdestä puolueesta, ei lukija voi saada siitä mitään. Kommentoijat jumittuvat vain yhä tiukemmin asemiinsa, ja ahaa-elämyksiä on turha odottaa.
Vaikka nyt onkin menossa presidenttikisailu ja puoluepoliittiset tunteet ovat valloillaan, yrittäkää pinnistellä. Vaihtakaa aihetta. Tätä odottaisi erityisesti kaikkien tuntemilta kolumnisteilta ja bloggaajilta, mutta vielä sitäkin enemmän blogien kestokommentoijilta. Kuluneita väitteitä ja loppuun kaluttuja teemoja on helppo kommentoida nopeasti ja nokkelasti, mutta yrittäkää vaihteeksi kommentoida oikeita asia-aiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti