Vuoropuhelu keskusta - kokoomus – kuunnellaan

Keskustasta ja varmaan myös kokoomuksesta kuuluu ehdotuksia, että kokoomuksen ja keskustan pitäisi ruveta käymään keskinäistä vuoropuhelua eurovaalienkin innoittamina. Jo on aikakin, ja miksi odottaisivat, sillä vuoropuhelu on hyvä asia. Kuuntelijana voin sitten virittäytyä kanavalle seuraamaan valmista puhetta.

Toinen havainto eurovaalien jälkeen on ollut se, että ilmassa on jatkuva liikennöinnin ja lähtövalmiina olemisen tuntu. Politiikasta on tullut toimintaa, joka on täynnä mahdollisuuksia. Mikään ei ole lopullista, ja aina on toivoa. Jatkuvien erilaisten valintojen johdosta aina joku liikahtaa johonkin ja tilalle pääsee varahenkilö tai joku muu. Mitä vielä keksittäisiin, kun vauhtiin on päästy?

Kohta vain yhden suuren aikakausi, jos sitäkään

Hyvin, hyvin monta vuotta sitten alkoi ikuisen kasvun aikakausi. Ne jotka muuta olettivat tai jotka eivät olleet aivan varmoja tuosta pysyvyydestä, olivat sellaisia joita nykyään sanotaan pölhöpopulisteiksi.

Suhdannevaihteluista vapaan totuuden jälkeen on esiintynyt lukematon määrä monenlaisia muita pysyviä totuuksia, kunnes nyt viimeisimmät kuukaudet ehti vallita sellainen pitkä totuus ja trendi kuin neljän (aika) suuren puolueen tila entisen kolmen, x:n ja y:n suuren sijaan. Mutta myös se ehti muuttua muutamaksi päiväksi kolmen ja puolen (aika) suuren puolueen trendiksi demareiden gallupkannatuksen ansiosta. Mutta lopulta myös tämä pitkävaikutteinen kehityssuunta muuttui, ”murtui” 25.5.2014 täysin joksikin muuksi.

Jos tulkitsen toimittajia ja muita sellaisia oikein, niin noin neljän noin suuren puolueen asetelma on ”murtunut” kahden suuren puolueen asetelmaksi. Järisyttävää, kun niistäkin se toinen on sellainen joka jo kerran kuulemma oli poistumassa kartalta, kuulemma. Monenkohan suuren aikakauteen päädymme ensi syksynä (vuodenaika muutettu)? Ehkä vain kokoomus on jäljellä, jos sekään.

Lopuksi poistun aiheesta:

Oli mielenkiintoista lukea, mitä ja miten tuossa kolumnissa kirjoitetaan 28.5. juuri ennen Rinteen päätöstä ryhtyä valtiovarainministeriksi siitä, mikä tulisi olemaan Rinteen ja puolueen johtopäätös edellä mainitun ryhtymisen osalta.

Julkkikset, muistakaa seuraavat vaalit

Eurovaalien 2014 tulosillassa muistutettiin eräänkin kerran, että nyt europarlamenttiin tuli vain politiikassa kokeneita kovan luokan tekijöitä julkkisten sijaan, ja että jo ehdokaslistat koostuivat vain näistä kovan luokan tekijöistä, ei julkkiksista. Tätä toitottivat lukemattomia kertoja niin toimittajat kuin puolueiden edustajat.

Jos jatkossa puolueet aikovat olla johdonmukaisia ja "suoraselkäisiä" sanomistensa ja tekemistensä suhteen, ne eivät edes pyydä ehdokkaikseen niitä joita ne kutsuvat ”julkkiksiksi”. Mutta ennen kaikkea niiden niin sanottujen julkkisten, keitä sitten puolueiden ja toimittajien mukaan ovatkaan, kannattaa miettiä millaista edustajien ja ehdokkaiden luokittelua haluavat olla tukemassa seuraavissa vaaleissa. Haluavatko olla ehdokkaina, jos heihin suhtaudutaan toisin kuin muihin. Ja myös sen takia tätä kannattaa miettiä, kun etenkin media piti näissä vaaleissa voimakkaasti yllä jakoa osaaviin edustajiin ja "julkkiksiin".

Näissä vaaleissa esiintyi jälleen muutenkin sellaista retoriikkaa, jolla pikemmin jaotellaan kansalaisia kuin yhdistetään heitä positiivisesti, vastuullisesti ja tulevaisuuteen katsoen. Myönteistä tässä suhteessa oli Soinin asenne, kun hän totesi tuloksesta jotenkin niin että äänestäjät eivät äänestä väärin. En muista tarkkaa ilmaisua. Toivottavasti Soini on sitä mieltä kuin sanoi. Sitä vastoin jos nyt on sellaisia puoluejohtajia ja varsinkin jos voittajien puolella, joiden mielestä jossakin luuraa ei-vastuullisia, ei-positiivisia ja tulevaisuuteen katsomattomia äänestäjiä, niin missä näitä heidän mielestään luuraa, millaisia ihmisiä tällaiset äänestäjät ovat, mikä heitä kenties yhdistää, mitä asialle pitäisi tehdä?

Julkkikset, keitä sitten olettekin median ja joidenkin poliitikkojen mielestä, muistakaa seuraavissa vaaleissa tämä: älkää antako vastuullisen median tai minkään muunkaan tahon leimata teitä.

Vaalirahoituksen vapaaehtoinen ennakkoilmoitus yksi hyvä äänestyskriteeri

Muutos 2011:n ehdokkaat esimerkiksi ovat tehneet vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen eurovaalien rahoituksestaan hyvin kiitettävästi. Se on arvostettava seikka. Kun tällainen vapaaehtoinen ilmoitusmahdollisuus on luotu, sitä luulisi myös hyödynnettävän erittäin aktiivisesti, mutta näin ei aivan ole asia.

Ajatuksena kai on ollut, että myös rahoituksen ennakkoilmoituksella lisättäisiin avoimuutta ja siten luottamusta. Mutta onkohan minulla väärä käsitys, että tuolla luottamuksella olisi jokin merkitys ehdokkaille. Siis ilmeisesti joillekin onkin, mutta on yllättävää että ei välttämättä läheskään kaikille. Jos näin on, niin avoimuudella ei ehkä sittenkään ole olennaista merkitystä valituksi tulemisen kannalta tai pitkän tähtäyksen politiikassa pärjäämisen kannalta. Tässä on sitten kyllä selvä ristiriita, kun näitä järjestelmiä ja mahdollisuuksia avoimuuden esittämiseen luodaan kauniiden puheiden kera mutta niitä ei hyödynnetä.

Kuitenkin muutaman puolueen eurovaalien ehdokkaat ovat tehneet tuon vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen tunnollisesti, ja se on hyvä. Mielestäni yksi hyvä kriteeri oman ehdokkaan valinnassa onkin juuri se, onko ehdokas tehnyt vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen. Se on mielestäni aika sellainen periaatteellinenkin kysymys, ei ole kyse pelkästään rahasummista. Mutta sitä enemmän odotan (olisin odottanut) ennakkoilmoitusta, mitä suurempi on oletettava (nythän voidaan siis lähinnä vain olettaa) vaalirahoitus. Tosin itse en ole edes aikonut äänestää ketään sellaista, jolla sattuu olemaan yleensä tai nyt suuri vaalibudjetti, eli minuun asialla ei ole käytännön vaikutusta. Ääneni meni ennakkoäänestyksessä puolueelle, jonka ehdokkaat onnekseni osoittautuivat avoimiksi ja tunnollisiksi. Sen verran pitää olla jo pelkästään viitseliäisyyttä, että tekee ilmoituksen, vaikka se olisi vapaaehtoista. Tästä on hyvä jatkaa eduskuntavaaleihin, jotka ovat ne tärkeät.

Juuri vapaaehtoisuus on tässä olennaista, sillä nimenomaan vapaaehtoisella käyttäytymisellä testataan kuka todella käytännössä harrastaa avoimuutta. Pakkohan ei erottele porukasta niitä minun näkökulmastani parhaita (huom. subjektiivisuus nääs tässä kohtaa). Käsittämättömintä onkin, jos nyt joku perustelee ilmoittamattomuuttaan myös sillä kun se ei ole pakko. Asiahan on päinvastoin, ongelma on nimenomaan se jos jättää hyödyntämättä vapaaehtoisen avoimuuden. Sitten on eri asia, jos ei pakollakaan, niistä en sano mitään.

Kaikenlaisia syitähän esitetään, miksi ei itse tehnyt vapaaehtoista rahoitusilmoitusta. Yksi syytyyppi tuntuu olevan, tai oikeastaan kaksi, jonkinlainen aikaisempi mielensä pahoittaminen ja toiseksi pelko nolatuksi tulemisesta. Jos näin todella on, niin syyt ovat hiukan kummallisia, kun kysehän on kuitenkin ikään kuin työasioista ja niin sanotuista asiallisista hommista eikä jostakin yksityiselämän henkilökohtaisesta asiasta.

Harjoitusvaalit, mutta kävin

Eurovaaleissa äänestämisessä ei ole minusta pienintäkään urheilujuhlaan osallistumisen tuntua, mutta kävin äänestämässä. Yllättäen, en äänestänyt kokoomusta (no oliko yllätys), mutta en myöskään Sdp:tä, keskustasta puhumattakaan ja perussuomalaisista. Rkp:tä varmaankin sitten.

Eurovaalit on toivottavasti hyvä harjoitus eduskuntavaaleja varten, vaikka mikään ei ole niin nurinkurista kuin pitää harjoitusvaaleja. Vaikka vaaleja on aivan liikaa, en kuitenkaan olisi pahoillani jos eduskuntavaaleihin päädyttäisiin hyvin pian.

Päivän myönteinen yllätys: Luin Kalle Isokallion Iltalehden kolumnin, joka koskee Sdp:n valitun puheenjohtajan asemaa hallituksessa. Isokallion kirjoitus on kiitettävä poikkeus, kun vertaa mitä näinä päivinä aiheesta on raapusteltu siellä sun täällä.

Iltalehti houkutteli, Ilta-Sanomat raotti, vielä yksi?

Aloin lukea kiinnostavaa juttua Iltalehdestä (iltalehti.fi). Juttu ei ehtinyt oikeastaan alkaakaan, kun jo kehotettiin lukemaan se painetusta lehdestä. Mikä se muuten on, olen unohtanut. Sitten siirryin ihan muuten vaan Ilta-Sanomiin (iltasanomat.fi). Hetken päästä yllätyin, sillä Ilta-Sanomista tulikin vastaan ”sama” juttu. Ja nyt näytti lupaavalta, että voisin lukea koko jutun. Mutta ilo päättyi siihen, kun myös Ilta-Sanomat kehotti kääntymään painetun lehden puoleen jos haluaisi lukea jutun.

Ilta-Sanomat paljasti jutusta siis hitusen enemmän kuin Iltalehti, mutta ei kuitenkaan juuri mitään. Varmaankin kolmas vastaavanlainen verkkolehti antaisi ilmaiseksi koko jutun, jos tällainen kolmas lehti olisi olemassa. E taida vielä olla, joten se tarvitaan. Silloin kilpailu olisi kai ”täydellinen”.

Tarvitsemme kolmannen sellaisen lehden, kuin on nyt Iltalehti ja Ilta-Sanomat.

Vaikka narisen, kun ei ollut ilmaista juttua taas tarjolla, lopultakin haluaisin nähdä sen tilanteen kun kaikki lehdet yhteistuumin piiloutuisivat täydellisen maksumuurin taakse. Nousisikohan esimerkiksi juttujen arvostus yleisesti. Kokeilkaa sitä nyt jo vihdoinkin.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Se perinteinen eli kokoomus + keskusta + Rkp ym.

Hesarin pääkirjoituksessa ennustellaan Sdp:n tulevaisuutta. Yllätys. Mutta en puutu itse asiaan vaan pääkirjoituksen yhteen pikku kohtaan joka särähti pahasti. Siihen kohtaan, jossa arvellaan, että vaalituloksen salliessa kokoomus ja keskusta pyrkisivät muodostamaan ”perinteisen porvarihallituksen” johon tulisi ainakin Rkp ja kumppanit (”kumppanit” oma).

Tuli itselle tosi perinteinen olo, oikein vanhanaikainen, jämähtänyt. Kaikkein vähiten toivon mitään perinnehallitusta mallia kokoomus + keskusta + Rkp. Mutta jos se kuitenkin toteutuu, niin onneksi perussuomalaiset pistäytyi näillä poliittisilla perinnepäivillä. Saatiin edes hiukan tuuletusta mökkiin. Se hyöty siis oli perussuomalaisista. Nimittäin huonoon ilmaan tottuu, kun ei muunlaista ole.

Nyt on heti lopetettava perussuomalaisten kehuminen, sillä uskoakseni siitä tulee ihan ”perinteinen” puolue ellei ole jo. Mutta seuraavaksi olisi Rkp:n vuoro yllättää ja jäädä eduskuntavaalien jälkeen vapaaehtoisesti oppositioon tekemään oppositiopolitiikkaa.

Loppuhuipennus: Mitähän se tulevaisuuspuolue kokoomus sillä muuten tarkoittaa, kun se on viime päivinä puhunut paljon peruutuspeiliin katsomisen haitallisuudesta? Sitäkö, että kun peruuttaa aina samaan paikkaan eli perinteiseen ”porvarihallitukseen”, niin ei tarvitse peruutuspeiliä?

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Haluan ennallistaa asuinkaupunkini kieli poskessa

On aivan karmeata, kun tämä kaupunki jossa olen pari vuotta asunut on päästetty aikanaan teollistumaan voimakkaasti ja kasvamaan. Sen seurauksena tänne on syntynyt myöhemmin myös monipuolista liiketoimintaa. Liikenne valitettavasti on kasvanut niin ikään voimakkaasti. Ja hirveintä on, että tänne ruvettiin rakentamaan kerrostaloja. Niinpä viimeistään nyt päättäjien pitää ryhtyä ennallistamaan tätä kaupunkia niin varhaiselle tasolle kuin suinkin mahdollista. Ensimmäisiä pikku toimenpiteitä tähän suuntaan paremman puutteessa olisivat, että rautatieasema ja rata, linja-autoista puhumattakaan, ja kaikki vähänkin liikenteeseen viittaava piilotetaan maan alle pois minun silmistäni. Muutenkin kaikkeen ihmisen kädenjälkeen on syytä suhtautua hyvin kriittisesti.

Edellä oleva on tietysti täyttä huuhaata. En halua tuohon suuntaan pienimmässäkään määrin. Päin vastoin olen tullut sille kannalle, että kaupunkilaisten äänen kuuntelemisessa kannattaa olla kyllä erittäin maltillinen. Mielestäni paradoksi onkin siinä, että kansalaisilta voi aivan hyvin kysyä kantaa EU:hun, euroon, Natoon ja sen kokoluokan asioihin, mutta esimerkiksi paikalliseen rakentamiseen ja suunnitteluun ei pidä kysellä asukkailta kovinkaan ohjeellisia neuvoja, ellei haluta että kaupungista tulee pelkkä vaatimaton luontomatkailukohde.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Sdp:n puheenjohtaja kun vaihtui, alkoi niin sanottu keskustelu

Taloussanomat kertoo jutussaan, millaista keskustelua Sdp:n puheenjohtajan vaihtuminen on herättänyt luottoluokituksesta. Heti aluksi omana kantanani sanon, että tuo Taloussanomien kuvaama keskustelu on vastenmielistä ja epäjohdonmukaista.

Esimerkiksi Taloussanomien siteeraamat twiitit tuntuvat minun logiikallani aivan käsittämättömiltä. Se, että mennään välittömästi puheenjohtajavalinnan jälkeen ilmeisesti ammattipiireissä julkisesti lausumaan valinnan oletetuista negatiivisista vaikutuksista luottoluokitukseen, on kummallista. Kaiken lisäksi vielä väitetään, että tällainen keskustelu on juuri se hyvä asia, jonka tuo puheenjohtajavalinta on saanut aikaan. Väite on mielestäni tekopyhä. Tosin tarkkaan ottaen en ole varma, onko väite lehden vai keskustelijoiden oma. Mutta joka tapauksessa kun henkilöt, joiden sanoilla on suurta painoa, julkisesti varoittelevat maan maineesta vaikkapa nyt puheenjohtajavalinnan jälkeen, niin en minä tiedä mitä erityisen positiivista siinä on. Keskustella pitää, jos on keskusteltavaa, mutta mielestäni se pitää tehdä eri tavalla.

Uskon todella sen mitä Taloussanomat toteaa Suomen talouspolitiikasta, ja tämän olettaisin koskevan erityisesti hallituksia:

Suomalaisen talouspolitiikan keskeinen motiivi on vuosien ajan ollut nimenomaan luottoluokittajien miellyttäminen.

Yllä olevan meikäläinen painokkaasti uskoo. Kuinka ihmeessä sitten voidaan käydä äänekästä keskustelua esimerkiksi jonkin puolueen puheenjohtajavalinnasta, että kyseinen valinta heiluttaisi maan asemaa. Mitä tuollainen lausahtelu auttaa? Parantaako se muka tilannetta? Mitä ihmettä hyödyttää tässä vaiheessa tai milloinkaan julistaa omia epäilyksiään luottoluokituksesta? Tämäntyyppisen äänekkään ”keskustelun” logiikka ei avaudu minulle. Mediassa julistelun sijaan asiat pitää keskustella keskenään niiden, joille asia kuuluu. Toivottavasti kukaan hallituksen jäsen ei sentään lähtisi käymään tällaista julkista ”keskustelua”, että nyt on maan maine vaarassa kun valittiin noin ja noin. Tarkoitan koko ajan ”keskustelijoilla” niitä, joiden sanoilla on painoa. Ei siis mitään sellaista, että meikäläisen tapainen bloggaaja inisee jotakin. Ja minä kai nyt sentään toimin suhteellisen maltillisesti.

Tämä ei ole mikään Sdp:n puolustus tietenkään, nyt vain sattuu olemaan Sdp:n valinta taivastelun kohteena. Minulla ei ole tarvetta minkään puolueen puolustelemiseen. On ihan sama, mikä on se kimmoke noille julkisille jutusteluille siitä miten Suomen taloudellisen maineen nyt käy. Ydin asiassa on vain se, että tuo niin sanottu keskustelu on aivan uskomatonta. Asiat pitää hoitaa muulla tavalla, jos on jotakin hoidettavaa.

Voihan tällainen luottoluokituskeskustelu olla myös osa puoluepoliittista taistelua, siis voi olla. En sanonut, että on, koska en tiedä, eikä se ole kovin olennaista. Mutta jos se on lähinnä puoluepoliittista taistelua, niin sitä ilkeämpää se on, jos kerran on olevinaan kyse vakavasta asiasta.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Kaupan bonukset, ihmettelen ja kysyn vaan

Minulle tyhmälle ei ole ainakaan kerrottu, olisiko mahdollista suunnata ne mitättömät (siis oikeasti, ei vaatimattomuutta teeskennellen) bonuksensa (tarkoitan omiani) haluamalleen tilille sen sijaan, että ne menevät kauppaketjun organisaatioryhmässä pidettävälle tilille.

Ymmärrän tai olen ymmärtävinäni, että kaupan organisaatioryhmä mahdollisesti pyrkii kasvattamaan omia tiliasiakkuuksiaan kaikkine liitännäisasiakkuuksineen, mutta kyllä myös vaihtoehtoinen strategia olisi aivan yhtä hyvä. Olisin nimittäin asiakkaana todella iloinen kauppaketjusta, joka halutessani panee bonukseni siihen pankkiin jota muutenkin käytän. Tämä olisi asiakaslähtöistä kerrankin monesta näkökulmasta ajateltuna.

Minulla on tosin vain yksi bonuskortti, enkä enempää missään tapauksessa huolikaan. Niinpä en tiedä, miten bonukset hoidetaan muissa kaupan ketjuissa. Ja onhan näitä kortteja vaikka kuinka monella kaupalla käsittääkseni, siis myös muilla kuin päivittäistavarassa, mutta tosiaan en aio ruveta hallinnoimaan korttipinoja ja tilejä mielettömiä määriä.

Jos kuitenkin tietämättäni on olemassa mahdollisuus, että päivittäistavaraketjun bonukset voi suunnata myös haluamalleen tilille ketjun oman ryhmittymän ylläpitämän tilin sijaan, niin olisi kyllä noloa itselleni että olisin jättänyt tarkistamatta tällaisen asian, joka saattaa olla ihan itsestään selvyys. Mutta ehkä se olisi noloa myös sille, joka ei ole asiaa kertonut sopimusta tehdessäni.

On toki mahdollista, että kysymykseni on tyhmä yksinkertaisesti, koska mahdollisesti jostakin "luonnollisesta" syystä bonuksia ei voi panna asiakkaan haluamalle pankkitilille. Mutta nyt en vain keksi tuollaista "luonnollista" syytä, joten otan riskin ja ihmettelen ja kysyn.

Bonuksia tai vastaavia ilmentymiä tarjoavia kauppoja ja kaupan ketjujahan on muistaakseni ainakin S-ryhmä, K-ryhmä (tai K-ketju), ja sitten on varmaan paljon muita tuotealueesta riippuen.

Siis ketjut ja ryhmät ja kaikki, kommentoikaa! Ja nimenomaan päivittäistavarakaupan bonuskäytäntö kiinnostaa.

Asian voisi kysyä suoraan ketjulta, mutta tulkoon nyt tänne kun ei ole virka-aikakaan enkä myöskään viitsi alkaa kahlata sopimusehtoja tai ketjujen verkkosivustoja.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Ehdokas henkilönä paras, puolue lähes mahdoton, mutta

Tällä hetkellä käydään vaalikampanjoita sen verran, että otetaan nyt esille myös seuraavat kuntavaalit. Viime kuntavaaleihin liittyen bloggasin aikanaan, että minulla oli vaikeuksia äänestyspäätöksen tekemisessä. Oli vaikeaa ratkaista ristiriita henkilön ja puolueen osalta. Henkilö oli ja on tietysti edelleen taustaltaan juuri oikeanlainen, mutta hän edusti omalta kannaltani aivan väärää puoluetta. Henkilön taustalla tarkoitan tässä esimerkiksi yrittäjyyttä. Lisäksi kuntavaalien ehdokasta pohtiessani yhtenä hyvin tärkeänä kriteerinä minulla oli, että ehdokas ajaisi myös tämän kulmakunnan asiaa kaupunkimme valtuustossa. Ja niin juuri hän ilmeisesti tekee ja aikoo tehdä edelleen hyvin selkeästi.

Hyvin todennäköisesti äänestän kyseistä henkilöä myös ensi kuntavaaleissa, jos hän on ehdokkaana ja jos ei tule aivan yllättävää muutosta paikalliseen poliittiseen kuvioon siihen mennessä. Mutta puolue on eri, ja hyvä niin. Se seikka vähentää huomattavasti meikäläisen ideologista ristiriitaa, siis ristiriitaa että on äärimmäisen kannatettava ehdokas (yrittäjyys ym.) mutta itselleni erittäin sopimaton puolue. Puolue, jonka kannatuksen mahdollinen mureneminen kaikilla tasoilla ei harmittaisi yhtään, kunhan tuo mureneminen ei siirry tällä hetkellä suurimman puolueen vahvistukseksi.

Eduskuntavaalit on sitten taas ihan oma juttunsa. Äänestyskäyttäytymiseni niissä on tullut kuvatuksi näin etukätten jo aikaisemmin ainakin jotenkin. Sekä vaalikone että minä olimme asiasta vieläpä samaa mieltä, joten odotan eduskuntavaaleja. Jokos ne kohta on? Onko tietoa?

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Tarkennus: vaalikone tosin koski eurovaaleja tässä vaiheessa, mutta silti.

Puolueet ja ehdokkaat, kerratkaa prosentit

Olen kuullut, että pian valitaan sekä jäseniä Euroopan parlamenttiin että puheenjohtaja kahdelle puolueelle. Puheenjohtajavalinnoista toinen merkitsee samalla pääministeriyttä ja toinen toivottavasti niin ikään ministeriyttä, valitaan sitten kumpi tahansa. Kaikissa edellä mainituissa vaaleissa valituiksi tulevilla henkilöillä olisi varmaan hyvä olla hallussa ”perusmatikka” ja sen soveltaminen eri yhteyksissä, myös prosentit.

Tuli vain mieleen, kun luin Iltalehden blogeista Aarno Laitisen kirjoituksen ”Mielipidematikkaa” ja sen jälkeen erään yleisönosastokirjoituksen Turun Sanomista vuodelta 2007.

Lue myös blogin, siis tämän tässä näin, muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Politiikan johtopaikat ja ns. rekrytointikonsultit

Politiikan niin sanotut rekrytointikonsultit tietävät jälleen, millainen henkilö ei ole riittävän pätevä politiikan johtopaikoille. Se on ennen kaikkea sellainen, jolla ei ole vähintään monen vuoden kansanedustajakokemusta. Minunkin mielestäni kyllä kokemusta pitää olla tosi paljon, mutta sen sopii aivan hyvin ja mieluiten yhä enemmän olla yksityiseltä sektorilta. On kummallista, että poliittiselle johtopaikalle pitäisi aina olla mahdollisimman paljon poliittista ”työkokemusta”.

Kun kuitenkin välillä ”riittämättömän poliittisen kokemuksen omaavia” henkilöitä tulee valituksi merkittäviin asemiin politiikkassa, niin seuraava arvostelun ja epäilyn aihe politiikan tarkkailijoilla on siinä, jos tällainen henkilö ei olekaan koko ajan äänessä. Joko ei ole persoonaltaan niin kovin äänekäs tai haluaa ensiksi perehtyä asioihin ja päivänpolitiikkaan. Tarkkailijat kommentoivat tällaista henkilöä epäillen hänen mahdollisuuksiaan hankkia vaikutusvaltaa tai mitä sitten epäilevätkään.

Kuitenkin on ollut tapauksia, että mainitunlainen henkilö kykeneekin hankkimaan itselleen jonkin ajan kuluttua vaikutusvaltaa ja muodollista valtaa runsaasti. Tuskin nämä alkuvaiheen epäilevät ”asiantuntijat” ja niin sanotut rekrytointikonsultit edes itse muistavat joskus epäilleensä. Ja niinpä sama kuvio toistuu. Tai vaikka muistaisivatkin, siitä huolimatta sama toistuu.

Mistään ajankohtaisista valintatilanteista en sano nyt mitään. Tosin toisen puolueen osalta olen jo aikaisemmin blogissani jotakin veikannut, ennustaminen on liian hieno sana meikäläisen tapauksessa.

Politiikan johtopaikoille hyvä tausta mielestäni on, että henkilöllä on vankka kokemus esimerkiksi liike-elämän johtotehtävistä ja on halua ja kykyä oppia nopeasti uutta. Otetaan sama vähän laajemmin: Seuraavissa eduskuntavaaleissa, ja muuten nyt jo näissä eurovaaleissa, on virkistävää äänestää jotakin sellaista henkilöä jolla on ihan oikean tuntuinen ammattinimike. Sellainen ammatti kuin ammatit nykyään ovat kuten vaikka it-asiantuntija, myyntipäällikkö, markkinointijohtaja tai jonkin alan yrittäjä tai mitä vaan vastaavia. Eikä tarvitse myöskään olla koko ajan jutskaamassa jotakin kovaan ääneen.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Eurovaalikone 2014 tuki ja selkeytti käsityksiäni

Kokeilin, tosimielessä tosin, parilla eurovaalikoneella, mitä saan tulokseksi.

Tällä kertaa kuten aiemminkin vastasin suorasukaiseen tyyliin eli valitsin aina jommankumman äärivaihtoehdon, ”täysin eri mieltä” tai ”täysin samaa mieltä”. Tosin jätin myös vastaamatta joihinkin kysymyksiin. Muutenkin mielestäni on hyvä olla selkeästi jotakin mieltä, jos yleensä on jotakin mieltä asiasta, joten tällainen vastaustyyli myös eurovaalikoneessa on luonteva. Mutta vaalikoneissa vastaustyylilleni on lisäksi erityinen syy.

Selkeillä valinnoilla esimerkiksi eurovaalikoneessa pyrin tekemään ”stressitestin” ehdokkaille. Ehdokkaat ja puolueet, jotka pääsevät kärkeen tällä menetelmällä, ovat sitten todella parhaita vaihtoehtoja minun näkökulmastani. Eikä tulos kyllä hassummalta näytäkään, ja sama tulos toistui eurovaalikoneesta toiseen. Kärki muodostuu aina pääasiassa saman puoluekolmikon ehdokkaista. Myös loppupää toistuu aina samanlaisena. Ja kun muistaakseni Helsingin Sanomien eurovaalikone näytti selkeästi myös puoluekohtaisen järjestyksen, se oli kaunista katseltavaa. Ei ollut valittamista. Vastaa hyvin ennakkomielikuvaani puolueista todellisessa elämässä.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien eurovaalikoneessa kävi niin, että lähimpänä puolueista oli Muutos 2011 ja kauimpana Rkp. Vihreät oli myös ihan siellä häntäpäässä. Myös muissa eurovaalikoneissa vihreät olivat hyvin edustettuina aina loppupäässä. Sinänsä on hiukan kummallista, että olisin noin vihervastainen, mutta asia on varmaan sitten juuri niin. Varsinainen ihmetyksen aihe on kuitenkin Rkp:n äärietäisyys meikäläisestä. Mutta niin vain näytti Rkp:n ehdokkaita löytyvän aina erityisesti sieltä lopusta.

Kärkipuolueen lisäksi kärkiehdokas on löytymässä helposti, joten alkaa olla helppo valita.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!