Valtion menot, julkiset menot, julkinen velka, valtionvelka, julkisyhteisöjen velka – selvä?

Luin kirjoitusta, jossa tuodaan esille että Suomessa ´valtion menot´ ovat nousseet huolestuttavan korkeiksi. Kirjoituksessa käytetään useaan otteeseen nimenomaan käsitettä ´valtion menot´. Näiden todetaan olevan eräiden tilastojen mukaan jo 57,9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Aloin hämmentyä. Rupesin miettimään, että valtion menothan ovat vain 50 miljardia ja bruttokansantuote on ainakin yli 180 miljardia. Eihän tuosta tule edes lähelle 50:tä prosenttia suhdeluvuksi vaan alle 30. Mietin, että tarkoitettaisiinkohan tässä sittenkin valtionvelkaa ja sen suhdetta bruttokansantuotteeseen. Mielikuvani mukaan valtion velkahan oli 100 miljardin paikkeilla. Mutta en oikein uskonut tähän erehdykseen. Joka tapauksessa asia alkoi vaivata, koska itselleni on muodostunut muka selvä käsitys joistakin talousluvuista ja niiden suhteista mutta sitten luenkin jostakin aivan muuta. Siis olenko itse ymmärtänyt talousluvut väärin, vai mistä nyt on kysymys.

Sitten tosin tuossa kirjoituksessa myöhemmin käytetään myös termiä ´julkiset menot´, mikä myös sai olettamaan että ehkä siinä tosiaan julkisia monoja kokonaisuudessaan tarkoitetaan eikä vain valtion menoja. Tämä muuten ei ole mielestäni saivartelua, vai onko tutkijoiden ja tutkijayhteisön mielestä? Minä ite olen täysin tavallinen tallaaja talousasioihin nähden, joten ei termien käytöllä muuta väliä ole kuin että ei pääse syntymään periaatteellisia väärinkäsityksiä sisällöstä. Tai minullahan kävi niin, että en ymmärtänyt väärin enkä oikein vaan ajattelin että siis mitä tässä oikeastaan tarkoitetaan. Nyt jälkeenpäin tuli tosin mieleen, että jotenkinhan sitä saattaa tarkoittaa ´valtion menot´ samaksi kuin Suomi-valtiossa esiintyvät ´julkiset menot´, mutta vaikeaksi asia näinkin menisi. Niinpä täsmällisten termien käyttö olisi edellytys sisällön ymmärtämiselle, ei siinä sen kummemmasta ole kyse.

Ei auttanut muu kuin googlata. Sieltähän sitä löytyi Veronmaksajilta hyvää tietoa selkeässä muodossa.
´Valtion menot´ ovat juuri sitä luokkaa kuin oletin eli noin 55 miljardia (linkki).

Mitä ovat ´julkiset menot´?

Julkisilla menoilla tarkoitetaan sitä rahasummaa, joka käytetään julkisen sektorin eli valtion, kuntien ja sosiaaliturvarahastojen yhteiskunnallisiin velvoitteisiin niiden tuottamina palveluina tai maksamina tulonsiirtoina.

Ja tosiaan ´julkisten menojen´ osuus on tuo selvästi yli 55 prosenttia bruttokansantuotteesta nykyään. Tietoa ´julkisista menoista´ löytyy tästä.

Jos kiinnostaa, julkiset menot sektoreittain eli valtion, kuntien ja muiden kesken ilmenevät tästä
ja julkiset menot tehtävittäin näkyvät tässä.

Julkiset menot ovat siis yhteensä yli 100 miljardia, mikä on aivan muuta kuin vain ´valtion menot´.

Bruttokansantuotehan on lähes 200 miljardia
http://www.stat.fi/til/vtp/2012/vtp_2012_2013-03-01_fi.pdf

Sitten ovat olemassa ´valtionvelka´ ja ´julkisyhteisöjen velka´. Tässä on mielestäni jälleen sekaannuksen vaara käytännössä, kun puhutaan ´julkisesta velasta´. Mitä sillä mahdetaan milloinkin tarkoittaa? Sillä luultavasti olisi hyvä tarkoittaa juuri tuota julkisyhteisöjen velkaa tai ainakin tuoda kulloinenkin tarkoitus selvästi esille.

Valtionvelka on alle 100 miljardia, noin 90 miljardia, kuitenkin tällä hetkellä enintään 50 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Veronmaksajien taulukossa se on alle 90 miljardia tilanteessa 10/2013, tässä.

Sitten on tosiaan vielä se ´julkisyhteisöjen velka´ ja sen suhdeluku bruttokansantuotteeseen nähden, joka onkin muuten lähes 60 prosenttia kun siis valtionvelan osuus samaan aikaan lähenee 50:tä prosenttia. Näkyy kumpikin vielä tästä taulukosta. Julkisyhteisöjen velan euromäärää tarkasti en nyt löytänyt, mutta siitähän senkin voi päätellä.

Kaiken edellä olevan jälkeen on helpointa muistaa yksi prosenttiluku: sekä julkiset eli julkisyhteisöjen menot että julkisyhteisöjen velka kummatkin lähenevät 60:tä prosenttia bkt:sta, velka nopeammin jos taulukon ennustetta katsoo.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Toimitusjohtaja ansaitkoon, olkoon Keva, vakuutusyhtiö tai muu yritys

Kevaa koskeva keskustelu käynnistyi asunto- ja autoetujen verotusarvoista eli aika epätunteenomaisista seikoista, mutta se laajeni sekalaiseksi väittelyksi kohtuullisuudesta, kohtuuttomuudesta ja ahneudesta. Tuo ahneus-teema on turha ja kummallinen näkökulma, kun tarjolla olisi yksinkertaisempi näkökulma jolla olisi jotakin merkitystäkin.

Kuvitellaan yritystä tai muuta organisaatiota, jonka tehtävänä on kasvattaa varallisuutta. Tällöinhän jokaisen palkatun, ylintä johtajaa myöten, pitäisi osaltaan edistää kyseistä arvonlisäystä. Tämä siis olisi rationaalista. Mitä suuremman organisaation mitä ylempi johtaja, sitä epäsuorempi tuo panos arvonlisäykseen varmaankin on.

Esimerkiksi metsäyhtiön tai vakuutusyhtiön toimitusjohtajan tehtävä on saada koko suuri organisaatio toimimaan entistä tuottoisammin. Tai ainakin jos itse omistaisin tuollaisen yhtiön ja valitsisin sille toimitusjohtajaa, niin näin vaatisin asian olevan. Mutta ei ole varmaankaan helppo arvioida, miten paljon kulloinkin nimitettävälle toimitusjohtajalle vielä kannattaisi maksaa jotta kyseisen henkilön aiheuttamat kaikki mahdolliset kulut tulisivat takaisin tuottovaikutuksena. Jos pitää tai voi valita monen kelvollisen toimitusjohtajaehdokkaan välillä, pitää arvioida tuo kulu- ja tuottovaikutus jokaisen osalta ja verrata johtajaehdokkaita tältä osin keskenään. Jo tämä on käytännössä vaikeaa, luulisin, joten miksi tähän pitäisi sekoittaa vielä moraali ja sellainen seikka kuin vaikkapa ahneus. Riittää, että johtajaa valitsevat pystyisivät arvioimaan taloudellisen kannattavuuden eli että johtajan toiminnasta on taloudellista hyötyä jollakin tähtäyksellä.

Jos arvioinnissa tullaan esimerkiksi tulokseen, että johtajaehdokkaalle X kannattaa maksaa palkkaa miljoona euroa ja kustantaa muut johtajaan liittyvät kulut, niin se sitten kannattaa. Jos nämä kaikki johtajaan liittyvät palkka- ja muut kulut olisivat esimerkiksi kaksi ja puoli miljoonaa euroa aikayksikössä, niin ei se mitään jos sen katsotaan olevan kannattavaa yrityksen rahanteon kannalta.

Luvut olivat vain mahdollisimman yksinkertaisia lukuarvoja eivätkä käytännön esimerkkejä mistään. Tarkoitus oli sanoa, että johtajalle kannattaa maksaa palkkaa, etuja ja muita kuluja summa, jolla johtaja saadaan pyörittämään yritystä mahdollisimman kannattavasti ottaen huomioon nämä palkka- ja muut kulut. Tarpeetonta tai pahimmassa tapauksessa vahingollista on maksaa enempää, mutta mikään pahe ei mahtavakaan palkka ole tuottoa tavoittelevalle yritykselle tai muulle rahanteko-organisaatiolle.

Esimerkki siitä mitä ajan takaa: Jos säästäisin osakerahastoon, ainoa tärkeä asia minulle olisi rahasto-osuuden arvon kasvu. Näin ollen hartaasti toivoisin, että rahastoa ei hoidettaisi löysästi maksamalla hulvattomia palkka- ja muita kuluja, joihin rahaston saamat osaketuotot uppoaisivat. Mutta jos taas hirmuisen kallispalkkainen rahastovastaava saa rahaston kasvamaan entistäkin hirmuisemmin, niin se on vain hyvä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Poliittinen tausta ei saa olla myöskään nimityksen este este este este este…

Olen lukenut viime päivinä muutamankin jutun siitä, että pätevyyden pitäisi ratkaista eikä pitäisi tapahtua poliittisia nimityksiä aivan kaikkiin niihin tehtäviin joihin nyt näitä poliittisia nimityksiä tapahtuu. Mutta jokaisessa jutussa aivan varmasti joku muistuttaa sormi pystyssä, että poliittinen tausta ei saa olla este nimitykselle. Tämä on kummallista. Siis että kun aiheena on että hiukan ehkä paikoin vähennettäisiin poliittisten nimitysten määrää, niin asiaksi nouseekin se että mutta poliittinen tausta ei saa olla este nimitykselle. Ymmärräthän mitä ajan takaa? No ei se mitään. Asiat ovat vaikeita, ja vaikealla selittämisellä helppokin asia saadaan vaikeaksi. Voe voe. Otan täyden poliittisen vastuun.

Hyvä lukijani, huomaathan että en sanallakaan ottanut kantaa mihinkään yksittäistapaukseen enkä tapauksiin yleensäkään, ei edes kauheasti kiinnosta, vaan minua kiinnostaa tuo ”mutta poliittinen tausta ei saa myöskään olla este"-levynpyöritys joka paikassa. Eli onko nyt suurin uhka siis se, että alamme syrjiä poliittisen taustan omaavia, vai oliko aiheena nyt jokin muu. Veikkaan, että se jokin muu oli aiheena nyt. Nytnytnyt.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Auto jolla liikun on pitkä, korkea ja uutena aika kallis

Auto jolla liikun on niin pitkä ja leveä, että minä ja mahdolliset muut voimme usein valita istumapaikan melko vapaasti etu- taka- tai keskipenkeistä, huomaa monikko. Auto on myös niin korkea, että sen sisällä voi vaivatta liikkua. Liikkumista varten on oikein käytävä. Autosta poistuessa ei myöskään tarvitse kumarrella tai varoa ovenpieliä eikä olla huolissaan vaatteidensa tahriintumisesta auton ulkopintoihin. Auto soveltuu näin ollen mainiosti kaikille, asemasta ja ammatista riippumatta. Ja selväähän on, että kuljettajana toimii aina kuljettamisen ammattilainen.

Kaikki edellä kerrottu toteutuu tarkan talouden periaattein, sillä nytkin juuri kilpailuttivat kuljetustoiminnan tulevia vuosia varten.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Media-ala puhuu niin syvällisiä

Media-ala on siitä kummallinen, että jos myynti, anteeksi karkea sana, laskee, ei suinkaan puhuta kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta vaan käytetään hienompia ilmaisuja.

Jos suomalainen muotoilu, suomalainen suklaa tai suomalainen talouspaperi ei menisi kaupaksi entiseen malliin, sanottaisiin vain iloisesti ja vähän nokkelastikin että Suomessa ei tehdä sellaista muotoilua, sellaista suklaata tai sellaista talouspaperia jota kuluttaja haluaa. Jopa tuottajan omassa vuosikertomuksessa saatettaisiin myöntää suoraan, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa tai että tuotealueella vallitsee kysynnän ja tarjonnan epätasapaino tai että vallitsee ylitarjonta. Ei siinä sen kummempia syvällisyyksiä tai kulttuurihistoriallisia katsauksia tulisi kenellekään mieleenkään esittää, paitsi ehkä vähän tuossa muotoilussa. Mutta jos media-ala kohtaa menekillisiä haasteita, ei kukaan sanoisi että media-ala ei tuota aivan sellaista mitä kuluttaja haluaa tai että media-ala tuottaa liikaa. Sellaisen väittäminen olisi karkeaa. Median menekillisten haasteiden yhteydessä otetaan toinen tyyli. Heristetään sormea ja sanotaan opettavaiseen sävyyn, että tilanne on uhka suomalaiselle (nyt tulee pitkä lista) sivistykselle, kulttuurille, demokratialle, moniarvoisuudelle, sananvapaudelle, moniäänisyydelle, tiedonvälityksen riippumattomuudelle, faktatiedolle, tiedonsaannille, lukutaidolle, kriittisyydelle, päätöksenteon kriittiselle tarkastelulle, tiedonsaannin alueelliselle tasa-arvolle ja niin edelleen, varmaan jäi monta uhanalaista vielä mainitsemattakin.

Voisiko vaihteeksi kuitenkin kerrankin puhua vähän yksinkertaisemmin myös media-alalla ja kokeilla ihan aluksi tuota ”kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa”, karkeasti ja viileästi.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Tyhjät liiketilat keskustoissa, kiinteistösijoittajat sanokaa jotakin

On näkynyt paljon juttuja siitä, että jopa suurten kaupunkien keskustoissa liikkeenharjoittajat huomaavatkin jossakin vaiheessa jäävänsä syrjään asiakasvirroista. Jyväskylä on ilmeisesti tästä yksi esimerkki. Ei tarvitse olla kuin muutama kymmenen metriä parhaalta liikepaikalta, niin kauppa ei jonkin ajan päästä käykään enää riittävän hyvin. Tyhjää tilaa tulee lisää, kun liikkeenharjoittajat yrittävät siirtyä lähemmäksi suurempia asiakasvirtoja tai siirtyvät kokonaan pois keskustasta parempien parkkipaikkojen äärelle tai lopettavat täysin. Osa myymälöistä saattaa siirtyä verkkokauppaan, mikäli mahdollista.

Eräs syy keskustojen kaupankäyntiongelmiin on kauppiaiden mukaan parkkipaikkojen puute, niiden hankaluus ja maksullisuus. Esimerkiksi Tamperetta koskien luin juuri juttua, jossa valitetaan että kaupunki rajoittaa yhä enemmän pysäköintiä ja tekee sen muuten hankalaksi. Varmaan monesta muustakin syystä hyvä liikepaikka saattaa muuttua ajan myötä huonoksi. Kuvittelen, että yksi sellainen on että vierestä lähtee tärkeitä liikkeitä muualle jolloin asiakasvirtaa siirtyy mukana.

Oli syy ilmiölle mikä tahansa, minua ihmetyttää keskustelun toispuolisuus. Vaikuttaa siltä koko ajan, että ainoastaan liikkeenharjoittajat tuovat esille kyseistä ongelmaa aktiivisesti ja yrittävät tulla ongelman kanssa toimeen tavalla tai toisella. Olen ihmetellyt pitemmän aikaa, missä ovat liikekiinteistöjen omistajat. Keskustojen autioitumisenhan luulisi koskettavan ennen kaikkea niitä. Jos kiinteistösijoittaminen on elinkeino tai osa sitä, luulisi asianosaisen kiireesti tekevän asialle jotakin. Olettaisi ainakin, että kiinteistösijoittajat olisivat mukana edes tässä julkisessa keskustelussa. Sanoisivat jotakin. Niiden liiketoiminnastahan siinä on kyse. Onko esimerkiksi kannattavaa pitää liiketilaa tyhjillään aivan keskustassa joistakin strategisista syistä? Tulee mieleen sellainenkin kysymys. Luulisin kuitenkin, että vuokratilojen vajaakäyttö on yksi pahimmista sijoitustuoton syöjistä.

Toki liikekiinteistön omistajalla on siinä haastetta, kun pitäisi esimerkiksi tehdä kalliita muutostöitä tyhjilleen jääneeseen suureen liiketilaan jotta se kelpaisi jälleen jollekin uudelle vuokralaiselle. Helppoa ei siis ole kiinteistösijoittajallakaan. Mutta kun ne usein kuitenkin ovat vakuutusyhtiöitä tai muita suuria toimijoita, lähinnä niillä olisi mahdollisuus vaikuttaa keskustojen rakenteeseen ja asiakasvirtoihin. Liikevuokralaisten puolella vaikutusvaltaa lienee vain suurilla kauppaketjuilla. Niillähän sitä tosin sitten onkin.

Luin vuodelta 2009 olevaa tutkimusta Jyväskylän seudun kiinteistömarkkinoista. Se käsitti liiketilojen lisäksi toimisto- ja tuotanto- ja varastotilat. Tuolloin tyhjien tilojen osuus kaikissa ryhmissä oli melko mitätön. Eniten niitä oli toimistotiloissa mutta liiketiloissa alle viiden prosentin luokkaa selvästi. Vuokralaiset olivat myös yleisesti tyytyväisiä tiloihinsa kaikin puolin. Esimerkiksi sijaintiin oltiin tyytyväisiä yleisesti. Vaikka pysäköintimahdollisuudet todettiinkin monen liiketoiminnan kannalta avaintekijäksi, ei niidenkään osalta valitettu. Se tosin taisi tulla esille, että keskustassa muutama kymmenen metriä kävelykadusta laskee vuokria huomattavasti. Lisäksi siinä kyllä jo ennakoitiin, että tyhjien tilojen määrä tulisi lisääntymään. Ilmeisesti nyt on sitten niin käynyt viimeistäänkin. Ehkä uudempaakin kartoitusta Jyväskylän seudun kiinteistömarkkinoista on, mutta tuon kyseisen satuin löytämään.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Sote-uudistus – syntyisiköhän jo sopu?

Taas tulee ärsyttävän lyhyt bloggaus, mutta minkäs sille voi.

Vaikuttaa hiukan siltä, että sote-väittelyssä aletaan vähitellen etsiä kompromissia. Nimittäin Kokoomuksen ja Sdp:n julkaisuissa demari.fissä ja verkkouutisissa olen huomannut viime päivinä ainakin kahden asiantuntijan esittämät sote-ehdotukset. Niissä käsittääkseni esitetään maakuntapohjaista tai muuta sellaista mallia, jossa ei tarvitsisi kiistellä vastuukunnista. Saa nähdä, millä sanavalinnoilla kompromissimallia aletaan poliittisesti vääntää, kutsutaanko sitä hallituksen korjatuksi malliksi vai kotikunta-piiri-maakuntamalliksi.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Hyvin pärjäävä kunta naapurina

Varoitan, että tämä blogimerkintä on lyhyt. Etkä ehkä pidä lyhyistä bloggauksista.

Erityisesti suurten kaupunkien naapureina olevia menestyviä 10–30 tuhannen asukkaan kuntia halutaan kaikin keinoin liittää näihin suuriin kaupunkeihin. Mieleeni tuli jälleen yksi peruste tätä vastaan. Nimittäin voisi olla hyvä jättää nämä eräät paremmin pärjäävät naapurikunnat itsenäisiksi hyviksi esimerkeiksi muille. Olisi sitten olemassa esimerkillisiä kuntia, joiden keinoista ja käytännöistä voitaisiin ottaa oppia muissa kunnissa.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Loppuraportin Kestävän kasvun malli johtopäätökset Suomelle luettu

Luin Himasen ja Castellsin tutkimuksesta vain johtopäätökset, ja nimenomaan vain Suomea koskevat johtopäätökset. Se saa riittää, ja sen täytyykin riittää. Ne ovat sitten tutkijat ja muut kriitikot, jotka haluavat tutustua teoriataustaan ja analyysiosaan tarkemmin syystä tai toisesta. Tärkeintä on kuitenkin mennä eteenpäin ja yrittää soveltaa sitä, mitä Himanen ja Castells sanovat Suomelle.

Mitä Suomessa pitäisi tehdä ja miten? Tulkitsen loppuraportin johtopäätökset niin, että ihmisten pitää olla entistä enemmän rakentavassa vuorovaikutuksessa keskenään. Toisia pitää arvostaa ja tukea entistä enemmän. Tämä koskee kaikkia elämänpiirejä, esimerkiksi oppimista, työelämää ja poliittista johtamista. Tämän henkisen puolen varassa on kaikki muu.

Konkreettisemmin teen loppuraportin Suomea koskevista johtopäätöksistä seuraavan reippaan tulkinnan: politiikassa pitää päästä eroon siitä, että joidenkin eturyhmien edunkahminta ja vanhoissa malleissa pitäytyminen haittaavat yhteiskunnan uudistumista ja heikentävät muiden asemaa. Tämä ryhmien ja kansalaisten tasapuolistaminen ja uudistumisen jarrujen poistaminen pitääkin mielestäni aloittaa heti määrätietoisesti. Paras taktiikka tosin voi olla, että vähin äänin ja tahdikkaasti. Poliitikot miettikööt sitä.

No eipä tässä muuta tällä kertaa.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Median murros, jätteiden käsittelyn murros - näitähän riittää

Sanaa murros käytetään paljon. Murroksella tarkoitetaan suuren muutoksen vaihetta tai käännettä. Näinä aikoina useimmin mainittu murros tuntuu olevan median murros. Median murrokseenkin puolestaan liittyy digitaalinen murros. Median murros mainitaan kumman usein siihen nähden, että onhan meneillään myös esimerkiksi metsäalan murros ja sen osana paperiteollisuuden muutos joka johtuu osittain juuri median murroksesta. Median väki on ilmeisesti onnistunut ammattitaidollaan pitämään kovaa ääntä omasta murroksestaan. Toivottavasti kyseessä ei ole murrosikä. Kaikki edellä mainitut murrokset lisäävät samalla työelämän murrosta, paitsi murrosikä.

Lääkealalla puhutaan lääkealan murroksesta. Rahoitusalalla puolestaan on meneillään esimerkiksi yritysrahoituksen murros ja pankkitoiminnassa pankkimaailman murros.

Jätteiden käsittelyn murros tuntuu olevan pelkästään myönteinen murros kaikille osapuolille. Ilmiöllä nimittäin tarkoitetaan ainakin sitä, että jätteiden hyötykäytön osuus kasvaa ja vastaavasti kaatopaikkajätteen osuus ja absoluuttinen määrä vähenevät. Hyötykäytöllä tarkoitan energiakäyttöä ja kierrätystä.

Tuo median murrokseenkin liittyvä digitaalinen murros tarkoittaa myös sitä, että sähköinen tieto ja esimerkiksi internet on kohta kaikkialla ja yhä useammassa tuotteessa mukana. Ehkä näin on, mutta riippuu varmaan myös siitä millaisia tuotteita kukin sattuu omistamaan. Tosin onhan digitaalisuutta paljon myös muualla kuin vain henkilökohtaisissa esineissä ja laitteissa.

Metsäalan murroksella tarkoitetaan laajempaakin muutosta kuin vain metsäteollisuuden muutosta. Yksi muutos on, että metsänomistajuus muuttuu. Metsänomistajiin tulee yhä enemmän sellaisia, jotka eivät ole niin aktiivisia metsiensä suhteen kuin perinteisesti metsänomistajat ovat olleet. Se puolestaan vaikuttaa vaikkapa metsäkauppaan ja siten koko alaan. Sitten taas esimerkiksi paperin kulutuksen vähentyminen vaikuttaa raaka-aineen kysyntään ja siten metsänomistajien ja metsäalan urakoitsijoiden asemaan.

Metsäalan urakoitsijoihin liittyen metsäalan murroksen yhteydessä väitetään myös, että esimerkiksi metsäteollisuuden teettämät puunhankintaurakat annetaan yhä suuremmille metsäkoneyrityksille. Eli silläkin alalla pienillä on yhä vaikeampaa. Sehän on kyllä valitettavaa, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta laajentua tai liittyä osaksi suurempaa organisaatiota.

Lääkealan murros tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lääkkeiden kehittelyä säädellään yhä tiukemmin ja kehittely kallistuu. Yksi piirre lääkealan murroksessa on, että yhä vanhemmiksi elävät ihmiset tarvitsevat yhä tehokkaampia lääkkeitä. Eräs piirre on myös, että vanhoja lääkepatentteja purkautuu ja voidaan käyttää halvempia kopioita.

Yritysrahoituksen murros on mielenkiintoinen. Tähän astihan Suomalaisten yritysten ulkoinen rahoitus on tullut pääasiassa vain pankkilainana. Nyt kuitenkin väitetään, että Suomessakin joudutaan menemään pikku hiljaa siihen suuntaan, että myös esimerkiksi joukkovelkakirjalainojen osuus kasvaa. Tosin käytännössä kyse olisi kai vähintään muutaman kymmenen miljoonan euron lainoista, joten pieniä yrityksiä sekään ei auttaisi. Onhan tuo teoriassa ollut tähänkin asti mahdollista, mutta ilmeisesti vain jotkin suuret yritykset sitä ovat hyödyntäneet. Kun muuten katsoo yrittäjien tai muitakin yritysrahoitussivuja, kyllä siellä edelleen luetellaan vain pankkilaina ja pari muuta julkisen yhteisön lainaa ja julkiset avustukset. Rahoitusalan oppimateriaaleissa sitten mainitaan myös tuo joukkovelkakirjalaina.

Pankkimaailman murros puolestaan on esimerkiksi sitä, että pankkiasiat hoidetaan yhä enemmän verkossa ja konttorit vastaavasti vähenevät.

Bloggaus sisälsi lainattua ja omaa, täsmällisen ja epätäsmällisen väliltä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Tulevaisuusselonteko luettu – ahaa-elämyksiä?

Aikanaan luin sen Himasen Sinisen kirjan ja kirjoitin lukukokemuksesta myös blogiin (http://markkinat-politiikka-media.blogspot.fi/2013/03/sininen-kirja-luettu-paaministeri.html). Yritin löytää julkaisusta jotakin kiinnostavaa. Nyt Kataisen hallitus (Valtioneuvoston kanslia) vuorostaan julkaisi tulevaisuusselonteon, joka liittyy samaan tulevaisuusprosessiin kuin Sininen kirja ja piakkoin ilmestyvä Himasen varsinainen tutkimus teemasta.

Ryhdyin lukemaan tätä Valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa asenteella, että täytyyhän näin suurella vaivalla ja vähän muullakin resurssilla aikaansaadusta tuotoksesta löytyä jotakin kiinnostavaa. Onhan tästä myös puhuttu paljon. Ehkä myös hallituksen tavoitteena on tulevaisuusselonteonkin osalta sama kuin Sinisen kirjan, että sitä lukisivat myös kansalaiset ja erityisesti yritykset. Tosin selontekohan luovutetaan nimenomaan eduskunnalle, joten se on ennen kaikkea virallinen asia. Mutta sitä suuremmalla syyllä voisi olettaa, että se on jollakin tavalla hyvin mielenkiintoista tekstiä kun koko eduskunnankin halutaan siihen käyttävän aikaa. Ennakolta siis suhtauduin tulevaisuusselontekoon jossakin määrin myönteisesti, vaikka siitä on näkynyt jo sitaatteja jotka saavat lähinnä nauramaan ja hohhoijailemaan.

Tulevaisuusselonteon alussa huomautetaan, että se ei sisällä konkreettisia ehdotuksia vaan tarkoituksena on luoda periaatelinjauksia joiden pohjalta toimijat ympäri yhteiskuntaa voivat ryhtyä konkreettisiin toimiin. Eihän sen tarvitsekaan sisältää. Konkreettisuus ei mielestäni ole välttämätön edellytys tulevaisuusselonteon kiinnostavuudelle. Tai riippuu, mitä konkreettisuudella tarkoitetaan.


Selonteon koko nimi on Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestävällä kasvulla hyvinvointia. Siinä alkupuolella käydäänkin läpi kestävän kasvun eri osa-alueita. Niissä ei ole mitään uutta, eikä niihin tuoda mitään uutta näkökulmaakaan mielestäni. Hyvin tuttua kaikki. Muutenkin alusta alkaen vaikutelmaksi tulee, että selonteossa jälleen kerran kootusti kerrataan tutut ja moneen kertaan todetut seikat.

Selonteossa mainitaan lukemattomia kertoja digitaalitalous ja digitaaliaika. Siihen liittyen korostetaan muutamankin kerran globaaleja virtuaaliverkostoja ja arvoverkostoja esimerkiksi yritysten menestyksen kannalta. Todetaan, että yritysten täytyy hallita näitä globaaleja verkostoja. Todetaan myös, että paikka ei ole enää niin tärkeä yrityksille joten Suomen pitää olla tulevaisuudessa houkutteleva ympäristö pärjätäkseen tai joka tapauksessa Suomen täytyy osata hyödyntää digitaalitalouden vaikutukset ja mahdollisuudet.

Digitaalitalouden ohella selonteossa mainitaan kerta toisensa jälkeen tarpeellisina sellaiset piirteet kuin ketteryys, nopea reagointi, avoimuus, innostus, kokeilu, suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sietäminen. Näitä piirteitä selonteossa pidetään edellytyksinä suomalaisen yhteiskunnan menestymiselle tulevaisuudessa. Selonteon mukaan yhteiskunta tulee yhä moninaisemmaksi. Siksi tarvitaan yhä enemmän erilaisten seikkojen huomioon ottamista ja sopimista ja tuota mainittua erilaisuuden sietämistä.

Selonteossa pidetään tavoitteena myös, että kaikkien kyvyt otetaan käyttöön ja että työelämään voi tulevaisuudessa osallistua monin eri tavoin.

Tulevaisuusselonteossa on kaksi asiaa, jotka edes hiukan herättävät kiinnostustani. Mainittu digitaalisuus on niistä toinen. Sitähän jaksetaan toistaa todella ahkerasti kuten montaa muutakin asiaa. Toinen asia, jonka kohdalla hiukan heräsin, on toteamus Suomen talouden globaalista riippuvuudesta. Selonteon mukaan Suomen talous siis riippuu maailmantaloudesta. Siinä taas ratkaisevaa on Aasian, erityisesti Kiinan, kehitys ja lisäksi Latinalaisen Amerikan kehitys. Lisäksi Suomen taloudelle erityismerkitys on Venäjän kehityksellä. Eihän tässäkään toteamuksessa mitään ihmeellistä ole, mutta onpahan edes yksi aihe josta voisi saada kiinnostavaakin puhuttavaa aikaiseksi. Ja onhan se hyvä, että selonteossa otetaan kantaa siihen mitkä ovat maailmassa merkittävät talousalueet yleensä ja Suomen kannalta vielä erikseen.

Digitaalitaloudesta jäi vain mietityttämään, mitä se vähän täsmällisemmin voisi olla. Onhan kyse kiinnostavasta ilmiöstä, jolloin alkaa heti miettiä miten sitä sitten voisi hyödyntää. Millaisia yrityksiä ne olisivat, jotka ottavat hallintaansa digitaalitalouden piirteet ja arvoverkostot? Arvoverkostokin jäi epäselväksi. Arvonmuodostukseen se ilmeisesti liittyy, mutta olisin kaivannut tarkennusta. Vai ovatko ne näitä erilaisia kontakteja? En tosin lukenut yhtäkään laatikkoa tai muuta lisäselvennystä, joita selonteossa on paljon ja joihin viitataan. Ajattelin, että tärkein ja myös ymmärtämisen kannalta olennainen täytyy esittää päätekstissä.

Olisin toivonut, että ainakin kerran olisi syntynyt pieni ahaa-elämys tulevaisuusselontekoa lukiessa. Ahaa-elämys voi olla väärä sana selonteon yhteydessä, mutta jotakin olisin enemmän toivonut. Puolivälissä tekstiä mietinkin, mitä esitysmuotoa tämä nimenomainen selonteko muistuttaa, ja keksin mielestäni hyvän rinnastuksen. Tämä tulevaisuusselonteko voisi olla vaikka pidennetty (juhla)puhe tulevaisuudesta. Puheen tuntu tulee siitä, kun selonteossa maalaillaan samojen asioiden toistolla ja yleisillä positiivisilla käsitteillä jonkinlaista hyvän tulevaisuuden tunnelmaa ja reippaan ”tahtotilan” henkeä.

Selonteko olisi ollut mielestäni paljon parempi paljon tiiviimpänä. Toki siinä onkin tiivistelmä ja myös yhteenveto. Kun kuitenkin lähdetään tekemään laajaa selontekoa eduskunnalle, luulisi että kaikki, useat toistotkin, on tarkoitettu luettaviksi. Niinpä minäkin kansalaisena luin koko jutun. Otin sen tosissani, ainakin alussa. Mutta nyt lukemisen jälkeen mielestäni kaikki olisi sopinut vivahteitaan myöten yhteenvetoon. En tosin enää ruvennut vertaamaan yhteenvetoa, tiivistelmää ja varsinaista tekstiä toisiinsa. Sen verran huolellinen kuitenkin olin, että luin tiivistelmänkin vielä kerran ihan lopuksi. On tätä siis veivattu, mutta lukemisen jälkeen jäin jälleen kerran miettimään että mikä tässä oli se juttu.

Tulevaisuusselonteko sisältää siis periaatelinjauksia, joiden puitteissa olisi tarkoitus tehdä uudistuksia tulevina vuosina. Visiohan on pantu vuoteen 2030. Tässä ovat kehykset, ja se varmaan riittää. Ehkä tulevaisuusselonteon ei tarvitse olla tämän kummempi, mutta niinpä sen olisi voinut sanoa paljon lyhyemmin kansalaisiakin ajatellen. Mitähän eduskunta voi sanoa selonteosta, kun se siitä keskustelee. Varmaan, että asia selvä.

Tulevaisuusselonteon merkitys on mielestäni sitä suurempi, mitä enemmän sen oletukset vaikkapa digitaalitalouden merkittävyydestä, moninaisuuden lisääntymisestä tai ”ketteryyden” merkityksen lisääntymisestä perustuvat tutkimustietoon. Silloinhan kyse ei olisi sanahelinästä vaan melko tiukasta asiasta. Oletan, että juuri näin onkin. Täytyy olla.

Selonteossahan ei siis mikään saanut minua uteliaaksi tai innostumaan, ja kun selonteko kuitenkin on aika laaja, tasapaksuus tuntui pitkästyttävältä ja puuduttavalta. Mutta onko sillä merkitystä, sillä tuskin monetkaan asialliset asiat hallituksessa ja eduskunnassa tuottavat ahaa-elämyksiä. Tulevaisuusselonteko vain toteaa puitteet ja siltä pohjalta lähdetään. Vai lähdetäänkö. Juurihan joku väitti, että selonteot tuppaavat jäämään hyllyyn.


Kataisen hallituksen tulevaisuusselonteko löytyy tuosta:
http://vnk.fi/julkaisukansio/2013/j18-vn-tuse-fi-19-sv-20-en/PDF/fi.pdf

Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!

Junaliikenne ja syrjäytyminen

Mitä siitä seuraa, jos vastoin odotuksia veturinkuljettaja ei saavu lähtevään junaan? Vielä toistaiseksi siitä seuraa helposti se, että 200 000 ihmistä ei ehdi ehkä kohta lähtevään työpaikkaansa tai muualle. Tuo oli junaliikenteen huono uutinen. Junaliikenteen hyvä uutinen on toivottavasti tulevaisuudessa se, että mainittua riippuvuussuhdetta syystä tai toisesta ei enää esiintyisi. Sehän merkitsisi, että jopa 200 000 ihmisen mahdollinen syrjäytyminen hidastuisi hitusen.

Helpoiten syrjäytymisen ehkäisyn tavoitteeseen päästäisiin, kun jokainen yksilö pääsisi edes nykyiseen työ- tai muuhun toimintapaikkaansa olemassa olevilla liikenneyhteyksillä. Esimerkinomaisesti yksi käytännön edellytys tähän olisi, että myös veturinkuljettaja saapuisi lähtevään junaan odotusten mukaisesti. En tarkoita tuota äskeistä sekuntilleen vaan että joka junaan tarvittaessa kuitenkin saapuisi veturinkuljetaja eikä olisi aivan tämän päivän tapaisia puoliylläreitä. Onhan se parempi, että ihmiset itse aktiivisesti pääsevät ehkäisemään omaa syrjäytymistään junalla tai muuten kuin että tuhansille ihmisille pitäisi keksiä jotakin virallista toimintaa syrjäytymisensä vastikkeeksi.

Jos kuitenkin joidenkin avainhenkilöiden on ”pakko” mennä lakkoon jopa työehtosopimuksen voimassaollessa, potentiaalisten matkustajien syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta olisi tärkeää että osa liikennemuodoista aina toimisi. Onneksi näin tapahtuukin enimmäkseen. Tosin sekään ei auta niitä, jotka ovat juuri sen seisahtuneen liikenneyhteyden varassa.

Esitän vielä filosofisen kysymyksen: Voiko laiton lakko olla laillinen? Kysymys tulee siitä, että laittomia lakkoja kuitenkin järjestetään ajoittain toistuvasti ja tarkoituksella. Voiko laiton lakko olla hyväksyttävä? Onko joidenkin veturinkuljettajien työehtosopimuksen aikainen työnseisaus laiton? Käsittääkseni työehtosopimuksen voimassa ollessa työnseisaus nimenomaan on laiton. Mutta onko se tosiaan laiton laiton, vai voiko tuollaista edes kysyä? Yleisesti, millaisissa tapauksissa on laillista olla laiton? Millaisissa tapauksissa on hyväksyttävää olla laiton?

Toistaiseksi siis yksi hyvä keino ehkäistä syrjäytymistä on se, että syystä tai toisesta myös veturinkuljettaja saapuu lähtevään junaan. Syrjäytyminen ei koske pelkästään työelämää vaan monenlaista muuta osallistumista, joka edellyttää junaliikenteen jatkuvuutta. Linja-auton kohdalla on täsmälleen sama, mutta ainakin tätä kirjoitettaessa se kulkee hyvin. On muuten tarpeenkin. Ilmeisesti tänä viikonloppuna on käyttöä monella.

Missään tapauksessa edellä oleva ei ole kritiikkiä VR:ää kohtaan, mikä varmaan tulikin selväksi.

Kiinnostavaa on, miten paljon joukkoliikennettä voidaan automatisoida turvallisesti tulevaisuudessa. Hiukan toisaalta epäilyttää, mutta toisaalta pitää olla avoin tekniikan suomille mahdollisuuksille. Yksi pikku kysymys tähän liittyen on myös, missä sen kuljettajan pitää sijaita.

Olet sitten veturinkuljettaja tai et, lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!