Oletteko kuulleet, että Helsingin Sanomat (Hesari, HS) otti käyttöön maksumuurin. Niin laadukasta on tiedon tarjonta, että tietoa tästä ”muurin pystyttämisen” tapahtumasta on pitänyt toistaa, eikun monistaa, loputtomasti. Varsinkin Hesarin, mutta myös muiden lehtien, maksumuurikokeiluihin liittyen toisesta uutissijasta kilpaileekin sitten kaksi teemaa. Ensimmäisen on se että maksumuuri ei kuulemma pelasta lehtiä, ja toinen on se, miten maksumuuri murretaan tai kierretään. Niin ja kolmas teema on tietysti se, että voi voi kun maksumuuri on väärin ja paha.
Meille on syntynyt yhtäkkiä suorastaan erilaisten maksumuuriasiantuntijoiden ja –toimijoiden ammattikunta, kohta kokonainen maksumuuritoimiala. On maksumuurin rakentajat, maksumuurin rakentamisen asiantuntijat, maksumuurin murtamisen asiantuntijat, maksumuurin murtajat, maksumuurin poraajat ja maksumuurin kiertäjät. Sitten nykyammattinimikkeiden luonteeseen sopien meille muodostuu tietysti ajan oloon maksumuuritoiminnan koordinoijien joukko. Ja konsulttitoimistoja ja vaikka mitä syntyy aivan varmasti. Unohtuiko nyt joku?
Joskus kun muistaakseni Uusi Suomi kyseli, mitäs jos laitettaisiinkin maksulliseksi nämä jutut, niin ajattelin että onpas pöyhkeätä kun tällaista edes kysytään. Mutta enää en kovalla yrittämiselläkään pysty ärsyyntymään siitä, että maksumuuria pukkaa. Tai eihän sitä edes pukkaa, vaan hiljaista on vielä sillä alalla, mutta sopisi pukata. Antaa tulla vain lisää maksumuureja. Tämän sanon ihan aidosti enkä yhtään pottuilemalla. Mitä me teemme tällä hirveällä mitättömän tiedon määrällä. Parempi on, että turha tarjonta vähenee. Tuleepahan tiedolle jotakin arvoa, kun vähän maksaa. Kun googlaan ”maksumuuri”, arvatkaa haluanko että kymmenen ensimmäisen sivun hakutulokset ovat tyyliä ”HS pystytti maksumuurin”. Paitsi että siellä välissä on sitten tämä että kuinka siihen porataan reikä, ja muuta sälää.
Sanokaa nyt, pitäisikö minun olla pahoillani siitä, että en ole pahoillani maksumuureista. Aivan varmasti monen mielestä pitäisi. Onko jopa pyhäinhäväistys kehua maksumuureja? Kyllähän toki minua harmitti jossakin vaiheessa, kun Kauppalehden verkkoversiossa tuli vastaan tämä että no nyt voit jatkaa lukemista kunhan maksat. Olin lukenut siis sen tietyn määrän kuukauden aikana. No Keskisuomalaisen verkkoversiossa tuli vastaan jonakin päivänä digipakettimuuri, kun olisin lukenut jutun Henna Virkkusen suureksi väitetystä lainasta, ja sitten sen jälkeen kun klikkasin Pekkarisen talokaupan ”käänteestä” kertovaa juttua. Ihan vain vähän harmitti, että niiden lukeminen olisi edellyttänyt digipaketin maksamista. Mutta sitäkin enemmän ihailin Keskisuomalaisen bisnestajua, kun olivat osanneet juuri nämä kiinnostavat jutut laittaa maksumuurin taakse. Se oli todellakin taidokkaasti tehty.
Rakentakaa lehdet maksumuureja kiihtyvään tahtiin. Sitä tervehdin ilolla, ihailulla ja suurella mielenkiinnolla.
Tuli maksumuurivoivottelusta mieleen, että mikäs Ylellä sitten on vuoden 2013 alusta jos lehdillä on maksumuuri. Sille en löydä edes kielikuvaa. No nyt keksin jotakin sellaista, että jos lehtien osalta puhutaan maksumuurista, Ylen kohdalla voitaisiin puhua muurin sisälle joutumisesta. Siinähän se olikin, pankaa muistiin ja mainitkaa että minä olen sen keksinyt.
Tuo Yle tuli siitä mieleen, kun nyt nämä maksumuurin murtajat ja kiertäjät hihittelevät, että mitä väliä kun saman tiedon ja paljon enemmän saa Ylen sivulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti