Hallitus on antanut periaatepäätöksen kansalliskielistrategiasta. Asiaa koskevasta tiedotteesta jäi mieleeni muun muassa, että yhtenä tavoitteena on ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti Suomen virallisesta kaksikielisyydestä.
Se ei ainakaan itselleni vielä tässä vaiheessa selvinnyt, miten tuota kaksikielisyyden rikkautta on ajateltu käytännössä hyödyntää. Toki kansalliskielistrategiassa esitetään huolestuttavan pitkä liuta erilaisia toimenpiteitä. Ihan vain yhtenä pienimmistä byrokratian lisäämisesimerkeistä voisi mainita tämän, että kansalliskielistrategiassa suositellaan kansalliskieliyhdyshenkilöitä myös kaksikielisiin kuntiin ja kuntayhtymiin. Muutenkin kansalliskielistrategiaan kuuluu, että kaksikielisyysasioita tuodaan monin tavoin esille kunnissa, kuntayhtymissä ja korkeakouluissa. Edellä mainittu on kuitenkin pelkkää hankehöpinää eikä siinä ole kyse vielä mistään hyödyntämisestä. Ei varmaankaan riitä, että on vain kauheasti erilaisia hankkeita yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.
Annan yhden idean, jota ei kylläkään tulla milloinkaan toteuttamaan. Kielikoulutusfirmat voisivat markkinoida suomen kielen kursseja maailmanlaajuisesti. Olisi sitten turistina maailmalla rennompaa toimia, kun pärjäisi yhä paremmin suomen kielellä kaikkialla.
Huomioni kansalliskielistrategiassa kiinnittyi kuitenkin eniten siihen (jo edellä sivuttuun kummallisuuteen), että tarkoituksena on nimetä ministeriöihin kansalliskieliyhdyshenkilöt. Tämä on taas näitä, että lain valmistelussa ja ilmeisesti kaikessa muussakin toiminnassa pitää ottaa huomioon kyseisen toiminnan vaikutus jälleen yhteen uuteen asiaan. Kiinnostavinta tämänkertaisessa tapauksessa on juuri se, että hallinnon toimien kansalliskielivaikutusten vahtimiseen pitää nimetä liuta yhdyshenkilöitä. Vaikka kyseiset yhdyshenkilöt eivät olisikaan erillisiä virkamiehiä(tosin saattavatpa ollakin), kasautumisvaikutuksesta näistä lukemattomista vaikutusten vahtijoista muodostuu suuri määrä virkamiestyövuosia ajan mittaan. Ei hyvä.
Jokainen varmaan voisi nimetä paljon asioita, joiden asema olisi syytä ottaa huomioon muun muassa lain valmistelussa. Se, että jollekin asialle nimetään oikein yhdyshenkilö kussakin ministeriössä ja lisäksi monessa muussa julkisessa organisaatiossa, merkitsee asian nostamista tärkeysjärjestyksessä täysin erilleen muista asioista. Aina, kun ryhdytään pohtimaan jotakin yksittäistä niin sanotusti tärkeää asiaa, tuo yksittäinen asia nousee helposti sillä hetkellä kaikkein tärkeimmäksi. Tämä on varmaankin hyvin inhimillistä. Tällä tavalla kuitenkin kokonaisuus jää yhden asian liikkeiden jalkoihin, ja hallinnon kulut kasvavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti