Rupesin katsomaan, miten sanomalehtien levikit ovat kehittyneet vaikkapa ajanjaksolla 2002 – 2011. Otin tarkasteluun 7-päiväisiä suuria lehtiä, sillä niiden levikkitilanne on kiinnostavin ja antaa kuvan alasta kokonaisuudessaan.
Itseoikeutettuna listalleni tuli tietysti suurin ja kaunein eli Helsingin Sanomat. Aamulehti ja Turun Sanomat puolestaan ovat kiinnostavia toisen kokoluokan lehtiä.
Niin sanotuista maakuntalehdistä kiinnostavat eniten Savon Sanomat ja Keskisuomalainen. Keskisuomalainen kiinnostaa sen takia, että asun nykyään Jyväskylässä. Olen muuten tehnyt jopa laskentatoimeen vai oliko se rahoitukseen liittyvän tunnuslukuharjoitelmankin Keskisuomalaisen julkisista tilinpäätösluvuista. Minusta sillä näytti menevän hyvin. Tosin melko pääomavaltaistahan tuo ala taitaa olla, eli ei pikkurahalla pärjää.
Savon Sanomat otin sen takia, että se on hyvä vertailukumppani Keskisuomalaisella ja olen asunut myös Kuopiossa monta vuotta.
Halusin katsoa edellä mainittujen sanomalehtien levikkejä kohtalaisen pitkältä ajalta, jolloin tulisi esille mahdollinen kehityssuunta. Tällä hetkellähän lehtien ja median ympärillä yleisemminkin spekuloidaan ja muutosta on ilmassa, mutta kiinnostavaa on nähdä myös laajempi kuva.
Tulos näyttää siltä, että suurten 7-päiväisten sanomalehtien levikeissä on esiintynyt pieniä vaihteluita vuoroin ylös ja alas suunnilleen vuoteen 2007 tai vuoteen 2008 asti, mutta varsinkin vuoden 2008 jälkeen on tapahtunut käänne alaspäin. Pudotus on jatkunut melko yhtenäisenä tähän asti. Tällainen kehityskulku koskee valitsemistani sanomalehdistä neljää, Aamulehteä, Turun Sanomia, Keskisuomalaista ja Savon Sanomiakin jossakin määrin.
Vuoden 2011 levikki on lehdestä riippuen noin 5 – 12 prosenttia pienempi kuin vuoden 2002 levikki. Parhaiten pintansa on pitänyt Aamulehti siinä suhteessa.
Käsittämätön poikkeus edelliseen on Helsingin Sanomat. Kun muiden levikit ovat jopa välillä nousseet jonkin verran, sen levikki esimerkkiajanjaksolla 2002 – 2011 on laskenut joka vuosi. Vuoden 2008 jälkeen pudotus on ollut entistä jyrkempää. Niinpä Helsingin Sanomien vuoden 2011 levikki on noin 17 prosenttia pienempi kuin vuoden 2002 levikki.
Levikkitiedot julkaisee Levikintarkastus.
Olisi olettanut, että nimenomaan suuri ja vahva Hesari pystyy säilyttämään levikkinsä parhaiten. Vaikeuksia luulisi olevan pikemminkin maakuntalehdillä. Ei voi muuta sanoa kuin että uskomatonta. Eihän Hesarin osalta voi vaikuttaa edes sellainen inhimillinen tekijä kuin tilaajien halu protestoida lopettamalla tilauksensa. Noin suuressa mittakaavassa sellainen ei voine toimia. Pienemmillä lehdillä sen sijaan tällaisestakin joskus kuulee.
Aamulehden levikki on siis laskenut vähiten. Kun katsoin mainittujen lehtien vuoden 2011 levikkejä ja suhteutin niitä keskuskaupunkinsa asukaslukuun, siinäkin suhteessa Aamulehti tuntuu pärjäävän muita paremmin. Tällainen vertailu on tietysti puutteellinen monesta syystä, mutta antaa nopeasti kuvan lehden pärjäämisestä ainakin minun mielestäni. Sen sijaan Hesarin pitäisi olla levikiltään paljon suurempi kuin vain Helsingin seudun lehti, mutta todellisuudessa nykyisen levikin perusteella lehti näyttää pikemminkin Helsingin lehdeltä.
Kun Hesarin levikki nyt on huomattavasti alle 400 000 (poikkeus sunnuntai yli 400 tuhatta), potentiaalia luulisi olevan vaikkapa 700 000:een ikään kuin valtakunnallisena lehtenä. Toki myös Keskisuomalaisella luulisi olevan mahdollisuuksia hiukan suurempaan levikkiin kuin sillä nyt on.
Katsoin vielä senkin, mikä on ollut kaikkien sanomalehtien kokonaislevikin kehitys vuosina 2002 – 2011. Itse asiassa hauskasti juuri tuo ajanjakso on valmiina esitettynä Sanomalehtien liiton sivulla. Siinä näkyy pieni ero äskeisiin verrattuna. Nimittäin levikin lasku on alkanut jo vuonna 2006, ja lisäksi vuosien 2010 ja 2011 välillä on jyrkkä pudotus. Vuoden 2011 levikki on 10 prosenttia pienempi kuin vuoden 2002 levikki.
Jos levikit ja samalla ilmoitus- ja mainosmäärät laskevat, niin kuin laskevatkin tällä hetkellä ilmeisesti, myös liikevaihto laskee ja varsinkin myynti arvonlisäveron jälkeen laskee. Tällöin todennäköisesti tulos laskee vielä nopeammin, koska kuluja on vaikea vähentää riittävän nopeasti. Tehdään tähän liittyen pieni laskutoimitus. Jos lehden tulos laskisi vaikkapa viidellä prosentilla vuodessa seuraavat viisi vuotta, viiden vuoden kuluttua lehden tulos olisi 23 prosenttia nykyistä pienempi. Käsittääkseni näin voi käydä helposti.
Mitenkähän kävisi, jos lehdet, kukin tietysti itsenäisesti toimien ja itsenäisiä päätöksiä tehden, nopeuttaisivat ilmaisten sisältöjensä maksullistamista. Kokeilkaa lehdet sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti