Media-ala on siitä kummallinen, että jos myynti, anteeksi karkea sana, laskee, ei suinkaan puhuta kysynnän ja tarjonnan epätasapainosta vaan käytetään hienompia ilmaisuja.
Jos suomalainen muotoilu, suomalainen suklaa tai suomalainen talouspaperi ei menisi kaupaksi entiseen malliin, sanottaisiin vain iloisesti ja vähän nokkelastikin että Suomessa ei tehdä sellaista muotoilua, sellaista suklaata tai sellaista talouspaperia jota kuluttaja haluaa. Jopa tuottajan omassa vuosikertomuksessa saatettaisiin myöntää suoraan, että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa tai että tuotealueella vallitsee kysynnän ja tarjonnan epätasapaino tai että vallitsee ylitarjonta. Ei siinä sen kummempia syvällisyyksiä tai kulttuurihistoriallisia katsauksia tulisi kenellekään mieleenkään esittää, paitsi ehkä vähän tuossa muotoilussa. Mutta jos media-ala kohtaa menekillisiä haasteita, ei kukaan sanoisi että media-ala ei tuota aivan sellaista mitä kuluttaja haluaa tai että media-ala tuottaa liikaa. Sellaisen väittäminen olisi karkeaa. Median menekillisten haasteiden yhteydessä otetaan toinen tyyli. Heristetään sormea ja sanotaan opettavaiseen sävyyn, että tilanne on uhka suomalaiselle (nyt tulee pitkä lista) sivistykselle, kulttuurille, demokratialle, moniarvoisuudelle, sananvapaudelle, moniäänisyydelle, tiedonvälityksen riippumattomuudelle, faktatiedolle, tiedonsaannille, lukutaidolle, kriittisyydelle, päätöksenteon kriittiselle tarkastelulle, tiedonsaannin alueelliselle tasa-arvolle ja niin edelleen, varmaan jäi monta uhanalaista vielä mainitsemattakin.
Voisiko vaihteeksi kuitenkin kerrankin puhua vähän yksinkertaisemmin myös media-alalla ja kokeilla ihan aluksi tuota ”kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa”, karkeasti ja viileästi.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti