Paavo Rautio, pääkirjoitustoimittaja, Helsingin Sanomat, kirjoittaa tänään otsikolla Kansanäänestys tänne ja heti! Kirjoituksessaan pääkirjoitustoimittaja menee pitemmälle kuin me muut.
Minusta Paavo Raution kirjoitus ei nyt kuitenkaan ole aivan ajassa, kun ajatellaan mitkä asiat ovat tällä hetkellä Suomen kannalta ajankohtaisia ja kriittisiä. Mutta ehkä en ymmärrä kolumnin sanomaa. Syy siihen taas saattaa selvitä tämän bloggauksen kuluessa. Ja kyllä se niin vain on, että jos sanoma menee ohi, se on lähettäjän ongelma. Tarkoitan, että ei se ainakaan minun ongelmani ole.
Lukiessani Paavo Raution kirjoitusta ehdin miettiä kaikenlaista. Kun sain linkin tuohon tekstiin, oletin että kyseessä olisi Hesarin melko ”virallinen” kirjoitus, ja niinpä kirjoitusta lukiessani tulin epäuskoiseksi. Tulin epäuskoiseksi lähinnä sen suhteen, kuka tämän on kirjoittanut ja missä roolissa Hesariin nähden. En nyt aio läpikäydä tässä ajatuksiani tämän enempää.
Jos ollaan ihan rehellisiä, saatan yrittää arvata, mikä voisi olla Paavo Raution pointti tuossa kirjoituksessaan. Hän nimittäin esittää YK-kansanäänestystä sillä perusteella, että YK on muuttunut olennaisesti sen jälkeen kun Suomi siihen liittyi (tai miten se nyt siinä meni). Voin toki arvailla, että tässä yritetään tiettyä tyylikeinoa (mutta en ole satavarma vaikka haluaisinkin), mutta juuripa siksi siinä ei minun mielestäni onnistuta lainkaan. Ja se, että ei onnistuta, se osaltaan aiheutti minussa edellä mainittua epäuskoa.
Tarkistin vielä, että oliko kyseessä todellakin pääkirjoitus. Ei sentään ollut, vaan oli kolumni. Tuli meinaan sekin mieleen, että tällainen keventämään yrittävä tyyli saattaisi olla jonkinlainen levikinnostatuskeino. Saapa nähdä, mihin Hesarin linja muuttuu näiden tyylilajien suhteen. Muutenhan minulla toki on siitä jonkinlainen käsitys, siitä linjasta.
Melkein loppukevennys: Olen käynyt vain muutaman kerran elämäni aikana Turussa, vaikka olen lähtöisin suhteellisen läheltä Turkua. Suhteellisen läheltä siis Suomen mitassa. Turun-käynneiltä ei ole muistissani mitään kielteisiä kokemuksia, päinvastoin. Ongelma on vain siinä, että lähtee Turkuun sitten Kuopiosta tai Jyväskylästä, se on aina liian kaukana. Siksi sinne ei tule nykyään lähdettyä. Aikaisemmin, kun olin lähempänä, Turkuun ei tullut lähdettyä sen takia kun sen kautta ei ollut itselläni ohikulkua mihinkään. Myös Turun Sanomiin minulla oli joskus aivan pieni kosketus, ja myös se oli hyvin myönteinen. Se Turusta.
Jottei menisi pelkäksi loppukeventelyksi, otetaan myös loppuvakavoitus. Paavo Raution kolumnissa on ajatusta todellakin siinä mielessä, että YK:ta on aiheellista tarkastella kriittisesti ja sitä pitää pyrkiä parantamaan. Suomen kannattaa suhtautua myös YK:hon kriittisesti. Mutta kun itse en ole päätoimittaja tai pääkirjoitustoimittaja, en ole tullut miettineeksi viime aikoina Suomen ja YK:n suhdetta. Kuten alussa sanoin, Suomella on tällä hetkellä ratkaistavanaan ja neuvoteltavanaan ilmeisesti kiireellisempiä asioita. Toki ne, jotka YK:n parissa puuhailevat, kehittäkööt YK:n roolia vaikkapa siihen suuntaan kuin Paavo Rautio esittää.
Luin muuten vielä kommentteja, joita Paavo Raution kolumnin perässä oli. Nytkin kävi kuten usein kolumnien osalta, että mieltäni eniten lämmittävä sanoma löytyi kommenttien joukosta. En lukenut kuin ensimmäiseen tällaiseen ”helmeen” asti. Siinä sanottiin olennainen.
Jos nyt Paavo Rautio tai kuka tahansa pitää bloggaustani käsittämättömänä ja kummastelee mihin tällä mahdetaan pyrkiä (en siis väitä että näin tekisi, tuskin edes käy täällä, mutta jos), niin ei se mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti