Kokeilin, tosimielessä tosin, parilla eurovaalikoneella, mitä saan tulokseksi.
Tällä kertaa kuten aiemminkin vastasin suorasukaiseen tyyliin eli valitsin aina jommankumman äärivaihtoehdon, ”täysin eri mieltä” tai ”täysin samaa mieltä”. Tosin jätin myös vastaamatta joihinkin kysymyksiin. Muutenkin mielestäni on hyvä olla selkeästi jotakin mieltä, jos yleensä on jotakin mieltä asiasta, joten tällainen vastaustyyli myös eurovaalikoneessa on luonteva. Mutta vaalikoneissa vastaustyylilleni on lisäksi erityinen syy.
Selkeillä valinnoilla esimerkiksi eurovaalikoneessa pyrin tekemään ”stressitestin” ehdokkaille. Ehdokkaat ja puolueet, jotka pääsevät kärkeen tällä menetelmällä, ovat sitten todella parhaita vaihtoehtoja minun näkökulmastani. Eikä tulos kyllä hassummalta näytäkään, ja sama tulos toistui eurovaalikoneesta toiseen. Kärki muodostuu aina pääasiassa saman puoluekolmikon ehdokkaista. Myös loppupää toistuu aina samanlaisena. Ja kun muistaakseni Helsingin Sanomien eurovaalikone näytti selkeästi myös puoluekohtaisen järjestyksen, se oli kaunista katseltavaa. Ei ollut valittamista. Vastaa hyvin ennakkomielikuvaani puolueista todellisessa elämässä.
Esimerkiksi Helsingin Sanomien eurovaalikoneessa kävi niin, että lähimpänä puolueista oli Muutos 2011 ja kauimpana Rkp. Vihreät oli myös ihan siellä häntäpäässä. Myös muissa eurovaalikoneissa vihreät olivat hyvin edustettuina aina loppupäässä. Sinänsä on hiukan kummallista, että olisin noin vihervastainen, mutta asia on varmaan sitten juuri niin. Varsinainen ihmetyksen aihe on kuitenkin Rkp:n äärietäisyys meikäläisestä. Mutta niin vain näytti Rkp:n ehdokkaita löytyvän aina erityisesti sieltä lopusta.
Kärkipuolueen lisäksi kärkiehdokas on löytymässä helposti, joten alkaa olla helppo valita.
Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti