Puhelinmyyjille aina vain opetetaan teennäistä etunimellä myymistä: ”Minulla on Ari sinulle erinomainen tarjous.” Tästä lähelletulotavasta on käyty keskustelua muun muassa Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla, ja myös siellä tapaa on yleisesti pidetty epäluontevana ja suomalaiseen kulttuuriin huonosti sopivana.
Epäluontevuus tulee siitä, että tuntematon myyjä on olevinaan tuttu. Niinhän ei normaalissa kanssakäymisessä toimita Eivät edes tuttavat toistele toistensa etunimeä tarpeettomasti. Etunimellä puhutteleminen tällaisessa myyntitilanteessa tuntuu siten entistäkin teennäisemmältä.
Jos tunkeileva, naurettava, töksähtävä ja teennäinen etunimipuhuttelu on todella osoittautunut erinomaiseksi myyntikeinoksi, eihän siinä sitten mitään. Kaupantekohan kuitenkin on päämäärä. Mutta sanon vain ”jos”, sillä en usko että milloinkaan epäluontevuus voisi olla hyvä myyntikeino.
Itsestä olisi vastenmielistä puhutella etunimellä tuntematonta asiakasta puhelimessa. Tapa on varmaankin opittu englanninkielisistä myyntioppaista. En muutenkaan näe järkeä siinä, että myyntiä tai edes markkinointia opetellaan vieraassa kulttuurissa tuotetuista oppikirjoista. Sen sijaan nämä muualla kehitetyt opit pitää soveltaa suomalaiseen kulttuuriin suomeksi.
Juuri muutama päivä sitten soitti tuollainen etunimellä puhutteleva myyjä, tämä myyjä joka kaupitteli niitä terveyssukkia tai tarjosi niitä suorastaan ilmaiseksi. En ottanut edes ilmaiseksi etunimitempusta huolimatta.
Telemarkkinointipomot lopettakaa säälittävän etunimimaneerin opettaminen myyjillenne. Ajatelkaa heitä edes sen verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti