Hyvin, hyvin monta vuotta sitten alkoi ikuisen kasvun aikakausi. Ne jotka muuta olettivat tai jotka eivät olleet aivan varmoja tuosta pysyvyydestä, olivat sellaisia joita nykyään sanotaan pölhöpopulisteiksi.
Suhdannevaihteluista vapaan totuuden jälkeen on esiintynyt lukematon määrä monenlaisia muita pysyviä totuuksia, kunnes nyt viimeisimmät kuukaudet ehti vallita sellainen pitkä totuus ja trendi kuin neljän (aika) suuren puolueen tila entisen kolmen, x:n ja y:n suuren sijaan. Mutta myös se ehti muuttua muutamaksi päiväksi kolmen ja puolen (aika) suuren puolueen trendiksi demareiden gallupkannatuksen ansiosta. Mutta lopulta myös tämä pitkävaikutteinen kehityssuunta muuttui, ”murtui” 25.5.2014 täysin joksikin muuksi.
Jos tulkitsen toimittajia ja muita sellaisia oikein, niin noin neljän noin suuren puolueen asetelma on ”murtunut” kahden suuren puolueen asetelmaksi. Järisyttävää, kun niistäkin se toinen on sellainen joka jo kerran kuulemma oli poistumassa kartalta, kuulemma. Monenkohan suuren aikakauteen päädymme ensi syksynä (vuodenaika muutettu)? Ehkä vain kokoomus on jäljellä, jos sekään.
Lopuksi poistun aiheesta:
Oli mielenkiintoista lukea, mitä ja miten tuossa kolumnissa kirjoitetaan 28.5. juuri ennen Rinteen päätöstä ryhtyä valtiovarainministeriksi siitä, mikä tulisi olemaan Rinteen ja puolueen johtopäätös edellä mainitun ryhtymisen osalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti