Blogaus on lyhyt, kun eipä tässä ole paljon sanottavaa. Se vain, että kun on lanseerattu fraasit ”liikkumaton verokohde” ja ”hyvä verotus”, niin kummastakin tulee mieleen ihmiskeskeinen näkökulma maailmaan tai johonkin. ”Liikkumaton verokohdehan” voisi olla vaikkapa ihminen, jolla on intohimo (haa, intohimo) liikkumiseen. Itse en ole sellainen. Välillä toki pitää päästä ulos (ei välttämättä syömään eikä ainakaan juomaan vaan) kävelemään ja juoksemaan oman kunnon ylläpitämiseksi ja kokemaan ulkona liikkumisen vapaus. Niin, tuollainen intohimoinen liikkuja, himoliikkuja, olisi tällaisen ihmisläheisen verotuksen ihannekohde. Hänhän olisi niin sanottu liikkumaton verokohde. Ja kun se olisi liikkumaton, vaikkakin siis muuten mitä liikkuvin ja suorastaan kykenemätön olemaan paikallaan, niin siihen kohdistuva verotus olisi niin sanottua hyvää verotusta. Tosin niiden mielestä, jotka tällaisia käsitteitä mielellään käyttävät, tuo ”niin sanottu” on tarpeeton kevennys. He ovat todellisuudessakin sitä mieltä, että muun muassa liikkumattoman kohteen verottaminen on juuri hyvää verotusta.
Eihän tämä ollut ollenkaan lyhyt kirjoitus. Miten minusta on tullutkin näin monisanainen. Olisiko kyseessä maneeri vai mikä?
Lue myös blogin muita liikkumattomia kohteita, ei vaan siis kirjoituksia, lue vaikka koko liikkumaton mutta muuten elävä blogi!
Nyt sitten kaikki suomalaiset ostamaan pelkkiä raaka-aineita kaupasta, jotta tuo liikevaihto saadaan laskemaan kunnolla. Suomalainen kotimarkkinateollisuus ja kauppa tykännevät (potentiaali koska en voi olla satavarma) siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti