Liikenneministeri ja kulttuuri- ja urheiluministeri - se kävi nopeasti

Olin myöhässä ehdotukseni kanssa. Hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat päässeet Yle Uutisten mukaan sopuun liikenneministerin ja kulttuuri- ja urheiluministerin tehtävien jaosta. Uusia ministereitä hallitukseen ei nimitetä vaan tehtävät jaetaan SDP:n ja kokoomuksen nykyisten ministereiden kesken.

Erittäin hyvää ratkaisussa on, että uusia ministereitä ei tule. Mutta tehtävien jaoksi olisin ehdottanut sellaista, että liikenneministerin tehtävät olisi ottanut joku vihreiden ministeri ja kulttuuri- ja urheiluministerin tehtävät olisivat menneet kokoomuksen ministerille tai ministereille.

Erittäin tärkeää olisi ollut tuo liikenneministerin tehtävien antaminen vihreiden ministerille, koska liikenne on yksi harvoista asioista, joissa vihreillä saisi olla mielestäni enemmän valtaa. Hallitustehtävistä se on tosin ainoa tehtäväkokonaisuus, jossa erityisesti vihreiden valta saa minulta kannatusta.

Kulttuuri- ja urheiluministerin tehtävien jakaminen kokoomuksen ministerille tai ministereille olisi voinut olla hyväksi, jos siten varsinkin kulttuuriin olisi saatu enemmän markkinaperusteisuutta. Juuri nyt olisi hyvä syy lisätä markkinaperusteisuutta, kun julkisessa taloudessa pitää leikata.

Liikenneministerin ja kulttuuri- ja urheiluministerin tehtävien hoitajilla on aika vähän kautta jäljellä, joten siinä mielessä toiveeni oli ylioptimistinen vaikutusten osalta.
.
Ylen uutinen tässä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Earth Hour 2014 tänään – sammutanko valot?

Earth Hour 2014 tempaistaan sitten tänään lauantaina 29.3. klo 20.30–21.30. Tällöin monet tahot ja ihmiset sammuttavat valojaan. Earth Hour (WWF) järjestetään ilmaston puolesta, ja Suomessakin se on järjestetty jo muutaman vuoden ajan.

Earth Hour-tapahtumalla tai siis sillä valojen sammuttamisella ihmiset ja organisaatiot kuulemma kertovat huolensa ilmastonmuutoksesta. Se on se jutun tarkoitus. Itse kun en innostu helposti jostakin vain sen takia että nyt tempaistaan jotakin jännää tai vähemmänjännää, niin toivon vain että jos todella on olemassa huoli ja sitä ilmaistaan niin sitä huolta joku tai jokin myös kuuntelisi ja toimisi sen mukaan. Jos tällaista vaikutusta ei ole, niin sitä vähemmän minua tällaiset Earth Hour-vietot kiinnostavat.

Hiukan sopimattomasti voisi sanoa, että toivottavasti ilmasto kuuntelee ja toimii sen mukaisesti. Mutta eihän se niin mene, vaan varmaan ihmisten ja organisaatioiden pitäisi kuunnella toistensa huolta ja toimia sitten oikein energian käytön suhteen. Jonkun pitäisi väsätä ilmeisesti enemmän uusiutuvaa energiaa fossiilisten korvaajaksi. Vielä mukavampaa (tai ei ehkä kaikilla jos ei ole tottunut) olisi kuluttaa vähemmän energiaa. Irti mun energiasta eikö niin vai mitä taas kerran.

Voisiko sitä huolta kantaa ja osoittaa keskenään vaikka 24 tuntia päivässä seitsemänä päivänä viikossa läpi vuoden. Tai ei tietenkään huoli ole tarkoitus vaan toimiminen tai jopa toimimattomuus oikeissa kohdissa eli eläminen omassa elämässään niin että energiaa kuluu vähemmän. Onko vaikeaa, voi olla. Ja tähänhän kommentoidaan joka tapauksessa, että täytyyhän ihmisten hauskaa pitää ja kuluttaa ja vaikka mitä. Okei, minun puolestani kukin tekee mitä tekee.

On annettu kuulemma ohjeitakin esimerkiksi kaupungeille, että turvallisuuden kannalta tärkeitä valoja ei pitäisi sammuttaa. Nyt kun ovat ajat tosi vaikeat, niin katu- ja ulkovaloja ei mielestäni ole järkeäkään milloinkaan poltella jos siitä ei ole turvallisuushyötyä, jos oikein tällä logiikalla mennään. Mielestäni on johdonmukaista, että jos on huoli ilmastosta niin se huoli sitten on kanssa ja sellaiset valot pidetään sammuksissa forever jotka eivät ole todellakaan mitenkään missään tapauksessa turvallisuuden kannalta tarpeen. Viedään tämä juttu ihan perille asti saman tien. Mutta käytännössä vallitseekin tilanne, että joillakin paikoilla ja tie- ja katuosuuksilla on valoja vaikka kuinka ja sitten jossakin mutkaisessa risteyksessä on pimeää vaikka autoja tulee koko ajan. Ehkä tässäkin ajatellaan keskiarvoilla pelkästään. Joo, ihan järkevää.

Kirjoittaja omistaa sekä taskulampun että heijastinliivin. Heijastinliiviä kirjoittaja on nyt käyttänyt säännöllisesti aina, kun hämäryys tai pimeys ovat sitä edellyttäneet. Mutta silloinkin vastaantulijalla tai takaatulijalla on hyvä olla valot, muuten menee hukkaan. Mutta harmittaa, kun on jäänyt tuo taskulamppu käyttämättä, vaikka sen kerran tosiaan ihan tarpeeseen ostin. Ihan akuutein tarve meni ohi, ja nyt en meinaa muistaa koko taskulamppua. Hyvä kuitenkin olisi sitäkin joskus käyttää, kun tuolla liikkuu vaikka minkälaisia pyöräilijöitä ilman minkäänlaista valoilmiötä. Ja muitakin ihmisiä. Tosin kohtahan on kesä.

Tänään klo 20.30–21.30 en sammuta valoja ainakaan sen takia että on Earth Hour. Muuten kyllä voin sammuttaa, ja sammutankin. Suurimmalta osin ne ovatkin sammuksissa. Ja mitkä ovat päällä ovat tosi säästeliästä tyyppiä. Muutenkin ne lähinnä kaksi päällä olevaa laitetta (enintään kaksi yhtaikaa yleensä) ovat erittäin vähäkulutuksisia. Ovat uusia ja pieniä. Johdonmukaista eikö totta, näillä mennään. Mene sinäkin.

Mutta toisaalta mitä siitäkin tulisi, että emme kuluttaisi ihan tavaraa. Alkaa sekin menettää uskottavuuttaan, kun koko ajan korostetaan että niitä palveluitahan meidän pitää kuluttaa entistä enemmän. Joo, niin pitäisikin. Mutta kulutetaanko me niitä todella vähän energiaa kuluttavia palveluita täällä Suomessa. Mitä se voisi olla, ammattimaisen laulun kuuntelemista, ammattimaisen soiton kuuntelemista, kirjan lukemista mobiililaitteelta, olisiko tuo ravintolassa syöminen, parturissa käyminen ehdottomasti ja useammin, hierojalla käyminen, jalkahoitajalla käyminen, jonkun keikalla käyminen oman kaupungin ajanvietepaikassa (bussilla toki).

Earth Hourista Wikipediassa http://fi.wikipedia.org/wiki/Earth_Hour

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

PS. Hetken ihmettelin, mikä on mennyt oikeinkirjoitustarkistuksen asetuksiin, kun en voi valita “kirjoitustyyli”-kohtaa eli vaihtoehtoja “normaali”, “vapaa”, ”tiukka”, ”omat asetukset”. Sitten hoksasin, että ehkä sanan Earth Hour takia tämä rupesi olettamaan että kieli on englanti (tai forever-sanan). Ja siinähän ei tuollaista tyylivalintaa ole, sen muistin kyllä. Ja niinhän siinä tosiaan oli käynyt. Ei hätää, vaihdetaan kieli.

Vasemmistoliitto sitten vaan takaisin

Nythän olisi johdonmukaista, että vasemmistoliitto peruisi eronsa hallituksesta ja muut hallituspuolueet haluaisivat ottaa vasemmistoliiton mukisematta vastaan. Lapsilisien uudelleen pohdinnanhan olettaisi miellyttävän myös vasemmistoliittoa. Tilanne on muuttunut.

En ole vasemmistoliiton enkä minkään muunkaan puolueen kannattaja sen kummemmin.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi.

Oculus VR – eli Facebook osti jälleen

Verkkouutiset kertoo, että Facebook on ostanut startup-yrityksen nimeltä Oculus VR. Jutussa viitataan Wall Street Journaliin, jonka mukaan kauppa kuvastaa Facebookin kunnianhimoa yhdistää ihmiset monenlaisten viestintämenetelmien välityksellä. Oculus VR valmistaa virtuaalilaseja. Virtuaalilaseista minä taas en ymmärrä mitään, mutta ihmisten yhdistämis-ajatus voi olla käyttökelpoinen edelleen.

Startup-yritys tarkoittaa nuorta kasvuhakuista yritystä. Usein tällainen yritys kehittelee vasta ensimmäistä tuotettaan eikä tuota vielä voittoa (http://fi.wikipedia.org/wiki/Startup-yritys).

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Juuri saamani käsityksen mukaan hallitus on hyvin tyytyväinen

Pitkin päivää tihkui iltapäivälehtien välityksellä vaikutelmaa, että hallituspuolueet ovat hyvin tyytyväisiä kehysriihen ratkaisuun. Siihen nähden, mitä tietoja leikkauksista tuli illan aikana, tuo huomattava tyytyväisyys tuntui lievästi sanoen omituiselta.

Katsoin tiedotustilaisuuden, jotta en olisi vain huhujen varassa. Tuskin muuten olisin katsonut. En minä sitä tyytyväisyyttä epäillyt, sillä kyllähän tämä hallitus on hyvin positiivinen. Tarkoitan, että päätösten osalta olen paremmin ajan tasalla, kun katson tiedotustilaisuuden itse. Tosin nyt kai ne rupeavat päättämään.

Tunnelma tiedotustilaisuudessa oli tosiaan täynnä tyytyväisyyttä alusta loppuun. Ministerit toivat esille tyytyväisyyttä ja sitä, että nyt on saavutettu jotakin jopa harvinaisen positiivista. Minä sanoisin jopa, että tämä on uskomatonta.

Melkein parasta oli, kun todettiin että toiset ne eivät ajattele vain omaa etuaan kun ilmeisesti jotkut sitten ajattelivat näiden toisten mielestä. Tosin tuota jälkimmäistä ei suoraan taidettu sanoa, mutta sitä ei voinut olla päättelemättä.

Se vaan nyt on niin kuitenkin, että en ainakaan minä paheksu Vasemmistoliiton lähtöä millään perusteella, jos nyt sitä joku ajatteli että siinä olisi jotakin paheksuttavaa, moralisoitavaa. Hehän olivat loppuun asti aktiivisesti mukana, kuten tiedotustilaisuudessa ministeri totesi.

Siis meinasi aivan unohtua, että nyt on sitten luotu uusi edustuksellisuuden muoto, edustuksellinen tyytyväisyys.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Hetki sitten minulta hävisi usko politiikan avoimuuteen

Hetki sitten minulta hävisi usko politiikan avoimuuteen. Luin nimittäin Uusi Suomi-verkkolehdestä otsikon(toki jutun myös), joka alkanee edelleen näin:”Suomessa tehtiin salailun historiaa:” Ja minähän järkytyin sillä sekunnilla aivan historiallisella tavalla ja menetin luottamukseni politiikan avoimuuteen, siis siihen että sitä olisi, kunnes usko ja luottamus minuutin sisällä palautuivat minulle ja vieläpä lähtötasolle. Nyt puhun nimenomaan politiikasta, en mediasta, joten ei pidä mieltänsä niin pahoittaa.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Sote-sopu ja selkeä erva-malli yllättivät minut

Tein vähän kierrosta, mitä mahdollisesti puolueiden äänenkannattajat ovat ehtineet sanoa juuri julkistetusta sote-sovusta.

Tai siis ensinnäkin kiitos Verkkoapilalle, että se varoitti että kohta pidetään tiedotustilaisuus sote-sovusta. Kerrankin koin urheilujuhlan tai jonkin sentyyppisen ilmiön tuntua ja avasin pitkästä aikaa radion. Radion avaaminen tuntuu suorastaan historialliselta tapahtumalta, sillä se on niin harvinaista että pitää oikein johtokin laittaa seinään aina ennen kuuntelemista, pidän sitä siitä irti.

Odotin, että tulisi nyt jo tietoa siitä sote-tilaisuudesta. Uutiset tulivat ja niissä mainittiin asia, mutta sanottiin että areenassa on nähtävissä tuo tilaisuus. Menin sinne vähän myöhässä, mutta ei se varmaankaan haitannut. Tulihan kuitenkin koko kierros lopulta nähtyä, jokainen ehti olla vuorollaan tyytyväinen ja sopuisa.

Tuli katsottua tuo areenan lähetys. Osasivat olla hyvin iloisia kaikki saavutetusta tilanteesta. Tosin kerran onneksi esiintyi sana ”kyyninen”, mitä pidän aidosti suurena plussana, sitä että sanotaan suoraan myös sana ”kyyninen” juuri silloin kun menee oikein hyvin. Säilyy sentään jonkinlainen uskottavuus tässä suuressa iloisuushyrinässä

Ehdottomasti olen tyytyväinen, että saivat aikaan tuon ratkaisun. Olen aina suhtautunut epäilevästi siihen, kun oppositiota moralisoivasti pyydetään apuun vaikeissa tilanteissa, mutta nyt ei kyllä haittaa että oppositio ilmeisesti oli apuna. Siltä ainakin näytti.

Niin, Verkkouutiset toki uutisoi saavutetun tuloksen, niin kuin pitääkin Verkkouutisen tehdä jos jonkun. Katsoin myös, sanoisiko Demari jo tässä vaiheessa tästä huipennuksesta jotakin. Ei se ehkä sanonut, tai sitten en osannut lukea. Näytti siltä, että Demarissa puhuttiin pääasiassa siitä miltä tuleva kehysriihi vaikuttaa ja mitä se edellyttää Sdp:ltä, Suomelta jne.

Mutta sitten luin Demarista Tehyn puheenjohtajan näkemyksiä sote-ongelman tulevasta ratkaisusta ilmeisesti siis tilanteessa kun tästä viimeisimmästä saavutuksesta ei ollut hajuakaan vaan että oltiin ikään kuin siinä samassa umpisolmussa jossa on oltu koko ajan. En referoi tuota Tehyn puheenjohtajan lausuntoa enempää, vaan lukekaa itse ja aistikaa ja maistelkaa jutun viimeistä kommenttia. Minusta se tuntuu nyt tässä vaiheessa niin kummalliselta retoriikalta, joka ei ihan osu tähän tilanteeseen. Hallitus onnistui kai sittenkin yllättämään muutkin kuin minut. Nythän kuntarakenne on käsittääkseni irrotettu sote-mallista aika selvästi.

Kyllähän tästä erva-mallisesta ratkaisusta oli etukäteen juttuja viime päivinä, mutta ei tullut mieleen, että asia etenisi näin nopeasti näin selkeään malliin.

Omassa blogissani aikanaan ennustelin, että syntyisiköhän jo sopu, mutta nyt saavutettu sopuisa sote-malli yllätti minut.

Demarin juttu Tehyn puheenjohtajan näkemyksistä on tässä.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Kasvua ja työllisyyttä vaaditaan

Nyt pitää saada aikaan kasvua, sanotaan, ja jatketaan, että hallituksen pitää toteuttaa kasvua edistäviä toimia. Jopa erityisesti valtion pitäisi ryhtyä laajoihin investointeihin, kun enää kukaan muu ei ryhdy.

Kasvun kannalta korostetaan esimerkiksi uusiutuvan energian ja kotimaisen energian hyödyntämisen tärkeyttä etenkin työllisyyttä ajatellen. Niin ikään pidetään tällä hetkellä hyödyllisinä erilaisia rakennuskannan ja väylien kunnostustoimia. Nämä kaksi tässä nyt tulevat mieleen, mitä on kovasti painotettu.

Siihen, miten kasvutoimia rahoitettaisiin tosi paikan tullen, on ymmärtääkseni vastattu enimmäkseen kahdella tavalla. Toinen vastaus on ollut se, että velalla, ja toinen vastaus on ollut se että ei vastausta. Mutta itsehän en ole asiasta ketään haastatellut, joten pahoittelen hiukan jos olen ymmärtänyt ihan väärin.

Kasvua ja edellä mainittuja keinoja, myös nuo rahoituskeinot mukaan lukien, on korostettu niin paljon, että tässä on oikeastaan vain yksi mahdollisuus. Se on se, että pian alkaa näkyä lupaavia merkkejä sekä kasvusta että esimerkiksi runsaammasta määrästä uusiutuvaa ja kotimaista energiaa ja suuria kunnostustöitä.

Lue myös blogin muita ehdotuksia kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Iltalehden parhaat blogit +, kun taas eräät veroajatukset pitkä -

En viitsi blogata hallituksen tulevista alv-korotuksista enkä EK:n enkä SAK:n valtiontalouden tasapainotusnäkemyksistä, kun varsinkin ruoan alv-korotus ja toisaalta SAK:n kiinteistöverotyyppiset laajennukset ja korotukset saavat aikaan minussa hyvin kielteisen vastaanoton korrektisti sanoen. Niinpä pysyn henkilökohtaisissa asioissa. Käytännössä se tarkoittaa tällä kertaa niinkin arkaluontoista seikkaa kuin että mikä minun suhde on nykyään Iltalehden blogeihin, niihin siis joita vielä jokin aika sitten kirjoittivat sellaisetkin henkilöt kuin Kaarina Hazard ja Jyrki Lehtola.

Mitkäs niitä Iltalehden parhaita blogeja ovatkaan tällä hetkellä mielestäni? Toivottavasti muistan kaikki, joita olen viime aikoina lukenut. Perttu Hillman ainakin tulee mieleen hyvin helposti. Luen varmaan joka kerta Perttu Hillmania, kun häneltä ilmestyy uusi blogimerkintä. Myös Kalle Isokalliota luen, olen hänenkin bloggauksensa suurin piirtein joka kerta lukenut viime aikoina (viime aikoina on aika pitkä aika). Keitäs muita siellä on? Joko nyt pätkii. Pätkii vieläkin, vieläkin, vieläkin, no. Onpa vaikeaa, olen ihan varma, että siellä on vielä mielestäni merkittäviä kirjoittajia. No nyt, esimerkiksi Mikael Jungner. Itse asiassa Jungner taitaa olla sisällöllisesti kiinnostavin ja taattua tasoa pitävä bloggaaja. Hänellä on aina aivan oikeaa asiaa. Nyt hän kirjoitti Sarasvuon tv-ohjelman lopettamisesta. Vaikka en itse edes tullut katselleeksi Sarasvuon tv-ohjelmaa kun en ole tullut katselleeksi paljon muitakaan tv-ohjelmia (paitsi jos olen jossakin missä on kiinnostava tv-kanava auki), niin kuitenkin luin mielenkiinnolla Jungnerin kirjoitusta Sarasvuon ohjelman kohtalosta ja sen herättämistä ajatuksista. Pitäisiköhän minun nyt vaihtaa jo kappaletta.

Ketäs sitten muita? Ai niin, miksi en muuten meinannut edes Jungnerin blogia muistaa äsken? Kyse on siitä, että helpoiten muistan ne, jotka kirjoittavat taajimmin, kun taas harvemmin kirjoittavat saattavat tilapäisesti unohtua. Mutta jatketaan. Aarno Laitinen on tietysti näitä ehdottomasti parhaita kirjoittajia. Laitisen blogit luen myös suunnilleen aina. Niissä on myös sitä sisältöä ja taustaa, mistä tulee blogille painoa, kiinnostavuutta.

Lähinnä nämä nyt tulivat mieleen. Siis näitä luen. Sitten on sellaisia, joita ennen luin, mutta jotka ovat harventaneet kirjoittamistaan huomattavasti tai en vain muuten enää heitä juurikaan lue.

Mihinkähän järjestykseen näitä mainittuja blogeja laittaisi? Hillmanin kirjoitukset ovat olleet usein erityisen hyviä. Sen tarkemmin en yritäkään laittaa näitä mihinkään järjestykseen. Johan niitä kehuttiin.

Iltalehteenhän on ilmestynyt viime aikoina paljon uusia bloggaajia, tai siltä ainakin tuntuu. Ja tietysti on paljon myös entisiä. Mutta olen kangistunut kaavoihini enkä ole tainnut juurikaan lukea uudempien kirjoittajien juttuja. Ehkä aiheetkaan eivät usein nappaa, vai mikä siinä mahtaa olla syynä. En ole lukenut edes Hjallis Harkimon kirjoituksia, mikä on kyllä jo vähän kumma juttu itsestäkin.

Raporttini Iltalehden parhaista blogeista päättyi nyt tähän.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Blogit pakolliseksi opintosuoritukseksi kaikille asteille

Tuli esimerkiksi eilen ja taas tänään mieleen, että miksipä ei voitaisi säätää pakolliseksi opintosuoritukseksi laaja, perusteellinen blogeihin tutustuminen ja oma blogituotanto. Blogejahan on esimerkiksi Blogilistalla yli 54000 kappaletta tällä hetkellä, joten valinnanvaraa on. Jokainen voi siitä sitten valita vaikkapa oman aihealueen ja pitää aiheesta esitelmiä siten kuin opettaja määrää. Tietysti opintosuoritukseen kuuluisi oman blogin pitäminen, mielellään useammasta aihepiiristä useamman blogin.

Tämä pakollinen blogiopiskelu ja oma blogiaktiivisuus alkaisi alakoulusta ja jatkuisi ylempään korkeakoulututkintoon asti. Loppukokeeseen kuuluisi muun muassa se, että pitää kirjoittaa annetusta aiheesta kymmenessä minuutissa hyvä ja virheetön blogi, jonka vähimmäispituus voisi olla vaikka tämä mikä tässä nyt on. Laadun osalta tämän ei ole tarkoitus olla esimerkki.

Pakolliselle blogiopiskelulle ja blogitutkinnolle on helppo keksiä, siis ei tarvitse edes keksiä, hyviä aitoja perusteluja. En sitten tiedä, olisiko aito ja hyvä perustelu kuitenkaan sellainen, että muuten blogi esitysmuotona näivettyy. Jos näin kävisi, niin sitten vain kävisi. Todellisuudessa tosin luulen, että ei se ainakaan määrällisesti näivety. Eri asia on, mikä se taso on. Pidinkin enemmän siitä tilanteesta, kun blogeja oli 5000 eli alle kymmenes osa nykyisestä, kun näitä alustojakin on vaikka kuinka paljon nykyään. Toisaalta tällainen toive on osittain osoitus siitä, että oma blogi joutuu koville tässä runsaassa tarjonnassa.

Mutta puoltavien perustelujen lisäksi en pidä mahdottomana, että löytyisi myös lukematon määrä hyviä argumentteja pakollista blogitutkintoa (alakoulusta ylempään korkeakoulututkintoon asti) vastaan tai yksi niin hyvä argumentti että se kumoaa koko ajatuksen. Olenhan sentään avarakatseinen.

Mutta sehän tässä olisi niin mukavaa, että tämäkin blogi saisi huomattavasti enemmän lukijoita, ei välttämättä aitoja ja omasta tahdosta mutta lukijoita kuitenkin, pakon seurauksena, ehkä kymmenkertaisen määrän. Muutenhan tässä uhkaa käydä huonosti, kun kilpailu kovenee, tarjonta lisääntyy ja itseltä loppuvat ideat. Joutuu sitten vain kopioimaan itseään, ja siinä on riski että lukijat huomaavat.

Mikä olisi se puolue, joka lähtisi ajamaan pakollista blogitutkintoa suomalaiseen koulujärjestelmään?

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Rahapelit ja tekninen infrastruktuuri, miten olisi?

Sain blogimerkintääni sysäyksen varmaankin Hesarin jutusta, joka käsittelee Veikkausta. Ihmisethän panevat Veikkauksen tuotteisiin rahaa yli puolitoista miljardia. Muuten, luin että Veikkauksen liikevoitto on noin puoli miljardia. Ihmettelin, miten se voi olla vain sen verran lähes kahden miljardin liikevaihdosta. Katsoin oikein sitten Veikkaus Oy:n tuloslaskelman, ja yllätyin kun siinä näkyy että voittoina jaetaan lähes miljardi. Olisin kuvitellut, siis kuvittelinkin, että palautus veikkaajille ja muille pelaajille olisi ollut paljon, paljon vähemmän. Ei siinä mitään, sehän vaikuttaa reilulta. Olin siis todella positiivisesti yllättynyt. Toivottavasti osasin lukea tuloslaskelmaa oikein, että todella lähes miljardi palautuu voittoina. Sitten varsinaiseen asiaani.

En itse veikkaa enkä lottoa enkä tee muutakaan vastaavaa, mikä varmaan on arvattavissa yllä olevan tietämättömyytenikin perusteella. Arpoja toki voin ostella tietyissä erikoistarkoituksissa joskus, kun kohdalle sattuu, ihan noin kannatuksen vuoksi, siitä samasta syystä kuin äänestänkin, ainoastaan kannatuksen vuoksi. Mutta se suuri asia, mikä tuli mieleeni, on se, että nykyäänhän haluttaisiin julkisin tai yksityisinkin varoin, jos niitä olisi, rakentaa liikenneyhteyksiä, kotimaista energiaa ja muita hienoja suuria kauaskantoisia asioita, eli teknistä infrastruktuuria (opin tuon tekninen-sanan wikipediasta). Kun kerran kulttuuria, urheilua ja tiedettä rahoitetaan veikkausvaroillakin, niin miksei jollakin vastaavalla systeemillä rahoitettaisi osittain myös suuria liikenne- ja energiahankkeita, niitä joista on pula ja jotka kuulemma olisivat välttämättömiä etenkin pitkällä tähtäyksellä mutta joihin ei ole rahaa.

Yllä olevan yhteiskunnallisen tarpeen johdosta voitaisiin panna pystyyn jokin pysyvä veikkausinstituutio, jonka tuotto, esimerkiksi puoli miljardia vuodessa menisi suuriin suomalaisiin teknisiin infrastruktuurihankkeisiin, niihin joita kaikkien poliitikkojen mielestä pitäisi saada aikaan mutta joihin ei kaikkien poliitikkojen mielestä ole rahaa ainakaan nyt. Konsepti on varmaan aika valmis, sitä vain pitää nyt soveltaa uuteen kohteeseen.

Tietenkin solidaarisena ihmisenä toivon, että tähän uuteen veikkaussysteemiin (sanahan voi olla jokin muu jos ”veikkaus” on varattu) pitäisi saada houkuteltua kansalaisia, joilla on rahaa suhteellisen paljon, vaikkapa varakkain tai suurituloisin kymmenesosa tai kahdeskymmenesosa, makuasia. Minulla meinaan on sellainen tunne, että nykyään ne ovat aina niitä samoja kansalaisia jotka sitä veikkausluonteista rahaa laittavat tuohon kulttuuriin, urheiluun ja tieteeseen. Kaiken lisäksi siinä käsittääkseni on alueellistakin keskittymää tai hajontaa tai ihan miten vain, selvää epätasaisuutta kuitenkin, ja niin että Etelä-Suomi ei taida olla kovin edustettuna. Tästä lähtien voisi olla muidenkin vuoro kuin niiden, jotka ovat tähän asti aktiivisimmin veikanneet ja lotonneet ja muuta vastaavaa. Pääasiani on tässä kuitenkin se, että voitaisiinko pystyttää tällainen nykyisten veikkauspelien kaltainen rinnakkaissysteemi, jolla rahoitettaisiin niitä suuria liikenne- ja energia- ja miksei tutkimus- ja kehityshankkeitakin.

Joku muu saa tuotteistaa tuon idean, oma osuuteni päättyy tällä kertaa tähän. Enkä ole myöskään täysin varma siitä, pitääkö ehdotukseni ottaa vakavasti mutta ainakin sitä on mielestäni syytä miettiä vakavasti (paino sanalla miettiä) edes hetki.

Vaikka tässä mainitsin Veikkauksen, onhan esimerkiksi myös Ray, mutta mielestäni Veikkauksen kohteet jotenkin helpommin rinnastuvat näihin nyt esittämiini kohteisiin. Tarkoitin kuitenkin, että kehitettäisiin uusi systeemi. En ehdota, että otettaisiin nykyisiltä pois tai että mentäisiin jonkun alueelle.

Aina, kun tällaisia ideoita esittää, kalvaa epäilys että paljastaa tietämättömyytensä siitä että tällainen on jo olemassa. Mutta otan sen riskin ja uskon edelleen, että tällaista ei ole Suomessa ainakaan laajasti toteutettu. Mutta jos erehdyn, ilohan on sitä suurempi lukijoilla ja tärkein tavoite on saavutettu.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Vastasin välittömästi kun kännykkä soi

Tänäänkin soi puhelin. Aika yleiseksi tavakseni on tullut, ainakin ajoittain, että jos kännykkä sattuu olemaan käden ulottuvilla vastaan aivan välittömästi edes katsomatta puhelimeen. Niin tein nytkin, kun vieläpä olin tekemässä siinä tietokoneella hommia ja olin keskittynyt siihen. Näin ollen oli houkutus vain ojentaa kätensä kohti kännykkää ja painaa nappia.

Soittaja kuulosti hiukan häkeltyneeltä, mitä toisaalta en ihmettele vaikka toisaalta vähän ihmettelen. Kun ensihäkellys meni ohi, hän esitti että olisi tarjolla bokserit ja sukat pelkillä postikuluilla, kiinnostaako. Sanoin yksinkertaisesti kahdella sanalla, että ei kiinnosta. Missään tapauksessa ei ollut tarkoitus olla tippaakaan töykeä, enkä luultavasti siltä myöskään kuulostanut. Mutta ihan tosi tarkoituksella myös varoin sitä, että rupeaisin jotenkin selittelemään tai muuten laimentamaan vastaustani. Olen vastaavanlaisen puhelun saanut nimittäin ennenkin.

Linja tepsi. Lopuksi tämä naishenkilö päätti puhelun oikein asiallisesti ja ystävällisesti, niin yritin minäkin omalta osaltani.

Tämä oli näitä puheluita, joista itselläni on tosin vain pari kokemusta, joista yksi kuitenkin opettava. Ja sitäkin enemmän aiheesta on keskustelua netissä. En ota edes ikään kuin ilmaiseksi mitään tällaisia tarjouksia vastaan. Kerran otin, ja se riitti. Silloinkaan ei tapahtunut lopulta mitään ikävää, mutta kyllä siinä mielessä ehti käydä että meneeköhän kaikki hyvin eli onnistuukohan tämä boksereiden jatkolähetysten estäminen. Kävi siinä jo katumuskin. Tuolloin peruminen kuitenkin onnistui nopeasti ja selkeästi, onneksi sentään. Tänään oli asialla taas toisen niminen firma, mutta ilmeisesti tuttu monelle sekin. Tai muistaakseni tämänpäiväinenkin firma on kerran ennenkin soittanut minulle.

Siis eihän se mitään, jos kaikki menee hyvin. Sitähän voi jatkaa niitä tilauksia sillä tavalla loputtomasti ja onnellisena siitä, että saa mahdollisesti erinomaisia tuotteita ja siten kuin on sovittu. Minun tapani on nyt tämä, mikä on, ja toivon että kukaan ei joutuisi ongelmiin vaan eläisi onnellisena näiden tarjousten ja jatkolähetysten ja laskutusten ja mahdollisesti joskus sitten perumisten ja tilausten lopettamistenkin kanssa. Sitä minä vain tässä, ei muuta. Ja tässä asiassa kotimaisuus olisi varmaan rautaa ja tunnettu nimi niin ikään. Tosin ainahan joku voi tekeytyä tunnetuksi ja vielä tuntemattomasta numerosta. Ei kai sitä mikään sinänsä estä. Toivotaan kuitenkin parasta.

Niin, taas unohdin hyvin mielenkiintoisen seikan. Kun nimittäin sitten katsoin kännykästä, olisikohan tuolla soittajalla numero, niin eipä ollut, mitä osasin arvellakin soiton jälkeen. Juuri näin. Ei tunnu mukavalta tällainen silloin, kun on kyse kuitenkin rahasta ja sitoumuksista, ja kun asia on jo muutenkin puheenaihe ja käsittääkseni hyvin monelle myös huolenaihe. Ei herätä luottamusta minussa. Tosin ajattelin välittömästi niinkin, että paremminhan saa olla rauhassa myyjä kun ei julkista numeroaan. Ymmärrettävää sekin on.

Mutta mitä opimme puhelusta tästäkin? Opimme sen, että jos aikoo vastata puhelimeen, niin tuo silmän räpäyksessä vastaaminen on yksi harkinnan arvoinen vaihtoehto. Ja hyvähän se kai on ammattilaisenkin kannalta, ettei tarvitse odottaa vastausta iät ja ajat. Työ tehostuu sillä tavalla. Ongelma, siis haaste, on se, että nopea vastaus on harvinaista herkkua. Ja kun sen saa, se panee hetkeksi sekaisin tottuneenkin tekijän. Mutta alettaisiinko nyt tästä päivästä lähtien vastata salamana, olisiko siinä järkeä? Vai kuuluuko etikettiin, että pitäisi antaa sen puhelimen soida vaikka väkisin muutaman kerran? No, mutta siitä päästään muuttamalla etikettiä. Ja tarvitaanko koko etikettiä, tuskinpa. Eikä sellaista taida nykyään ollakaan, eihän vaan, eihän.

Nyt sinulla olisi ilmaista lukuoikeutta tähän blogiin niin julmetusti, joten käytä sitä vaikka heti lukemalla koko blogi! Tulikin mieleen kysymys, että jos ei voi olla ilmaisia lounaita tai edes ilmaisia boksereita ja ilmaisia sukkia, niin voiko kuitenkin olla ilmaisia blogeja. Jännää kyllä, että ilmeisesti voi.

Voisiko jokin kauppaketju laajentua asuntojen rakennuttamiseen?

Kun S-ryhmällä on ollut tämä rahasto- ja pankkipuoli viime aikoina ja nyt tämä Marks&Spencer, niin milloin joku kauppaketju keksii ryhtyä asuntorakentajaksi tai -rakennuttajaksi? Veikkasin mielessäni aikaisemmin, että S-ryhmähän voisi laajentaa tälle alalle jo ehkä hengensäkin mukaisesti, mutta olisiko nyt jonkun muun kauppaketjun vuoro, olisiko se esimerkiksi K-ketju. Pienistä asunnoistahan on ensinnäkin puutetta monella paikkakunnalla, ja toiseksi niiden pitäisi olla sitten kohtuuhintaisia.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Ensimmäinen ajatukseni oli että olipa S-ryhmä nokkela

S-ryhmä tuo Marks & Spencerin Suomeen, kertoo Taloussanomat. Ovela veto, sanoisin minä. Tee yhteistyötä, näin se menee.

Ehkä suomalaiset suuret kaupat, muiden muassa, rupeavatkin tekemään vapaaehtoisesti yhteistyötä esimerkiksi verkkokauppojen tai muiden mahdollisten kilpailijoidensa kanssa. Tai vaikka nämä eivät olisi kilpailijoitakaan, niin ovat kuitenkin sellaisia joiden avulla suomalaiset kaupan ketjut ja muut saavat uusia markkinoita kotimaassa ja vaikkapa ulkomailla. Ja tietysti säilyttävät ennen kaikkea nykyiset markkinansa.

Tosin jatkouutisen mukaan homma menee nimenomaan niin, että Marks & Spencer pyrkii jälleen Suomen markkinoille ja halusi S-ryhmän kumppanikseen. Ihan sama meikäläiselle miten päin, pääasia että kerrotaan kun on vaihteeksi jotakin mielenkiintoista kerrottavaa.

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi.

Voisi tapahtua juuri nyt!

Olen kirjoittamassa juuri nyt blogimerkintää siitä, että olen lukemassa juuri nyt uutista (todellisuudessa vain kyseisen uutisen otsikon) siitä, että juuri nyt ilmeisesti olen kaatumassa liukkaalla tiellä kohtalokkain seurauksin. Näyttää siltä, että kohta joudun kirjoittamaan, että tuossa uutisessa raportoidaan, että mitään ei ole tehtävissä sille että tulen lyömään pääni vaarallisesti katuun.

Nyt tilanne näyttää muuttuvan jännittäväksi. Joudunkin tässä välissä kirjoittamaan blogiini, että tässä vaiheessa uutisessa annetaan tilannetiedotus, jonka mukaan vielä olisi sentti matkaa minun pääni ja kadun välissä. Seuraan tilannetta edelleen herkeämättä seuraamani online-uutisen välityksellä.

Nyt ne kertovat siinä online-uutisessa, että pääni osui juuri katuun.

Onko sinulla lukijani juttuvinkki (kuva on pääasia), en tarkoita pakkoliitoksia; viiden vuoden suoja-aikaa en varsinkaan tarkoita, siitä ei nyt sovi puhua muutenkaan kun vaalit ovat liian lähellä; en tarkoita myöskään taloutta, en politiikkaa, en asuntomarkkinoita enkä edes sisustus- ruoka- tai laihdutusvinkkejä enkä edes sitä keitä sinkkuja sijaitsee lähipiirissäsi muka, ethän ole tylsä, vaan tarkoitan meillä täällä blogissani pelkästään sellaista juttuvinkkiä, että olet juuri ottamassa kuvaa siitä kun jotakin kauheaa on juuri nyt tapahtumassa. Minä sitten täältä blogistamme riennän paikalle seuraamaan tapahtumaa (happening).

Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!

Eikö asuntojen kaupan bonusvero olekaan vielä käytössä?

Luin uutisen, että kaupan bonukset eivät menekään verolle. Huolestuin uutisesta. Alkoi tulla mieleen kaikenlaisia muita vastaavanlaisia veroja, joita ainakin mielellään varmaan ajatellaan. Ensinnä kävi mielessä idea, että laitetaanpa jääkaapin oven avaukset verolle, ja tehdään se niin että uusiin jääkaappeihin on pakko asentaa informaatioteknologinen yhteys valtionhallintoon.

Pidin äkkiseltään (mitäpä ei äkkiseltään pitäisi) jääkaapin oven avausten veroa aika hyvänä, kun se olisi läpinäkyväkin kuten nykyään on muodissa olla, jokainen voisi laskea ja myös ennakoida ja suunnitella oman veronsa aivan yksinkertaisella laskulla. Toki veroon pitäisi liittää progressio, joka tosin toisi jääkaapin oven avaajalle hiukan liikaa jännitystä mutta ei olisi sittenkään vielä mahdoton laskea kunhan progression kaava pidetään yksinkertaisena.

Jääkaapin oven avausten veron syvä olemus olisi siinä, että kun meidän kuitenkin on joka hetki oltava huolissamme kaikkien toisten elintavoista tai oletetuista elintavoista, niin tulisi tässä sekin puoli valvottua valtiollisesti. Se kaikkein syvin olemus olisi tietysti se, että näin kerättäisiin veroja nätisti ja automaattisesti, jokainen kuitenkin joskus avaa jääkaapin oven. Ja helposti siitä tulee päivittäinen vakiintunut säännöllinen tapa, joka pyrkii vieläpä kasvamaan

Mutta minusta, vaikka itse sanonkin, tuo jääkaapin oven avaamisten verottaminen ideana tässä vaiheessa tuntuu kaukaa haetulta vaikkakin tietoliikenneteknologian valmistajille mieluisalta. Nehän ne tykkäävät aina kaikesta tällaisesta, missä on kaikenlaisia automaattisia yhteyksiä koko ajan joka paikkaan. Kun se on siis mielestäni kaukaa haettu, haetaan idea lähempää, enkä yhtään ihmettelisi vaikka seuraava täydellinen verotusideani toteutuisikin parin vuoden sisällä. Se on niin pitäväkin, aina toimiva kuin ikiliikkuja, valitset miten vain niin aina maksat. tämä liittyy nyt asuntokauppaan, yksinkertaisimmillaan errostalohuoneiston kauppaan.

Asunto-osakkeen kaupastahan menee nyt kahden prosentin varainsiirtovero koko hinnasta eli velattomasta hinnasta, ei vain myyntihinnasta (myyntihintahan voi olla alempi kuin velaton hinta). Mutta toisetpa onnistuvat toisinaan ostamaan asunnon halvemmalla kuin toiset, tai siis ainakin halvemmalla kuin on pyydetty. Tämä johtuu yleensä pelkästään siitä, että pyynnöt ovat pilvissä. Jos olisin ostamassa asuntoa josta pyydettäisiin velattomana esimerkiksi 50000 euroa, niin tinkaisin heti hinnan 40000 euroon tai jopa alle sen, sellainen olisi linjani. Jokaiselle verotuksesta huolestuneelle pitäisi nyt tulla sekunnin murto-osassa kirkas näkemys, jonka mukaan näin saatua 10000 euron ”hyötyä” pitäisi verottaa. Minustakin se kauheudessaankin olisi perustellumpaa kuin kaupan bonusten verottaminen olisi. Näin ollen esimerkkini ja ideani on äärimmäisen asiallinen.

Viipymättäkin tulee mieleen, että vero tuosta 10000 euron tinkimisellä saadusta ikään kuin hyödystä olisi vähintään varainsiirtoveron suuruinen eli kaksi prosenttia eli 200 euroa. Mutta se ei riitä, vaan on perusteltua veroprosentin olla jopa kymmenen prosentin luokkaa eli ainakin 1000 euroa tästä 10000 eurosta. Perusteluna on maksamatta jääneen 200 euron varainsiirtoveron lisäksi se, että tuossa 10000 euron alennuksessa jää maksamatta vaikka mitä muita veroja. Lisäksi jos olisin maksanut pyydetyn hinnan, olisin pannut 10000 euroa enemmän rahaa kiertoon. Tällöin olisin hyödyttänyt taloutta monin kerrannaisvaikutuksin. Mutta kun tingin, se jää tekemättä. Täten on perusteltua, että maksan tinkimisellä saamastani ”hyödystä” vähän reippaamman veron, olkoon se vaikka tässä vaiheessa nimeltään asunnon ostajan bonusvero tai asuntojen kaupan bonusvero. Ja toinen tai monesko perustehan verolle on tietysti se, että sain taloudellista hyötyä pyyntöhintaan nähden. Tosin, jos kyse olisi sijoitusasunnosta, tulisihan tuo etu joka tapauksessa verotettua ainakin myyntivaiheessa, eikö niin? Mutta ei haittaa, vaikka pariinkin kertaan, aina parempi vain.

Kuvittele veroasioista tai asuntokaupasta kiinnostunut lukijani, mitkä mahdollisuudet avautuvat esittämästäni ideasta. Miten mahtaa mullistua asuntokauppa Suomessa? Esitetyn veroidean vallitessa asunnon myyjä, tai ainakin sellaiseksi yrittävä, voi vaikka piruuttaan, tai yhteiskunnallista hyväntahtoisuuttaan, panna pyyntönsä pilviin, jos haluaa maksattaa runsaasti veroja asunnon ostajalla. No, valistunut veroasioista kiinnostunut lukijani käy tässä vaiheessa hiukan epäileväiseksi, nimittäin tuo voisi johtaa kohtuuttomuuksiin, mielivaltaan, tai pahimmillaan asuntokaupan tyrehtymiseen kun pyynnöt ja maksuhalut eivät enää kohtaisi. Niinpä idea kannattaa toteuttaa, jos se toteutetaan, kiinteistönvälittäjien ja muiden ammattimaisten tahojen hoitamissa asuntokaupoissa. Niissä ehkä ainakin on joskus mahdollista, että pyynnöt eivät nouse aivan järjettömiksi ainakaan ihan aina. Silloin olisi melkein perusteltua ja kohtuullista, että jos sellaisesta pyynnöstä vielä onnistuu tinkimään, niin johan silloin on syytä maksaakin asuntokaupan bonusveroa, jonkun mielestä. Arvaa onko minun mielestäni.

Edellä kerrottu ei ole toimintaohje verotuksen järjestämiseksi, mutta noin siinä suunnilleen käy parin vuoden sisällä, tai ainakaan en ihmettelisi jos kävisi.

Lue myös blogin muita veroj, eikun muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi! Se, että on lauantai, ei ole mikään syy olla lukematta blogia.

Meinasi tärkein unohtua, bonukset tai pikemminkin vuosittaiset prosentit tuosta veroideasta sitten meikäläiselle. Ellei joku toisin todista, tämä on meikäläisen henkinen tuotos. Saisiko sille vaikkapa EU-suojan tässä vaiheessa?