Kirjoitin edellisessä merkinnässäni, miten hauskasti kävi kun yritin lukea Mikael Jungnerin bloggausta. Klikkasin siis tuota Jungnerin kirjoitusta Demarin sivulla, jolloin sieltä ilmestyi kaupallisia ilmoituksia eikä suinkaan blogitekstiä. Luin sitten Jungnerin blogimerkinnän Uuden Suomen Puheenvuorosta. Sen nimihän oli ”Vinkkejä Juha Sipilälle”.
Jungnerin kirjoitus on todella hyvä! Siinä kuvataan ”tyypillisen poliitikon” piirteitä. Luin kirjoitusta hitaasti ”maistellen”. Sisältö vaikutti niin täyteläiseltä, että niin sitä oli luettava. Luin sitä myös siten, kuin se oli kirjoitettu, eikä tullut mieleenkään että kyse olisi ollut piiloivasta tai muusta ylösalaisin kääntämisestä. Siinä todellakin mielestäni kuvattiin sitä, millaiseksi poliitikko saattaa muuttua ajan myötä erinäisistä syistä. Siinä ei piikitellä Juha Sipilää vaan uskotaan tämän vilpittömyyteen kun hän kehottaa ”potkaisemaan itseään polvitaipeeseen” jos muuttuisi tyypilliseksi poliitikoksi. Näytti kuitenkin siltä, että Uuden Suomen Puheenvuoron jotkut kommentoijat suhtautuivat Jungnerin kirjoitukseen kyynisesti, epäillen ja olettaen sitä vinoiluksi.
Käsitykseni, että Jungner tarkoitti mitä kirjoitti, sai vahvistuksen kun luin Iltasanomista tuota bloggausta koskevan jutun.
Kun edellisessä bloggauksessani mainitsin pitäväni Jungnerin kirjoituksia yleensäkin kiinnostavina, tämänkertainen kirjoitus osaltaan vahvisti mielikuvaa.
Ne Jungnerin vinkit Juha Sipilälle ovat luettavissa tästä.
Lue myös blogin, tämän jota nyt luet, muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti