Keskisuomalaisessa Anita Kärki kritisoi tehokkuusajattelua kolumnissaan ”Nopeus ei takaa tuloksia”. Esimerkkinä lyhytnäköisestä tehokkuusajattelusta hän käyttää kymmensormijärjestelmän opettamisen talousargumentointia. Nyt on kuulemma laskeskeltu, että kymmensormijärjestelmän omaksuminen nuorena aikaansaa todella suuren säästön kirjoittamiseen käytettävässä ajassa myöhempinä elinvuosikymmeninä. Tämä taas lisää kirjoittamisen tuottavuutta.
Kymmensormijärjestelmän kouluopetuksen tueksi kerätään adressia, joka luovutetaan Opetushallitukselle. Siinä esitetään, että opetus otettaisiin äidinkielen tunneista.
Esimerkkinään ja kimmokkeenaan tämä kymmensormijärjestelmä Anita Kärki kritisoi taloudellisuus- ja tuottavuusajattelua.
Kirjoittaja heittää tavallaan ihan nokkelasti, että mitä hyötyä on nopeudesta jos ei ole sanottavaa. Tämä on tietysti kielikuvallinen ilmaisu, sillä vain harva on sisällöntuottaja varsinaisesti kirjallisessa mielessä. Eikä kai tarvitse muistuttaa, että näppis on vain kynä eikä kynän kunnollisuutta ja sillä luontevasti kirjoittamista ole milloinkaan pidetty vouhkaamisena.
Itse asiassa Anita Kärjen viesti onkin, että opetukseen pitäisi sisällyttää enemmän nimenomaan humanistisia ja taideaineita. Nämä hänen mukaansa juuri antavat edellä mainittua sanottavaa ja sisältöä ihmisen ajatteluun. Luovuutta, kriittistä ajattelua ja mielikuvitusta. Hänen mukaansa nykyään tähdätään liian suoraviivaisesti ja kapeasti taloudellisuuteen ja ammattimaiseen tuottavuuteen. Anita Kärki viittaa amerikkalaisen filosofin Martha Nussbaumin kirjaan ”Talouskasvua tärkeämpää”.
Pitää muuten lukea tuo kirja. On mielenkiintoista nähdä, sisältääkö se kenties provokatiivista unelmahöttöä. En ole tutustunut hänen teoksiinsa, mutta olen kuullut siteerattavan häntä useinkin. En tosin muista nyt, mikä on ollut hänen sanomansa. Tuli vaan mieleen, että muistuttaisiko hän ajatuksiltaan Richard Sennettiä. Tarkoitan jotakin sellaista ajattelutapaa, että nykyinen länsimainen talouselämä pilaa sekä ihmisen, talouden että yhteiskunnan.
Anita Kärjen sanoma näyttää olevan, että kun opetetaan enemmän humanistisia ja taideaineita, ihmisten kasvava luovuus, kriittisyys, mielikuvitus ja eläytymiskyky ylläpitävät demokraattista ja tasa-arvoista ilmapiiriä yhteiskunnassa. Tämä puolestaan sitten lisääkin talouskasvua. Siinä kävisikin näin iloisesti.
Olisin kaivannut tuohon edelliseen argumentointiin täsmennystä siitä, miten se taloutta virkistävä vaikutusmekanismi menee. Toivottavasti ajatuskulku selviää Nussbaumin kirjasta. Vai onko Nussbaum edes kiinnostunut taloudesta ja tuottavuudesta? Kirjan nimi Talouskasvua tärkeämpää vihjaa siitä, että häntä kiinnostaa jokin aivan muu.
Olisihan se toivottavaa tietysti, että humanististen ja taideaineiden kurssien käyminen lisäisi kurssinkävijöiden työllisyyttä, mutta näyttää juuri tasan päinvastaiselta. Eikös Jyväskylästäkin vähennetä alan opetusta sen takia, kun huonolta näyttää työllisyys.
Okei, Kärki tarkoittanee, että kun muun oheen laitetaan humanistisuutta ja taidetta, niiden yleissivistävä vaikutus antaa ihmisille työkaluja myös tehokkaampaan työelämään. Mutta näinhän asia ei ole. Päinvastoin elinkeinoelämä on sittenkin niin konkreettista, insinöörimäistä, ammattimiesmäistä ja asiantuntijamaista. Yritykset odottavat täsmämoniosaamista. Humanismin ja taiteen virkistävyys ei niitä vakuuta, vaikka kuinka sitä toivoisikin. Elinkeinoelämä näyttää haluavan valmista, ja nopeasti.
Vielä tuosta konkreettisesta esimerkistä eli kymmensormijärjestelmästä. Jokainenhan tietää, että sen opettelu on mitättömän lyhyt ja helppo toimenpide. Itse opin sen viimeistään ja suhteellisen tehokkaasti jossakin ammatillisen koulutuksen vaiheessa ellen jo sitäkin aikaisemmin. En voisi ajatella elämää ilman kymmensormijärjestelmää. Se on tarpeellisempi taito kuin pyörälläajotaito ja moninkertaisesti tarpeellisempi kuin uimataito.
Jossakin mainittiin ja tämähän yleisesti myös tiedetään, että nopea kirjoittaminen pitää tekstin paremmin koossa. Äidinkielen opettajat kai tietävät sen, että jos takertuu sanoihin ja yksityiskohtiin, kokonaisuus tökkii.
Pääpointtini on, ettei mitään humanistisia eikä taideaineita pidä enää lisätä opetukseen.
Sivupointtini on, että sanottavan pohjaksi kelpaa mikä tahansa aihe kenen tahansa esittämänä. Yleensä sitä parempi, mitä täsmällisempää tuo sanottava on. Niinpä humanistisella tai taiteellisella sivistyksellä ei ole erityisasemaa. Jos vielä on teknisesti nopea, voi saada todella paljon aikaan hyvää ja eheätä sanottavaa. Parasta sanottavaa voi syntyä vaikkapa talonrakentamisesta, kirjanpidosta tai myyntitaidoista.
Yritän lukea sen Nussbaumin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti