Tuli sattumalta ikään kuin testattua radion, käytännössä Ylen ohjelmien, merkitys itselleni. Nimenomaan Ylen ohjelmia olen arvostanut. Ainoa kanavani on ollut käytännössä Yle Puhe. Kaupallisia olen kuunnellut hyvin harvoin.
Olenpa joskus oikein kehunut joitakin Yle Puheen ohjelmia ja olen myös ajatellut, että radio ja nimenomaan Ylen asiaohjelmat ovat minulle välttämättömiä. Toisin näyttää kuitenkin olevan.
Aikaisemmin tuli kokeiltua useinkin, mitä radiosta nyt tulisi. Vastaanotin oli huoneessa, jossa muutenkin enimmäkseen käytän härveleitäni. Kun vastaanotin siirtyi toiseen huoneeseen sattuneesta syystä, kuunteleminen loppui täysin. Sitä itsekin ihmettelen. Näinkö ”tärkeä” jopa Yle minulle on? Ainoita radion kuuntelemista harrastavia täällä ovatkin kyläilevät tuttavani. Silloin toki itsekin sitä kuuntelen mielelläni.
Kuuntelemisen lopettamisessa ei ole kyse edes siitä, ettei vastaanotin kuuluisi huoneesta toiseen. Se kuuluu hyvin, ja siinähän sen nykyisen sijainnin erinomaisuus onkin. Kunnia tästä sijaintioivalluksesta kuuluukin kyläileville tuttavilleni.
Hiukan mietin, onko tämä välinpitämättömyyteni jopa Ylen ohjelmia kohtaan lainkaan hyvä asia. Jäänkö paitsi jotakin olennaista? Onhan usein käynyt aikaisemmin niin, että olen onneksi tullut avanneeksi radion kun siellä on ollut meneillään tärkeä ohjelma. Olisi tällöin ollut harmillista jäädä paitsi kyseistä ohjelmaa. Tai jälkeenpäin olen huomannut ohjelmatiedoista, että tuollainenkin kuuntelemisen arvoinen ohjelma olisi tullut.
En nyt kaikesta huolimatta sittenkään osaa olla huolissani radion kuuntelemiseni loppumisesta. Itse asiassa on mielenkiintoinen ja avartava havainto, että en tarvitse edes Yleä. Tämä voi olla vastuuttomasti sanottu. Toistaiseksi tältä kuitenkin näyttää.
Mielessäni hiipii pienen pieni epäilys, että olenko niin sisällä Ylen ”institutionaalisessa” maailmassa, että en edes huomaa Ylen kaikenkattavaa läsnäoloa ympärilläni. Mutta ei noissa tapeteissa eikä tässä tietokoneessa sinällään mitään Yleä ole. Saatan toki käydä Ylen uutissivulla silloin tällöin jonkin uutisviittauksen tai muun johdattamana, ja ihan hyviä nämä Ylen sisällöt ovatkin, mutta vähiin tuo Yle-seurantani on muilta osin jäänyt.
Korostan, että kuuntelemistottumukseni muutokseen ei liity mitään uskonnollista eikä aatteellista heräämistä vaan muutos on aivan arkinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti