Tämänpäiväinen Kypros-jälkikeskustelu tuntuu hiukan sormenheristelyltä. Enkä oikein pidä siitä, mutta minun pitämättömyyttäni ei pidä ottaa erityisen vakavasti (heh).
Ehkä lähinnä sijoittajanäkökulmasta asioita katselevat varoittelevat nyt siihen malliin, että pitäisi olla varovainen sijoittajavastuun kanssa (esim. tämä yli 100 tonnin talletusten verotus), kun se sijoittajavastuu saattaa horjuttaa uskoa pankkijärjestelmän toimivuuteen. Ja varoitus jatkuu, että onhan talletussuoja (tämä 100 tonnin talletusten suoja) kuitenkin tärkeä tekijä pankkijärjestelmän luottamuksen säilymisen kannalta ja siksi pitää varoa piensäästäjien talletuskatoa. Piensäästäjät kun kuitenkin muodostavat suursijoittamisen kivijalan, vai kuinka se nyt meni.
Varsinaisen sijoittajien kannalta asioita tutkaileva saa ongelman näyttämään siltä, että sijoittajavastuu (yli sadan tonnin tallettajien vastuu) ikään kuin murtaisi kohtuullista talletussuojaa (siis sadan tonnin talletussuojaa) mikä sitten ikään kuin aiheuttaisi piensäästäjien (suojattujen talletusten) talletuspaon.
Paha vaan, että en tässä selitysyrityksessäni yllä lähellekään sille taituruuden tasolle, jolla nuo sijoittajaihmiset huolensa kauniisti muotoilevat.
Mutta sanoisin varoittajille ja pelkääjille, että ei ole mitään pelättävää, pöö. No toki aina on ”pelättävää”, mutta ei erityisesti Kyproksen takia, ja toiseksi omalla kohdallani tuo ”pelko” eli suomeksi lähinnä yleinen epäily sisältyy jo EU- ja euroskeptisyyteeni, joten en tarvitse lisäannosta pysyäkseni hereillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti