Kuntasektorin järkeistäminen on hyvä asia. Järkeistämisen mahdollisuudet on kuitenkin pilattu viiden vuoden suoja-ajalla eli sillä, että liitoskunnan työntekijän palvelussuhde voidaan irtisanoa aikaisintaan viiden vuoden kuluttua liitoksesta. Irtisanomissuoja jatkuu saman viisi vuotta, jos tämän viiden vuoden aikana tapahtuu toinen kuntaliitos. Näin ollen kuntien toiminta ei järkeisty, vaan päinvastoin tulee kalliimmaksi vähintäänkin viiden vuoden ajaksi.
Henna Virkkusen mukaan (Jämsän Seutu –lehti) kuntauudistus ei toteutuisi ilman tätä viiden vuoden suoja-aikaa. Kaikki puolueet kun kuulemma pitävät kiinni suoja-ajasta. Ja onhan asia jo aikaisemmin lyöty lukkoon lakeihinkin, jotka koskevat kuntien liitoshankkeita. Ilmeisesti kaikki puolueet pelkäävät kuntasektorin työntekijöiden äänestyskäyttäytymistä. Onhan kyseessä mahtava äänestäjäjoukko. Kaiken lisäksi juuri tässä joukossa ovat ne, jotka käytännössä kuntauudistuksia vievät eteenpäin jos vievät. Nämä avainhenkilöt voivat joko estää tai mahdollistaa kuntauudistukset. Varsinkin johtavassa asemassa olevat kuntatoimihenkilöt ovatkin onnistuneet nostamaan etujaan viime aikoina tapahtuneissa kuntaliitoksissa. Tällaisia viestejä tulee esimerkiksi Kouvolasta. Johtajien palkat nousevat eikä heidän määränsä suinkaan laske.
Jotta suoja-aikojen haitat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi, pitää kuntauudistuksissa ottaa rankka linja. Jokaisen kuntaliitoksen on oltava heti niin laaja, että näköpiirissä ei sen jälkeen ole tarvetta uusiin liitoksiin. Näin vältetään sekä suoja-aikojen ketjutus että jatkuva palkkojen vedätys. Järkevämpää olisi tietenkin poistaa laista tuo suoja-aika, mutta se ei ole mahdollista kun tällä hetkellä kunnan palveluksessa olevat pitävät kiinni paikastaan kaikin poliittisin keinoin. Tosin samasta syystä luonnollisestikin jarrutetaan suuria kertaliitoksia, mutta ehkä niitä sentään jotenkin saadaan aikaan. Tästä esimerkkinä on edellä mainitsemani Kouvolan tapaus, jossa liitettiin kuusi kuntaa. Tosin siitä onkin sitten riittänyt narinaa.
Kannatan valitettavasti siis mammuttiliitoksia heti kerralla, jos edes siten saadaan säästöjä ja tehoa kuntien toimintaan. Kun kuntaliitoksesta on kulunut kymmenenkin vuotta, kukaan ei enää haikaile vanhan perään. Päinvastoin silloin ihmetellään, mitä se nykyinen kaupunginosa, entinen parin tuhannen asukkaan kunta, tekisi omalla hallinnollaan. Sellainen tuntuisi suorastaan keinotekoiselta.
Etenkin nyt kuntavaalien edellä puhutaan taukoamatta ”lähidemokratiasta”. Mitä nämä lähidemokratiasta paasaavat mahtavat tarkoittaa? Mitä se ”lähidemokratia” käytännössä heidän mielestään voisi olla ja kuinka läheistä sen oikein pitäisi olla ja miksi. Kyllähän toki ihmisillä on kauheasti mielipiteitä vaikka mistä, mutta ei ole mahdollista että joka kaupunginosassa pidettäisiin jatkuvasti kokouksia asuinalueen tai koko kaupungin asioista. Se olisi järjetöntä, eivätkä keskivertoihmisen aika ja etenkään kiinnostus ja voimat riitä siihen. Käytännössä ”lähidemokratiaa” harrastaisivat suuriäänisimmät ihmiset, jotka ajaisivat asioita vain kapeasta näkökulmasta. Ei se olisi demokratiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti