Helsingin Sanomien Vieraskynässä esitetään mauton ”argumentti” integraatioepäilijöitä vastaan. Vieraskynän tämänkertaisen kirjoittajan, Anssi Kohosen, mukaan esimerkiksi rahaliiton vastustajat sanovat muun muassa, että euroalueen maat ovat usein eri suhdannevaiheissa toisiinsa nähden eikä rahaliitto siksi ole toimiva. Tähän Anssi Kohonen, että eihän Kainuutakaan vaadittu markka-aikana eroamaan Suomesta vaikka se olikin eri tahdissa muun Suomen kanssa. Minusta tämä on ala-arvoinen vasta-argumentti eurokielteisyydelle. Ehkä integraatiokeskustelun aivan alkuvaiheessa Kainuu-tyyppinen toteamus olisi jotenkin menetellyt keskustelun herättäjänä, mutta nykykeskustelussa tuollainen ei enää riitä. Suomen alueineen rinnastaminen euroalueeseen valtioineen ei tässä vaiheessa anna mitään uutta näkökulmaa tai ahaa-elämystä eikä avaa silmiä, niin kuin ehkä on pyrkimyksenä. Tosin Anssi Kohonen ymmärtääkseni itsekin tuo esiin sen hankalan seikan, että toisin kuin suomalaiset tuntevat olevansa aivan luontevasti suomalaisia he eivät tunne läheskään samoin eurooppalaisuuden osalta. Edelleen Anssi Kohonen toteaa, että tällaiseen tilaan pääsemiseen Euroopalla menee julmetun pitkä aika. Myös sen kirjoittaja myöntää, että eurooppalaisuus ei ole menneinä vuosina juurikaan edennyt. Kun siis eurooppalaisuus henkilötasolla aidosti yhdistävänä identiteettinä on enemmän kuin kaukainen asia, miksi ihmeessä Anssi Kohonen edes käyttää jotakin Kainuu-rinnastusta argumenttinaan liittovaltiokehitykselle? Kainuu tai mikä muu osa Suomea tahansa kuuluu suomalaisten identiteetin piiriin. Niinpä myös solidaarisuus ulottuu luontevasti Suomen eri osiin. Anssi Kohosen Kainuu (tai mikä tahansa vastaava)-vertaus vaikuttaakin enemmän vitsiltä kuin vakavasti otettavalta huomautukselta.
Anssi Kohonen painottaa Vieraskynä-kirjoituksessaan, että Euroopan pitäisi esiintyä yhtenäisenä muun muassa kauppapolitiikassa. Siihen Kohosen mukaan tarvittaisiin liittovaltiota. Miksi ihmeessä? Eihän mikään estä itsenäisiä valtioita esiintymästä yksiäänisesti ja yhteisvoimin kulloinkin tarpeellisissa kysymyksissä, jos ne niin todella tahtovat. On käsittämätöntä, että yksituumaisuuteen ja yhteistoimintaan tarvittaisiin suuri byrokraattinen koneisto ja jälleen uusi rakenne.
Olen järkyttynyt, olen sokissa, no en todella ole, kunhan vain piruuttani käytän tällaisia nykyään niin muodikkaita yli-ilmaisuja, kun joku esimerkiksi esittää jotakin vastenmielistä. Mitä muuten siitäkin tulisi, jos ihminen järkyttyisi ja olisi sokissa päivittäin tai edes vuosittain.
Kirjoittaja (meikäläinen) on juuri nyt kirjoittava bloggaaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti