Puolustusministeri Stefan Wallinin (r.) säästöpuheet ovat todella uskomattoman mielenkiintoisia. Niin mielenkiintoisia ja yllättäviä, että aivan varmasti jotakin kauan odotettua alkaa myös tapahtua. Uuden Suomen mukaan Stefan Wallin nimittäin esittää näkemyksenään, että ”pyhiä lehmiä” ei nyt pidä olla kun mietitään säästökohteita. Ellei tämä ole vielä kyllin selvää puhetta, niin Wallin ilmaisee asian myös niin, että hallituspuolueiden pitää unohtaa tässä vaiheessa ”ideologiset silmälasinsa".
Toivottavasti Stefan Wallin tarkoittaa ”ideologialla” tässä jotakin sen tapaista kuin eturyhmäpolitikointi, puoluetaktikointi, itsekkyys, paikalleenjämähtäneisyys tai jotakin vastaavaa, eikä ideologiaa sinänsä. Sitähän kunnon poliitikon ei pidä unohtaa milloinkaan, kaikkein vähiten silloin kun joudutaan karsimaan.
Nytkö lopulta aletaan päästä eroon sellaisista ”ideologisista” jäänteistä, joista ei tähän asti olisi siis saanut oikein puhuakaan, Wallinin mainitsemista ”pyhistä lehmistä”.
Mutta mikäli Wallinin neuvot jäisivät vain tähän, kyse olisi lähinnä populismista, mutta hän onneksi ottaa esiin konkreettisia mahdollisia säästökohteita. Wallinin mukaan pois ei pidä sulkea etukäteen esimerkiksi ylimpien marginaaliverojen korottamista, tuloveroasteikkojen inflaatiotarkistuksista luopumista ja ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta luopumista.
Kun Wallin on tehnyt näin hyvän avauksen, aivan varmasti moni mielellään täydentää listaa. Tuskin malttavat odottaa. Nyt pitää silittää, kun rauta on kuuma.
Yleensä säästöjä vaativissa puheenvuoroissa ei sanota mitään konkreettista. Jos sanotaankin, se paljastuu usein itsekkyyden motivoimaksi puheeksi ja hyväosaisten epämääräiseksi tyytymättömyydeksi ehkä omaan elämäänsä, tyyliin ”menestyviä ihmisiä ei kannusteta koskaan tarpeeksi, ei edes presidentti kannusta”. No voi voi, sanon minä näille marisijoille.
Stefan Wallin ei onneksi syyllisty yksioikoisuuteen tai tyypilliseen hyväosaisten kapinointiin. Lisäksi hän antaa säästöille myös ehdon. Säästöjen pitää olla taloudellisesti ja sosiaalisesti kestäviä niin, ettei siirretä taakkaa tuleville sukupolville. Jos tämän ottaa tosissaan, se on paljon se. Pelkäänpä vain, että innokkaimmat ja asioita liikaa yksinkertaistavat ”kirvesmiehet” unohtavat juuri tämän.
Toivottavasti mennään Wallinin mainitsemalla kestävällä linjalla, jottei meillä ole 20 vuoden päästä satoja tuhansia syrjäytyneitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti