tiistai 30. lokakuuta 2012

Äänestyspakko

Inspiraation blogimerkintääni sain Katja Boxbergin blogikirjoituksesta ja erityisesti sen yhteydessä olevasta nimimerkki hakin kommentista http://uutisblogi.blogit.kauppalehti.fi/blog/28717#124374


Nyt kuntavaalien jälkeen ollaan jälleen huolissaan äänestyspassiivisuudesta. Enimmäkseen puhe jää kuitenkin voivottelun asteelle ja arvailuksi tai oletetuksi varmuudeksi siitä, mikä voisi olla syynä passiivisuuteen. Yksi arvelu on, että ihmiset eivät usko vaikuttamismahdollisuuksiinsa. Toinen arvelu nimenomaan näiden vaalien osalta on, että kuntauudistuskeskustelu ei ole herättänyt äänestäjien kiinnostusta, kun kuulemma niillä kuuluisilla "turuilla ja toreilla” halutaan tietää vain milloin pääsee lääkäriin. Toisaalta eräät väittävät juuri tuon seikan sataneen keskustan laariin eli ilmenneen sen suuntaisena aktiivisuutena.

Sitten on esitetty yhtenä syynä passivisuuteen vaaliväsymystä. Nyt pitäisi kellojen soida, mutta eivät soi. Silläkö esimerkiksi vaaliväsymystä vähennettäisiin, että perustettaisiin vaikkapa kotikunta-maakuntamalli. Jos nimittäin tuo maakunta-osio aikoo olla hiukankaan maakuntalaisten vaikutuspiirissä, pitäisi jälleen äänestää tavalla tai toisella (huonolla tai vielä huonommalla) maakuntavaltuutetut. Kai keskusta nyt kuitenkin aikoo pitää tuon 60 prosenttiakin kuntien toimivallasta demokratian ulottuvissa. Tähän kun laitetaan päälle näitä muodikkaita lähidemokratiajuttuja eli vaikkapa kadunvarsivaaleja (tämmöinenkin tuli mieleen), niin ihme on jos ei vaaliväsymys paina. Elämä olisi pelkkää vaalivalvojaista ja vaalikommentointia ja ihmettelyä miksi kadunvarsivaalit eivät kiinnosta.

Ratkaisu kuntavaalien äänestyspassivisuuteen on äänestyspakko. Ei se niin paha ole, miltä kuulostaa. Tarkemmin sanoen kyseessä olisi vain äänestämässäkäymispakko. Se olisi ihmisten kannalta helpotus nykyiseen verrattuna, kun sen jälkeen ”oikeat ihmiset” eivät pääsisi marmattamaan ainakaan entisessä määrin äänestysvelvollisuuden laiminlyönnistä. Turha ja ilmapiiriä pilaava moralisointi vähenisi.

Äänestyspakko toimisi periaatteessa niin, että jokainen ”äänioikeutettu” täyttää äänestyslipukkeen joko merkitsemällä ehdokkaan numeron tai ruksaamalla syyn, miksi ei äänestä ketään. Lipukkeessa olisi luettelo erilaisista syistä mukaan lukien ”muu syy, mikä?”. Syyluettelossa olisivat ainakin seuraavat seikat:

”Mahdoton valita ehdokasta”, ”Ei vaan kiinnosta”, ”Protestoin, mitä?”, ”Ihan sama”, ”Minulla on vaikutusvaltaa jo muutenkin riittävästi tai liikaa”, ”Väsyttää enkä olisi jaksanut lähteä”, ”Ääneni ei vaikuta”, ”Kyllästyttää nämä ainaiset vaalit”, ”Kunnalliset asiat ovat ok, joten kyllä ne hoituvat edelleenkin”, ”Nyt juuri olisi ollut muutakin tekemistä”, ”En luota ääntenlaskentaan”, ”Ehdokkaat ajattelevat enemmän omaa läpipääsyään tai etuaan kuin kunnan/kaupungin parasta”, ”Ei minua ole milloinkaan kannustettu äänestämään”, ”En pidä itseäni hyvänä äänestäjänä”, ”Ehdokkaan miettimiseen kuluu kohtuuttomasti aikaa hyötyyn nähden”, ”En luota ehdokkaiden lupauksiin”, ”Ehdokkaat välttelevät ennen vaaleja kertomasta, että joutuvat tekemään kovia leikkauksia alkavalla valtuustokaudella” ja ”En ymmärrä kuntapolitiikasta juuri mitään”.

Mainituista kohdista voisi ruksata niin monta, kuin haluaa. Olisi tietysti tarpeen, että myös ne, jotka todella äänestävät eli merkitsevät ehdokasnumeron, voisivat ruksata syyn miksi äänestävät. Näin syntyisi monipuolinen ruohonjuuritason aineisto ihmisten äänestämiskäyttäytymisen taustoista. Valitettavasti näin täydellisestä mallista tulisi aivan hirmuinen seremonia, joten riittäköön että äänestämättömät ruksaavat. Kuitenkin tämänkin pitää olla vapaaehtoista, mutta lapun luovuttaminen olisi joka tapauksessa pakollista.

Kun äänestyslipukkeen luovuttaminen eli äänestämässä käyminen olisi pakollista, ainakin suuri osa ehdokasnumeroa merkitsemättömistä ilmoittaisi samalla syyn miksi ei merkinnyt. Vaalien jälkeen tutkijat tulkitsisivat aineiston.

Esimerkiksi Euroopassa muutamassa maassa on äänestyspakko, ja äänestysprosentit kyllä saadaan sillä tavalla yleensä korkeiksi. Mutta onko saatu aikaan todellista tietoista äänestysaktiivisuutta ja -tahtoa? Ei sitä ainakaan pelkällä pakolla saada, vaan päinvastoin enemmän aiheutetaan haittaa todennäköisesti. Joissakin näissä pakkoäänestysmaissa on sitten erilaisia virallisia tapoja välttyä äänestyspakolta tai esimerkiksi valtuuttaa toinen henkilö äänestämään. Mennäänköhän tässä jopa niin pitkälle, että voi luovuttaa äänioikeutensa toiselle henkilölle? Omassa ehdotuksessani pakollisuus olisi vain keino, jonka avulla päästäisiin vasta ongelman syihin. Siinä ei olisi pakko merkitä ehdokasnumeroa vaan ainoastaan pakko edes yrittää kertoa, miksi ei äänestä (jos ei äänestä).

Se, miten äänestämistapahtuma teknisesti ja käytännössä toteutettaisiin, on oma aiheensa, kuten kaiken kaikkiaan se miten äänestysseremoniaa olisi syytä uudistaa. Pitää pyrkiä hyödyntämään esimerkiksi verkkoyhteyksiä.

Tieto siitä, miksi ei äänestetä tai miksi äänestetään, ei sinänsä riitä. Tiedon perusteella pitää selvittää, voidaanko vapaaseen tahtoon perustuvaa äänestysaktiivisuutta lisätä. Jos siihen näyttäisi löytyvän keinoja, niitä pitää käyttää.

En mä tähän mitään loppukevennystä keksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti