Tänäänkin soi puhelin. Aika yleiseksi tavakseni on tullut, ainakin ajoittain, että jos kännykkä sattuu olemaan käden ulottuvilla vastaan aivan välittömästi edes katsomatta puhelimeen. Niin tein nytkin, kun vieläpä olin tekemässä siinä tietokoneella hommia ja olin keskittynyt siihen. Näin ollen oli houkutus vain ojentaa kätensä kohti kännykkää ja painaa nappia.
Soittaja kuulosti hiukan häkeltyneeltä, mitä toisaalta en ihmettele vaikka toisaalta vähän ihmettelen. Kun ensihäkellys meni ohi, hän esitti että olisi tarjolla bokserit ja sukat pelkillä postikuluilla, kiinnostaako. Sanoin yksinkertaisesti kahdella sanalla, että ei kiinnosta. Missään tapauksessa ei ollut tarkoitus olla tippaakaan töykeä, enkä luultavasti siltä myöskään kuulostanut. Mutta ihan tosi tarkoituksella myös varoin sitä, että rupeaisin jotenkin selittelemään tai muuten laimentamaan vastaustani. Olen vastaavanlaisen puhelun saanut nimittäin ennenkin.
Linja tepsi. Lopuksi tämä naishenkilö päätti puhelun oikein asiallisesti ja ystävällisesti, niin yritin minäkin omalta osaltani.
Tämä oli näitä puheluita, joista itselläni on tosin vain pari kokemusta, joista yksi kuitenkin opettava. Ja sitäkin enemmän aiheesta on keskustelua netissä. En ota edes ikään kuin ilmaiseksi mitään tällaisia tarjouksia vastaan. Kerran otin, ja se riitti. Silloinkaan ei tapahtunut lopulta mitään ikävää, mutta kyllä siinä mielessä ehti käydä että meneeköhän kaikki hyvin eli onnistuukohan tämä boksereiden jatkolähetysten estäminen. Kävi siinä jo katumuskin. Tuolloin peruminen kuitenkin onnistui nopeasti ja selkeästi, onneksi sentään. Tänään oli asialla taas toisen niminen firma, mutta ilmeisesti tuttu monelle sekin. Tai muistaakseni tämänpäiväinenkin firma on kerran ennenkin soittanut minulle.
Siis eihän se mitään, jos kaikki menee hyvin. Sitähän voi jatkaa niitä tilauksia sillä tavalla loputtomasti ja onnellisena siitä, että saa mahdollisesti erinomaisia tuotteita ja siten kuin on sovittu. Minun tapani on nyt tämä, mikä on, ja toivon että kukaan ei joutuisi ongelmiin vaan eläisi onnellisena näiden tarjousten ja jatkolähetysten ja laskutusten ja mahdollisesti joskus sitten perumisten ja tilausten lopettamistenkin kanssa. Sitä minä vain tässä, ei muuta. Ja tässä asiassa kotimaisuus olisi varmaan rautaa ja tunnettu nimi niin ikään. Tosin ainahan joku voi tekeytyä tunnetuksi ja vielä tuntemattomasta numerosta. Ei kai sitä mikään sinänsä estä. Toivotaan kuitenkin parasta.
Niin, taas unohdin hyvin mielenkiintoisen seikan. Kun nimittäin sitten katsoin kännykästä, olisikohan tuolla soittajalla numero, niin eipä ollut, mitä osasin arvellakin soiton jälkeen. Juuri näin. Ei tunnu mukavalta tällainen silloin, kun on kyse kuitenkin rahasta ja sitoumuksista, ja kun asia on jo muutenkin puheenaihe ja käsittääkseni hyvin monelle myös huolenaihe. Ei herätä luottamusta minussa. Tosin ajattelin välittömästi niinkin, että paremminhan saa olla rauhassa myyjä kun ei julkista numeroaan. Ymmärrettävää sekin on.
Mutta mitä opimme puhelusta tästäkin? Opimme sen, että jos aikoo vastata puhelimeen, niin tuo silmän räpäyksessä vastaaminen on yksi harkinnan arvoinen vaihtoehto. Ja hyvähän se kai on ammattilaisenkin kannalta, ettei tarvitse odottaa vastausta iät ja ajat. Työ tehostuu sillä tavalla. Ongelma, siis haaste, on se, että nopea vastaus on harvinaista herkkua. Ja kun sen saa, se panee hetkeksi sekaisin tottuneenkin tekijän. Mutta alettaisiinko nyt tästä päivästä lähtien vastata salamana, olisiko siinä järkeä? Vai kuuluuko etikettiin, että pitäisi antaa sen puhelimen soida vaikka väkisin muutaman kerran? No, mutta siitä päästään muuttamalla etikettiä. Ja tarvitaanko koko etikettiä, tuskinpa. Eikä sellaista taida nykyään ollakaan, eihän vaan, eihän.
Nyt sinulla olisi ilmaista lukuoikeutta tähän blogiin niin julmetusti, joten käytä sitä vaikka heti lukemalla koko blogi! Tulikin mieleen kysymys, että jos ei voi olla ilmaisia lounaita tai edes ilmaisia boksereita ja ilmaisia sukkia, niin voiko kuitenkin olla ilmaisia blogeja. Jännää kyllä, että ilmeisesti voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti