Juhana Vartiainen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja, kirjoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynässä (23.12.) työllisyydestä. Vartiainen pyrkii kumoamaan näkemyksen, että työurien pidentäminen ja muu työvoiman tarjonnan lisääminen aiheuttaisivat työttömyyden lisääntymistä entisestään. Vartiainen aloittaa päinvastaisen väitteensä perustelun kysymällä: ”Miksi työvoiman tarjonnan kasvu kasvattaa työllisyyttä?”
Oletan, että työvoiman tarjonnan kasvulla esimerkiksi Suomessa Juhana Vartiainen tarkoittaa sitä, että suurempi osa suomalaisista (mukaan lukien työperäinen maahanmuutto) saadaan työmarkkinoiden käyttöön. Vartiaisen mukaan pitkällä tähtäyksellä työllisyys on sitä parempi, mitä enemmän ihmisiä pyrkii töihin. Ongelmia tässä suhteessa on ainoastaan laskusuhdanteissa. Tämä on Vartiaiselta positiivinen ja kiinnostava väite, ja rupesinkin hartaudella ja uteliaisuudella lukemaan hänen perusteluaan sille.
Ennakkoon arvailin Vartiaisen teorian menevän jotenkin niin, että kun suurempi osa suomalaisista tekee töitä niin se luo uutta kulutuskysyntää erinäisten mutkien kautta. Toisaalta tässä herää kysymys, mistä saadaan työpaikka sille ensimmäiselle uudella työelämään pyrkivälle. Eihän pelkkä pyrkimys työelämään luo työpaikkaa.
Vartiaisen perusteluyritys aiheutti kuitenkin pettymyksen. Hän lähtee perustelemaan työvoiman tarjonnan lisäämisen myönteistä työllisyysvaikutusta käänteisesti. Vartiainen, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja, kirjoittaa, että jos tällaista myönteistä vaikutusta ei olisi niin silloinhan väkirikkaissa kansantalouksissa kuten Yhdysvalloissa olisi paljon korkeampi työttömyysaste kuin vaikkapa pienessä Belgiassa. Tällaisessa selitystavassa asiat menevät sekaisin lopullisesti. Tässähän Vartiainen valitettavasti sekoittaa keskenään kaksi asiaa, väestömäärän ja työvoima-asteen.
En minäkään oleta, että Suomen työttömyysaste olisi nykyistä korkeampi sitten kun täällä aikanaan on 10 miljoonaa asukasta. En ymmärrä, miksi Juhana Vartiainen lähtee kumoamaan käsitystä jota ei kukaan ole edes esittänyt. Jos Suomen työttömyysaste joskus on korkeampi kuin nyt, se ei varmaankaan johdu siitä, että täällä tuolloin joskus on kaksinkertainen asukasmäärä vaan jostakin muusta.
Kun minä oletin Vartiaisen tarkoittavan työvoimaosuuden kasvattamista, Vartiaisen perustelu vaikuttaa siltä, kuin hän tarkoittaisikin väestömäärän kasvattamista. On harmi, että erittäin kiinnostava väite työvoimaosuuden kasvattamisen autuudesta perustellaan näin harhauttavasti.
Vartiaisen ”perusteluketju” lässähtääkin pahimmalla mahdollisella tavalla, kun hän vielä lopuksi itse toteaa: ”Eihän työttömyysaste voi riippua talouden koosta.” Tämäkö meille tyhmille piti todeta oikein ”perustelujen” kautta.
Vartiaisen sanoma onkin lopulta vain se, kylläkin äärettömän tärkeä asia, että työllisyysasteen nostamisen jarruna ovat rakenteelliset ja asenteelliset seikat. Rakenteellisissa seikoissa on kyse muun muassa työelämän, sosiaaliturvan ja verotuksen pelisäännöistä. Miksi Vartiainen ei mennyt kirjoituksessaan suoraan tähän rakennepuoleen, vaan teki turhauttavan ja harhauttavan mutkan joka ei suinkaan edistä asian ymmärtämistä? Kun hänen sanomansa on, että työtä kyllä olisi, niin hän olisi voinut keskittyä artikkelissaan juuri näiden rakenteellisten esteiden yksityiskohtaisempaan tarkasteluun ja jättää vähemmälle näennäisperusteluyritykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti