Laitoin oveen lapun ”Ei mainoksia”. Tein siinä palveluksen mainostajille. Hyvin ovatkin osanneet mainostajat ulkoistaa markkinointinsa järkeistämisen. Näinhän mainonnan kohdennus parani, kun mainosten jakaja voi jälleen ohittaa yhden ei-potentiaalisen asiakkaan (siis minut). En nimittäin tokikaan laittanut tuota kieltolappua oveen sen takia, että olisin niin koukussa mainoksiin ja kuluttamiseen että itseäni suojellakseni niin piti tehdä. Ei, vaan alkoi tuntua yhä hullunkurisemmalta tämä mainospaperin edestakaisin kuljettelu. Mainokset käyvät asunnossani vain kääntymässä ja joutuvat roskiksiin ilman, että vilkaisenkaan niiden sisältöä. Samalla tein palveluksen myös taloyhtiölle, kun roskiksessa on yhä vähemmän mainoksia.
Riittää, että mainokset voi nähdä ilmaislehdissä. Niiden mainokset ovat mielestäni myös tehokkaampia kuin irtomainokset. Tai pikemminkin ilmaislehdissä on enemmän sellaisia mainoksia, jotka edes jotenkin koskettavat meikäläistä vaikka eivät kulutuspäätökseen johtaisikaan.
Mainostajat voisivat palkita meitä, jotka estämme mainosten turhan jakamisen huoneistoihimme. Turhalla jakamisella tarkoitan tapauksia (kotitalouksia ym. kohteita), joissa mainoksella ei ole toivoakaan saada aikaan ostotapahtumaa. Teemme palveluksen mainostajille kieltäessämme turhan mainosjakelun. Siitä ansaitsisimme jonkin kivan palkkion (ei tavaralahjoja kuitenkaan minulle). Muuten saattavat muuttua säännöt sellaisiksi (eivät minun toimestani vaan toivottavasti lainsäätäjän), että mainoksia saa jakaa vain niille jotka ovat erikseen ilmoittaneet haluavansa mainoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti