lauantai 27. lokakuuta 2012

Kotikunta-maakuntamalli vai vahvat peruskunnat?

Perussuomalaiset (kiitos sille) teki välikysymyksen kuntauudistuksesta ja lähipalveluista. Kun luin sitä koskevan eduskuntakeskustelun, sain jonkinlaisen käsityksen kuntauudistuksesta. Viime päivinähän varsinkin puolueita lähellä olevan median välityksellä kuva on jäänyt harmillisen pinnalliseksi. Kaikki haukkuvat vuorollaan toisiaan lähinnä asian vierestä. Asiallista tekstiä on vaikea löytää.

Demarit syyttävät kokoomusta yksityistämisvimmasta kuntauudistushankkeen yhteydessä, vaikka ainakaan eduskunnasta kokoomus ei voi yksityistää mitään kuntien toimintoja. Tosin demarit tarkoittanevat yksityistämisellä ulkoistamista ja siihen mahdollisesti liittyvää kilpailuttamista, mutta eiköhän siitäkin voida päättää vain kussakin kunnassa erikseen. Turha sen takia on jarruttaa kuntauudistusta. Itse kannatan ulkoistamista ja kilpailuttamista yhtenä tärkeänä keinona kehittää kunnallisia toimintoja. Sen sijaan demarit pelottelevat, miten ulkoistaminen ”velloo valtoimenaan” kunnissa, vaikka kyseessä on edelleenkin harvinainen ilmiö.

Keskusta puolestaan valittaa, että hallitus tahallaan vitkuttelee kuntauudistuksen julkistuksen kanssa ja että hallituksesta puuttuu johtajuus. Vastapainoksi hallituksen edustajat kehuvat kilvan keskustaa, kun tämä on saanut aikaiseksi oman kotikunta-maakuntamallinsa kuntauudistuskeskustelun piristykseksi. Toinen oppositiopuolue perussuomalaisethan ei ole esittänyt omaa malliaan.

Perussuomalaiset kuitenkin ansaitsee täydet pisteet siitä, että teki välikysymyksen kuntauudistuksesta ja lähipalveluista. Ehkä puolue ei saanut vastauksia kysymyksiinsä, mutta sitäkin enemmän minä sain vastausta kysymykseeni, mikä on keskustan kotikunta-maakuntamalli ja mikä taas on hallituksen vahvojen peruskuntien malli. Tuo välikysymyskeskustelu nimittäin oli loppujen lopuksi antoisaa luettavaa, vaikka tavalliseen tapaan moni yritti sitä turhalla retoriikallaan pilata.

Välikysymyskeskustelun antoisuudesta vastasivat mielestäni kokoomuksen edustajat. He keskittyivät parhaiten ja selkeimmin oikeisiin asioihin. Esimerkiksi Virkkunen ja Katainen, jo tietysti asemansakin puolesta, pystyivät antamaan selkeän kokonaiskuvan hallituksen kuntauudistushankkeen periaatteista. Toisaalta myös keskustan Mauri Pekkarinen toimi ansiokkaasti puolueensa kotikunta-maakuntamallin puolustajana ja hallituksen mallin arvostelijana. Näin kun vastapuolet panivat toisensa koville, totuus sekä hallituksen että keskustan linjasta vähitellen kirkastui ainakin johonkin pisteeseen asti.

Kun pääsin pitemmälle tuossa välikysymyskeskustelussa, luin enää ainoastaan kokoomuksen edustajien, erityisesti esimerkiksi Virkkusen, puheenvuoroja, ja sen lisäksi vain keskustan Pekkarisen puheenvuoroja. Tästä vuoropuhelusta ne kuntamallien olennaiset piirteet nousivat parhaiten esille.

Vaikka luulen ymmärtäväni keskustan kotikunta-maakuntamallin periaatteen melko hyvin, en mene malliin tarkemmin enkä myöskään perustele, miksi en kannata sitä. Selostuksestani voisi tulla puutteellinen ja jokin yksityiskohta menisi kuitenkin väärin. Mutta yksi ihan vain henkilökohtainen tuntumani on, että mallia perustellaan muun muassa tarpeella pitää kiinni rajatusta ”kotikunnasta” vaikka väkisin. Ja sama pätee kai hiukan myös toisessa päässä, eli halutaan pitää kiinni tunnemaakunnasta.

Nyt kuvaan hallituksen mallia siten, kuin olen sen käsittänyt. Hallituksen ajamassa rakenneuudistuksessa tarkoituksena on saada aikaan vahvoja peruskuntia, jotka pystyvät vastaamaan pääsääntöisesti itsenäisesti muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta ja järjestämisestä. Tämä sosiaali- ja terveydenhuoltohan on se haastavin alue. Vahvojen peruskuntien lisäksi tullaan tosin tarvitsemaan kuntien muodostamia sosiaali- ja terveysalueita (sote). Sote-alueen kunnat sitten yhteistoiminnassa huolehtivat sosiaali- ja terveydenhuollosta. Ymmärrän siis niin, että sote-rakennetta hyödynnetään niillä alueilla, joilla ei saada aikaan riittävän vahvaa peruskuntaa. Tällöinhän ei olisi kyse kahdesta hallinnollisesta tasosta vaan rinnakkaisista erillisistä rakenteista sen mukaan, mikä on mahdollista missäkin päin maata. Näin tulkitsen.

Kannatan hallituksen ajamaa vahvojen peruskuntien mallia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti