Helsingin Sanomat 11.12. pääkirjoittaa otsikolla ”Oppikirjataloutta uhkaa näivettyminen”. Ajattelin, että jaaha no nyt varmaan sitten sitäkin alaa. Otsikosta päättelemäni aihe vaikutti sen verran kiinnostavalta, että rupesin lukemaan kirjoitusta. Vähän niin kuin että printtimediataloutta, maataloutta, Suomen taloutta, niin nyt samaan tapaan oppikirjataloutta uhkaisi näivettyminen. Itse asiassa tuosta Suomen talouden näivettyneisyydestä kirjoituksessa kyllä kirjoitetaankin, että hauska juttu siinä mielessä tämä sanojen yhteensattuma.
Mutta kirjoitus ”Oppikirjataloutta uhkaa näivettyminen” ei näyttänyt alkuunkaan siltä, mitä oletin. Syy voi tosin olla myös olettajassa. Oletin siis, että pääkirjoituksessa pohdittaisiin oppikirjabisneksen vaikeuksia. ´Oppikirjatalous´ esiintyy kirjoituksessa kuitenkin aivan muussa merkityksessä, käsittääkseni. Tosin jäin miettimään, onko tässä sittenkin kyse myös jostakin monimerkityksisyydestä oppikirjatalous-sanan osalta. Voi muutan olla, mutta voi olla olemattakin. Selviää ehkä, kun lukee.
Pääkirjoituksen varsinaiseen aiheeseen liittyen jäin vain epäilemään, oliko se Neuvostoliiton-kauppa todella sellaista kuin usein väitetään ja nyt taas Helsingin Sanomien kirjoituksessa tunnutaan väitettävän. Mahdollistiko Neuvostoliiton-kauppa tuottoisan, helpon ja laadultaan vaatimattoman ”bulkkituotannon”, kuten niin usein jälkeenpäin on väitetty. Helsingin Sanomien kirjoitusta lukiessani muuten aavistin jo vähän ennen tuota Neuvostoliiton-kaupan kortin esiinottoa, että siitähän tässä varmaan seuraavaksi puhutaan. Neuvostoliiton-kauppaa kirjoituksessa käytetään rinnastuksena Suomen 2000-luvun talousongelmiin. Että sillai.
Helsingin Sanomien pääkirjoitus ”Oppikirjataloutta uhkaa näivettyminen” löytyy tästä.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Neuvostoliiton kaupassa tehtiin kauppaa vaativan asiakkaan kanssa. On ihan urbaanilegendaa väittää, että neuvostoliittolaisille voitiin myydä ihan roskaa. Olihan se suomalaisille teollisuusmiehille sillä tavoin helppoa että Kekkonen teki kaupat eikä tarvinnut samalla tavoin markkinoida ja mainostaa kuin länsimarkkinoilla. Homma jota suomalaiset teollisuuspomot eivät tunnu vieläkään osaavan. Vaatetusteollisuudessa voitiin ajatella että myytiin jotenkin roskaa kun neuvostoliittolaiset eivät ostaneet muotivaatteita vaan länsimaisittain katsoen hyvin vanhanaikaisia malleja. Mutta ne tehtiin heidän vaatimustensa mukaisiksi. Kankaiden ja työn laadun suhteen oltiin erittäin vaativia. Minä olen enemmänkin ymmärtänyt noiden väitteiden nostavan suomalaisten myyjien omanarvontuntoa. Voivat nyt ajatella miten hirveän fiksuja he olivat kun pystyivät myymään tyhmille asiakkaille kalliiseen hintaan epämuodikasta roskaa. Eli arvelusi ja epäilysi ovat ihan oikeita. Meille suomalaisille tuo neuvostokauppa oli kannattavaa. Mutta jäi siinä yhteydessä ehkä länsimarkkinoilla vaadittavat myyntitaidot oppimatta. Ja nyt niillä taidoilla olisi kysyntää.
VastaaPoista