Kokeilin Ylen ja Helsingin Sanomien vaalikoneita. Hesarin vaalikoneen kysymykset ovat kauttaaltaan parempia kuin Ylen. Hesarin kysymykset liittyvät paljon läheisemmin itse asiaan, ja niistä myös ymmärtää mitä halutaan kysyä. Sen sijaan Ylen vaalikoneen kysymysten kohdalla välillä mietin, kysytäänkö miten asiat ovat lain mukaan, miten ne ovat käytännössä, miten niiden pitäisi olla, vai miten presidenttiehdokas aikoo laittaa ne olemaan omalla vaikutusvallallaan ja lujalla tahdollaan. Toki tiesin jo etukäteen, että Ylen vaalikone sisältäisi myös kansalaisten kysymyksiä, ja sellaisilta monet kysymykset myös näyttävät. Niitä olisi voinut viimeistellä enemmän ennen julkistamista.
Kysymysten luonteesta varmaan johtui, että Ylen vaalikone antoi ainakin minulle aikamoisia tuloseroja sen mukaan, mihin kysymyksiin kullakin kokeilukerralla vastasin. Kun ensimmäisellä kerralla vastasin kaikkiin kärsivällisesti kysymysten ärsyttävyydestäkin huolimatta, ehdokastuloksen kärjessä oli Soini ja toiseksi viimeisenä Väyrynen. Ilman konetta ajatellen Soini ja Väyrynen olisivat juuri kaksi kärkivaihtoehtoani, joten miten ihmeessä tulos voi olla tämä, että ne ovat ääripäissä? Toisaalta olihan tulos edes osittain oikein.
Tein testin uudelleen, ja vastasin vain kysymyksiin 6-10. Jo tuli järkeä järjestykseen. Mainitut kysymykset nimittäin ovat lähinnä ne olennaisimmat mielestäni. Toki muutama muukin järkevä kysymys vaalikoneessa on. Tässä toisessa testissä kärkeen nousi siis lähes pohjalta Väyrynen, että sillä tavalla. Väyrysen jälkeen sijoittuivat Essayah ja Arhinmäki. Tuota Arhinmäen sijoitusta ihmettelen. Muutenkin ihmettelen, että Arhinmäki oli aika usein eri osioissa kärjessä. Essayah´n kakkossijaa en pidä huonona juttuna, vaikka en olekaan tutustunut hänen vastauksiinsa. Niistähän voisi paljastua pahojakin yllätyksiä, kuten yleensä kun katsoo ehdokkaiden vastauksia. Neljänneksi tässä vaiheessa tuli Soini. Vasta neljänneksi. Kun siis vastasin vain olennaisimpiin eli ulko- yms. politiikkaan liittyviin kysymyksiin, Väyrynen nousi kärkeen. Tosin Soini vuorostaan laskeutui neljänneksi.
Tein kolmannen kierroksen ja vastasin vaihteeksi hiukan useampaan kysymykseen. Tulos oli käsittämätön, sillä Arhinmäki nousi kärkeen ja Haavistokin oli jopa kolmas. Arhinmäen ja Haaviston välissä kakkosena oli Väyrynen. Ajatelkaa nyt taas tätäkin kolmikkoa, Arhinmäki – Väyrynen – Haavisto. Tämä osoittanee, että olen hankala äänestäjä puoluekartan näkökulmasta, vai mitä tämä osoittaa. Ainakin totta on se, että näkemykseni eivät sijoitu luontevasti puoluekartalle. Minua varten pitäisi olla ihan erilainen puoluerakenne, kuin mitä eduskunnassa on. Puolueeni voisi olla jokin hiukanradikaali-hiukanvihertävä-perussuomalainen.
Tein vielä neljännen testin taas hiukan eri kysymyksillä, jolloin ykköseksi tuli Väyrynen. Kakkoseksi sijoittui nytkin yllättäen Arhinmäki ja kolmoseksi yllättäen Haavisto ja vasta neljänneksi Soini. Enää en tarkkaan muista, mihin kysymyksiin vastasin kolmannessa ja neljännessä testissäni. Kakkosessa yritin vastata kysymyksiin 6 – 10, mutta taisi niistäkin kahteen tulla rehellisesti ”en osaa sanoa”-vastaus. Kakkostestini tulos näyttikin melko siedettävältä, kun vielä ottaa huomioon sen poliittis-taktisen seikan, että aion äänestää ensinnäkin ns. kärkiehdokkaita ja niistäkin todellisuudessa vaihtoehtoisesti vain kahta, siis ensimmäisessä äänestyksessä. Toinen äänestys on sitten mitä on.
Myös sellainen mielenkiintoinen seikka tuli esille testeissäni, että vielä ensimmäisen vastauskerran tuloksessa Lipponen ja Niinistö sijoittuivat keskivaiheille tai keskimäärin vähän alle, mutta kaikissa muissa tuloksissa viimeisiksi. Ja voin vakuuttaa, että tätä en mitenkään yrittänyt. Yritin löytää vain mahdollisimman tarkasti oikeat ehdokkaat itselleni.
Sitten Helsingin Sanomien vaalikoneen vuoro. Jouduin vastaamaan siihen uudelleen, koska edelliset tulokseni eivät olleet tallentuneet. Vastasin nyt näköjään sen verran eri tavalla verrattuna ensimmäiseen Hesarin vaalikoneen vastauskertaan, että ykkösehdokas oli käsittämätön yllätys. Nimittäin ensimmäiseksi tuli Niinistö. Onneksi sentään seuraavina olivat Soini ja Väyrynen, mutta sitä vastoin Yle-koneen kärkipaikoilla heilunut Arhinmäki putosi viimeiseksi. Arhinmäen sijoitus ei kuitenkaan ollut erityinen yllätys.
Piti oikein katsoa, mitä Niinistö oli vastannut Hesarin vaalikoneeseen. Ihmettelin koneen antamaa tulosta, sillä kyllä siellä selviä eroja oli minun ja Niinistön vastausten välillä kuten oletinkin. Sitten katsoin toiseksi sijoittuneen Soinin vastaukset. Selvästi huomasin, että Soinin ja minun vastauserot koskivat enimmäkseen sellaisia ”makuasioita”, joilla ei ole juuri väliä minulle. Erot olivat koneen kannalta merkittäviä, mutta eivät todellisuudessa olleet merkittäviä minulle. Tähän asti olen ajatellut, että koneen antama tulos riittää ja on turha katsella ehdokkaiden vastauksia, mutta ei se niin ole. Ihminen on näin pienessä kysymysmäärässä fiksumpi kuin kone. Harmi koneelle. Asiaa sekoittaa lisäksi se, että vastauksia voi painottaa. Sitä en kuitenkaan tehnyt.
Vaalikoneen hyvyys ja samalla hauskuus ratkaistaan hyvillä ja tasalaatuisilla kysymyksillä ilman mitään painotusmahdollisuutta. Turhat pois ja vain olennaiset kysymykset mukaan. Tehkää sellainen.
Ehkä seuraavassa merkinnässäni käsittelen sitä, miten ehdokkaat presidenttinä ollessaan suhtautuisivat ruotsin kielen aseman vahvistamiseen ja Jumalan siunauksen toivottamiseen. Jälkimmäiseen liittyy eräs hauskuus ainakin erään ehdokkaan osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti