Kun punnitsin itseni kesällä, yllätyin miten paljon painoin. Se oli epämiellyttävä herätys painonpudotukseen, ja sen jälkeen olen pudottanut painoa noin 12 prosenttia. Ei siis tarvitse tehdä uuden vuoden lupausta, että aloittaisi laihduttamisen, vaan voi luottavaisin mielin pysyttää panonsa enintään tässä ja vähän vielä pudottaakin sitä. Sen verran sitä olisi hyvä pudottaa, että herkuttelunkin jälkeen paino pysyisi varmasti alle tietyn rajan, erään tasakymmenen. No ei haittaa, vaikka se itsekseen putoaisi enemmänkin, ihan hyvä sekin olisi, ei ainakaan paha.
No onko elämä muuttunut painonpudotuksen johdosta? Yksi motiivi varmaan laihduttamisen aloittamiseen oli, että on helpompi sopia nykyisiin vaatteisiin ja myös helpompi hankkia uusia jos sellainen joskus tulee mieleen. Toinen hyöty tästä on toivottavasti pitkällä tähtäyksellä se, että pysyy terveempänä. Onko joitakin muita laihduttamiseen ajavia tekijöitä, itse asiassa sitä on yllättävän vaikea analysoida. Jostakin syystä sitä vain tulee jatkettua, ja jos huomaisikin vaihteeksi painon nousseen, se olisi ikävä yllätys. Kun nyt perusteellisemmin mietin, painonpudotuksen alkusysäys oli yksinkertaisesti se että haluaa terveyssyistä painon olevan mieluiten normaalipainon keskivaiheilla tai jopa alapäässä.
Mutta en voi kehua, että seuraisin jotakin erinomaista ruokavaliota, oikeastaan pois minusta kaikki sellainen orjallisuus. Enemmänkin juttu on se, että vältän yleensä suoranaista herkuttelua, lenkkeilen ja teen lihaskuntoharjoitteita.
Myönnän, että juuri äsken tein tahallisen tyhmyyden ja herkuttelin ihan rehellisesti. Tiedänhän nimittäin, että nekin grammat joutuu taas poistamaan tekemällä jotakin niin itsekuria vaativaa kuin jumppaamaan ja juoksemaan vaikka kummassakaan ei ole sinänsä mitään erityisen hauskaa. Kyllä ne ovat vain välineitä johonkin, tosin mitä kauemmin niitä on tehnyt sitä vähemmän vastenmielistä niiden tekeminen on. En valita, nyt tämä on jo helppoa. Ja onhan se hienoa olla ”terveysintoilija”, ja jos mahdollista vieläpä urheilullisen näköinen olemukseltaan. Jälkimmäinen oli noin puoliksi huumoria.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Mitä ne tuolla ulkona paukuttelee?
tiistai 31. joulukuuta 2013
maanantai 30. joulukuuta 2013
Jungnerin ”Vinkkejä Juha Sipilälle” oli erinomainen kirjoitus
Kirjoitin edellisessä merkinnässäni, miten hauskasti kävi kun yritin lukea Mikael Jungnerin bloggausta. Klikkasin siis tuota Jungnerin kirjoitusta Demarin sivulla, jolloin sieltä ilmestyi kaupallisia ilmoituksia eikä suinkaan blogitekstiä. Luin sitten Jungnerin blogimerkinnän Uuden Suomen Puheenvuorosta. Sen nimihän oli ”Vinkkejä Juha Sipilälle”.
Jungnerin kirjoitus on todella hyvä! Siinä kuvataan ”tyypillisen poliitikon” piirteitä. Luin kirjoitusta hitaasti ”maistellen”. Sisältö vaikutti niin täyteläiseltä, että niin sitä oli luettava. Luin sitä myös siten, kuin se oli kirjoitettu, eikä tullut mieleenkään että kyse olisi ollut piiloivasta tai muusta ylösalaisin kääntämisestä. Siinä todellakin mielestäni kuvattiin sitä, millaiseksi poliitikko saattaa muuttua ajan myötä erinäisistä syistä. Siinä ei piikitellä Juha Sipilää vaan uskotaan tämän vilpittömyyteen kun hän kehottaa ”potkaisemaan itseään polvitaipeeseen” jos muuttuisi tyypilliseksi poliitikoksi. Näytti kuitenkin siltä, että Uuden Suomen Puheenvuoron jotkut kommentoijat suhtautuivat Jungnerin kirjoitukseen kyynisesti, epäillen ja olettaen sitä vinoiluksi.
Käsitykseni, että Jungner tarkoitti mitä kirjoitti, sai vahvistuksen kun luin Iltasanomista tuota bloggausta koskevan jutun.
Kun edellisessä bloggauksessani mainitsin pitäväni Jungnerin kirjoituksia yleensäkin kiinnostavina, tämänkertainen kirjoitus osaltaan vahvisti mielikuvaa.
Ne Jungnerin vinkit Juha Sipilälle ovat luettavissa tästä.
Lue myös blogin, tämän jota nyt luet, muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Jungnerin kirjoitus on todella hyvä! Siinä kuvataan ”tyypillisen poliitikon” piirteitä. Luin kirjoitusta hitaasti ”maistellen”. Sisältö vaikutti niin täyteläiseltä, että niin sitä oli luettava. Luin sitä myös siten, kuin se oli kirjoitettu, eikä tullut mieleenkään että kyse olisi ollut piiloivasta tai muusta ylösalaisin kääntämisestä. Siinä todellakin mielestäni kuvattiin sitä, millaiseksi poliitikko saattaa muuttua ajan myötä erinäisistä syistä. Siinä ei piikitellä Juha Sipilää vaan uskotaan tämän vilpittömyyteen kun hän kehottaa ”potkaisemaan itseään polvitaipeeseen” jos muuttuisi tyypilliseksi poliitikoksi. Näytti kuitenkin siltä, että Uuden Suomen Puheenvuoron jotkut kommentoijat suhtautuivat Jungnerin kirjoitukseen kyynisesti, epäillen ja olettaen sitä vinoiluksi.
Käsitykseni, että Jungner tarkoitti mitä kirjoitti, sai vahvistuksen kun luin Iltasanomista tuota bloggausta koskevan jutun.
Kun edellisessä bloggauksessani mainitsin pitäväni Jungnerin kirjoituksia yleensäkin kiinnostavina, tämänkertainen kirjoitus osaltaan vahvisti mielikuvaa.
Ne Jungnerin vinkit Juha Sipilälle ovat luettavissa tästä.
Lue myös blogin, tämän jota nyt luet, muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
lauantai 28. joulukuuta 2013
Mikael Jungner ja otsikko ”Vinkkejä Juha Sipilälle”
Menin demarin sivulle pitkästä aikaa katsomaan, mitä demarilla olisi tarjota lähinnä niin kuin politiikan alueelta. Miksei muultakin alueelta, mutta puoluelehdestä tulee enimmäkseen haettua poliittista tarjontaa.
Eipä siellä mitään niin mielenkiintoista näyttänyt olevan, että olisin viitsinyt klikata. Semmoista aika kuivaahan se sisältö. Mutta sitten blogiosastolta osui Juha Sipilää koskeva otsikko ”Vinkkejä Juha Sipilälle”. Olin juuri lukenut keskustan Verkkoapilasta kansanedustaja Anu Vehviläisen bloggauksen siitä, kun Juha Sipilä oli antanut luvan tulla polvitaipeeseensa potkaistuksi jos rupeaisi muistuttamaan tyypillistä poliitikkoa. Tästä luvanannosta olivat muiden puolueiden edustajat sitten kuulemma pahoittaneet mielensä tai ainakin teeskennelleet pahoittaneensa. Niinpä tuo kilpailevan puoluelehden Demarin samaa aihepiiriä koskeva blogiotsikko ja alkuteksti herättivät kiinnostukseni. Mutta ainoastaan herättivät, ei muuta tällä kertaa.
Klikkasin ainakin neljä kertaa kyseistä juttua ja vielä varmuuden vuoksi eri kohdista, kirjoittajan kuvan kohdalta, kirjoittajan nimen kohdalta, otsikon kohdalta ja tekstin kohdalta, muita vaihtoehtoja en löytänyt. Mutta lukematta jäi bloggaus. Olisi ollut vieläpä kiinnostava kirjoittaja, Mikael Jungner nimeltään. Klikkauksen seurauksena ei löytynyt blogitekstiä eikä muunkaanlaista pakinatekstiä vaan kaupallisia tiedotteita, sellaisia joissa mainostetaan muun muassa seuraa, laskutuspalvelua ja blogin luontiakin taidettiin mainostaa. No ei sekään vielä niin mitään, samahan se on verkkolehdissä yleensä, että ensimmäisinä tulevat esiin mainokset, mutta toisin kuin verkkolehdissä yleensä tässä tapauksessa nuo mainosotsikot tuntuivat jäävän siihen pysyvästi. Vai olinko liian malttamaton. En myöskään havainnut ´sulje´-nappia tai muutakaan ohituskaistaa, joten ei auttanut muu kuin paluu lähtöpisteeseen.
Toivottavasti kaikki poliittisen median kuluttajat eivät ole minunlaisiani vaan käyttävät sitten noita mainosten ja ilmoitusten tarjoamia tuotteita ja palveluita, jotta lehti pärjää. Ilmoitustulot ilmeisesti ovat jatkossakin merkittävä tulonlähde media-alalla, tai mistä minä tiedän. Joka tapauksessa demarin idea on hyvä, ehkä! Siinähän yhdistyvät kaikki osaset kohdalleen: otsikon aihe on mitä kiinnostavin, kirjoittajana on tunnettu henkilö jolla on aina kiinnostavaa sanottavaa, ja näin houkuteltu lukija ohjataan kaupallisiin tiedotteisiin. Onhan se nerokas ansaintalogiikka (meinasi tulla muuten 3 g:tä tuohon). Demari ja demarit, jatkakaa valitsemallanne tiellä forever.
Varmuuden vuoksi vielä huomautan, että olisi ihmeellistä jos tuo ilmoitusten ilmestyminen blogitekstin sijaan johtuisi vain minun käyttöliittymästäni, kun muutenkin olen yrittänyt eliminoida näytöltäni mainoksia minkä olen pystynyt, tosin en ole pystynyt, ei noista käyttöjärjestelmätarjoajan mainoksista pääse mitenkään eroon, niin se on sanoi käyttöjärjestelmä kun yritin. No mennään sitten näillä, ei haita.
Tein vielä yhden testin, klikkasin Tarja Filatovin blogausta tuosta Mikael Jungnerin blogauksen vierestä, ja se klikkaus kyllä vei suoraan blogitekstiin. Jännää kyllä, mutta osoittanee ainakin että ei johdu minusta. Ja vaikka oma säätöni olisi ´mukautetut mainokset´, niin ei kai se mukauttaisi vain joidenkin bloggaajien kohdalla ja joidenkin toisten ei, siis että Mikael Jungnerin bloggauksen kohdalla minulle esitettäisiin mukautettuja tai yleensäkin mainoksia ja Tarja Filatovin bloggauksen kohdalla ei esitettäisi. Eivätkä nuo mainitut mainosaiheet tunnu minulle mukautetuilta paitsi bloginteko, mutta turha sitäkään on meikäläiselle mainostaa, pysyn tässä mikä on.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Eipä siellä mitään niin mielenkiintoista näyttänyt olevan, että olisin viitsinyt klikata. Semmoista aika kuivaahan se sisältö. Mutta sitten blogiosastolta osui Juha Sipilää koskeva otsikko ”Vinkkejä Juha Sipilälle”. Olin juuri lukenut keskustan Verkkoapilasta kansanedustaja Anu Vehviläisen bloggauksen siitä, kun Juha Sipilä oli antanut luvan tulla polvitaipeeseensa potkaistuksi jos rupeaisi muistuttamaan tyypillistä poliitikkoa. Tästä luvanannosta olivat muiden puolueiden edustajat sitten kuulemma pahoittaneet mielensä tai ainakin teeskennelleet pahoittaneensa. Niinpä tuo kilpailevan puoluelehden Demarin samaa aihepiiriä koskeva blogiotsikko ja alkuteksti herättivät kiinnostukseni. Mutta ainoastaan herättivät, ei muuta tällä kertaa.
Klikkasin ainakin neljä kertaa kyseistä juttua ja vielä varmuuden vuoksi eri kohdista, kirjoittajan kuvan kohdalta, kirjoittajan nimen kohdalta, otsikon kohdalta ja tekstin kohdalta, muita vaihtoehtoja en löytänyt. Mutta lukematta jäi bloggaus. Olisi ollut vieläpä kiinnostava kirjoittaja, Mikael Jungner nimeltään. Klikkauksen seurauksena ei löytynyt blogitekstiä eikä muunkaanlaista pakinatekstiä vaan kaupallisia tiedotteita, sellaisia joissa mainostetaan muun muassa seuraa, laskutuspalvelua ja blogin luontiakin taidettiin mainostaa. No ei sekään vielä niin mitään, samahan se on verkkolehdissä yleensä, että ensimmäisinä tulevat esiin mainokset, mutta toisin kuin verkkolehdissä yleensä tässä tapauksessa nuo mainosotsikot tuntuivat jäävän siihen pysyvästi. Vai olinko liian malttamaton. En myöskään havainnut ´sulje´-nappia tai muutakaan ohituskaistaa, joten ei auttanut muu kuin paluu lähtöpisteeseen.
Toivottavasti kaikki poliittisen median kuluttajat eivät ole minunlaisiani vaan käyttävät sitten noita mainosten ja ilmoitusten tarjoamia tuotteita ja palveluita, jotta lehti pärjää. Ilmoitustulot ilmeisesti ovat jatkossakin merkittävä tulonlähde media-alalla, tai mistä minä tiedän. Joka tapauksessa demarin idea on hyvä, ehkä! Siinähän yhdistyvät kaikki osaset kohdalleen: otsikon aihe on mitä kiinnostavin, kirjoittajana on tunnettu henkilö jolla on aina kiinnostavaa sanottavaa, ja näin houkuteltu lukija ohjataan kaupallisiin tiedotteisiin. Onhan se nerokas ansaintalogiikka (meinasi tulla muuten 3 g:tä tuohon). Demari ja demarit, jatkakaa valitsemallanne tiellä forever.
Varmuuden vuoksi vielä huomautan, että olisi ihmeellistä jos tuo ilmoitusten ilmestyminen blogitekstin sijaan johtuisi vain minun käyttöliittymästäni, kun muutenkin olen yrittänyt eliminoida näytöltäni mainoksia minkä olen pystynyt, tosin en ole pystynyt, ei noista käyttöjärjestelmätarjoajan mainoksista pääse mitenkään eroon, niin se on sanoi käyttöjärjestelmä kun yritin. No mennään sitten näillä, ei haita.
Tein vielä yhden testin, klikkasin Tarja Filatovin blogausta tuosta Mikael Jungnerin blogauksen vierestä, ja se klikkaus kyllä vei suoraan blogitekstiin. Jännää kyllä, mutta osoittanee ainakin että ei johdu minusta. Ja vaikka oma säätöni olisi ´mukautetut mainokset´, niin ei kai se mukauttaisi vain joidenkin bloggaajien kohdalla ja joidenkin toisten ei, siis että Mikael Jungnerin bloggauksen kohdalla minulle esitettäisiin mukautettuja tai yleensäkin mainoksia ja Tarja Filatovin bloggauksen kohdalla ei esitettäisi. Eivätkä nuo mainitut mainosaiheet tunnu minulle mukautetuilta paitsi bloginteko, mutta turha sitäkään on meikäläiselle mainostaa, pysyn tässä mikä on.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
sunnuntai 22. joulukuuta 2013
Operaattori ja uusi modeemi: toimitus tavallaan nopea, mutta se tekstiviesti …
Modeemi oikutteli enkä päässyt verkkoon. Harmitti vietävästi. Onneksi tuli soitettua lopulta operaattorin asiakaspalveluun, joka palveli oikein hyvin. Keskustelussa alkoi näyttää vakuuttavasti siltä, että modeemini todellakin oli mennyt rikki. Voi voi, miten se juuri nyt, ajattelin itsekseni, onhan se tähänkin asti toiminut. Uuden hankinta kuitenkin oli edessä joka tapauksessa.
Ei siinä muuta kuin seuraavana aamuna kauppaan hakemaan hyllystä uusi modeemi. Menin operaattorin omaan kauppaan, vaikka kuulemma operaattori tukee muualtakin saatavia modeemeja. Ajattelin, että operaattorin omaan kauppaan meneminen olisi varminta ja kätevintä. Varminta ennen kaikkea siinä mielessä, että jos sitten kuitenkin sillä uudellakin modeemilla oikkuilu jatkuisi, niin voisi ainakin olla vakuuttunut siitä että laite on täysin kelvollinen. Jos olisi muualta ostettu modeemi ja jos oikkuilu jatkuisi silläkin, niin olisi epävarma olo että mikä tässä nyt temppuilee eli eikö se uusi modeemi olekaan sopiva vai onko sittenkin vika jossakin muualla. Tietotekniikan kanssahan on muutenkin juuri tällaista jossittelua ja arvuuttelua ihan riittävästi.
Kaupassa sanoin tiskillä, että laajakaistamodeemi pitäisi hankkia. Ehkä esitin asiani puutteellisesti ja hetken päästä sönkötin siihen jotakin muka tarkentavaa, minkä jälkeen myyjä pyysi henkilötodistukseni ja katsoi nykyisen liittymäni tiedot. Sanoi sitten hetken päästä hinnan, joka oli yli seitsemän kymppiä, ja että lähetys tulee muutaman päivän päästä postissa ja siitä tulee ilmoitus ja esitti maksutavan. Minä järkyttyneenä, sokissa ja kaikessa sellaisessa missä sitä on tapana kaupan tiskillä olla, että eikö niitä modeemeja ole täällä. Ei ole kuulemma. Huhhuh ja olisi ihan pakko jo päästä verkkoon, kun siellä saattaa olla ihan tärkeääkin asiaa katsottavana ja kun pitäisi tänään tehdä eräs asiakirja verkossa. Näin siis tuumailin mielessäni, en sentään ääneen sanonut kaikkea. Meni kyllä se aamupäivä ja koko loppupäiväkin pilalle sen tiedon johdosta, että modeemin toimitus tapahtuu vasta muutaman päivän päästä. Olisi luullut, että niitä nyt ainakin on hyllyssä operaattorin myymälässä. Ja vielä maksoikin aika paljon.
No pakkohan se oli jotakin päättää ja ottaa se modeemi vaikka sitten muutaman päivän päästä. Kysyin vielä, että mitenkähän kauan siinä toimituksessa menee, elätellen toivoa että jos vaikka vielä samalla viikolla, edes mahdollisesti. Sanoi myyjä, että saattaa tulla loppuviikostakin. No se vähän lohdutti, ainakin se mahdollisuus että toimitus olisi postissa jopa jo loppuviikosta.
Tuo oli keskiviikkoa. Jäin odottamaan malttamattomana. Arvelin, että hyvä jos edes perjantaina tulisi, mutta eihän se kovin varmalta tuntunut kun on joulukin tulossa. Tuli lopulta se perjantai ja jännäilin tulisiko saapumisilmoitus. Kun kyseessä on operaattori eli tekstiviestin ja muun viestinnän osaaja ja toteuttaja, niin elätin toivoa että kyllähän se saapumisilmoitus tulisi nopeimmalla ja fiksuimmalla tavalla. Sillä tavalla, että sen modeemin ei tarvitsisi odottaa minua postissa pahimmillaan jopa päiväkausia. Olihan tulossa viikonloppu ja kaikki.
Tuli saapumisilmoitus, mikä oli älyttömän onnellinen tapahtuma. Ei tosin tullut tekstiviestinä vaan ihan paperisena postista. Niin muistutettakoon nyt, että en päässyt nettiin koko aikana, kun en ollut tullut hankkineeksi sitä nettitikkua. Mobiililaajakaistahan minulla on ollut palveluvarustuksessa jo jonkin aikaa. Nyt olisi mobiililaajakaistaa tarvittu ihan käytännössäkin. Harmi että en ollut hankkinut nettitikkua kaiken varalta. Tosin katselin, että pirun kalliita ovat nettitikutkin, usb-modeemit, ja miksi niitä milloinkin kutsutaan.
Tuli siis saapumisilmoitus, jolloin lähdin vauhdilla noutamaan modeemiani kahdeksan (8) kilometrin päästä postista, muistettakoon että asun jyväskyläläisessä kaupunginosassa. Onneksi bussit kulkevat. Pääsin vihdoin sinne postiin ja pääsin modeemin kanssa kotiinkin. Ai niin, meinasi aivan unohtua tämän jutun kannalta yksi tärkeimmistä seikoista, tuon saapumisilmoituksen mukaan lähetys oli tullut jo edellisenä päivänä torstaina. No niinhän se tuppaa nykyään postilla menemäänkin, että saapumisilmoitus tulee vasta seuraavana päivänä. Se on vielä oma juttunsa tässä kaikessa haasteellisuudessa. Voisiko siinäkin olla jotakin kehittämisen varaa? Mutta tästä herää paljon muita kysymyksiä ja ihmettelyä, kun tavaran lähettäjä on verkko-, teksti- ja muun tietoliikenteen asiantuntija. Tarkoitan alkuperäistä lähettäjää.
Niin tuli se modeemi asennettuakin lopulta turhia aikailematta vaikkakin huolellisesti. Oli siis perjantai ja oli tarve päästä viimeinkin nettiin. Siellä saattaisi olla tärkeää asiaa katsottavana, sähköpostia ja muuta. Ja toimiihan tämä nyt, ja saa toimiakin kun kerran yli 70 euroa maksoikin. No mutta nyt tulee kivaa. Kun tosiaan lähetys oli saapunut erittäin kiitettävästi päivässä postiin(i) eli torstaina, niin sitten perjantaina modeemin jo oltua muutaman tunnin toiminnassakin tuli illalla tekstiviesti että sillä ja sillä numerolla olisi noudettavissa lähetys postista. Tekstiviesti operaattorilta tulee tässä vaiheessa! Herättää kyllä mietteitä. Niin ja myöhemmin huomasin, että jotta asia olisi täydellinen sama viesti oli tullut samaan aikaan myös sähköpostiin, sinne johon en olisi päässyt kotikonstein sitä katsomaan. Toki modeemeja hankitaan muistakin syistä kuin vanhan hajoamisen takia, ja toki sähköpostiinsa pääsee muuallakin kuin kotona, mutta silti. Jos tavarantoimittaja, jolla on kaikki taito ja tekniikka hallussaan, olisi miettinyt vielä hetken hiukan asiakaslähtöisemmin, olisi se "laukaissut" tuon tekstiviestinsä runsasta vuorokautta nopeammin. Olisi lähettänyt tekstiviestin modeemin toimituksesta vaikka torstaina hyvissä ajoin. Ja jos olisi vielä aikaisemminkin lähettänyt tuon tekstiviestinsä, niin olisin ilmeisesti ainakin teoriassa voinut seurata itse lähetyksen kulkua. Näin käsitän asian. Eli kun operaattorilta onnistuu tavaran toimitus noin nopeasti, niin miksi ihmeessä se ei hyödynnä erinomaisuuttaan ilmoittamalla siitä myös asiakkaalleen nopeasti. Mikä mättää? Toki en tiedä, mitä kaikkia esteitä asian toisenlaiselle järjestämiselle on kun en tunne kyseisten yritysten asioita enkä prosesseja, mutta olen kyllä ihmetellyt asiaa.
Vinkkini siis on: Kun tavarantoimittaja, tässä tapauksessa vieläpä operaattori, on nopea toimituksessaan (kiitos siitä), sen ei kannata olla noin vaatimaton vaan sen kannattaa myös tiedottaa tuosta nopeudestaan reippaasti asiakkaalle käytettävissään olevilla menetelmillä. Näitä käytettävissä olevia menetelmiä erityisesti operaattorilla on, kuten perusteellisesti huomasimme. Esimerkiksi voisiko tuon saapumisesta ilmoittavan tekstiviestin ajastuksen automatisoida joustavaksi hyödyntäen käytettävissä olevia lähetyksen etenemistietoja tai sitten muuten vain nopeammaksi?
Toinen melkein vielä tärkeämpi vinkki on seuraava: Olisi eri kiva jos ns. kivijalkakaupassa olisi tuollainenkin tuote kuin modeemi saatavissa heti mukaan. Verkkokauppa on sitten eri kauppaa. Tarkoitushan tässä markkinatalouden viisaudessa ei kai ole, että verkkokaupasta tehdään ainoa ”uskonto”. Tässä käytänkin tilaisuutta kehuakseni, että sain eräästä verkkokaupasta tietokoneen käytännöllisesti katsoen päivässä ovelle. Että sillä lailla. Se verkkokauppa toimi hyvin ja ilmeisesti edullisimmin kyseisen tuotteen osalta.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Ei siinä muuta kuin seuraavana aamuna kauppaan hakemaan hyllystä uusi modeemi. Menin operaattorin omaan kauppaan, vaikka kuulemma operaattori tukee muualtakin saatavia modeemeja. Ajattelin, että operaattorin omaan kauppaan meneminen olisi varminta ja kätevintä. Varminta ennen kaikkea siinä mielessä, että jos sitten kuitenkin sillä uudellakin modeemilla oikkuilu jatkuisi, niin voisi ainakin olla vakuuttunut siitä että laite on täysin kelvollinen. Jos olisi muualta ostettu modeemi ja jos oikkuilu jatkuisi silläkin, niin olisi epävarma olo että mikä tässä nyt temppuilee eli eikö se uusi modeemi olekaan sopiva vai onko sittenkin vika jossakin muualla. Tietotekniikan kanssahan on muutenkin juuri tällaista jossittelua ja arvuuttelua ihan riittävästi.
Kaupassa sanoin tiskillä, että laajakaistamodeemi pitäisi hankkia. Ehkä esitin asiani puutteellisesti ja hetken päästä sönkötin siihen jotakin muka tarkentavaa, minkä jälkeen myyjä pyysi henkilötodistukseni ja katsoi nykyisen liittymäni tiedot. Sanoi sitten hetken päästä hinnan, joka oli yli seitsemän kymppiä, ja että lähetys tulee muutaman päivän päästä postissa ja siitä tulee ilmoitus ja esitti maksutavan. Minä järkyttyneenä, sokissa ja kaikessa sellaisessa missä sitä on tapana kaupan tiskillä olla, että eikö niitä modeemeja ole täällä. Ei ole kuulemma. Huhhuh ja olisi ihan pakko jo päästä verkkoon, kun siellä saattaa olla ihan tärkeääkin asiaa katsottavana ja kun pitäisi tänään tehdä eräs asiakirja verkossa. Näin siis tuumailin mielessäni, en sentään ääneen sanonut kaikkea. Meni kyllä se aamupäivä ja koko loppupäiväkin pilalle sen tiedon johdosta, että modeemin toimitus tapahtuu vasta muutaman päivän päästä. Olisi luullut, että niitä nyt ainakin on hyllyssä operaattorin myymälässä. Ja vielä maksoikin aika paljon.
No pakkohan se oli jotakin päättää ja ottaa se modeemi vaikka sitten muutaman päivän päästä. Kysyin vielä, että mitenkähän kauan siinä toimituksessa menee, elätellen toivoa että jos vaikka vielä samalla viikolla, edes mahdollisesti. Sanoi myyjä, että saattaa tulla loppuviikostakin. No se vähän lohdutti, ainakin se mahdollisuus että toimitus olisi postissa jopa jo loppuviikosta.
Tuo oli keskiviikkoa. Jäin odottamaan malttamattomana. Arvelin, että hyvä jos edes perjantaina tulisi, mutta eihän se kovin varmalta tuntunut kun on joulukin tulossa. Tuli lopulta se perjantai ja jännäilin tulisiko saapumisilmoitus. Kun kyseessä on operaattori eli tekstiviestin ja muun viestinnän osaaja ja toteuttaja, niin elätin toivoa että kyllähän se saapumisilmoitus tulisi nopeimmalla ja fiksuimmalla tavalla. Sillä tavalla, että sen modeemin ei tarvitsisi odottaa minua postissa pahimmillaan jopa päiväkausia. Olihan tulossa viikonloppu ja kaikki.
Tuli saapumisilmoitus, mikä oli älyttömän onnellinen tapahtuma. Ei tosin tullut tekstiviestinä vaan ihan paperisena postista. Niin muistutettakoon nyt, että en päässyt nettiin koko aikana, kun en ollut tullut hankkineeksi sitä nettitikkua. Mobiililaajakaistahan minulla on ollut palveluvarustuksessa jo jonkin aikaa. Nyt olisi mobiililaajakaistaa tarvittu ihan käytännössäkin. Harmi että en ollut hankkinut nettitikkua kaiken varalta. Tosin katselin, että pirun kalliita ovat nettitikutkin, usb-modeemit, ja miksi niitä milloinkin kutsutaan.
Tuli siis saapumisilmoitus, jolloin lähdin vauhdilla noutamaan modeemiani kahdeksan (8) kilometrin päästä postista, muistettakoon että asun jyväskyläläisessä kaupunginosassa. Onneksi bussit kulkevat. Pääsin vihdoin sinne postiin ja pääsin modeemin kanssa kotiinkin. Ai niin, meinasi aivan unohtua tämän jutun kannalta yksi tärkeimmistä seikoista, tuon saapumisilmoituksen mukaan lähetys oli tullut jo edellisenä päivänä torstaina. No niinhän se tuppaa nykyään postilla menemäänkin, että saapumisilmoitus tulee vasta seuraavana päivänä. Se on vielä oma juttunsa tässä kaikessa haasteellisuudessa. Voisiko siinäkin olla jotakin kehittämisen varaa? Mutta tästä herää paljon muita kysymyksiä ja ihmettelyä, kun tavaran lähettäjä on verkko-, teksti- ja muun tietoliikenteen asiantuntija. Tarkoitan alkuperäistä lähettäjää.
Niin tuli se modeemi asennettuakin lopulta turhia aikailematta vaikkakin huolellisesti. Oli siis perjantai ja oli tarve päästä viimeinkin nettiin. Siellä saattaisi olla tärkeää asiaa katsottavana, sähköpostia ja muuta. Ja toimiihan tämä nyt, ja saa toimiakin kun kerran yli 70 euroa maksoikin. No mutta nyt tulee kivaa. Kun tosiaan lähetys oli saapunut erittäin kiitettävästi päivässä postiin(i) eli torstaina, niin sitten perjantaina modeemin jo oltua muutaman tunnin toiminnassakin tuli illalla tekstiviesti että sillä ja sillä numerolla olisi noudettavissa lähetys postista. Tekstiviesti operaattorilta tulee tässä vaiheessa! Herättää kyllä mietteitä. Niin ja myöhemmin huomasin, että jotta asia olisi täydellinen sama viesti oli tullut samaan aikaan myös sähköpostiin, sinne johon en olisi päässyt kotikonstein sitä katsomaan. Toki modeemeja hankitaan muistakin syistä kuin vanhan hajoamisen takia, ja toki sähköpostiinsa pääsee muuallakin kuin kotona, mutta silti. Jos tavarantoimittaja, jolla on kaikki taito ja tekniikka hallussaan, olisi miettinyt vielä hetken hiukan asiakaslähtöisemmin, olisi se "laukaissut" tuon tekstiviestinsä runsasta vuorokautta nopeammin. Olisi lähettänyt tekstiviestin modeemin toimituksesta vaikka torstaina hyvissä ajoin. Ja jos olisi vielä aikaisemminkin lähettänyt tuon tekstiviestinsä, niin olisin ilmeisesti ainakin teoriassa voinut seurata itse lähetyksen kulkua. Näin käsitän asian. Eli kun operaattorilta onnistuu tavaran toimitus noin nopeasti, niin miksi ihmeessä se ei hyödynnä erinomaisuuttaan ilmoittamalla siitä myös asiakkaalleen nopeasti. Mikä mättää? Toki en tiedä, mitä kaikkia esteitä asian toisenlaiselle järjestämiselle on kun en tunne kyseisten yritysten asioita enkä prosesseja, mutta olen kyllä ihmetellyt asiaa.
Vinkkini siis on: Kun tavarantoimittaja, tässä tapauksessa vieläpä operaattori, on nopea toimituksessaan (kiitos siitä), sen ei kannata olla noin vaatimaton vaan sen kannattaa myös tiedottaa tuosta nopeudestaan reippaasti asiakkaalle käytettävissään olevilla menetelmillä. Näitä käytettävissä olevia menetelmiä erityisesti operaattorilla on, kuten perusteellisesti huomasimme. Esimerkiksi voisiko tuon saapumisesta ilmoittavan tekstiviestin ajastuksen automatisoida joustavaksi hyödyntäen käytettävissä olevia lähetyksen etenemistietoja tai sitten muuten vain nopeammaksi?
Toinen melkein vielä tärkeämpi vinkki on seuraava: Olisi eri kiva jos ns. kivijalkakaupassa olisi tuollainenkin tuote kuin modeemi saatavissa heti mukaan. Verkkokauppa on sitten eri kauppaa. Tarkoitushan tässä markkinatalouden viisaudessa ei kai ole, että verkkokaupasta tehdään ainoa ”uskonto”. Tässä käytänkin tilaisuutta kehuakseni, että sain eräästä verkkokaupasta tietokoneen käytännöllisesti katsoen päivässä ovelle. Että sillä lailla. Se verkkokauppa toimi hyvin ja ilmeisesti edullisimmin kyseisen tuotteen osalta.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
perjantai 13. joulukuuta 2013
Pöytäkone Acer Veriton N2620G, käyttöjärjestelmänä Windows 7 Professional, sellaiseen päädyin
Mielelläni en osta tietokonetta, mutta joskus joutuu. Ei ole mukava nimittäin sekään, että entinen tietokone hajoaa ja pitää pakkotilanteessa hankkia "uusi" kone. Pakkotilanne ei ole hyvä tilanne.
Pari vuotta sitten jouduin nopeasti hankkimaan käytetyn kannettavan entisen pöytäkoneen hyydyttyä. Vaikka en olisi millään viitsinyt, nyt taas oli aika hankkia uusi kone, sillä tuo kannettava ei ehkä olisi kestänyt enää pitkään käytössä. Ja haluan välttää tietokoneettoman väliajan, kun pahimmillaan katkos saattaa olla hyvin haitallinen. Tuo kannettava on itselläni edelleen. Eihän sitä kannata tahallaan hävittää. Päädyin pöytäkoneeseen merkiltään Acer Veriton N2620G.
Kun en ole intohimoinen tietokoneiden värkkääjä enkä uutuuksien etsijä, tietokoneen hankinta tuntuu joka kerta työläältä. Valintaprosessi alkaa aina alusta, kun koneiden tekniikka ja varustus ovat muuttuneet entiseen verrattuna. Muuttuneen tekniikan kanssa pitää olla tarkkana ja pitää tietää, mitä on ostamassa. Joutuu myös miettimään, miten paljon kannattaa ja on mahdollista laittaa rahaa, ja lopputulos sen suhteen on että vähän.
Nyt ostamaani tietokoneeseen päädyin muun muassa seuraavilla perusteilla: Koneessa on käyttöjärjestelmänä Windows 7, kun halusin välttää Windows 8:aa. Tarkkaan ottaen käyttöjärjestelmä on Windows 7 Professional. Windows 7:llä varustettuja koneita vain on harmillisen vähän tarjolla. Toinen valintaperuste oli, että Acer Veriton N2620G on hyvin pieni ja kevyt pöytäkone, jollaista on helppo käsitellä, siirrellä ja sijoitella. Onneksi kolmaskin ostoperuste löytyi, sillä Acer Veriton N2620G tuntuu vielä siedettävän hintaiselta. Ja kyseessähän oli siis pelkkä kone näppäimistön ja hiiren kanssa, näyttöä ei kuulunut kauppaan. Katsotaan sitten vuosien kuluessa, oliko hankinta huono vai hyvä.
Ylläoleva kirjoitus ei ole mainos, kun sen ei ole tarkoituskaan olla mainos.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Pari vuotta sitten jouduin nopeasti hankkimaan käytetyn kannettavan entisen pöytäkoneen hyydyttyä. Vaikka en olisi millään viitsinyt, nyt taas oli aika hankkia uusi kone, sillä tuo kannettava ei ehkä olisi kestänyt enää pitkään käytössä. Ja haluan välttää tietokoneettoman väliajan, kun pahimmillaan katkos saattaa olla hyvin haitallinen. Tuo kannettava on itselläni edelleen. Eihän sitä kannata tahallaan hävittää. Päädyin pöytäkoneeseen merkiltään Acer Veriton N2620G.
Kun en ole intohimoinen tietokoneiden värkkääjä enkä uutuuksien etsijä, tietokoneen hankinta tuntuu joka kerta työläältä. Valintaprosessi alkaa aina alusta, kun koneiden tekniikka ja varustus ovat muuttuneet entiseen verrattuna. Muuttuneen tekniikan kanssa pitää olla tarkkana ja pitää tietää, mitä on ostamassa. Joutuu myös miettimään, miten paljon kannattaa ja on mahdollista laittaa rahaa, ja lopputulos sen suhteen on että vähän.
Nyt ostamaani tietokoneeseen päädyin muun muassa seuraavilla perusteilla: Koneessa on käyttöjärjestelmänä Windows 7, kun halusin välttää Windows 8:aa. Tarkkaan ottaen käyttöjärjestelmä on Windows 7 Professional. Windows 7:llä varustettuja koneita vain on harmillisen vähän tarjolla. Toinen valintaperuste oli, että Acer Veriton N2620G on hyvin pieni ja kevyt pöytäkone, jollaista on helppo käsitellä, siirrellä ja sijoitella. Onneksi kolmaskin ostoperuste löytyi, sillä Acer Veriton N2620G tuntuu vielä siedettävän hintaiselta. Ja kyseessähän oli siis pelkkä kone näppäimistön ja hiiren kanssa, näyttöä ei kuulunut kauppaan. Katsotaan sitten vuosien kuluessa, oliko hankinta huono vai hyvä.
Ylläoleva kirjoitus ei ole mainos, kun sen ei ole tarkoituskaan olla mainos.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
torstai 12. joulukuuta 2013
Miten ymmärrät otsikon ”Oppikirjataloutta uhkaa näivettyminen”?
Helsingin Sanomat 11.12. pääkirjoittaa otsikolla ”Oppikirjataloutta uhkaa näivettyminen”. Ajattelin, että jaaha no nyt varmaan sitten sitäkin alaa. Otsikosta päättelemäni aihe vaikutti sen verran kiinnostavalta, että rupesin lukemaan kirjoitusta. Vähän niin kuin että printtimediataloutta, maataloutta, Suomen taloutta, niin nyt samaan tapaan oppikirjataloutta uhkaisi näivettyminen. Itse asiassa tuosta Suomen talouden näivettyneisyydestä kirjoituksessa kyllä kirjoitetaankin, että hauska juttu siinä mielessä tämä sanojen yhteensattuma.
Mutta kirjoitus ”Oppikirjataloutta uhkaa näivettyminen” ei näyttänyt alkuunkaan siltä, mitä oletin. Syy voi tosin olla myös olettajassa. Oletin siis, että pääkirjoituksessa pohdittaisiin oppikirjabisneksen vaikeuksia. ´Oppikirjatalous´ esiintyy kirjoituksessa kuitenkin aivan muussa merkityksessä, käsittääkseni. Tosin jäin miettimään, onko tässä sittenkin kyse myös jostakin monimerkityksisyydestä oppikirjatalous-sanan osalta. Voi muutan olla, mutta voi olla olemattakin. Selviää ehkä, kun lukee.
Pääkirjoituksen varsinaiseen aiheeseen liittyen jäin vain epäilemään, oliko se Neuvostoliiton-kauppa todella sellaista kuin usein väitetään ja nyt taas Helsingin Sanomien kirjoituksessa tunnutaan väitettävän. Mahdollistiko Neuvostoliiton-kauppa tuottoisan, helpon ja laadultaan vaatimattoman ”bulkkituotannon”, kuten niin usein jälkeenpäin on väitetty. Helsingin Sanomien kirjoitusta lukiessani muuten aavistin jo vähän ennen tuota Neuvostoliiton-kaupan kortin esiinottoa, että siitähän tässä varmaan seuraavaksi puhutaan. Neuvostoliiton-kauppaa kirjoituksessa käytetään rinnastuksena Suomen 2000-luvun talousongelmiin. Että sillai.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus ”Oppikirjataloutta uhkaa näivettyminen” löytyy tästä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Mutta kirjoitus ”Oppikirjataloutta uhkaa näivettyminen” ei näyttänyt alkuunkaan siltä, mitä oletin. Syy voi tosin olla myös olettajassa. Oletin siis, että pääkirjoituksessa pohdittaisiin oppikirjabisneksen vaikeuksia. ´Oppikirjatalous´ esiintyy kirjoituksessa kuitenkin aivan muussa merkityksessä, käsittääkseni. Tosin jäin miettimään, onko tässä sittenkin kyse myös jostakin monimerkityksisyydestä oppikirjatalous-sanan osalta. Voi muutan olla, mutta voi olla olemattakin. Selviää ehkä, kun lukee.
Pääkirjoituksen varsinaiseen aiheeseen liittyen jäin vain epäilemään, oliko se Neuvostoliiton-kauppa todella sellaista kuin usein väitetään ja nyt taas Helsingin Sanomien kirjoituksessa tunnutaan väitettävän. Mahdollistiko Neuvostoliiton-kauppa tuottoisan, helpon ja laadultaan vaatimattoman ”bulkkituotannon”, kuten niin usein jälkeenpäin on väitetty. Helsingin Sanomien kirjoitusta lukiessani muuten aavistin jo vähän ennen tuota Neuvostoliiton-kaupan kortin esiinottoa, että siitähän tässä varmaan seuraavaksi puhutaan. Neuvostoliiton-kauppaa kirjoituksessa käytetään rinnastuksena Suomen 2000-luvun talousongelmiin. Että sillai.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus ”Oppikirjataloutta uhkaa näivettyminen” löytyy tästä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
maanantai 9. joulukuuta 2013
Helsingin Sanomat Kuukausiliite, valitkaa myös Suomen huonoin blogi
Enpä tiennyt, että Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen verkkosivulla valitaan Suomen paras blogi. Tuosta Kaasuputki-blogista sellainen yllättävä tieto minulle selvisi.
Menin katsomaan heti tuonne Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen verkkosivulle, olisiko siellä oman blogini nimi. Ei ollut. Hiukan harmitti hetken, olisi se voinut olla ainakin niissä alkupään ehdokkaissa vaikka ei finaaliin olisi päässytkään.
Ehdotan, että seuraavaksi Helsingin Sanomien Kuukausiliite valitsisi Suomen huonoimman blogin. Ja sen tulee olla nimenomaan aktiivisesti päivittyvä blogi, jotta asialla olisi riittävästi mielenkiintoa. Eli liioitellen sanottuna sanomalehtikielellä ”melkein seitsenpäiväinen blogi”. Tärkeää on, että sen valitsee tosiaan Helsingin Sanomien Kuukausiliite kuten Suomen parhaankin blogin, jotta mittari pysyy samana. Siitä vasta mielenkiintoinen lista tulisikin, löytyisi todennäköisesti ”helmiä”.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi! Tarkoitan tätä nyt edessäsi olevaa blogia.
Menin katsomaan heti tuonne Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen verkkosivulle, olisiko siellä oman blogini nimi. Ei ollut. Hiukan harmitti hetken, olisi se voinut olla ainakin niissä alkupään ehdokkaissa vaikka ei finaaliin olisi päässytkään.
Ehdotan, että seuraavaksi Helsingin Sanomien Kuukausiliite valitsisi Suomen huonoimman blogin. Ja sen tulee olla nimenomaan aktiivisesti päivittyvä blogi, jotta asialla olisi riittävästi mielenkiintoa. Eli liioitellen sanottuna sanomalehtikielellä ”melkein seitsenpäiväinen blogi”. Tärkeää on, että sen valitsee tosiaan Helsingin Sanomien Kuukausiliite kuten Suomen parhaankin blogin, jotta mittari pysyy samana. Siitä vasta mielenkiintoinen lista tulisikin, löytyisi todennäköisesti ”helmiä”.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi! Tarkoitan tätä nyt edessäsi olevaa blogia.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Yle: ”Pärjäätkö matematiikassa ysiluokkalaisille?” – näin minulle kävi
Sori että meikäläisellä ei ole nyt mitään kirjoittamisen arvoista sanottavaa Tampereesta ja siihen liittyvästä, tarkoitan itsenäisyyspäivän tapahtumista. Siitähän sitä pitäisi olla ilmeisesti näinä päivinä sanottavaa, syvällistä ja omaperäistä eikö niin. Nyt sen sijaan puhun siitä, kun rupesin yhtenä päivänä mielenkiinnolla tekemään Ylen sivulla matematiikan testiä ”Pärjäätkö matematiikassa ysiluokkalaisille?” (tässä).
Kaikki meni testissä nappiin, kunnes tulin autotallitehtävään jossa pitää laskea autotallin katon pinta-ala. Myös se näytti selvältä. Mutta mutta, vastaukseni ei ollut siellä päinkään missä sen olisi pitänyt olla. Laskin uudestaan ja uudestaan ja ihmettelin, kun aina sain väkisin saman tuloksen eli väärän tuloksen.
Rupesinkin epäilemään, että jaaha tässä tehtävässä onkin ehkä kyse henkisestä kestävyyskokeesta, jossa katsotaan oppilaan käyttäytymistä epävarmuustilanteessa. Eli oletetaan, että parhaat ja sitkeän joustavimmat tyypit jatkavat reippaasti eteenpäin seuraaviin tehtäviin eivätkä anna tämän epäselväksi jääneen ristiriitatilanteen vaivata. Tosin ajattelin, että jos näin on niin onpa pirulliseksi mennyt jo ysiluokkalaistenkin matematiikka, että ei ole ihme jos tulokset putoavat. Eihän tämä ole enää matematiikkaakaan.
Tilanne jäi kiusaamaan. Aikani ihmeteltyäni epäuskoisena tarkistin, että enkö todellakaan enää osaa laskea suorakulmaisen kolmion pisintä sivua eli hypotenuusaa. Mutta kyllä minä sen olin oikein laskenut ja siis muistanut. Eihän siinä nyt mitään erikoista pitäisikään olla. Sitten katsoin vielä uudelleen kuviota, että olinko tulkinnut siinä jotakin väärin. Niinpä lopulta huomasinkin, että olin vain katsonut yhden numeron tehtävänannossa väärin. Siitä johtui virheeni.
Eipä kiinnostanut jatkaa enää muihin tehtäviin. Meni innostus. Olinhan kuitenkin ajatellut tekeväni ikään kuin tosi tilanteeseen liittyvän testin osaamisestani, ja nyt tuolta melkein aidolta tosi tilanteelta meni pohja pois.
Vastapainoksi harmistukselleni, "painoksi" todellakin, nautin ylimääräisen annoksen ravitsevaa iltapalaa (korv på svenska). Tuskin vielä testin tässä vaiheessa aivotoimintani olisi sitä vaatinut, joten painoa tuli pari sataa grammaa lisää kun sen pitäisi koko ajan laskea.
En sen jälkeenkään palannut noihin tehtäviin. Painonpudotuksessa sen sijaan matka jatkuu oikeaan suuntaan keskeytyksettä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Kaikki meni testissä nappiin, kunnes tulin autotallitehtävään jossa pitää laskea autotallin katon pinta-ala. Myös se näytti selvältä. Mutta mutta, vastaukseni ei ollut siellä päinkään missä sen olisi pitänyt olla. Laskin uudestaan ja uudestaan ja ihmettelin, kun aina sain väkisin saman tuloksen eli väärän tuloksen.
Rupesinkin epäilemään, että jaaha tässä tehtävässä onkin ehkä kyse henkisestä kestävyyskokeesta, jossa katsotaan oppilaan käyttäytymistä epävarmuustilanteessa. Eli oletetaan, että parhaat ja sitkeän joustavimmat tyypit jatkavat reippaasti eteenpäin seuraaviin tehtäviin eivätkä anna tämän epäselväksi jääneen ristiriitatilanteen vaivata. Tosin ajattelin, että jos näin on niin onpa pirulliseksi mennyt jo ysiluokkalaistenkin matematiikka, että ei ole ihme jos tulokset putoavat. Eihän tämä ole enää matematiikkaakaan.
Tilanne jäi kiusaamaan. Aikani ihmeteltyäni epäuskoisena tarkistin, että enkö todellakaan enää osaa laskea suorakulmaisen kolmion pisintä sivua eli hypotenuusaa. Mutta kyllä minä sen olin oikein laskenut ja siis muistanut. Eihän siinä nyt mitään erikoista pitäisikään olla. Sitten katsoin vielä uudelleen kuviota, että olinko tulkinnut siinä jotakin väärin. Niinpä lopulta huomasinkin, että olin vain katsonut yhden numeron tehtävänannossa väärin. Siitä johtui virheeni.
Eipä kiinnostanut jatkaa enää muihin tehtäviin. Meni innostus. Olinhan kuitenkin ajatellut tekeväni ikään kuin tosi tilanteeseen liittyvän testin osaamisestani, ja nyt tuolta melkein aidolta tosi tilanteelta meni pohja pois.
Vastapainoksi harmistukselleni, "painoksi" todellakin, nautin ylimääräisen annoksen ravitsevaa iltapalaa (korv på svenska). Tuskin vielä testin tässä vaiheessa aivotoimintani olisi sitä vaatinut, joten painoa tuli pari sataa grammaa lisää kun sen pitäisi koko ajan laskea.
En sen jälkeenkään palannut noihin tehtäviin. Painonpudotuksessa sen sijaan matka jatkuu oikeaan suuntaan keskeytyksettä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
perjantai 6. joulukuuta 2013
Puhelinmyyjä ponnisteli mutta liittymä jäi myymättä
Tiistaina soitti yritteliäs puhelinmyyjä juuri, kun olin kiireellä lähdössä bussille. Toki tuosta yhteensattumasta ei voi syyttää tätä puhelinmyyjää. Mutta se harmitti.
Puhelinmyyjä kauppasi nykyistä liittymääni monipuolisempaa laajakaistaliittymää mutta omalta kannaltaan huonolla lopputuloksella. Syy lopputulokseen oli pelkästään minun, sillä puhelinmyyjä kyllä teki kaikkensa ja varmaankin ammattitaidolla. Mutta en tarvitse lisää nimellistä nopeutta enkä ainakaan ole valmis maksamaan siitä. En myöskään tarvitse enempää ajanvietettä nettiini. En myöskään tarvitse liikkuvia verkonkäyttömahdollisuuksia, paitsi että minulla on jo enkä sitä käytä, tulipahan siinä sivutuotteena sellainen kerran. Ennen kaikkea en näe mitään syytä maksaa liittymästä enempää, kuin on välttämätöntä. Mutta joka tapauksessa myyjä teki jälleen ahkerasti työtä, ja hatunnosto siitä. Kaikkensa hän yritti. Nyt jälkeenpäin oikein tuli mieleen, että myyjä joko valmennettuna tai luonnostaan osasi aina torjua vastaväitteeni. Esimerkki siitä, ei sanatarkka, on vaikka sellainen, että kun sanoin että en tarvitse mitään erikoista niin myyjä siihen että no ei se mitään erikoista ole vaan… Tai kun sanoin, että en nyt halua maksaa lisää nykyiseen verrattuna kun on ollut näitä muitakin laiteostoksia juuri, niin myyjä siihen että no niinhän hänelle itselleenkin jokin tuntui ensin kalliilta mutta sitten… Kun en mitään halunnut, myyjä rupesi kauppaamaan laitepuolta, mutta ei sekään innostanut meikäläistä tällä kertaa. Ja sama sinnikäs tilanteeseen tarttuva myyntityyli jatkui senkin osalta. Kun yritin selittää, miksi en ole nyt kiinnostunut, myyjä vastasi siihen jotakin ´mutta´-alkuista, jolla yritti kumota selitykseni.
Kun myyjä puhelun alussa esitteli nykyiseen liittymääni verrattuna laajemman paketin ja kun minä kuuntelin puhetta kohteliaasti, hän puheensa lopuksi reippaana esitti, että miltäs tuntuu laitettaisiinkos tällainen. Minä siinä vaiheessa ajattelin, että toivottavasti tuo myyjän esittelemä uusi hieno liittymäpaketti ei tule ikään kuin ilmaiseksi nykyisellä hinnalla. Olisi nimittäin jälleen kiusallista joutua tilanteeseen, jossa pitää torjua ilmaiset herkut. Nuo myyjät osaavat kyllä siinä vaiheessa heittäytyä todella hämmästeleviksi, että ai siis että ei kiinnosta ilmainen parannus nykyiseen. Siis eihän toki minun asiakkaana tarvitsisi noista myyjien hämmästelyistä välittää, sillä onhan meikäläisellä pätevät syyni kieltäytyä eikä silläkään ole merkitystä ovatko ne syyt pätevät vai eivät. Minähän siinä päätän ja vastaan sitten seurauksista. No tässä kyseisessä tapauksessa onneksi tuo lisäherkku myös maksoi sen verran, että oli helppo syy kieltäytyä tarjouksesta. Myyjä muuten ei tokikaan tuota hinnanlisää oma-aloitteisesti maininnut vauhdikkaassa keskeytymättömässä myyntipuheessaan. Tuli vain mieleen, että kuinkahan moni taas tuossakin kohdassa repsahtaa.
Kun puhelu alkoi kestää enkä itse ollut periaatteessakaan millään tavalla kiinnostunut asiasta, alkoi pikku hiljaa lievästi tuskastuttaa, mutta aivan tarkoituksella säilytin malttini ja jopa tarkkailin siinä samalla sanomisiani siltä kannalta että toivottavasti äänestäni ei kuulu läpi närkästyminen. Minusta on kuitenkin tarpeen käyttäytyä empaattisesti ihmistä kohtaan, joka tekee työtään ja vieläpä työtä jossa saa myös nuivaa puhelinkohtelua. Eli ei empatia ole ihan tyhmyydenkään merkki, vaan sitä vain pitää yrittää harrastaa jos suinkin mahdollista. Tämän ajatuksen vien loppuun saakka sillä tavalla, että epäonnisen myyntipuhelun päätteeksi oikein terästäydyn vastaamaan ystävällisesti myyjän hyvien jatkojen toivotukseen. Ystävällinen piste iin päälle kaikesta huolimatta tai juuri sen takia.
Se näiden puhelujen johdosta kyllä tulee mieleen, että valitettavasti moni tulee ympäripuhutuksi ja ostaa sitten kaikenlaista kallista ja tarpeetonta. Sellainen asiaintila ei ole oikein eikä reilu. Ihmisten onkin syytä olla todella päättäväisiä. Jos ei muu millään auta, niin katkaisee sitten vaikka puhelun että edes siten välttyisi harmillisilta sitoumuksilta. Pääasia on, ettei kukaan tule ostaneeksi vain sen takia että myyjä osasi ja jaksoi puhua ympäri. Mutta tämä varoitus näin blogissa esitettynä ei paljon auta niitä, joilla on riski myöntyä tarpeettomiin ostoksiin mukavalta kuulostavien myyntipuheiden edessä. Itsellänikin muuten kävi mielessä, että voisin milloin tahansa katkaista puhelun jos siltä tuntuu, ja asia olisi sillä selvä, mutta en viitsinyt sortua siihen enkä ole milloinkaan tehnyt niin.
Ihmettelen, että itselleni ei ole tullut esimerkiksi lehtimyyntejä juuri silloinkaan kun telemarkkinointikieltoni ei ollut voimassa. Enimmäkseen ne olivat näitä liittymämyyntejä. Niinpä suuresti kummastelen ajoittain laajana vellovaa valitusta puhelinmyyjien jatkuvasta soittelusta. Nythän minulla onkin puhelinmyyntikielto päällä, joten ei sieltä pitäisikään tulla soittoja muilta kuin niiltä joille olen asiakkaana. Eikä niitä tulekaan. Tosin sitten juuri internetliittymän myyjät soittelevat ja yrittävät toistuvasti kaupata nykyisen liittymäni tilalle monipuolisempaa ja siinä mukana erinäisiä lisukkeita. Mutta mitään vaivaa tästä ei itselleni ole, paitsi että ovathan nuo jotkin pitkäksi venähtäneet puhelut tavallaan kärsivällisyyttä koettelevia, varsinkin kun juuri meni se aikomani bussi.
Kun sitten myyjä vielä toteutumattomien kauppojen jälkeen sanoo, että voisiko palata asiaan vaikka ensi viikolla, vastasin että en kyllä ole vähään aikaan kiinnostunut kyseisestä tuotteesta. Kyllä se myyjä sen sitten noteeraa ja lopuksi tosiaan toivotellaan hyvät jatkot.
Tuli tosin mieleen viime puhelun jälkeen, että pitäisiköhän kieltää omaltakin operaattorilta puhelinmyynti, mutta joskus on käynyt kuitenkin niin että puhelinmyyjä on todella myynyt sellaista mitä sillä hetkellä pidän hyvänä ja edullisena omalta kannaltani. Ongelma vain tuppaa olemaan, että minulla palaa aina himmeä varoitusvalo sen suhteen, onko tämä nyt niin hyvää ja edullista miltä se puhelimessa kuulostaa. Siinä voi helposti jokin asia jäädä huomioimatta joko omasta syystä tai myyjän puutteellisten tai muuten taitavien kuvausten perusteella. Näin on käynyt muuten jopa myymälässä, jolloin ei voinut muuta kuin ihmetellä myyjän supliikkia joka läpäisi oman valppauteni. Olin siis todella valppaana koko ajan, mutta niin siinä kävi että tulin ostaneeksi osin vääränlaisen tuotteen. Tosin jälkeenpäin tuokin erehdys tuli muulla tavoin korjattua ja nykyinen kyseinen liittymäni on minulle ihan ok eikä myöskään määräaikaisuus enää sido. Niin että näitä liittymiähän, puhelinliittymiä tai internetliittymiä, minulle nykyään silloin tällöin kaupataan, siis entisiin laajennuksia, nyt näköjään myös osoitteellisina mainoksina. Eipä tuokaan haittaa. Voihan ne lukea ja tuhahtaa hyväntahtoisesti noille herkuille ja tuntea itsensä hetken järkeväksi kun ei taas tuotakaan hienoutta tarvitse. Harmi vain, että roskiin menee.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Hyvää itsenäisyyspäivää! Itsenäisyyttä pitäisi lisätä eikä vähentää.
Puhelinmyyjä kauppasi nykyistä liittymääni monipuolisempaa laajakaistaliittymää mutta omalta kannaltaan huonolla lopputuloksella. Syy lopputulokseen oli pelkästään minun, sillä puhelinmyyjä kyllä teki kaikkensa ja varmaankin ammattitaidolla. Mutta en tarvitse lisää nimellistä nopeutta enkä ainakaan ole valmis maksamaan siitä. En myöskään tarvitse enempää ajanvietettä nettiini. En myöskään tarvitse liikkuvia verkonkäyttömahdollisuuksia, paitsi että minulla on jo enkä sitä käytä, tulipahan siinä sivutuotteena sellainen kerran. Ennen kaikkea en näe mitään syytä maksaa liittymästä enempää, kuin on välttämätöntä. Mutta joka tapauksessa myyjä teki jälleen ahkerasti työtä, ja hatunnosto siitä. Kaikkensa hän yritti. Nyt jälkeenpäin oikein tuli mieleen, että myyjä joko valmennettuna tai luonnostaan osasi aina torjua vastaväitteeni. Esimerkki siitä, ei sanatarkka, on vaikka sellainen, että kun sanoin että en tarvitse mitään erikoista niin myyjä siihen että no ei se mitään erikoista ole vaan… Tai kun sanoin, että en nyt halua maksaa lisää nykyiseen verrattuna kun on ollut näitä muitakin laiteostoksia juuri, niin myyjä siihen että no niinhän hänelle itselleenkin jokin tuntui ensin kalliilta mutta sitten… Kun en mitään halunnut, myyjä rupesi kauppaamaan laitepuolta, mutta ei sekään innostanut meikäläistä tällä kertaa. Ja sama sinnikäs tilanteeseen tarttuva myyntityyli jatkui senkin osalta. Kun yritin selittää, miksi en ole nyt kiinnostunut, myyjä vastasi siihen jotakin ´mutta´-alkuista, jolla yritti kumota selitykseni.
Kun myyjä puhelun alussa esitteli nykyiseen liittymääni verrattuna laajemman paketin ja kun minä kuuntelin puhetta kohteliaasti, hän puheensa lopuksi reippaana esitti, että miltäs tuntuu laitettaisiinkos tällainen. Minä siinä vaiheessa ajattelin, että toivottavasti tuo myyjän esittelemä uusi hieno liittymäpaketti ei tule ikään kuin ilmaiseksi nykyisellä hinnalla. Olisi nimittäin jälleen kiusallista joutua tilanteeseen, jossa pitää torjua ilmaiset herkut. Nuo myyjät osaavat kyllä siinä vaiheessa heittäytyä todella hämmästeleviksi, että ai siis että ei kiinnosta ilmainen parannus nykyiseen. Siis eihän toki minun asiakkaana tarvitsisi noista myyjien hämmästelyistä välittää, sillä onhan meikäläisellä pätevät syyni kieltäytyä eikä silläkään ole merkitystä ovatko ne syyt pätevät vai eivät. Minähän siinä päätän ja vastaan sitten seurauksista. No tässä kyseisessä tapauksessa onneksi tuo lisäherkku myös maksoi sen verran, että oli helppo syy kieltäytyä tarjouksesta. Myyjä muuten ei tokikaan tuota hinnanlisää oma-aloitteisesti maininnut vauhdikkaassa keskeytymättömässä myyntipuheessaan. Tuli vain mieleen, että kuinkahan moni taas tuossakin kohdassa repsahtaa.
Kun puhelu alkoi kestää enkä itse ollut periaatteessakaan millään tavalla kiinnostunut asiasta, alkoi pikku hiljaa lievästi tuskastuttaa, mutta aivan tarkoituksella säilytin malttini ja jopa tarkkailin siinä samalla sanomisiani siltä kannalta että toivottavasti äänestäni ei kuulu läpi närkästyminen. Minusta on kuitenkin tarpeen käyttäytyä empaattisesti ihmistä kohtaan, joka tekee työtään ja vieläpä työtä jossa saa myös nuivaa puhelinkohtelua. Eli ei empatia ole ihan tyhmyydenkään merkki, vaan sitä vain pitää yrittää harrastaa jos suinkin mahdollista. Tämän ajatuksen vien loppuun saakka sillä tavalla, että epäonnisen myyntipuhelun päätteeksi oikein terästäydyn vastaamaan ystävällisesti myyjän hyvien jatkojen toivotukseen. Ystävällinen piste iin päälle kaikesta huolimatta tai juuri sen takia.
Se näiden puhelujen johdosta kyllä tulee mieleen, että valitettavasti moni tulee ympäripuhutuksi ja ostaa sitten kaikenlaista kallista ja tarpeetonta. Sellainen asiaintila ei ole oikein eikä reilu. Ihmisten onkin syytä olla todella päättäväisiä. Jos ei muu millään auta, niin katkaisee sitten vaikka puhelun että edes siten välttyisi harmillisilta sitoumuksilta. Pääasia on, ettei kukaan tule ostaneeksi vain sen takia että myyjä osasi ja jaksoi puhua ympäri. Mutta tämä varoitus näin blogissa esitettynä ei paljon auta niitä, joilla on riski myöntyä tarpeettomiin ostoksiin mukavalta kuulostavien myyntipuheiden edessä. Itsellänikin muuten kävi mielessä, että voisin milloin tahansa katkaista puhelun jos siltä tuntuu, ja asia olisi sillä selvä, mutta en viitsinyt sortua siihen enkä ole milloinkaan tehnyt niin.
Ihmettelen, että itselleni ei ole tullut esimerkiksi lehtimyyntejä juuri silloinkaan kun telemarkkinointikieltoni ei ollut voimassa. Enimmäkseen ne olivat näitä liittymämyyntejä. Niinpä suuresti kummastelen ajoittain laajana vellovaa valitusta puhelinmyyjien jatkuvasta soittelusta. Nythän minulla onkin puhelinmyyntikielto päällä, joten ei sieltä pitäisikään tulla soittoja muilta kuin niiltä joille olen asiakkaana. Eikä niitä tulekaan. Tosin sitten juuri internetliittymän myyjät soittelevat ja yrittävät toistuvasti kaupata nykyisen liittymäni tilalle monipuolisempaa ja siinä mukana erinäisiä lisukkeita. Mutta mitään vaivaa tästä ei itselleni ole, paitsi että ovathan nuo jotkin pitkäksi venähtäneet puhelut tavallaan kärsivällisyyttä koettelevia, varsinkin kun juuri meni se aikomani bussi.
Kun sitten myyjä vielä toteutumattomien kauppojen jälkeen sanoo, että voisiko palata asiaan vaikka ensi viikolla, vastasin että en kyllä ole vähään aikaan kiinnostunut kyseisestä tuotteesta. Kyllä se myyjä sen sitten noteeraa ja lopuksi tosiaan toivotellaan hyvät jatkot.
Tuli tosin mieleen viime puhelun jälkeen, että pitäisiköhän kieltää omaltakin operaattorilta puhelinmyynti, mutta joskus on käynyt kuitenkin niin että puhelinmyyjä on todella myynyt sellaista mitä sillä hetkellä pidän hyvänä ja edullisena omalta kannaltani. Ongelma vain tuppaa olemaan, että minulla palaa aina himmeä varoitusvalo sen suhteen, onko tämä nyt niin hyvää ja edullista miltä se puhelimessa kuulostaa. Siinä voi helposti jokin asia jäädä huomioimatta joko omasta syystä tai myyjän puutteellisten tai muuten taitavien kuvausten perusteella. Näin on käynyt muuten jopa myymälässä, jolloin ei voinut muuta kuin ihmetellä myyjän supliikkia joka läpäisi oman valppauteni. Olin siis todella valppaana koko ajan, mutta niin siinä kävi että tulin ostaneeksi osin vääränlaisen tuotteen. Tosin jälkeenpäin tuokin erehdys tuli muulla tavoin korjattua ja nykyinen kyseinen liittymäni on minulle ihan ok eikä myöskään määräaikaisuus enää sido. Niin että näitä liittymiähän, puhelinliittymiä tai internetliittymiä, minulle nykyään silloin tällöin kaupataan, siis entisiin laajennuksia, nyt näköjään myös osoitteellisina mainoksina. Eipä tuokaan haittaa. Voihan ne lukea ja tuhahtaa hyväntahtoisesti noille herkuille ja tuntea itsensä hetken järkeväksi kun ei taas tuotakaan hienoutta tarvitse. Harmi vain, että roskiin menee.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Hyvää itsenäisyyspäivää! Itsenäisyyttä pitäisi lisätä eikä vähentää.
torstai 5. joulukuuta 2013
Euro pysyköön ”vahvana” minun puolestani toistaiseksi
Jotkut valittavat jatkuvasti, että euro on liian vahva. Ikään kuin narisisivat, että euroalueeseen kohdistuu liian vahva luottamus. Tuollainen vaikuttaa oudolta asenteelta varsinkin, kun toisaalta jo ajat sitten on todettu että euroalueen kriisi on ohi. Joka kerta, kun luen mokomia ”vaatimuksia” euron halpenemisesta, toivon vain ettei niillä olisi vaikutusta. Euro pysyköön mahdollisimman vahvana toistaiseksi vaikkakaan ei välttämättä loputtomasti. Tosin haasteena vain on, että ensin pitäisi olla euroja jotta niiden vahvuudesta olisi jotakin hyötyä. Mutta siltä varalta, että jos joskus.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi. Siis todella!
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi. Siis todella!
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Korkeat rakennukset ja korkeat asuinalueet luovat tunnelmaa
Jossakin sentään uskalletaan rakentaa jotakin näyttävää eli tehdään 30 - 40–kerroksisia asuinalueita. Näin tapahtuu lähivuosina Helsingin Kalasatamassa ja Espoon Keilaniemessä (Uusi Suomi). Näyttävällä en tässä omasta näkökulmastani tarkoita pröystäilevän ja tuhlailevan näköistä, jollaisia kyseiset asuintornialueet toki saattavat olla, tai sitten eivät ole, vaan näyttävyydellä tarkoitan että korkeista taloista ja korkeista asuinalueista syntyy miellyttävä tunnelma ja niissä silmä lepää.
Kun kerrostaloja rakennetaan, niiden ei tarvitsisi aina olla niin maanläheisiä. En tiedä, millainen valitusporu näiden Kalasataman ja Keilaniemen alueiden suunnittelun hidasteena on mahdollisesti ollut, mutta luulen että esimerkiksi Jyväskylässä korkeista asuinalueista puhuminenkin saa aikaan tyrmäävän vastustuksen. Ihanne lienee, että jos kerrostalo niin mieluiten kaksi kerrosta. Tosin onhan myös Jyväskylässä näitä korkeita mutta alle 15-kerroksisia asuintaloja, kun on Lutakko ja nyt on rakentumassa asuntomessualue 2014. Sitten on joku yksittäinen talo muualla aikaisemmilta ajoilta.
Vaikuttaa myös siltä, että hiukankin korkeampien talojen esteenä esimerkiksi Jyväskylässä on se että sanotaan että ympäristöään korkeampi uudisrakennus dominoisi viereistä arkkitehtuuria ja siitä ei tykätä. Näin ollen korkeahkojakin taloja voi tulla lähinnä vain siten, että rakennetaan uusi asuinalue, tai vuosien aikana on jostakin syystä onnistunut syntymään jokunen yksittäinen rakennus. Toki pitäähän korkeisiin taloihin löytyä jostakin asukkaat eli pitää olla ihmisiä ja tarve. Esimerkiksi Helsinkiin on menijöitä aina vain lisää.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Kun kerrostaloja rakennetaan, niiden ei tarvitsisi aina olla niin maanläheisiä. En tiedä, millainen valitusporu näiden Kalasataman ja Keilaniemen alueiden suunnittelun hidasteena on mahdollisesti ollut, mutta luulen että esimerkiksi Jyväskylässä korkeista asuinalueista puhuminenkin saa aikaan tyrmäävän vastustuksen. Ihanne lienee, että jos kerrostalo niin mieluiten kaksi kerrosta. Tosin onhan myös Jyväskylässä näitä korkeita mutta alle 15-kerroksisia asuintaloja, kun on Lutakko ja nyt on rakentumassa asuntomessualue 2014. Sitten on joku yksittäinen talo muualla aikaisemmilta ajoilta.
Vaikuttaa myös siltä, että hiukankin korkeampien talojen esteenä esimerkiksi Jyväskylässä on se että sanotaan että ympäristöään korkeampi uudisrakennus dominoisi viereistä arkkitehtuuria ja siitä ei tykätä. Näin ollen korkeahkojakin taloja voi tulla lähinnä vain siten, että rakennetaan uusi asuinalue, tai vuosien aikana on jostakin syystä onnistunut syntymään jokunen yksittäinen rakennus. Toki pitäähän korkeisiin taloihin löytyä jostakin asukkaat eli pitää olla ihmisiä ja tarve. Esimerkiksi Helsinkiin on menijöitä aina vain lisää.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)