Muutos 2011:n ehdokkaat esimerkiksi ovat tehneet vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen eurovaalien rahoituksestaan hyvin kiitettävästi. Se on arvostettava seikka. Kun tällainen vapaaehtoinen ilmoitusmahdollisuus on luotu, sitä luulisi myös hyödynnettävän erittäin aktiivisesti, mutta näin ei aivan ole asia.
Ajatuksena kai on ollut, että myös rahoituksen ennakkoilmoituksella lisättäisiin avoimuutta ja siten luottamusta. Mutta onkohan minulla väärä käsitys, että tuolla luottamuksella olisi jokin merkitys ehdokkaille. Siis ilmeisesti joillekin onkin, mutta on yllättävää että ei välttämättä läheskään kaikille. Jos näin on, niin avoimuudella ei ehkä sittenkään ole olennaista merkitystä valituksi tulemisen kannalta tai pitkän tähtäyksen politiikassa pärjäämisen kannalta. Tässä on sitten kyllä selvä ristiriita, kun näitä järjestelmiä ja mahdollisuuksia avoimuuden esittämiseen luodaan kauniiden puheiden kera mutta niitä ei hyödynnetä.
Kuitenkin muutaman puolueen eurovaalien ehdokkaat ovat tehneet tuon vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen tunnollisesti, ja se on hyvä. Mielestäni yksi hyvä kriteeri oman ehdokkaan valinnassa onkin juuri se, onko ehdokas tehnyt vapaaehtoisen ennakkoilmoituksen. Se on mielestäni aika sellainen periaatteellinenkin kysymys, ei ole kyse pelkästään rahasummista. Mutta sitä enemmän odotan (olisin odottanut) ennakkoilmoitusta, mitä suurempi on oletettava (nythän voidaan siis lähinnä vain olettaa) vaalirahoitus. Tosin itse en ole edes aikonut äänestää ketään sellaista, jolla sattuu olemaan yleensä tai nyt suuri vaalibudjetti, eli minuun asialla ei ole käytännön vaikutusta. Ääneni meni ennakkoäänestyksessä puolueelle, jonka ehdokkaat onnekseni osoittautuivat avoimiksi ja tunnollisiksi. Sen verran pitää olla jo pelkästään viitseliäisyyttä, että tekee ilmoituksen, vaikka se olisi vapaaehtoista. Tästä on hyvä jatkaa eduskuntavaaleihin, jotka ovat ne tärkeät.
Juuri vapaaehtoisuus on tässä olennaista, sillä nimenomaan vapaaehtoisella käyttäytymisellä testataan kuka todella käytännössä harrastaa avoimuutta. Pakkohan ei erottele porukasta niitä minun näkökulmastani parhaita (huom. subjektiivisuus nääs tässä kohtaa). Käsittämättömintä onkin, jos nyt joku perustelee ilmoittamattomuuttaan myös sillä kun se ei ole pakko. Asiahan on päinvastoin, ongelma on nimenomaan se jos jättää hyödyntämättä vapaaehtoisen avoimuuden. Sitten on eri asia, jos ei pakollakaan, niistä en sano mitään.
Kaikenlaisia syitähän esitetään, miksi ei itse tehnyt vapaaehtoista rahoitusilmoitusta. Yksi syytyyppi tuntuu olevan, tai oikeastaan kaksi, jonkinlainen aikaisempi mielensä pahoittaminen ja toiseksi pelko nolatuksi tulemisesta. Jos näin todella on, niin syyt ovat hiukan kummallisia, kun kysehän on kuitenkin ikään kuin työasioista ja niin sanotuista asiallisista hommista eikä jostakin yksityiselämän henkilökohtaisesta asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti