Aikanaan luin sen Himasen Sinisen kirjan ja kirjoitin lukukokemuksesta myös blogiin (http://markkinat-politiikka-media.blogspot.fi/2013/03/sininen-kirja-luettu-paaministeri.html). Yritin löytää julkaisusta jotakin kiinnostavaa. Nyt Kataisen hallitus (Valtioneuvoston kanslia) vuorostaan julkaisi tulevaisuusselonteon, joka liittyy samaan tulevaisuusprosessiin kuin Sininen kirja ja piakkoin ilmestyvä Himasen varsinainen tutkimus teemasta.
Ryhdyin lukemaan tätä Valtioneuvoston tulevaisuusselontekoa asenteella, että täytyyhän näin suurella vaivalla ja vähän muullakin resurssilla aikaansaadusta tuotoksesta löytyä jotakin kiinnostavaa. Onhan tästä myös puhuttu paljon. Ehkä myös hallituksen tavoitteena on tulevaisuusselonteonkin osalta sama kuin Sinisen kirjan, että sitä lukisivat myös kansalaiset ja erityisesti yritykset. Tosin selontekohan luovutetaan nimenomaan eduskunnalle, joten se on ennen kaikkea virallinen asia. Mutta sitä suuremmalla syyllä voisi olettaa, että se on jollakin tavalla hyvin mielenkiintoista tekstiä kun koko eduskunnankin halutaan siihen käyttävän aikaa. Ennakolta siis suhtauduin tulevaisuusselontekoon jossakin määrin myönteisesti, vaikka siitä on näkynyt jo sitaatteja jotka saavat lähinnä nauramaan ja hohhoijailemaan.
Tulevaisuusselonteon alussa huomautetaan, että se ei sisällä konkreettisia ehdotuksia vaan tarkoituksena on luoda periaatelinjauksia joiden pohjalta toimijat ympäri yhteiskuntaa voivat ryhtyä konkreettisiin toimiin. Eihän sen tarvitsekaan sisältää. Konkreettisuus ei mielestäni ole välttämätön edellytys tulevaisuusselonteon kiinnostavuudelle. Tai riippuu, mitä konkreettisuudella tarkoitetaan.
Selonteon koko nimi on Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko: kestävällä kasvulla hyvinvointia. Siinä alkupuolella käydäänkin läpi kestävän kasvun eri osa-alueita. Niissä ei ole mitään uutta, eikä niihin tuoda mitään uutta näkökulmaakaan mielestäni. Hyvin tuttua kaikki. Muutenkin alusta alkaen vaikutelmaksi tulee, että selonteossa jälleen kerran kootusti kerrataan tutut ja moneen kertaan todetut seikat.
Selonteossa mainitaan lukemattomia kertoja digitaalitalous ja digitaaliaika. Siihen liittyen korostetaan muutamankin kerran globaaleja virtuaaliverkostoja ja arvoverkostoja esimerkiksi yritysten menestyksen kannalta. Todetaan, että yritysten täytyy hallita näitä globaaleja verkostoja. Todetaan myös, että paikka ei ole enää niin tärkeä yrityksille joten Suomen pitää olla tulevaisuudessa houkutteleva ympäristö pärjätäkseen tai joka tapauksessa Suomen täytyy osata hyödyntää digitaalitalouden vaikutukset ja mahdollisuudet.
Digitaalitalouden ohella selonteossa mainitaan kerta toisensa jälkeen tarpeellisina sellaiset piirteet kuin ketteryys, nopea reagointi, avoimuus, innostus, kokeilu, suvaitsevaisuus ja erilaisuuden sietäminen. Näitä piirteitä selonteossa pidetään edellytyksinä suomalaisen yhteiskunnan menestymiselle tulevaisuudessa. Selonteon mukaan yhteiskunta tulee yhä moninaisemmaksi. Siksi tarvitaan yhä enemmän erilaisten seikkojen huomioon ottamista ja sopimista ja tuota mainittua erilaisuuden sietämistä.
Selonteossa pidetään tavoitteena myös, että kaikkien kyvyt otetaan käyttöön ja että työelämään voi tulevaisuudessa osallistua monin eri tavoin.
Tulevaisuusselonteossa on kaksi asiaa, jotka edes hiukan herättävät kiinnostustani. Mainittu digitaalisuus on niistä toinen. Sitähän jaksetaan toistaa todella ahkerasti kuten montaa muutakin asiaa. Toinen asia, jonka kohdalla hiukan heräsin, on toteamus Suomen talouden globaalista riippuvuudesta. Selonteon mukaan Suomen talous siis riippuu maailmantaloudesta. Siinä taas ratkaisevaa on Aasian, erityisesti Kiinan, kehitys ja lisäksi Latinalaisen Amerikan kehitys. Lisäksi Suomen taloudelle erityismerkitys on Venäjän kehityksellä. Eihän tässäkään toteamuksessa mitään ihmeellistä ole, mutta onpahan edes yksi aihe josta voisi saada kiinnostavaakin puhuttavaa aikaiseksi. Ja onhan se hyvä, että selonteossa otetaan kantaa siihen mitkä ovat maailmassa merkittävät talousalueet yleensä ja Suomen kannalta vielä erikseen.
Digitaalitaloudesta jäi vain mietityttämään, mitä se vähän täsmällisemmin voisi olla. Onhan kyse kiinnostavasta ilmiöstä, jolloin alkaa heti miettiä miten sitä sitten voisi hyödyntää. Millaisia yrityksiä ne olisivat, jotka ottavat hallintaansa digitaalitalouden piirteet ja arvoverkostot? Arvoverkostokin jäi epäselväksi. Arvonmuodostukseen se ilmeisesti liittyy, mutta olisin kaivannut tarkennusta. Vai ovatko ne näitä erilaisia kontakteja? En tosin lukenut yhtäkään laatikkoa tai muuta lisäselvennystä, joita selonteossa on paljon ja joihin viitataan. Ajattelin, että tärkein ja myös ymmärtämisen kannalta olennainen täytyy esittää päätekstissä.
Olisin toivonut, että ainakin kerran olisi syntynyt pieni ahaa-elämys tulevaisuusselontekoa lukiessa. Ahaa-elämys voi olla väärä sana selonteon yhteydessä, mutta jotakin olisin enemmän toivonut. Puolivälissä tekstiä mietinkin, mitä esitysmuotoa tämä nimenomainen selonteko muistuttaa, ja keksin mielestäni hyvän rinnastuksen. Tämä tulevaisuusselonteko voisi olla vaikka pidennetty (juhla)puhe tulevaisuudesta. Puheen tuntu tulee siitä, kun selonteossa maalaillaan samojen asioiden toistolla ja yleisillä positiivisilla käsitteillä jonkinlaista hyvän tulevaisuuden tunnelmaa ja reippaan ”tahtotilan” henkeä.
Selonteko olisi ollut mielestäni paljon parempi paljon tiiviimpänä. Toki siinä onkin tiivistelmä ja myös yhteenveto. Kun kuitenkin lähdetään tekemään laajaa selontekoa eduskunnalle, luulisi että kaikki, useat toistotkin, on tarkoitettu luettaviksi. Niinpä minäkin kansalaisena luin koko jutun. Otin sen tosissani, ainakin alussa. Mutta nyt lukemisen jälkeen mielestäni kaikki olisi sopinut vivahteitaan myöten yhteenvetoon. En tosin enää ruvennut vertaamaan yhteenvetoa, tiivistelmää ja varsinaista tekstiä toisiinsa. Sen verran huolellinen kuitenkin olin, että luin tiivistelmänkin vielä kerran ihan lopuksi. On tätä siis veivattu, mutta lukemisen jälkeen jäin jälleen kerran miettimään että mikä tässä oli se juttu.
Tulevaisuusselonteko sisältää siis periaatelinjauksia, joiden puitteissa olisi tarkoitus tehdä uudistuksia tulevina vuosina. Visiohan on pantu vuoteen 2030. Tässä ovat kehykset, ja se varmaan riittää. Ehkä tulevaisuusselonteon ei tarvitse olla tämän kummempi, mutta niinpä sen olisi voinut sanoa paljon lyhyemmin kansalaisiakin ajatellen. Mitähän eduskunta voi sanoa selonteosta, kun se siitä keskustelee. Varmaan, että asia selvä.
Tulevaisuusselonteon merkitys on mielestäni sitä suurempi, mitä enemmän sen oletukset vaikkapa digitaalitalouden merkittävyydestä, moninaisuuden lisääntymisestä tai ”ketteryyden” merkityksen lisääntymisestä perustuvat tutkimustietoon. Silloinhan kyse ei olisi sanahelinästä vaan melko tiukasta asiasta. Oletan, että juuri näin onkin. Täytyy olla.
Selonteossahan ei siis mikään saanut minua uteliaaksi tai innostumaan, ja kun selonteko kuitenkin on aika laaja, tasapaksuus tuntui pitkästyttävältä ja puuduttavalta. Mutta onko sillä merkitystä, sillä tuskin monetkaan asialliset asiat hallituksessa ja eduskunnassa tuottavat ahaa-elämyksiä. Tulevaisuusselonteko vain toteaa puitteet ja siltä pohjalta lähdetään. Vai lähdetäänkö. Juurihan joku väitti, että selonteot tuppaavat jäämään hyllyyn.
Kataisen hallituksen tulevaisuusselonteko löytyy tuosta:
http://vnk.fi/julkaisukansio/2013/j18-vn-tuse-fi-19-sv-20-en/PDF/fi.pdf
Lue myös blogin muita kirjoituksia. Lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti