Illan aikana on mielessä pyörinyt muun muassa kaksi valtiollista juttua. Ei siis asiaa vaan juttua, sillä vain toinen niistä on asia kun sen sijaan toinen kuuluu viihteen piiriin. Ensinnäkin Uuden Suomen Puheenvuoro-blogipalvelusta luin toissapäiväistä keskustelua kansalaisaloitteesta. Nyt ollaan kokoamassa virallista kansalaisaloitetta sitovista kansanäänestyksistä. Minusta on todella hieno saavutus aloitteen alullepanijoilta, että ovat panneet aloitteen alulle. Nimittäin on luultavasti paljon työläämpää panna alulle jokin tällainen joukkohanke kuin puhua, että sellainen pitäisi saada aikaiseksi. Tämä oli se tämän illan valtiollinen asiaosuus. En ole vielä allekirjoittanut kyseistä aloitetta, mutta todennäköisesti teen sen. Sitten se viihteellinen valtiollinen juttu on sellainen, jolla en ensin ajatellut edes päätäni vaivata. Sitten kuitenkin ollakseni ajan hermolla tänäänkin, menin vilkaisemaan linnan juhlia. Tulos oli tylsä, kuten arvelinkin, mutta nyt voin ainakin keskustella sivistyneesti siitä, että se oli tylsä. Katselutuokioni aluksi siellä jutteli yllätysnimi Sofi Oksanen. Onhan hän kouliintuneen sanavalmis. Sen jälkeen taisi olla haastatteluvuorossa näyttelijä, jolta kyseltiin hänen puvustaan. Seuraavaksi tulikin muistaakseni musiikkia ja tanssia. Lähdin pois, mutta palasin katsomaan, olisiko mitään virkeämpää tulossa. No olihan siellä, Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi ja Lasse Pöysti heidän seurassaan. Tämä oli kumma kyllä katselusessioni ”parasta” antia. Viimeisessä katsomassani jututuspätkässä kohteena oli pari urheilijaa.
Tämänkertaisista keskusteluista panin muuten merkille hyvin oudon seikan. Kaikille näille vieraile, paitsi ei muistaakseni Haloselle ja Arajärvelle, tuntui olevan erityisen maininnan arvoinen asia, että on nähnyt illan aikana paljon tuttuja. Aika kummallista, mutta eipähän toisaalta tarvitse tai ei voi aloittaa keskustelua tanssiparin kanssa kysymällä, että käytkö useinkin täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti