Juhana Vartiainen olisi voinut mennä suoraan niihin rakenteisiin

Juhana Vartiainen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja, kirjoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynässä (23.12.) työllisyydestä. Vartiainen pyrkii kumoamaan näkemyksen, että työurien pidentäminen ja muu työvoiman tarjonnan lisääminen aiheuttaisivat työttömyyden lisääntymistä entisestään. Vartiainen aloittaa päinvastaisen väitteensä perustelun kysymällä: ”Miksi työvoiman tarjonnan kasvu kasvattaa työllisyyttä?”

Oletan, että työvoiman tarjonnan kasvulla esimerkiksi Suomessa Juhana Vartiainen tarkoittaa sitä, että suurempi osa suomalaisista (mukaan lukien työperäinen maahanmuutto) saadaan työmarkkinoiden käyttöön. Vartiaisen mukaan pitkällä tähtäyksellä työllisyys on sitä parempi, mitä enemmän ihmisiä pyrkii töihin. Ongelmia tässä suhteessa on ainoastaan laskusuhdanteissa. Tämä on Vartiaiselta positiivinen ja kiinnostava väite, ja rupesinkin hartaudella ja uteliaisuudella lukemaan hänen perusteluaan sille.

Ennakkoon arvailin Vartiaisen teorian menevän jotenkin niin, että kun suurempi osa suomalaisista tekee töitä niin se luo uutta kulutuskysyntää erinäisten mutkien kautta. Toisaalta tässä herää kysymys, mistä saadaan työpaikka sille ensimmäiselle uudella työelämään pyrkivälle. Eihän pelkkä pyrkimys työelämään luo työpaikkaa.

Vartiaisen perusteluyritys aiheutti kuitenkin pettymyksen. Hän lähtee perustelemaan työvoiman tarjonnan lisäämisen myönteistä työllisyysvaikutusta käänteisesti. Vartiainen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja, kirjoittaa, että jos tällaista myönteistä vaikutusta ei olisi niin silloinhan väkirikkaissa kansantalouksissa kuten Yhdysvalloissa olisi paljon korkeampi työttömyysaste kuin vaikkapa pienessä Belgiassa. Tällaisessa selitystavassa asiat menevät sekaisin lopullisesti. Tässähän Vartiainen valitettavasti sekoittaa keskenään kaksi asiaa, väestömäärän ja työvoima-asteen.

En minäkään oleta, että Suomen työttömyysaste olisi nykyistä korkeampi sitten kun täällä aikanaan on 10 miljoonaa asukasta. En ymmärrä, miksi Juhana Vartiainen lähtee kumoamaan käsitystä jota ei kukaan ole edes esittänyt. Jos Suomen työttömyysaste joskus on korkeampi kuin nyt, se ei varmaankaan johdu siitä, että täällä tuolloin joskus on kaksinkertainen asukasmäärä vaan jostakin muusta.

Kun minä oletin Vartiaisen tarkoittavan työvoimaosuuden kasvattamista, Vartiaisen perustelu vaikuttaa siltä, kuin hän tarkoittaisikin väestömäärän kasvattamista. On harmi, että erittäin kiinnostava väite työvoimaosuuden kasvattamisen autuudesta perustellaan näin harhauttavasti.

Vartiaisen ”perusteluketju” lässähtääkin pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hän vielä lopuksi itse toteaa: ”Eihän työttömyysaste voi riippua talouden koosta.” Tämäkö meille tyhmille piti todeta oikein ”perustelujen” kautta.


Vartiaisen sanoma onkin lopulta vain se, kylläkin äärettömän tärkeä asia, että työllisyysasteen nostamisen jarruna ovat rakenteelliset ja asenteelliset seikat. Rakenteellisissa seikoissa on kyse muun muassa työelämän, sosiaaliturvan ja verotuksen pelisäännöistä. Miksi Vartiainen ei mennyt kirjoituksessaan suoraan tähän rakennepuoleen, vaan teki turhauttavan ja harhauttavan mutkan joka ei suinkaan edistä asian ymmärtämistä? Kun hänen sanomansa on, että työtä kyllä olisi, niin hän olisi voinut keskittyä artikkelissaan juuri näiden rakenteellisten esteiden yksityiskohtaisempaan tarkasteluun ja jättää vähemmälle näennäisperusteluyritykset.

Pikavuorosta paikan varanneet laukut ja reput

Vilkkaina pyhinä pikavuoroliikenteessä on nähtävissä uusi ja kasvava matkustajaryhmä, laukut, kassit, reput ja muut nyssykät. Yllättävä havainto on, että reppujen ja laukkujen isännät ja emännät kohtelevat näitä nyssyköitään huomaavaisemmin kuin lemmikkieläimiä. Repuista, laukuista ja muista nyssyköistä on tullut tavallaan uusia lemmikkejä omistajilleen.

Uudet lemmikit nimittäin on opetettu ”istumaan” omistajansa vieressä linja-autossa. Omistaja-nyssykkä-muodostelmia oli jälleen pikavuoro täynnä, kun matkustin tapaninpäivänä. Lähes jokaisella penkkiparilla istui henkilö nyssykkänsä kanssa vierekkäin.

Aikanaan ensimmäisen kerran kummastelin tällaista totaalista näkyä Pori-Helsinki-välisessä pikavuorossa muutama vuosi sitten. Silloin tuli mieleen jopa sellainen sopimaton ajatus, että olisivatko nämä nyssyköitään vierellään istumaan opettavat matkustajat entisiä tai nykyisiä porilaisia jotka ovat palaamassa töihin ja opiskelemaan Helsinkiin.

Nyt tapaninpäivänä Turun ja Tampereen välillä oli havaittavissa sama ilmiö, linja-auto täynnä ihmisiä runsaine nyssyköineen niin että joka penkkiparissa osa nyssyköistä ”istui” kiltisti omistajansa vieressä. Yhden tällaisen muodostelman kohdalla sitten ääneen arvelin, että tässä on varmaan vapaa paikka. Ehkä harmistuneena tästä penkillä ”istuvan” nyssykän omistaja siirsi vaivalloisesti ja mitään sanomatta nyssykkänsä penkiltä jalkoihinsa. Hiukan siinä kävi mielessä, että ääritapauksessa tuo ihminen oli mahdollisesti ostanut paikkalipun sekä itselleen että nyssykälleen. Silloinhan minä olisin toiminut täysin väärin. Toisaalta henkilö ei maininnut mitään siihen viittaavaa, joten tuskinpa oli ostanut.

Ennustankin, että pikavuoroliikenteessä ja linja-autojen kaukoliikenteessä muutenkin toteutuu ennen pitkää joko A tai B. A on se, että pikavuoroissa otetaan käyttöön pakolliset paikkaliput, ja B on se, että Linja-autoliitto tai muu mahdollinen linja-autoliikenteen yhteiselin toteuttaa valistuskampanjan. Sen avulla muistutettaisiin ihmis- ja nyssykkä-matkustajia istumasäännöistä ”täysissä” linja-autoissa. Käytännön ilmentymänä valistuskampanjasta voisi olla, että linja-auton jokaisen penkin selkänojan takapuolella on kiinnitettynä lappu, jossa kehotetaan ruuhkatilanteissa reppuja, kasseja, laukkuja ja muita nyssyköitä hakeutumaan omistajansa jalkojen juureen tai syliin (tai jonnekin).

Tapaninpäivän tapauksesta muuten tuli mieleen jälleen sopimaton ajatus: olivatko penkillä ”istuvien” laukkujen ja reppujen omistajat kenties Tampereelle joulupaluuta tekeviä entisiä ja nykyisiä turkulaisia.

Meneekö tämä perille vai eikö sittenkään?

Valmiin passin noutaminen muuttumassa

Todennäköisesti vuoden 2013 toukokuusta lähtien valmiin passin voi noutaa yksityisestä palvelupisteestä eikä sitä tarvitse noutaa poliisin toimipisteestä kuten nyt. Jonkin verran tämä on ollut tosin tähänkin mennessä mahdollista.

Kotiin passia ei kuitenkaan toimiteta. Palvelupisteeseen passi toimitetaan suoraan passin valmistajalta.

Onhan tämä hyvä ja käytännöllinen parannus. Ei sitten tarvitse meikäläisenkään lähteä Säykistä kaupunkiin lupatoimistoon toista kertaa. Hakemus täytyy vielä käydä tekemässä siellä, mutta sitä varten ei onneksi ole pakko mennä jonottamaan, vaan hakemuskäyntiä varten voi tehdä ajanvarauksen poliisin sivulla kätevästi. Näin tein henkilökorttiakin hakiessani.

Tosin en tiedä, mihin se passi esimerkiksi Säynätsalossa toimitetaan. Luulisin kuitenkin, että asiamiespostiin. R-kioskia, Siwaa tai muuta vastaavaa paikkaa täällä ei ole. Näihinhän on toimitettu esimerkiksi verkkokauppatavaraa. Toki S-market on. Sekin olisi ihan hyvä paikka.

Passeja myönnetään vuosittain melkoisesti. Määrä on noussut 700 000 kappaleeseen.

Kansalliskielistrategian mukaisesti kansalliskieliyhdyshenkilöt ministeriöihin ja kaksikielisiin kuntiin – hallinto paisuu

Hallitus on antanut periaatepäätöksen kansalliskielistrategiasta. Asiaa koskevasta tiedotteesta jäi mieleeni muun muassa, että yhtenä tavoitteena on ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti Suomen virallisesta kaksikielisyydestä.

Se ei ainakaan itselleni vielä tässä vaiheessa selvinnyt, miten tuota kaksikielisyyden rikkautta on ajateltu käytännössä hyödyntää. Toki kansalliskielistrategiassa esitetään huolestuttavan pitkä liuta erilaisia toimenpiteitä. Ihan vain yhtenä pienimmistä byrokratian lisäämisesimerkeistä voisi mainita tämän, että kansalliskielistrategiassa suositellaan kansalliskieliyhdyshenkilöitä myös kaksikielisiin kuntiin ja kuntayhtymiin. Muutenkin kansalliskielistrategiaan kuuluu, että kaksikielisyysasioita tuodaan monin tavoin esille kunnissa, kuntayhtymissä ja korkeakouluissa. Edellä mainittu on kuitenkin pelkkää hankehöpinää eikä siinä ole kyse vielä mistään hyödyntämisestä. Ei varmaankaan riitä, että on vain kauheasti erilaisia hankkeita yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.

Annan yhden idean, jota ei kylläkään tulla milloinkaan toteuttamaan. Kielikoulutusfirmat voisivat markkinoida suomen kielen kursseja maailmanlaajuisesti. Olisi sitten turistina maailmalla rennompaa toimia, kun pärjäisi yhä paremmin suomen kielellä kaikkialla.

Huomioni kansalliskielistrategiassa kiinnittyi kuitenkin eniten siihen (jo edellä sivuttuun kummallisuuteen), että tarkoituksena on nimetä ministeriöihin kansalliskieliyhdyshenkilöt. Tämä on taas näitä, että lain valmistelussa ja ilmeisesti kaikessa muussakin toiminnassa pitää ottaa huomioon kyseisen toiminnan vaikutus jälleen yhteen uuteen asiaan. Kiinnostavinta tämänkertaisessa tapauksessa on juuri se, että hallinnon toimien kansalliskielivaikutusten vahtimiseen pitää nimetä liuta yhdyshenkilöitä. Vaikka kyseiset yhdyshenkilöt eivät olisikaan erillisiä virkamiehiä(tosin saattavatpa ollakin), kasautumisvaikutuksesta näistä lukemattomista vaikutusten vahtijoista muodostuu suuri määrä virkamiestyövuosia ajan mittaan. Ei hyvä.

Jokainen varmaan voisi nimetä paljon asioita, joiden asema olisi syytä ottaa huomioon muun muassa lain valmistelussa. Se, että jollekin asialle nimetään oikein yhdyshenkilö kussakin ministeriössä ja lisäksi monessa muussa julkisessa organisaatiossa, merkitsee asian nostamista tärkeysjärjestyksessä täysin erilleen muista asioista. Aina, kun ryhdytään pohtimaan jotakin yksittäistä niin sanotusti tärkeää asiaa, tuo yksittäinen asia nousee helposti sillä hetkellä kaikkein tärkeimmäksi. Tämä on varmaankin hyvin inhimillistä. Tällä tavalla kuitenkin kokonaisuus jää yhden asian liikkeiden jalkoihin, ja hallinnon kulut kasvavat.

Blogiongelma(ni) ohi

Blogiongelma, josta kerroin viime bloggauksessani, on poistunut, mikä on mukava asia.

Blogilistalla tämän blogin kohdalla ilmoitus 403 Forbidden nginx

Blogini on listattuna blogilista.fi-sivustolla. Eilen tai toissapäivänä huomasin yllättävän piirteen, kun klikkasin Blogilistalla oman blogini kohdalta ”Lisätietoa”-kohtaa. Tuli ilmoitus ”403 Forbidden” ja alemmaksi sana ”nginx”.

Ongelma jatkuu. Ensiksi yritin googlella löytää, mitä tällaisesta ilmoituksesta puhutaan. Tietysti luin sitä ennen Blogilistan omat ohjeet ja yritin selvittää, olenko voinut tehdä jotakin väärin. Kovan työn lopputulos oli, että enpä tullut paljonkaan viisaammaksi. Kuitenkin yksi pääajatukseni oli tässä vaiheessa, että 403 Forbidden nginx voisi liittyä blogini suojauksiin. Mutta ei se siitäkään voinut johtua. Blogini on julkinen ja näkyy googlessa ok. En ole siis vahingossa tehnyt suojaukseen tai muuhunkaan liittyviä asetusmuutoksia.

Mielenkiintoista oli, että vaikka en päässyt blogilista.fi-sivustolla blogini kohdalla ”Lisätietoa”-toimintoon, pääsin viereiseen ”Muokkaa blogia”-toimintoon. Ajattelin, että tämäpäs hauskaa, kun voin muokata blogini blogilista-tietoja mutta en voi katsoa blogini tilastotietoja enkä suorittaa päivitystarkistusta. No eipä se blogin tietojen muokkaus onnistunutkaan. Nimittäin muokkauksen tallentamisyritys johti samaan ilmoitukseen 403 Forbidden nginx.

Toki olen lähettänyt ongelmasta tiedustelun Blogilistan sähköpostiosoitteeseen, joka mahdollisesti on aktiivisessa käytössä.

Jossakin vaiheessa hiukan sattumaltakin aloin saada ahaa-elämystä sen suhteen, mihin tuo 403 Forbidden nginx-ilmoitus saattaisi juuri tässä tapauksessa liittyä. Olen edennyt kokeiluissani ja se, mihin tämä ongelma näyttää liittyvän, on kyllä lievästi sanottuna uskomaton juttu. En tietystikään voi ”piirrettä” korjata, mutta minulla on ainakin mielikuva siitä, mihin tämä ”piirre” pintapuolisesti tarkasteltuna näyttää liittyvän. Tai no okei, varmaan voisinkin tehdä blogiini erään muutoksen, jolla ongelma ilmeisesti ratkeaisi, mutta kyseistä muutosta en todellakaan aio tehdä milloinkaan. Sillä aiheuttaisin hirveästi sekaannusta ja ties mitä ongelmia blogini löytymisen ja sen seuraamisen kannalta.

Tämän ongelman kanssa näin laajamittainen pähkäily ei ole minun tehtäväni. Enkä toisaalta tässä vaiheessa voi asialle muuta tehdäkään kuin ihmetellä ehkäpä mediaa ja sen ehkä julkilausumattomia ja mielivaltaisesti muuttuvia käsittämättömiä kirjainyhdistelmäsääntöjä. Sen sanon, että erikoisimmallakaan mielikuvituksella ja kaksimielisyydellä blogistani ei löydy hyvien tapojen vastaista sisältöä tai nimeämiskäytäntöä. Olen lukenut ja noudattanut tarkkaan muun muassa Bloggerin sääntöjä. On myös mahdoton kuvitella, mitä sääntöä olisin voinut rikkoa blogilista.fi-sivuston suhteen. Oman blogini aiheet liittyvät politiikkaan, yhteiskuntaan, talouteen, mediaan ja muun muassa markkinoihin ja markkinointiin, ja sillä selvä.

Finanssialan Keskusliitto esittää markkinakatsauksessaan asuntotarjonnan lisäämistä, hyvä!

Kylläpäs lainakatosta tuli painajainen pankeille ja Finanssialan Keskusliitolle. Finanssimarkkinakatsauksessaan Finanssialan Keskusliitto muun asiasisällön ohella tuo esille jälleen kritiikkinsä lainakattoa kohtaan. Edelleen ties monennenko kerran nähdään lainakaton riskinä muun muassa se, että moni hyvän takaisinmaksukyvyn omaava saattaisi jäädä ilman asuntolainaa. Kertokaapa pankit ja Finanssialan Keskusliitto, mikä on se konkreettinen asiakkuusesimerkki, jossa hyvän takaisinmaksukyvyn omaavalla ei ole mahdollisuutta saada kokoon riittävää säästöosuutta asuntolainaansa varten.

Kuvitellaan tilanne. Pankkiin tulee nuori henkilö neuvottelemaan asuntolainasta. Kun siis on kyse hyvän lainanmaksukyvyn omaavasta henkilöstä, tällä henkilöllä mitä ilmeisimmin pankin mielestä on loistava ja varma tulevaisuus edessään. Jos pankki arvioi lainanhakijan taloudellisen tulevaisuuden varmaksi ja hyväksi, tuo lupaava tulevaisuus varmaankin on konkreettisesti tässä ja nyt alkamassa eikä kyse ole vain jostakin mahdollisesta visiosta joskus. Kyseessä täytyy olla henkilön, jolla on esimerkiksi erittäin hyvä ammattiura alkamassa tai jo alkanut. Tällaisella henkilöllä ei ole mitään ongelmia asua vuokralla missä tahansa ja samalla säästää omaa säästöosuuttaan asuntolainaa varten. Lisäksi vuokralla asuminen antaa nuorelle ammatissaan etenevälle henkilölle mahdollisuuden helpommin muuttaa hyvien töiden perässä. Näin ollen bonuksena tuli ratkaistua myös joustavan liikkuvuuden ongelma. Lainakattoahan vastustetaan myös siksi, että se kuulemma jarruttaisi muuttomahdollisuuksia työn perässä.

Sitten pitää antaa plussaa Finanssialan Keskusliiton markkinakatsaukselle. Siinä esitetään, tietystikin lainakaton ja muun sääntelyn sijaan, yllättäen tarjonnan lisäämistä keinona markkinahäiriöiden ja ylivelkaantumisen estämiseksi. No katso, tästähän on puhuttu ja puhuttu. Kyllä tarjontaa olisi pitänyt lisätä jo vuosia sitten. Tontti- ja oikeanlaista asuntotarjontaa olisi pitänyt lisätä. Tästä on puhuttu. Nyt jälleen myös Finanssialan Keskusliitto tuo asian esille. Puheena olevassa katsauksessa mainitaan tähän liittyen myös tarve lisätä kilpailua rakennustarviketarjontaan. Kilpailun lisääntyminen takaisi sen, että rakennustarvikkeiden tarjonta vastaisi aina myös lisääntyvää kysyntää. On oikein hyvä, että Finanssialan Keskusliitto tuo nämä seikat jälleen esille. Keskustelu lainakatosta ja muusta sääntelystä ei olekaan ollut turhaa. Se on pakottanut keksimään jotakin ”uutta”, jotta voitaisiin ehkäistä kuplia ja muita ongelmia.

Finanssialan Keskusliiton finanssimarkkinakatsaus löytyy täältä: http://www.fkl.fi/materiaalipankki/julkaisut/Julkaisut/Finanssimarkkinakatsaus_4_2012.pdf

Keskusta kaukaa viisas aina

Luin erään varmaankin vakavalla naamalla esitetyn kommentin Ilta-Sanomista. Kommentti koski (Suomen) keskustan nykyistä, hallitusta myötäilevää, ”linjaa”. Kommentoija puolusti keskustaa ja sanoi, että seuraavassa hallituksessa keskusta on uskottavampi kuin olisi nykyinen oppositiopuolue perussuomalaiset, joka kommentoijan väittämän mukaan vastustaa kaikkea. Kommentoijasta poiketen sanoisin kuitenkin pikemminkin niin, että onhan toki keskustan kannalta uskottavampaa sitten mahdollisessa hallitusyhteistyössä kokoomuksen tai demareiden kanssa tukea hallituskumppaninsa ”linjaa” kun on jo sitä tässä vaiheessa tukenut. Keskusta on tavallaan kaukaa viisas yhdestä näkökulmasta. Kukin tekee valintansa, ja äänestäjien kannalta on reiluinta tehdä valinta ajoissa.

Lainakatto unohtui

Rupesin katsomaan, mitä puhutaan asuntolainojen lainakatosta tällä hetkellä. Ei tunnuta puhuvan mitään. Keskustelu päättyi marraskuussa, ja sekin keskustelu oli yksipuolista. Ensinnäkin yhteen ääneen todettiin, että lainakattoa on esitetty, ja toiseksi esitys sai tyrmäyksen tai ainakin tyrmäysyrityksen pankeilta ja joiltakin muilta kommentaattoreilta. Enimmäkseen vastustajat, erityisesti pankit, ”ovat huolissaan” siitä, että lainakaton takia asunnon hankinta jäisi monelta myöhempään ajankohtaan tai lopullisesti. Sitten olen nähnyt sellaista kysyntä-tarjontatasapaino-uskovaista perustelua, että lainakaton keinoin ei pitäisi ”häiritä” muuten vallitsevaa kysyntä-tarjontatilaa. Sääntelystä kuulemma seuraisi hyvinvoinnin ja kansantuotteen laskua. Lisäksi näiden kommentaattoreiden mielestä lainamarkkinoiden toimijat osaavat Suomessa toimia niin, että ei synny ylivelkaantumisongelmaa eikä muita häiriöitä. Näinköhän on riittävässä määrin? Entäs kun jälleen tulee suuria ongelmia joillekin? Jotta ei tarvitsisi silloin kinastella siitä, ketä voi syyttää ja ketä ei missään tapauksessa, eikö olisi hyvä puuttua asiaan jo ennakolta?

Itse aina putoan jossakin vaiheessa kärryiltä, kun luen näitä mitä moninaisimpia perusteluita, niin pankkien kuin muidenkin kommentaattoreiden taholta. Yksi suosittu ja tavallaan ymmärrettävä vastustusperuste on tämä, että lainakaton seurauksena vuokralla asuminen lisääntyy omistusasumisen kustannuksella ja samalla siis sijoittajat vievät loputkin asunnot ensiasunnon ostajilta. Mutta sitten tulee pienoinen ristiriita. Kun ei ole omistusasuntokysyntää, hinnat kuulemma laskevat esimerkiksi viisi prosenttia (lopultakinko?). Nyt kysynkin, näillekö laskeville markkinoille ne asuntosijoittajat iloisina ryntäävät? Ehkä ryntäävät, mutta jotakin huvittavaa tässä on. Kunnia tästä ristiriitahavainnosta menköön kuitenkin jollekin kommentoijalle Taloussanomissa (muistaakseni). Itse en ehkä olisi tuota hoksannutkaan.

Ennen kaikkea ihmettelen vain, että jos muun muassa lainakattoa on esittänyt Antti Tanskasen työryhmä, siis Antti Tanskasen, niin miksi kuitenkin asia saa näin kovan vastustuksen pankeilta. Taas on kummallinen juttu.

Kirjoittaja on.

Helsingin Sanomien Vieraskynässä Anssi Kohonen EU-liittovaltion kannalla

Helsingin Sanomien Vieraskynässä esitetään mauton ”argumentti” integraatioepäilijöitä vastaan. Vieraskynän tämänkertaisen kirjoittajan, Anssi Kohosen, mukaan esimerkiksi rahaliiton vastustajat sanovat muun muassa, että euroalueen maat ovat usein eri suhdannevaiheissa toisiinsa nähden eikä rahaliitto siksi ole toimiva. Tähän Anssi Kohonen, että eihän Kainuutakaan vaadittu markka-aikana eroamaan Suomesta vaikka se olikin eri tahdissa muun Suomen kanssa. Minusta tämä on ala-arvoinen vasta-argumentti eurokielteisyydelle. Ehkä integraatiokeskustelun aivan alkuvaiheessa Kainuu-tyyppinen toteamus olisi jotenkin menetellyt keskustelun herättäjänä, mutta nykykeskustelussa tuollainen ei enää riitä. Suomen alueineen rinnastaminen euroalueeseen valtioineen ei tässä vaiheessa anna mitään uutta näkökulmaa tai ahaa-elämystä eikä avaa silmiä, niin kuin ehkä on pyrkimyksenä. Tosin Anssi Kohonen ymmärtääkseni itsekin tuo esiin sen hankalan seikan, että toisin kuin suomalaiset tuntevat olevansa aivan luontevasti suomalaisia he eivät tunne läheskään samoin eurooppalaisuuden osalta. Edelleen Anssi Kohonen toteaa, että tällaiseen tilaan pääsemiseen Euroopalla menee julmetun pitkä aika. Myös sen kirjoittaja myöntää, että eurooppalaisuus ei ole menneinä vuosina juurikaan edennyt. Kun siis eurooppalaisuus henkilötasolla aidosti yhdistävänä identiteettinä on enemmän kuin kaukainen asia, miksi ihmeessä Anssi Kohonen edes käyttää jotakin Kainuu-rinnastusta argumenttinaan liittovaltiokehitykselle? Kainuu tai mikä muu osa Suomea tahansa kuuluu suomalaisten identiteetin piiriin. Niinpä myös solidaarisuus ulottuu luontevasti Suomen eri osiin. Anssi Kohosen Kainuu (tai mikä tahansa vastaava)-vertaus vaikuttaakin enemmän vitsiltä kuin vakavasti otettavalta huomautukselta.

Anssi Kohonen painottaa Vieraskynä-kirjoituksessaan, että Euroopan pitäisi esiintyä yhtenäisenä muun muassa kauppapolitiikassa. Siihen Kohosen mukaan tarvittaisiin liittovaltiota. Miksi ihmeessä? Eihän mikään estä itsenäisiä valtioita esiintymästä yksiäänisesti ja yhteisvoimin kulloinkin tarpeellisissa kysymyksissä, jos ne niin todella tahtovat. On käsittämätöntä, että yksituumaisuuteen ja yhteistoimintaan tarvittaisiin suuri byrokraattinen koneisto ja jälleen uusi rakenne.

Olen järkyttynyt, olen sokissa, no en todella ole, kunhan vain piruuttani käytän tällaisia nykyään niin muodikkaita yli-ilmaisuja, kun joku esimerkiksi esittää jotakin vastenmielistä. Mitä muuten siitäkin tulisi, jos ihminen järkyttyisi ja olisi sokissa päivittäin tai edes vuosittain.

Kirjoittaja (meikäläinen) on juuri nyt kirjoittava bloggaaja.

EU:n ja euroalueen uudistusvisio on hirveä viritys

HS kertoo, että puolueiden EU-kannat ovat levällään. Levällään olo on tässä tilanteessa valitettavasti ainoa lohtu, kun pahempi vaihtoehto olisi EU-intoilu. Kun lukee Hesarin jutusta, mitä EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta visioidaan, saa kuvan raskaasta ja vaikeaselkoisesta järjestelmästä. Monenmoista viritystä on suunnitteilla. On budjetti- ja rahoitusvaltaa sekä euro- että EU-tasolla ja tämän lisäksi vielä jossakin niiden välilläkin eli euromaiden ja halukkaiden muiden EU-maiden kesken. Kaavaillaan euroalueen valtiovarainministeriötä ja yhteistä budjettia ja rahoitusta sekä EU- että eurotasolla. Visioidaan EU-valvontaa, joka kohdistuisi euromaihin. Suunnitellaan pankkiunionia, jolloin EU-tasolla yhteisesti vastattaisiin ongelmapankeista ja talletussuojasta eikä enää niin, että kukin maa vastaisi omien pankkiensa ongelmista. Tämä kuulemma sen takia, ettei maa kaatuisi pankkinsa mukana. Sitten on yhteisvastuullista sitä ja tätä. Euroalue laskisi liikkeelle yhteisvastuullisia joukkolainoja. Mitähän vielä? Visio EU:n ja euroalueen tulevaisuudesta on sekainen romukasa jo syntyessään. Toteuttaminen tulisi vaatimaan hirveän virkakoneiston, enkä usko minkään muuttuvan kuitenkaan parempaan suuntaan. Jos pelkästään visio on näin sekava, mitä olisi toteutus? Tästä ei hyvää seuraa. Visioinnit onkin lopetettava välittömästi. Eiväthän esimerkiksi niin sanotut EU-kansalaiset voisi milloinkaan hahmottaa kaavaillun kaltaista järjestelmää. Kuinka silloin olisi edellytyksiä demokratiallekaan.

En siis halua EU:n enkä euroalueen talousministeriötä enkä budjettia enkä Suomeen kohdistuvaa talouspolitiikkaa, talouskuria ja budjettivalvontaa. Vastustan myös euroalueen yhteisesti taattavia velkakirjoja ja pankkiunionia. Vastustan kaiken kaikkiaan Suomen mukanaoloa EU:n liittovaltiokehityksessä.

Kun on väitetty, että euroalueen tilanne ratkeaa vain joko liittovaltiokehityksen tai euroalueen hajoamisen kautta, niin vaihtoehdokseni jää iloisesti euroalueen hajoamisen kannattaminen. Sehän sopii. Pointtini on suomalaisten etu ja itsenäisyys.

Ei ole lainkaan uskottavaa esimerkiksi, että tiukemmalla EU- tai euroalueen tasoisella valvonnalla saavutettaisiin parempi kuri jäsenmaiden taloudenhoidossa. Ongelmahan on, että valvonta ja sopimukset eivät ole auttaneet tähänkään mennessä. Joiltakin puuttuu itsekuri. Ilman sitä käy aina niin, että vasta jälkeenpäin voidaan todeta tapahtunut vahinko. Suomi kyllä on aina viimeisen päälle kurinalainen riippumatta siitä, onko EU:n valvontaa vai ei. Suomen talous- ja muut asiat osataan hoitaa nimenomaan Suomessa. Missä muualla tarvittava tieto ja taito voisi majailla? Ainakaan EU ei ole antanut vakuuttavia näyttöjä siinä suhteessa.
Esimerkiksi sellainen yksityiskohta näissä EU-visioissa kuin valtioiden budjettien annakkotarkistuttaminen komissiolla olisi Suomea kohtaan pelleilyä. Suomiko tässä on ollut ongelma muka. Tosin tästä kierrätyksestä on ehkä jo sovittu.

Jos bloggaukseni vaikuttaa sekavalta, se johtuu raaka-aineiden huonoudesta.

Kirjoittaja on (olevinaan) bloggaaja (komeeta).

Sitovat kansanäänestykset – kyllä kannatan

Annoin kannatukseni kansalaisaloitteelle sitovista kansanäänestyksistä. Miksi kannatan sitovien kansanäänestysten mahdollistamista? Ensinnäkin eduskunnan päätökset (ja myös päättämättömyydet) saattavat joskus olla vastoin oikeudenmukaisuutta, kohtuutta ja suomalaisten yleistä etua. Tämä on näkemykseni. Toiseksi suurissa periaatteellisissa suuntapäätöksissä on tarpeen antaa kansalaisille lisää valtaa. Tässä kohtaa sitovien kansanäänestysten vastustajien ensimmäinen alemmuudentuntoinen kommentti on, että kansanäänestykset sopivat enintään joihinkin pikkuasioihin mutta suurissa asioissa kansalaisten kyvyt eivät riitä. Minä olen juuri päinvastaista mieltä. Pikkuasioilla kansalaisten vaivaaminen on näennäisdemokratiaa. Sen sijaan juuri periaatteellisissa tai Suomen suuntaan vaikuttavissa asioissa kansalaisilla on oltava viimeinen sana. Valitettavasti enää ei ole periaatteellinen kysymys juurikaan se, johtaako meitä demarit, keskusta vai kokoomus. Niiden kautta on valittavissa lähinnä yksi ”vaihtoehto”.

Koska olen huolellinen tällaisissa asioissa, ennen aloitteen kannattamista mietin, voiko kansanäänestyksen tulos olla huono. Ehkä, en tiedä. On kai mahdollista, että enemmistö kansalaisistakin äänestäisi jollakin tavalla joukkoitsekkäästi tai puutteellisin tiedoin. Tämä on vain jossittelua, enkä rupea asiaa enempää märehtimään. Mutta eiköhän sekä aloitevaiheessa että kansanäänestystilanteessa ole liikkeellä niin paljon tietoa ja näkemyksiä kaikista näkökulmista, että lopulta saavutetaan kansalaisten kokonaisedun mukainen ja oikeudenmukainen päätös. Täytyy vain toivoa, että ihmisten manipulointi ei ratkaise enää sitä, mihin suuntaan Suomea viedään.

Linkki aloitteen kotisivulle on http://suorademokratia.fi/

Opettajien järjestöt huolissaan koulutuspaikoista enemmän kuin opiskelijoiden järjestöt?

Nyt ollaan vähentämässä koulutuspaikkoja esimerkiksi Keski-Suomesta. Tästä on ollut paljon pää- ja mielipidekirjoituksia, joissa tietysti vedotaan nuorisotyöttömyyteen ja Keski-Suomessa erityisesti Keski-Suomen hankalaan tilanteeseen ja toisaalta juuri aikaansaatuun nuorisotakuuseen. Yksi asia kuitenkin näissä mielipidekirjoituksissa ihmetyttää. Nimittäin en muista, että mielipiteiden esittäjinä olisi juurikaan ollut nuorten tai opiskelijoiden etujärjestöjä tai yksittäisiä nuoria ja opiskelijoita, mutta sitäkin enemmän asialla ovat olleet opettajien etujärjestöt ja yksittäiset opettajat ja rehtorit. Tämä on kyllä erityisen kummallinen asetelma.

Huonoa viihdettä ja hyvää asiaa itsenäisyyspäivänä

Illan aikana on mielessä pyörinyt muun muassa kaksi valtiollista juttua. Ei siis asiaa vaan juttua, sillä vain toinen niistä on asia kun sen sijaan toinen kuuluu viihteen piiriin. Ensinnäkin Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalvelusta luin toissapäiväistä keskustelua kansalaisaloitteesta. Nyt ollaan kokoamassa virallista kansalaisaloitetta sitovista kansanäänestyksistä. Minusta on todella hieno saavutus aloitteen alullepanijoilta, että ovat panneet aloitteen alulle. Nimittäin on luultavasti paljon työläämpää panna alulle jokin tällainen joukkohanke kuin puhua, että sellainen pitäisi saada aikaiseksi. Tämä oli se tämän illan valtiollinen asiaosuus. En ole vielä allekirjoittanut kyseistä aloitetta, mutta todennäköisesti teen sen. Sitten se viihteellinen valtiollinen juttu on sellainen, jolla en ensin ajatellut edes päätäni vaivata. Sitten kuitenkin ollakseni ajan hermolla tänäänkin, menin vilkaisemaan linnan juhlia. Tulos oli tylsä, kuten arvelinkin, mutta nyt voin ainakin keskustella sivistyneesti siitä, että se oli tylsä. Katselutuokioni aluksi siellä jutteli yllätysnimi Sofi Oksanen. Onhan hän kouliintuneen sanavalmis. Sen jälkeen taisi olla haastatteluvuorossa näyttelijä, jolta kyseltiin hänen puvustaan. Seuraavaksi tulikin muistaakseni musiikkia ja tanssia. Lähdin pois, mutta palasin katsomaan, olisiko mitään virkeämpää tulossa. No olihan siellä, Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi ja Lasse Pöysti heidän seurassaan. Tämä oli kumma kyllä katselusessioni ”parasta” antia. Viimeisessä katsomassani jututuspätkässä kohteena oli pari urheilijaa.

Tämänkertaisista keskusteluista panin muuten merkille hyvin oudon seikan. Kaikille näille vieraile, paitsi ei muistaakseni Haloselle ja Arajärvelle, tuntui olevan erityisen maininnan arvoinen asia, että on nähnyt illan aikana paljon tuttuja. Aika kummallista, mutta eipähän toisaalta tarvitse tai ei voi aloittaa keskustelua tanssiparin kanssa kysymällä, että käytkö useinkin täällä.

Keskusta haluaa pois periferiasta ytimiin

Nyt keskustan piiristä ehdotellaan kaikkien puolueiden hallitusta. Kylläpä on kova hinku hallitukseen sillä suunnalla. Tätähän ehdotetaan patenttiratkaisuna aina, kun on oikein vaikeaa. Se on sitä suomalaista höpsöilyä, että vaikeina aikoina on löydettävä konsensus. Tällainen näkemys vain osoittaa, että niin sanottuina helppoina aikoina eduskunta- ja hallitustyöskentelyn sopii olla muka suunsoittoa ja keskustelukerhoa ja vain vaikeina aikoina todellista politiikantekoa. Ei kukaan ole kieltänyt esimerkiksi keskustaa ja vaikkapa Suomenmaata olemasta äärimmäisen rakentava myös oppositioasemasta, jos kerran on vaikeat ajat.

Nyt oli keskustan vuoro olla blogini aiheena. Jonakin toisena päivänä kehun vähintään yhtä paljon demareita ja kokoomusta. Perussuomalaisten kehumiseen meikäläisen ei tarvitse vaivautua, kun siitä puhutaan muutenkin enemmän kuin muista yhteensä. Siinä ne puolueet taisivat sitten ollakin.

Käytin tuossa alussa hämärää ilmaisua ”keskustan piiristä”, kun halusin välttää vaikutelmaa että menisin henkilöön. Minulle on melko sama, kuka näitä ehdotelmia sieltä tarjoilee.

Tiedonsaanti ei ole kiinni alv:n tasosta vaan median tasosta

Marraskuisen uutisen mukaan graafisen alan ammattiliitot vaativat kovaan ääneen (oma tulkintani tuosta äänenkäytöstä), että media-alan irtisanomiset on lopetettava ja irtisanomisten sijaan on investoitava. Liitot väittävät, että alalla menee olosuhteisiin nähden edelleen hyvin. Niinpä ne vaativat mediayhtiöiden omistajilta nyt pitkämielisyyttä.

Liitot ovat ottaneet vaatimislinjan kaikkia osapuolia kohtaan. Ei riitä, että ne tyytyisivät esittämään vaatimuksiaan vain mediataloille ja niiden omistajille, vaan myös valtio saa osansa määräilylinjasta. Liitot nimittäin vaativat, että lehtitilauksille säädetty arvonlisävero on poistettava mahdollisimman pikaisesti. Toki liitoilla on lupa vaatia vaikka kuinka kovaäänisesti. Sitä ei voi niiltä kieltää, mutta tyyli ja asenne tuntuvat hyvin oudoilta.

Lopuksi liitot heittävät vaatimustensa tueksi sen perinteisen nyyhkyfraasin, että kaikille suomalaisille on taattava tasaveroinen mahdollisuus moniarvoiseen tiedonsaantiin. Tämä viimeistään paljastaa, että liitot eivät välitä siitä ikävästä seikasta, että media-alan verohuojennus johtaa verojen kiristämiseen muilla aloilla. Jos median veroja pidetään matalina tai jopa poistetaan kuten liitot vaativat, ihmiset joutuvat maksamaan nykyistäkin kovempia veroja välttämättömyyshyödykkeistä kuten ruuasta. Ja näinhän tulee käymään joka tapauksessa.

Valitettavasti verotuksessakin asiat on pantava tärkeysjärjestykseen.

Venäjää

Lehdet kertovat, että ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd.) mielestä Suomessa osataan aivan liian vähän venäjää. Häviämme kuulemma jo monelle muulle EU-maalle. Tuomiojan mielestä venäjän opetukseen ja opiskeluun pitää panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Ulkoministeri puhui suomalais-venäläisessä mediakonferenssissa.

Juu-u, niin varmaan pitäisi. No mitäs sitten tulisi tehdä asian hyväksi? Kun on kyse venäjästä, olisiko hyvä ainakin aloittaa varhain ja määrätietoisesti ja jatkaa ylemmillä koulutusasteilla kuten esimerkiksi yliopistossa? Silloin pitää katsoa, mitä kieliä kukin opiskelee, jotta esimerkiksi venäjästä kiinnostuneet voisivat panostaa kieleen tehokkaasti.

Oletan, että yleisenä lähtökohtana on, että Suomessa on tarpeen osata englantia. Sen ohella sitten pitäisi olla mahdollisuus esimerkiksi venäjän tehokkaaseen opiskeluun niillä, jotka siitä ovat kiinnostuneita. Tehokkuus taas edellyttää muun muassa, että ei roikoteta vuosikausia pakollisena kieltä, johon ei ole motivaatiota.

Hallitus älä kaadu

Vai meinasi meille tulla uudet vaalit rahoitusmarkkinaveron takia. No nyt ainakin näkee lopputuloksesta, mikä taho hallitusta johtaa. Kokoomushan sitä johtaa jämäkästi, sillä Suomi ei lähde mukaan valmistelemaan rahoitusmarkkinaveroa ja hallitus on edelleen pystyssä.

On oletettavaa, että samanlaisia kiistoja on myös edessäpäin odotettavissa, joten kovilla tulee hallituksen kestokyky olemaan. Tässähän on vielä ensimmäistäkin puoliskoa hallituksen taipaleesta paljon jäljellä. On turha kuvitella, että rahoitusmarkkinavero yksittäisenä kysymyksenä jäisi ainoaksi hankalaksi tapaukseksi. Johan niitä on tähänkin mennessä ollut jokunen paha paikka, ja vähintään samantasoisia erimielisyyksiä on tulossa. Yrittäisivät nyt pysyä koossa ja pistää vauhtia esimerkiksi kuntauudistukseen. Tosin Keskustan mielestä siinä on jo nyt liikaa vauhtia. Muuten kuntauudistuksesta arvelen, että esimerkiksi kuntien yhdistyminen tulee saamaan kannatusta myös nykyisten vastustajien piiristä.