Ymmärsin (ehkä väärin) Demokraatista niin, että jos ervv ei saa Kreikan lainoja takaisin, Suomi voi hallitusohjelmansa mukaisesti panna uusiksi kreikkalaisten osapuolten kanssa vakuusasian. Minulle jäi vain avoimeksi, onko tuo Suomen keskuudessaan mahdollisesti päättämä ehto myös tuossa vakuussopimuksessa niin että myös kreikkalainen sopimuskumppani(joukko) on siihen sitoutunut.
Lisäys:
Demokraatin juttu:
http://www.demari.fi/politiikka/uutiset/12572-ministerio-kreikka-sopimus-on-pitava
perjantai 31. toukokuuta 2013
Stora Enso, liitot ja valtion omistajaohjaus
Tasaiseen tahtiin esitetään vaatimuksia, että valtion pitää käyttää (osa)omistamissaan yhtiöissä voimakkaampaa omistajaohjausta henkilöstön aseman turvaamiseksi. Nyt tätä vaaditaan Stora Enson osalta. Kolme henkilöstöä edustavaa liittoa on esittänyt näkemyksensä siitä, millä tavalla Stora Ensoa pitäisi johtaa toisin kuin sitä niiden mukaan nyt johdetaan.
Tässä ja muissa vastaavanlaisissa valtio-omistajalle esitettävissä vaatimuksissa viitataan toistuvasti nimenomaan valtion vastuuseen harjoittaa esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa ja tuo esimerkillisyys määritellään sitten nimenomaan vaatijoiden näkökulmasta. Samoin vedotaan siihen, että kyseisillä suuyhtiöillä on velvollisuus ylläpitää suomalaista ja paikallista tuotantoa ja toimintaa. Lisäksi esimerkiksi metsäteollisuuden osalta tyypillisesti henkilöstö näissä vaatimuksissaan korostaa sitä, että yritykset eivät ole riittävästi sijoittaneet tuotekehitykseen, ja että juuri siihen niiden pitäisi panostaa entistä enemmän.
Tuotekehitysvaatimus mielestäni voidaan kuitata sillä, että se on niin helppoa ja järkevän kuuloista aina korostaa että jokin teollisuudenala ei ole panostanut riittävästi tuotekehitykseen ja markkinointiin. Yksittäiset henkilöt esimerkiksi blogikeskusteluissa (tämä tosin menee hiukan sivuun tämänkertaisesta aiheesta) lisäksi jopa muistuttavat, että kyllä duunarit tekisivät mutta suomalaiset firmat eivät osaa kehittää ja markkinoida tuotteita jotka menisivät kaupaksi. Vaikka markkinointi- ja tuotekehityslinjaukset ovatkin johdon vastuulla, kyllä kai markkinointi ja varsinkin myynti käytännössä ovat ihan sitä samaa duunia kuin mikä muu duuni tahansa. Tavalliset ihmiset sitä lopulta tekevät. Eli ei voi nykymaailmassa ajatella niin, että me tehdään kunhan herrat keksisivät oikeita tuotteita ja markkinoisivat niitä.
Henkilöstön edustajat siis jälleen vaativat, että valtion Stora Enson suurena omistajana tulee omistajaohjauksensa tai vähintään mielipidevaikuttamisensa kautta saada yhtiöön lisää tuotekehitysponnistelua ja suomalaista ja paikallista panostusta. Itse sen sijaan uskon siihen, mitä luin erään metsäteollisuusjohtajan sanoneen, että metsäteollisuudessa tuotelanseeraukset ovat todella aikaa vievää hommaa toisin kuin ehkä ne ajattelevat jotka siitä valittavat. Uskon tuon, sillä ainakin maallikkona tuntuu että perusteollisuuden systeemit ovat todella huippuun viritettyjä sitten kun ne on ensin saatu pystytettyä. Mittakaavat ovat niin valtavia, että pitää vain ihmetellä että jotkut niitä pystyvät hallitsemaan. Tuo hallinta vaatii osaamista paljon. Toki itsekin toivon, että painopaperin tilalle tulisi jokin sähköinen paperi tai mikä se nyt on, mutta ymmärrän että se on haastavaa. Mutta kun se tai ehkä aivan jokin muu sitten saadaan kehitettyä, se on varmaan hieno juttu ja se kyetään kaupallistamaan suurille markkinoille.
Toisaalta valitettavasti, kun metsäteollisuudessa on kehitetty vaikkapa uusi puupohjainen tai puuta osin käyttävä uusi materiaali, helposti ollaan viisastelemassa, että no joo puustahan niitä tehtiin ennenkin jne.
Liittojen valtio-omistajalle lähettämissä vaatimuksissa taustalla on tietysti henkilökunnan asema ja työpaikkojen turvaaminen. Kuitenkin mielestäni linjan on oltava se, että Suomessa ei saa olla valtion työnantajapolitiikan johdosta kahden tai useamman kerroksen palkansaajakuntaa. Ei voi olla niin, että jotkin työntekijäryhmät saavat julkisen vallan turvin erityisaseman turvattuihin tehtäviin. Se ei vain käy. Kaikkein oudoimpia lopputulosta ajatellen tällaiset vaatimukset ovat silloin, kun kyseinen yhtiö kilpailee täysin maailmanmarkkinoilla ja sen lisäksi on vielä pörssiyhtiö, jolla ei ole omistajina vain esimerkiksi valtion omistusyhtiö, suomalaisia vaakutusyhtiötä ja Kansaneläkelaitos vaan myös esimerkiksi pieniä osakkeenomistajia jotka ovat sijoittaneet esimerkiksi Stora Ensoon sillä periaatteella kuin pörssiosakkeisiin sijoitetaan. En halua, että valtio-omistaja lähtee johtamaan pörssiyhtiötä mistään muusta kuin liiketalousnäkökulmasta.
On siis kaksi asiaa. On se periaatteellinen puoli, että julkisen vallan turvin Suomeen ei pidä luoda eikä Suomessa pidä ylläpitää kahden (tai useamman) kerroksen työntekijäkuntaa, julkisen vallan turvaamat ja toisaalta kilpailulle alttiit. Puhun nyt tavanomaisista työmarkkinoista. Erikseen ovat erilaiset työllistämiskeinot, joissa julkinen tuki lisää tasa-arvoa asettamatta toisia muita parempaan asemaan. Tämä ensimmäinen, periaatteellinen, seikka koskee niin yhtiöitä kuin valtion laitoksia. Toinen seikka oli se liiketalousnäkökulma. Ei siis pidä sekoittaa markkinoilla liiketalousperiaattein toimivan pörssiyhtiön johtamiseen mitään sivulta tulevia johtamistavoitteita. Jotenkin tuntuu, että aina kulloinenkin omistajaohjauksesta vastaava ministeri tämän onkin omaksunut mutta puolueiden keskuudessa lienee sitten tuota politikointia jonkin verran havaittavissa.
Olen käynyt yllä olevan tekstin huolellisesti läpi, ja tarkoituksenani ei ole ollut valehdella edes piruuttani. Oliko vielä jotain?
Se henkilöstöä edustavien ammattiliittojen vetoomus päättäjille löytyi esimerkiksi tuosta:
http://www.paperiliitto.fi/www/fi/index.php?we_objectID=665
Tässä ja muissa vastaavanlaisissa valtio-omistajalle esitettävissä vaatimuksissa viitataan toistuvasti nimenomaan valtion vastuuseen harjoittaa esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa ja tuo esimerkillisyys määritellään sitten nimenomaan vaatijoiden näkökulmasta. Samoin vedotaan siihen, että kyseisillä suuyhtiöillä on velvollisuus ylläpitää suomalaista ja paikallista tuotantoa ja toimintaa. Lisäksi esimerkiksi metsäteollisuuden osalta tyypillisesti henkilöstö näissä vaatimuksissaan korostaa sitä, että yritykset eivät ole riittävästi sijoittaneet tuotekehitykseen, ja että juuri siihen niiden pitäisi panostaa entistä enemmän.
Tuotekehitysvaatimus mielestäni voidaan kuitata sillä, että se on niin helppoa ja järkevän kuuloista aina korostaa että jokin teollisuudenala ei ole panostanut riittävästi tuotekehitykseen ja markkinointiin. Yksittäiset henkilöt esimerkiksi blogikeskusteluissa (tämä tosin menee hiukan sivuun tämänkertaisesta aiheesta) lisäksi jopa muistuttavat, että kyllä duunarit tekisivät mutta suomalaiset firmat eivät osaa kehittää ja markkinoida tuotteita jotka menisivät kaupaksi. Vaikka markkinointi- ja tuotekehityslinjaukset ovatkin johdon vastuulla, kyllä kai markkinointi ja varsinkin myynti käytännössä ovat ihan sitä samaa duunia kuin mikä muu duuni tahansa. Tavalliset ihmiset sitä lopulta tekevät. Eli ei voi nykymaailmassa ajatella niin, että me tehdään kunhan herrat keksisivät oikeita tuotteita ja markkinoisivat niitä.
Henkilöstön edustajat siis jälleen vaativat, että valtion Stora Enson suurena omistajana tulee omistajaohjauksensa tai vähintään mielipidevaikuttamisensa kautta saada yhtiöön lisää tuotekehitysponnistelua ja suomalaista ja paikallista panostusta. Itse sen sijaan uskon siihen, mitä luin erään metsäteollisuusjohtajan sanoneen, että metsäteollisuudessa tuotelanseeraukset ovat todella aikaa vievää hommaa toisin kuin ehkä ne ajattelevat jotka siitä valittavat. Uskon tuon, sillä ainakin maallikkona tuntuu että perusteollisuuden systeemit ovat todella huippuun viritettyjä sitten kun ne on ensin saatu pystytettyä. Mittakaavat ovat niin valtavia, että pitää vain ihmetellä että jotkut niitä pystyvät hallitsemaan. Tuo hallinta vaatii osaamista paljon. Toki itsekin toivon, että painopaperin tilalle tulisi jokin sähköinen paperi tai mikä se nyt on, mutta ymmärrän että se on haastavaa. Mutta kun se tai ehkä aivan jokin muu sitten saadaan kehitettyä, se on varmaan hieno juttu ja se kyetään kaupallistamaan suurille markkinoille.
Toisaalta valitettavasti, kun metsäteollisuudessa on kehitetty vaikkapa uusi puupohjainen tai puuta osin käyttävä uusi materiaali, helposti ollaan viisastelemassa, että no joo puustahan niitä tehtiin ennenkin jne.
Liittojen valtio-omistajalle lähettämissä vaatimuksissa taustalla on tietysti henkilökunnan asema ja työpaikkojen turvaaminen. Kuitenkin mielestäni linjan on oltava se, että Suomessa ei saa olla valtion työnantajapolitiikan johdosta kahden tai useamman kerroksen palkansaajakuntaa. Ei voi olla niin, että jotkin työntekijäryhmät saavat julkisen vallan turvin erityisaseman turvattuihin tehtäviin. Se ei vain käy. Kaikkein oudoimpia lopputulosta ajatellen tällaiset vaatimukset ovat silloin, kun kyseinen yhtiö kilpailee täysin maailmanmarkkinoilla ja sen lisäksi on vielä pörssiyhtiö, jolla ei ole omistajina vain esimerkiksi valtion omistusyhtiö, suomalaisia vaakutusyhtiötä ja Kansaneläkelaitos vaan myös esimerkiksi pieniä osakkeenomistajia jotka ovat sijoittaneet esimerkiksi Stora Ensoon sillä periaatteella kuin pörssiosakkeisiin sijoitetaan. En halua, että valtio-omistaja lähtee johtamaan pörssiyhtiötä mistään muusta kuin liiketalousnäkökulmasta.
On siis kaksi asiaa. On se periaatteellinen puoli, että julkisen vallan turvin Suomeen ei pidä luoda eikä Suomessa pidä ylläpitää kahden (tai useamman) kerroksen työntekijäkuntaa, julkisen vallan turvaamat ja toisaalta kilpailulle alttiit. Puhun nyt tavanomaisista työmarkkinoista. Erikseen ovat erilaiset työllistämiskeinot, joissa julkinen tuki lisää tasa-arvoa asettamatta toisia muita parempaan asemaan. Tämä ensimmäinen, periaatteellinen, seikka koskee niin yhtiöitä kuin valtion laitoksia. Toinen seikka oli se liiketalousnäkökulma. Ei siis pidä sekoittaa markkinoilla liiketalousperiaattein toimivan pörssiyhtiön johtamiseen mitään sivulta tulevia johtamistavoitteita. Jotenkin tuntuu, että aina kulloinenkin omistajaohjauksesta vastaava ministeri tämän onkin omaksunut mutta puolueiden keskuudessa lienee sitten tuota politikointia jonkin verran havaittavissa.
Olen käynyt yllä olevan tekstin huolellisesti läpi, ja tarkoituksenani ei ole ollut valehdella edes piruuttani. Oliko vielä jotain?
Se henkilöstöä edustavien ammattiliittojen vetoomus päättäjille löytyi esimerkiksi tuosta:
http://www.paperiliitto.fi/www/fi/index.php?we_objectID=665
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
Keskustajohtoiset ”porvarihallitukset” ja peltipoliisit kritiikin kohteina
Demari.fi (Demokraatti) uutisoi näkyvästi: ”Peltipoliiseilla on valikoiva silmä - ex-kansanedustaja poistaisi valvontakamerat”.
Olisivatkohan nyt myös peltipoliisit siirtymässä opposition puolelle tai ainakin demareita vastaan. Jutussa kolme Sdp:tä edustavaa henkilöä kritisoi peltipoliisien valikoivaa huomiokykyä, ja yksi heistä siksi jopa poistaisi peltipoliisit. Perusteluna poistolle on muun muassa, että peltipoliisi tunnistaa vain ylinopeuden eikä esimerkiksi kuljettajan tai kulkuneuvon heikkoa tilaa. Jutusta ei käy ilmi, onko tuossa perustelussa takana ajatus että peltipoliisivalvonta luo tällä tavalla epätasa-arvoa liikenteen vaarantajien keskuuteen. Mutta en rupea spekuloimaan tätä asiaa sen kummemmin, sillä enhän minäkään pysty arvaamaan demareiden kulloisiakin ajatuskulkuja vaan joudun tyytymään siihen mitä he selvästi ääneen sanovat. Olen siinä suhteessa enintään kuin peltipoliisi.
Kyllähän jutussa todetaan aiheellisesti myös se olennainen, että myös moottoripyörän etuosaan pitäisi saada rekisterikilpi. Se tulee esille jo jutun alussa.
On Demarissa myös toinen mielenkiintoinen artikkeli (toki varmaan useampikin), itse asiassa pääkirjoitus. Siinä ollaan sitä mieltä, että nykyisen hallituksen arvostelu on kovin historiatonta. Ajattelin, että kuinka kaukaa historiasta tässä lähdetäänkään liikkeelle. Tuli sellainen ennakko-odotus, että nyt kuuluu taas Sdp:n piiristä opettavaista jyrinää siitä miten populistista, näköalatonta ja ennen kaikkea älyllisesti epärehellistä (toista tämä monta kertaa jämäkästi) tämänhetkinen keskustelu on. Mutta onneksi kirjoitus ei ollutkaan aivan noin perinpohjainen ja tuomitseva. Tiivistäisin omin sanoin sen sanoman niin, että 90-luvun syvimmän laman jäljiltä näihin päiviin asti demarit ovat epäonnekseen joutuneet toistuvasti nostamaan Suomen jaloilleen keskustajohtoisen porvarihallituksen jäljiltä. Tulikohan tuohon nyt kaikki tarvittavat määreet, toivottavasti.
Pääkirjoituksen pohjalta voisi antaa vaikka seuraavan vinkin: Jos demarit olisivat muodostamassa keskustan kanssa pääpuolueina seuraavaa hallitusta, demareiden kannattanee lähteä siihen vain pääministeripuolueena, jotta ei jälkeenpäin tarvitse syyttää keskustajohtoista hallitusta.
Demarin jutut tässä, ensin peltipoliisijuttu:
http://www.demari.fi/politiikka/uutiset/12475-peltipoliiseilla-on-valikoiva-silma-ex-kansanedustaja-poistaisi-valvontakamerat
Sitten ”kovin historiatonta” –pääkirjoitus:
http://www.demari.fi/politiikka/paakirjoitukset/12483-hallituksen-arvostelu-on-kovin-historiatonta
Olisivatkohan nyt myös peltipoliisit siirtymässä opposition puolelle tai ainakin demareita vastaan. Jutussa kolme Sdp:tä edustavaa henkilöä kritisoi peltipoliisien valikoivaa huomiokykyä, ja yksi heistä siksi jopa poistaisi peltipoliisit. Perusteluna poistolle on muun muassa, että peltipoliisi tunnistaa vain ylinopeuden eikä esimerkiksi kuljettajan tai kulkuneuvon heikkoa tilaa. Jutusta ei käy ilmi, onko tuossa perustelussa takana ajatus että peltipoliisivalvonta luo tällä tavalla epätasa-arvoa liikenteen vaarantajien keskuuteen. Mutta en rupea spekuloimaan tätä asiaa sen kummemmin, sillä enhän minäkään pysty arvaamaan demareiden kulloisiakin ajatuskulkuja vaan joudun tyytymään siihen mitä he selvästi ääneen sanovat. Olen siinä suhteessa enintään kuin peltipoliisi.
Kyllähän jutussa todetaan aiheellisesti myös se olennainen, että myös moottoripyörän etuosaan pitäisi saada rekisterikilpi. Se tulee esille jo jutun alussa.
On Demarissa myös toinen mielenkiintoinen artikkeli (toki varmaan useampikin), itse asiassa pääkirjoitus. Siinä ollaan sitä mieltä, että nykyisen hallituksen arvostelu on kovin historiatonta. Ajattelin, että kuinka kaukaa historiasta tässä lähdetäänkään liikkeelle. Tuli sellainen ennakko-odotus, että nyt kuuluu taas Sdp:n piiristä opettavaista jyrinää siitä miten populistista, näköalatonta ja ennen kaikkea älyllisesti epärehellistä (toista tämä monta kertaa jämäkästi) tämänhetkinen keskustelu on. Mutta onneksi kirjoitus ei ollutkaan aivan noin perinpohjainen ja tuomitseva. Tiivistäisin omin sanoin sen sanoman niin, että 90-luvun syvimmän laman jäljiltä näihin päiviin asti demarit ovat epäonnekseen joutuneet toistuvasti nostamaan Suomen jaloilleen keskustajohtoisen porvarihallituksen jäljiltä. Tulikohan tuohon nyt kaikki tarvittavat määreet, toivottavasti.
Pääkirjoituksen pohjalta voisi antaa vaikka seuraavan vinkin: Jos demarit olisivat muodostamassa keskustan kanssa pääpuolueina seuraavaa hallitusta, demareiden kannattanee lähteä siihen vain pääministeripuolueena, jotta ei jälkeenpäin tarvitse syyttää keskustajohtoista hallitusta.
Demarin jutut tässä, ensin peltipoliisijuttu:
http://www.demari.fi/politiikka/uutiset/12475-peltipoliiseilla-on-valikoiva-silma-ex-kansanedustaja-poistaisi-valvontakamerat
Sitten ”kovin historiatonta” –pääkirjoitus:
http://www.demari.fi/politiikka/paakirjoitukset/12483-hallituksen-arvostelu-on-kovin-historiatonta
tiistai 28. toukokuuta 2013
Kokeillaan tätä – sanomalehti ihailtava bisnes
On uskomaton saavutus, että on pystytty luomaan sellainen tuote kuin sanomalehti. On ensinnäkin visio ja missio siitä, miten ihmisiä pitää sivistää ja jopa välillä torua ja miten muutenkin pitäisi järjestää maan ja maailman asiat. Tällainen mahdoton tehtävä siis on. Sitten on onnistuttu myymään tämä tuote noille ihmisille, joita sivistetään ja torutaan, ja nämä ovat maksaneet tyytyväisinä siitä että heitä komennellaan ja joitakin saatetaan haukkua siinä sivussa jopa populisteiksi. Tästä ihanuudesta siis nuo ihmiset ovat maksaneet ja maksavat yhä aika monet. Ja siitä, että saavat lukea juttuja kansainvälisestä politiikasta ja muusta tylsästä, josta eivät ole edes kiinnostuneita. Toki saavat lukea myös paikalliset tapahtumauutiset, joista kyllä ovatkin kiinnostuneita. Kun sanomalehtiala onnistui tässä, sen on ollut jo helpompi onnistua hankkimaan lisäksi ilmoitustuloja firmoilta ja muilta. Hyvä ja ihailtava bisneshän tuo on ollut, mutta ei meinaa onnistua enää nykyään puhtaalta pöydältä vaan ainoastaan niiltä jotka ovat jo valmiiksi mediajunassa eli vauhdissa mukana. Tosin aivan helppoa ei ole nyt niilläkään kuulemma.
maanantai 27. toukokuuta 2013
Ansioeläkkeen superkarttuma liian antelias, ajatteli joku jopa
Hesarissa on juttu ”Suuri eläkeuudistus ei ollutkaan menestystarina” (27.5.). Siinä tarkastellaan vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutusta eläkkeellesiirtymisikään. Uudistushan mahdollisti sen, että voi jäädä normaalisti eläkkeelle 63-vuotiaana entisen 65 vuoden yleisen eläkeiän sijaan, mutta uudistus mahdollisti myös sen että jääkin eläkkeelle jopa vasta 68-vuotiaana.
Kannusteena 63 ikävuoden jälkeen jatkamiselle eläkekarttumaprosentti 63 ikävuoden jälkeen on selvästi siihenastista korkeampi Tosin karttumassa on pieni porras jo aikaisemmassakin ikävaiheessa. Karttuma-asiaa ei tosin taideta jutussa yksityiskohtaisesti käsitellä. Olennaista kuitenkin on, että nyt siis edes selvä kannuste ei ole ihmeemmin innostanut jatkamaan. Muistan kuitenkin erittäin hyvin, että uudistuksen jälkeen joku jo ehti olla huolissaan siitä, että eläkekarttuma olisi nyt liiankin antelias. Eipä näytä tuo liika-anteliaisuus-uhka kuitenkaan toteutuneen. Muistan myös hyvin, että itse pidin liioiteltuna huolta anteliaisuudesta, kun juuri oli vaivalla saatu aikaan tällainen uudistus. Edelleenkin pitäisin liioiteltuna ja aiheettomana kyseistä huolta.
Kannusteena 63 ikävuoden jälkeen jatkamiselle eläkekarttumaprosentti 63 ikävuoden jälkeen on selvästi siihenastista korkeampi Tosin karttumassa on pieni porras jo aikaisemmassakin ikävaiheessa. Karttuma-asiaa ei tosin taideta jutussa yksityiskohtaisesti käsitellä. Olennaista kuitenkin on, että nyt siis edes selvä kannuste ei ole ihmeemmin innostanut jatkamaan. Muistan kuitenkin erittäin hyvin, että uudistuksen jälkeen joku jo ehti olla huolissaan siitä, että eläkekarttuma olisi nyt liiankin antelias. Eipä näytä tuo liika-anteliaisuus-uhka kuitenkaan toteutuneen. Muistan myös hyvin, että itse pidin liioiteltuna huolta anteliaisuudesta, kun juuri oli vaivalla saatu aikaan tällainen uudistus. Edelleenkin pitäisin liioiteltuna ja aiheettomana kyseistä huolta.
Onneksi on olemassa hallituspuolue vihreät
Politiikassa näyttää olevan puheenaiheenvaihdosvaihe. Onneksi kuitenkin Kreikan vakuudet pysyvät listalla tiiviisti. Sote-keskustelu puolestaan on hiukan laantunut, ja täysin lopahtanut on keskustelu äänestäjien tai ainakin merkittävien yksittäiskannattajien muuttoliikkeestä. Tuo on muuten tosi kiinnostava aihe, ja itse ainakin aion seurata tarkasti miten puolueiden politiikka ja periaatteet kääntyvät.
Kreikan vakuudet kyllä ihmetyttävät. Miksi oikein tekemällä ja suurella vaivalla on tehty mahdollisimman monimutkaiset sopimukset? Miksi suurella vaivalla tai ainakin tarkistamatta asian oikeellisuutta etukäteen on salattu niin paljon kuin on salattu? Mitä tahoa tämä auttoi ja miten? Tai miten sen haluttiin auttavan, sillä ihmettelen jos se jotakin auttoi.
Sitten on herännyt vielä sellainenkin kysymys, että kuinka alas puolueet haluavat kannatuksensa laskevan ennen seuraavia vaaleja. Eivät ehkä aivan kaikki, ja kaikkihan eivät voi menestyä edes siinä kisassa. Kaksi sataahan pitää saada täyteen joka tapauksessa.
Pakko sanoa, että jopa hallituspuolue vihreät tuntuu tällä hetkellä melkein raikkaalta vaihtoehdolta, kun sen taholta tulee ajoittain kriittisiä mainintoja hallituksen työskentelystä. Tämä koskenee tosin vain yksityiskohtia, sillä kokonaisuutena hallituspuolue vihreät on luultavasti tyytyväinen hallituksen politiikkaan.
Kreikan vakuudet kyllä ihmetyttävät. Miksi oikein tekemällä ja suurella vaivalla on tehty mahdollisimman monimutkaiset sopimukset? Miksi suurella vaivalla tai ainakin tarkistamatta asian oikeellisuutta etukäteen on salattu niin paljon kuin on salattu? Mitä tahoa tämä auttoi ja miten? Tai miten sen haluttiin auttavan, sillä ihmettelen jos se jotakin auttoi.
Sitten on herännyt vielä sellainenkin kysymys, että kuinka alas puolueet haluavat kannatuksensa laskevan ennen seuraavia vaaleja. Eivät ehkä aivan kaikki, ja kaikkihan eivät voi menestyä edes siinä kisassa. Kaksi sataahan pitää saada täyteen joka tapauksessa.
Pakko sanoa, että jopa hallituspuolue vihreät tuntuu tällä hetkellä melkein raikkaalta vaihtoehdolta, kun sen taholta tulee ajoittain kriittisiä mainintoja hallituksen työskentelystä. Tämä koskenee tosin vain yksityiskohtia, sillä kokonaisuutena hallituspuolue vihreät on luultavasti tyytyväinen hallituksen politiikkaan.
lauantai 25. toukokuuta 2013
Luottamus, yhteisymmärrys, yt ja yy
Rupesin pohtimaan sellaista asiaa kuin luottamuspula. Piti oikein katsoa, mitä tuolla mystiseksi jääneellä mutta usein käytetyllä käsitteellä tarkoitetaan. Sehän tulee esiin tyypillisesti johtotehtävien kohdalla, kun ilmoitetaan että luottamuspulan takia henkilön tehtävät päättyivät.
Luottamuspula-käsitteen määrittelyyn voidaan lähteä helpoimmin käsitteellä ”yleinen luottamus”, jolla tarkoitetaan organisaation päättävien elinten luottamusta siihen että esimerkiksi esimiesasemassa oleva toimii organisaation edun mukaisesti. Näin ymmärsin tuon käsitteen jostakin yksityisalan esimiesoppaasta luettuani. Jotakin tällaista yleistä kai sillä tarkoitetaan. Yleisyys ja valitettavasti myös epämääräisyys näissä luottamuspula-jutuissa korostuvat, kun ”luottamuspulan” takia tapahtuneissa irtisanomisissa yleensä ei sen kummemmin eritellä mikä oli luottamuspulan takana. Sanotaan vain, että pitkän ajan kuluessa, että ei pelkästään tietty syy. Luultavasti syy sentään usein selviää kyseiselle irtisanotulle tarkemmin kuin vain sanalla ”luottamuspula”. Ulkopuolisesta kuitenkin tuntuu joskus, että taustalla on sellaista jota ei jostakin syystä haluta tarkemmin tuoda esille, ehkä mielipide-erot, henkilökemiat tai jotakin muuta.
Periaatteessa ei kuulukaan ulkopuolisille, mikä oli luottamuspulan syynä, mutta kun usein kyseessä on jokin julkinen johtotehtävä, asiasta herää perusteltu kiinnostus. Ei nimittäin mitenkään lisää kansalaisten luottamusta julkista valtaa kohtaan, jos piiloudutaan vain luottamuspula-taikasanan taakse johtajia vaihdettaessa. Toki työsuhdeasiat ovat vain työnantajan edustajan ja työntekijän välisiä, mutta esimerkiksi kunta, valtio, puolueet ja jopa media ovat niin merkittäviä tahoja että ulkopuolisetkin alkavat ihan perustellusti kiinnostua mistä on kysymys.
Mutta yhteiskunnallisesti paljon tärkeämpi kysymys on, mitäs minä voin tehdä jos menetän luottamukseni (tai en ole ehkä milloinkaan luottanut) esimerkiksi johonkin puolueeseen sen johdosta että se ei mielestäni toimi Suomen ja suomalaisten tasapuolisen edun mukaisesti tai että se toimii jopa niitä vastaan. Aika vähäiset ovat keinot siinä. Ainoa on, että voin olla äänestämättä niin kuin olenkin kyseistä puoluetta. Toisaalta sehän ei ole mikään keino, sillä en muutenkaan voisi äänestää kuin yhtä puoluetta kerrallaan. Pahimmassa mutta hyvin mahdollisessa tapauksessa en halua äänestää tuota yhtäkään juuri luottamuspulan takia. Joka tapauksessa puolueet voivat jatkaa toimintaansa vanhaan malliin välittämättä siitä, että niiden ja suuren ihmisjoukon välillä vallitsee jopa syvä luottamuspula. Tämä on ongelma.
Loppukevennys: Mitä eroa on yt:llä ja yy:llä? Yy:ssä lopputulokseen päästään YhteisYmmärryksessä välittömästi toisen osapuolen ilmoitettua lopputuloksen, ilman sen kummempaa ”prosessia”.
Luottamuspula-käsitteen määrittelyyn voidaan lähteä helpoimmin käsitteellä ”yleinen luottamus”, jolla tarkoitetaan organisaation päättävien elinten luottamusta siihen että esimerkiksi esimiesasemassa oleva toimii organisaation edun mukaisesti. Näin ymmärsin tuon käsitteen jostakin yksityisalan esimiesoppaasta luettuani. Jotakin tällaista yleistä kai sillä tarkoitetaan. Yleisyys ja valitettavasti myös epämääräisyys näissä luottamuspula-jutuissa korostuvat, kun ”luottamuspulan” takia tapahtuneissa irtisanomisissa yleensä ei sen kummemmin eritellä mikä oli luottamuspulan takana. Sanotaan vain, että pitkän ajan kuluessa, että ei pelkästään tietty syy. Luultavasti syy sentään usein selviää kyseiselle irtisanotulle tarkemmin kuin vain sanalla ”luottamuspula”. Ulkopuolisesta kuitenkin tuntuu joskus, että taustalla on sellaista jota ei jostakin syystä haluta tarkemmin tuoda esille, ehkä mielipide-erot, henkilökemiat tai jotakin muuta.
Periaatteessa ei kuulukaan ulkopuolisille, mikä oli luottamuspulan syynä, mutta kun usein kyseessä on jokin julkinen johtotehtävä, asiasta herää perusteltu kiinnostus. Ei nimittäin mitenkään lisää kansalaisten luottamusta julkista valtaa kohtaan, jos piiloudutaan vain luottamuspula-taikasanan taakse johtajia vaihdettaessa. Toki työsuhdeasiat ovat vain työnantajan edustajan ja työntekijän välisiä, mutta esimerkiksi kunta, valtio, puolueet ja jopa media ovat niin merkittäviä tahoja että ulkopuolisetkin alkavat ihan perustellusti kiinnostua mistä on kysymys.
Mutta yhteiskunnallisesti paljon tärkeämpi kysymys on, mitäs minä voin tehdä jos menetän luottamukseni (tai en ole ehkä milloinkaan luottanut) esimerkiksi johonkin puolueeseen sen johdosta että se ei mielestäni toimi Suomen ja suomalaisten tasapuolisen edun mukaisesti tai että se toimii jopa niitä vastaan. Aika vähäiset ovat keinot siinä. Ainoa on, että voin olla äänestämättä niin kuin olenkin kyseistä puoluetta. Toisaalta sehän ei ole mikään keino, sillä en muutenkaan voisi äänestää kuin yhtä puoluetta kerrallaan. Pahimmassa mutta hyvin mahdollisessa tapauksessa en halua äänestää tuota yhtäkään juuri luottamuspulan takia. Joka tapauksessa puolueet voivat jatkaa toimintaansa vanhaan malliin välittämättä siitä, että niiden ja suuren ihmisjoukon välillä vallitsee jopa syvä luottamuspula. Tämä on ongelma.
Loppukevennys: Mitä eroa on yt:llä ja yy:llä? Yy:ssä lopputulokseen päästään YhteisYmmärryksessä välittömästi toisen osapuolen ilmoitettua lopputuloksen, ilman sen kummempaa ”prosessia”.
perjantai 24. toukokuuta 2013
Omistusasunto tai vuokra-asunto, helppo muuttaminen
On väitetty, että omistusasuntovaltaisuus lisäisi työttömyyttä. En nyt kuitenkaan ota kantaa asiasta tehtyihin tutkimuksiin lähinnä muualla kuin Suomessa, tosin hiukan myös Suomessa (intuitiivisesti tai ilman), vaan otan asian esille vain mikrotasolla ja lisäksi tai juuri sen johdosta oudosta näkökulmasta.
Sitä, miten helppoa tai vaikeaa on muuttaa työn perässä vuokra-asunnosta tai omistusasunnosta, on käsitelty ja varmaan jatkossakin käsitellään paljon nimenomaan taloudellisesta näkökulmasta. Onhan omistusasunto siinä mielessä sitovampi, että siitä lähteminen vaatii enemmän taloudellisia järjestelyjä ja taloudellista pohdintaa. Enkä ota mietintään lainkaan sellaista monimutkaista seikkaa kuin muuttavan talouden koko (yksin asuva vai perhe moninaisine sidoksineen). Ajattelen asiaa yksinkertaisuuden vuoksi vain yksin asuvan ja lisäksi vain kerrostaloasujan kannalta. Otan kuten sanoin esille toisen näkökulman kuin puhtaasti rahoituksellisen, otan erään mauttoman käytännöllisen näkökulman.
Sanotaan suoraan näin, että työllisyysnäkökulmasta suomalaisen asumiskulttuurin pitäisi olla yksinkertaisempi ja pelkistetympi. Koti olisi enemmän matkustajakodin kaltainen. Kulttuurin pitäisi suosia kaikenlaisen kalustuksen ja sisustuksen vähäisyyttä. Silloin omasta kämpästä muuttaminen olisi melkein kuin hotellin vaihtamista eli helppo homma. Se olisi suorastaan hauskaa ja avartavaa. Ja nyt taas jätän huomioimatta tuttavaverkostojen ja muun oman elämän sijainnin ja muut tunneseikat. Jo tässä vaiheessa on myös todettava, että kodinsisustusala ei ajatuksesta tykkäisi, ja toki alan työllisyys heikentyisikin huomattavasti. Eli miettikää nyt elinkeinoelämä tätä asiaa ihan kiihkottomasti ja luovasti mutta analyyttisesti antamatta liikaa valtaa intuitiolle.
Kun on tavaraa vaikka vain sen verran kuin yksiöön tai pieneen kaksioon sopivasti sopii, alkaa muuttoruljanssin toistuminen tuntua vastenmieliseltä ja/tai kalliilta ja/tai ovenpieliä kuluttavalta. (ovenpielien kuluminen on tässä kielikuva laajemmasta kulumisongelmasta jatkuvan tavaroiden siirtelyn vuoksi, ja voi siinä naapuritkin ja taloyhtiö ihmetellä jatkuvaa seilaamista). Ei tosin huonekalujenkaan kerääntyminen ole ongelma, jos luulee löytävänsä vuokralaisen joka ei tuhoa tai varasta tavaroita ja joka yleensäkin on valmis tulemaan toisen kalustamaan asuntoon ja maksamaan vielä siitä lisää. Toisaalta tältä osin omistusasunto kääntyy mahdollisuudeksi, sillä jos vuokralta lähtee ei ole edes mahdollisuutta jättää tavaroita entiseen asuntoon (paitsi jos on mahdollisuus alivuokrata). Tosin aina muutossa joutuu ottamaan tavaroita mukaansa, jotta asuminen onnistuu siinä seuraavassa asunnossa. Olennaista onkin, että saataisiin vakiintumaan Suomeen irtonaisen asuminen kulttuuri, jolloin tyypillinen kalustus olisi helposti siirrettävissä.
Kun asunto-omaisuuteen luodaan vielä jonkinlainen edullinen uudenlainen osakesysteemi, ei tarvitsisi edes luopua omistusasuntovaltaisuudesta.
Kyllähän meillä on pieniä ja suuria yrityksiä vuokramarkkinoilla, jotka ottavat jälleenvuokraukseensa huoneistoja ja tarjoavat niitä sitten kalustettuina, mutta niiden toimintatapa ei ehkä auta kuvaamassani ongelmassa.
Sitä, miten helppoa tai vaikeaa on muuttaa työn perässä vuokra-asunnosta tai omistusasunnosta, on käsitelty ja varmaan jatkossakin käsitellään paljon nimenomaan taloudellisesta näkökulmasta. Onhan omistusasunto siinä mielessä sitovampi, että siitä lähteminen vaatii enemmän taloudellisia järjestelyjä ja taloudellista pohdintaa. Enkä ota mietintään lainkaan sellaista monimutkaista seikkaa kuin muuttavan talouden koko (yksin asuva vai perhe moninaisine sidoksineen). Ajattelen asiaa yksinkertaisuuden vuoksi vain yksin asuvan ja lisäksi vain kerrostaloasujan kannalta. Otan kuten sanoin esille toisen näkökulman kuin puhtaasti rahoituksellisen, otan erään mauttoman käytännöllisen näkökulman.
Sanotaan suoraan näin, että työllisyysnäkökulmasta suomalaisen asumiskulttuurin pitäisi olla yksinkertaisempi ja pelkistetympi. Koti olisi enemmän matkustajakodin kaltainen. Kulttuurin pitäisi suosia kaikenlaisen kalustuksen ja sisustuksen vähäisyyttä. Silloin omasta kämpästä muuttaminen olisi melkein kuin hotellin vaihtamista eli helppo homma. Se olisi suorastaan hauskaa ja avartavaa. Ja nyt taas jätän huomioimatta tuttavaverkostojen ja muun oman elämän sijainnin ja muut tunneseikat. Jo tässä vaiheessa on myös todettava, että kodinsisustusala ei ajatuksesta tykkäisi, ja toki alan työllisyys heikentyisikin huomattavasti. Eli miettikää nyt elinkeinoelämä tätä asiaa ihan kiihkottomasti ja luovasti mutta analyyttisesti antamatta liikaa valtaa intuitiolle.
Kun on tavaraa vaikka vain sen verran kuin yksiöön tai pieneen kaksioon sopivasti sopii, alkaa muuttoruljanssin toistuminen tuntua vastenmieliseltä ja/tai kalliilta ja/tai ovenpieliä kuluttavalta. (ovenpielien kuluminen on tässä kielikuva laajemmasta kulumisongelmasta jatkuvan tavaroiden siirtelyn vuoksi, ja voi siinä naapuritkin ja taloyhtiö ihmetellä jatkuvaa seilaamista). Ei tosin huonekalujenkaan kerääntyminen ole ongelma, jos luulee löytävänsä vuokralaisen joka ei tuhoa tai varasta tavaroita ja joka yleensäkin on valmis tulemaan toisen kalustamaan asuntoon ja maksamaan vielä siitä lisää. Toisaalta tältä osin omistusasunto kääntyy mahdollisuudeksi, sillä jos vuokralta lähtee ei ole edes mahdollisuutta jättää tavaroita entiseen asuntoon (paitsi jos on mahdollisuus alivuokrata). Tosin aina muutossa joutuu ottamaan tavaroita mukaansa, jotta asuminen onnistuu siinä seuraavassa asunnossa. Olennaista onkin, että saataisiin vakiintumaan Suomeen irtonaisen asuminen kulttuuri, jolloin tyypillinen kalustus olisi helposti siirrettävissä.
Kun asunto-omaisuuteen luodaan vielä jonkinlainen edullinen uudenlainen osakesysteemi, ei tarvitsisi edes luopua omistusasuntovaltaisuudesta.
Kyllähän meillä on pieniä ja suuria yrityksiä vuokramarkkinoilla, jotka ottavat jälleenvuokraukseensa huoneistoja ja tarjoavat niitä sitten kalustettuina, mutta niiden toimintatapa ei ehkä auta kuvaamassani ongelmassa.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Maahanmuutto sinänsä täysin ylikorostettu puheenaihe
Mikä maahanmuutossa monia niin kuohuttaa ja kiihottaa joko jyrkän vastustavassa tai jyrkän ihannoivassa hengessä? Paljon kiinnostavampi asia kuin maahanmuutto on vaikkapa se, kuinka paljon ja mihin muutetaan Suomen sisällä nyt ja tulevaisuudessa, ja myös se, miten maassamuuttamista voisi helpottaa tai toisaalta sen välttämättömyyttä vähentää. Sen sijaan kyllä voitaisiin olla aiheellisesti tai ainakin uteliaisuudesta kiinnostuneita siitä, millainen työllistäjä maahanmuutto-toimiala mahdollisesti on nimenomaan suomalaisille. Kun sanoin ”työllistäjä”, tarkoitin sitä jyrkän neutraalissa mielessä ottamatta kantaa puoleen tai toiseen, puålesta tai vastaan.
tiistai 21. toukokuuta 2013
Puhelinmarkkinointikielto eli telemarkkinointikielto eli puhelinmyyntikielto viimeinkin
Olen joskus pitänyt puhelinmarkkinointikieltoa päällä. Sehän onnistuu soittamalla Puhelintarjonnan rajoituspalveluun eli Robinson-palveluun. Kiellossa on kuitenkin se mielestäni täysin turha piirre, että se on voimassa vain tietyn ajan. Parempi olisi, että kielto pysyisi voimassa kunnes henkilö itse mahdollisesti haluaa poistaa sen. Välillä yritinkin uudelleen saada telemarkkinointikiellon päälle, mutta siinä vaiheessa en onnistunut millään saamaan varsinaista yhteyttä soittaessani kyseiseen numeroon. Taisi olla ruuhkaa tai jotain. Tympi moinen enkä sen jälkeen ole viitsinyt edes yrittää kunnes nyt.
Täytyy kehua, että Puhelintarjonnan rajoituspalvelu eli Robinson-palvelu on modernisoitunut siihen verrattuna mitä muistan sen viimeksi olleen. Se toimii fiksusti. Ainakin soitto oli yksinkertainen ja selkeä, mutta eiköhän myös itse puhelinmyyntikielto tule voimaan jonkin ajan kuluttua.
Telemarkkinoijilla olisi kaikki syy kannustaa ihmisiä siihen, että nämä tekisivät puhelinmyyntikiellon elleivät halua puhelinmyyntiä. Mikä on sen turhauttavampaa ja tuhlaavampaa myyjän ja markkinointifirman kannalta kuin soittaa sellaisille jotka eivät aivan varmasti halua ostaa vaan pahimmillaan pilaavat soittajan päivän. Ehkä alalla asennoidutaan niin, että yritetään nyt kuitenkin soittaa kaikille jos vaikka sittenkin. Ei mene minun markkinointiajatteluuni perille tämä.
Tein siis hyvän palveluksen näille firmoille, kun asetin puhelinmyynnin kiellon lopultakin taas kerran. Tosin voi hyvinkin olla, että rajoituksellani ei ole käytännössä paljonkaan merkitystä, sillä enimmäkseen soittajat taitavat onnistua olemaan ikään kuin aikaisemmin tai nykyään käyttämistäni firmoista. Nykyään käyttämieni firmojen puheluista taas osa saattaa olla jopa hyödyllisiä, mikäli tarjoavat parempaa sopimusta.
Puhelintarjonnan rajoituspalvelusta on enemmän sivulla http://www.asml.fi/kieltopalvelut/
Sana puhelinmyynti ei tässä yhteydessä tarkoita, että myytäisiin nimenomaan puhelimia, vaan se tarkoittaa, että myydään puhelimitse.
LIsäys: Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Täytyy kehua, että Puhelintarjonnan rajoituspalvelu eli Robinson-palvelu on modernisoitunut siihen verrattuna mitä muistan sen viimeksi olleen. Se toimii fiksusti. Ainakin soitto oli yksinkertainen ja selkeä, mutta eiköhän myös itse puhelinmyyntikielto tule voimaan jonkin ajan kuluttua.
Telemarkkinoijilla olisi kaikki syy kannustaa ihmisiä siihen, että nämä tekisivät puhelinmyyntikiellon elleivät halua puhelinmyyntiä. Mikä on sen turhauttavampaa ja tuhlaavampaa myyjän ja markkinointifirman kannalta kuin soittaa sellaisille jotka eivät aivan varmasti halua ostaa vaan pahimmillaan pilaavat soittajan päivän. Ehkä alalla asennoidutaan niin, että yritetään nyt kuitenkin soittaa kaikille jos vaikka sittenkin. Ei mene minun markkinointiajatteluuni perille tämä.
Tein siis hyvän palveluksen näille firmoille, kun asetin puhelinmyynnin kiellon lopultakin taas kerran. Tosin voi hyvinkin olla, että rajoituksellani ei ole käytännössä paljonkaan merkitystä, sillä enimmäkseen soittajat taitavat onnistua olemaan ikään kuin aikaisemmin tai nykyään käyttämistäni firmoista. Nykyään käyttämieni firmojen puheluista taas osa saattaa olla jopa hyödyllisiä, mikäli tarjoavat parempaa sopimusta.
Puhelintarjonnan rajoituspalvelusta on enemmän sivulla http://www.asml.fi/kieltopalvelut/
Sana puhelinmyynti ei tässä yhteydessä tarkoita, että myytäisiin nimenomaan puhelimia, vaan se tarkoittaa, että myydään puhelimitse.
LIsäys: Lue myös blogin muita kirjoituksia, lue vaikka koko blogi!
Asuntokauppa kuulemma hidastelee jo näillä lainakoroilla, entäs jos
Asuntokauppa on kuulemma ollut rauhoittumaan päin (mitäänsanomattoman korrekti ilmaus tarkoituksellisesti). Myyntiajat pitenevät, ja nyt lopultakin on opittu myös tinkimään. Olen muuten ollut jo kauan tuon tinkimisen lämmin kannattaja ostotilanteessa.
Jos asuntokauppa viilenee jo näillä lähes olemattomilla lainakoroilla, miten asuntokauppa reagoikaan sitten jos korot nousevat normaaleiksi joskus. Eikö olisi sittenkin jännempää rakentaa kuplaa ihan huolella? Ainakaan ei voi syyttää pölhöpopulistiksi sitä, joka viimeiseen asti välttelee romahdus- tai jopa jonkin lievemmän ilmaisun käyttöä asuntojen hintojen yhteydessä.
Muotoilu oli nyt tällä kertaa tällainen.
Jos asuntokauppa viilenee jo näillä lähes olemattomilla lainakoroilla, miten asuntokauppa reagoikaan sitten jos korot nousevat normaaleiksi joskus. Eikö olisi sittenkin jännempää rakentaa kuplaa ihan huolella? Ainakaan ei voi syyttää pölhöpopulistiksi sitä, joka viimeiseen asti välttelee romahdus- tai jopa jonkin lievemmän ilmaisun käyttöä asuntojen hintojen yhteydessä.
Muotoilu oli nyt tällä kertaa tällainen.
maanantai 20. toukokuuta 2013
Fiksut ruotsalaiset kuluttajat
Suomessahan keskustojen erikoisliikkeet kärsivät siitä, kun suuret kauppakeskukset vetävät asiakkaat. Lisäksi kuluttajat ovat tulleet paikoin sellaisiksi, että pitävät tapanaan käydä kokeilemassa tuotetta esimerkiksi erikoisliikkeessä mutta eivät osta tuotetta kyseisestä tai muustakaan fyysisestä myymälästä vaan muualta verkkokaupasta. Ruotsista tulee sen sijaan viestiä, että Tukholmassa fiksut kuluttajat ovat alkaneet suosia erikoismyymälöitä vaikka saattavat vertailla tuotteita verkossa. Kuluttajat arvostavat lähellä olevia erikoismyymälöitä eivätkä pelkästään suuria tavarataloja.
Itse en tietenkään harrasta käytäntöä, että kävisin kokeilemassa nimenomaan myymälässä mutta en ostaisi kyseisestä firmasta vaan säästösyistä aivan muualta verkkokaupasta. Joko vertaan ja ostan netitse tai vertaan verkossa ja ostan myymälästä. Tuon ensimmäisen vaihtoehdon kaltainen on vielä se, että esimerkiksi sähköpostilla tiedustelen tuotteesta firmalta ja sitten esimerkiksi sähköpostilla tilaan tuotteen kyseiseltä firmalta postitse. Sittenhän joskus käy toki niin, että myyjä sanoo että tuotteen saanti kestää ja että muualta saa ehkä nopeammin.
Mikä oikeastaan tässä oli mielenkiintoista? Se oli se, että kuluttajien käyttäytyminen voi kääntyä aivan ylösalaisin ennen kuin huomaatkaan. Kun Suomessa suositaan etäällä sijaitsevia tavarataloja ja nyttemmin myös verkkokauppoja keskustan erikoismyymälöiden sijaan, niin jossakin fiksuimmat kaupunkikuluttajat ovat nostaneet keskustan erikoismyymälät uuteen arvoon.
Uskon, että tiivis ja siten hyvin palveluvarusteltu asumistapa saa lisää suosiota myös Suomessa, lopulta myös poliittisesti.
Idea yllä olevaan bloggaukseen on syntynyt muun muassa Kauppalehden ja Suur-Jyväskylän Lehden artikkeleiden siivittämänä.
Itse en tietenkään harrasta käytäntöä, että kävisin kokeilemassa nimenomaan myymälässä mutta en ostaisi kyseisestä firmasta vaan säästösyistä aivan muualta verkkokaupasta. Joko vertaan ja ostan netitse tai vertaan verkossa ja ostan myymälästä. Tuon ensimmäisen vaihtoehdon kaltainen on vielä se, että esimerkiksi sähköpostilla tiedustelen tuotteesta firmalta ja sitten esimerkiksi sähköpostilla tilaan tuotteen kyseiseltä firmalta postitse. Sittenhän joskus käy toki niin, että myyjä sanoo että tuotteen saanti kestää ja että muualta saa ehkä nopeammin.
Mikä oikeastaan tässä oli mielenkiintoista? Se oli se, että kuluttajien käyttäytyminen voi kääntyä aivan ylösalaisin ennen kuin huomaatkaan. Kun Suomessa suositaan etäällä sijaitsevia tavarataloja ja nyttemmin myös verkkokauppoja keskustan erikoismyymälöiden sijaan, niin jossakin fiksuimmat kaupunkikuluttajat ovat nostaneet keskustan erikoismyymälät uuteen arvoon.
Uskon, että tiivis ja siten hyvin palveluvarusteltu asumistapa saa lisää suosiota myös Suomessa, lopulta myös poliittisesti.
Idea yllä olevaan bloggaukseen on syntynyt muun muassa Kauppalehden ja Suur-Jyväskylän Lehden artikkeleiden siivittämänä.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Peruspalveluministeri ja kuntaministeri, hyvä Jyväskylä!
Nythän todellakin kunta- ja peruspalveluministeriydet ovat jyväskyläläisillä. Eiköhän siitä löydy yhteistyökykyä ja -kokemusta kunta- ja sote-uudistuksen läpiviemiseen. Jyväskyläläisyyssynergia ei ollut tosin varsinaisesti oma oivallukseni, vaan ainakin Keskisuomalainen seikan ottaa esille. Tai siis Keskisuomalainen puhuu nimenomaan keskisuomalaisuudesta. Keskisuomalaisuus-näkökulma on varmaankin lehdeltä tarkoin harkittua ja pidäteltyä kokonaisvaltaisuutta. Minä sen sijaan vedän kotiinpäin oikein urheiluhengessä ja korostan Jyväskylää. Se on sitä lähiajattelua eikös ookkin.
Parin päivän aikana keskustelu onkin siirtynyt sote-valituksesta sen päivittelemiseen, mitä demareiden ei pitäisi tehdä ja mitä niiden sen sijaan pitäisi tehdä. Vai oliko se toisinpäin? Asialla ovat enimmäkseen muut kuin demarit. Tässä alkaa olla meikäläisellä jo tulkintavaikeuksia.
Varmuuden vuoksi edelleen muistutan, että en ole Sdp:n kannattaja. Sdp:n pitäisi muuttua enemmän kuin perusteellisesti, ennen kuin minusta sen kannattaja voisi tulla. Käytännössä edellytys olisi, että puolueessa melkein kaikki muu kuin nimi muuttuisi. Tai siis eihän sillä nimellä ole väliä. Saa muuttua tai pysyä, ihan sama. Aina muuten epäilyttävät nuo imagon- ja nimenvaihdosyritykset. Ovat niin keinotekoisia, että.
En tosin ole minkään muunkaan puolueen niin sanottu kannattaja. Oikeastaan jokaisen puolueen suhteen ongelma on periaatteessa sama omalta osaltani kuin Sdp:n suhteen, vaikka vivahde-eroja tässä suhteessa onkin. Nyt on paras vain seurata tilannetta. jos kerran puolueiden väliset kannattajakuntasiirtymät voimistuvat kuten jotkut väittävät (vai onko pelkkää puhetta). En halua sitoutua tuntemattomaan nääs. Antaa kannattajienvaihtopäivien (pitkitettyjen sellaisten) mennä ensin ohi.
Parin päivän aikana keskustelu onkin siirtynyt sote-valituksesta sen päivittelemiseen, mitä demareiden ei pitäisi tehdä ja mitä niiden sen sijaan pitäisi tehdä. Vai oliko se toisinpäin? Asialla ovat enimmäkseen muut kuin demarit. Tässä alkaa olla meikäläisellä jo tulkintavaikeuksia.
Varmuuden vuoksi edelleen muistutan, että en ole Sdp:n kannattaja. Sdp:n pitäisi muuttua enemmän kuin perusteellisesti, ennen kuin minusta sen kannattaja voisi tulla. Käytännössä edellytys olisi, että puolueessa melkein kaikki muu kuin nimi muuttuisi. Tai siis eihän sillä nimellä ole väliä. Saa muuttua tai pysyä, ihan sama. Aina muuten epäilyttävät nuo imagon- ja nimenvaihdosyritykset. Ovat niin keinotekoisia, että.
En tosin ole minkään muunkaan puolueen niin sanottu kannattaja. Oikeastaan jokaisen puolueen suhteen ongelma on periaatteessa sama omalta osaltani kuin Sdp:n suhteen, vaikka vivahde-eroja tässä suhteessa onkin. Nyt on paras vain seurata tilannetta. jos kerran puolueiden väliset kannattajakuntasiirtymät voimistuvat kuten jotkut väittävät (vai onko pelkkää puhetta). En halua sitoutua tuntemattomaan nääs. Antaa kannattajienvaihtopäivien (pitkitettyjen sellaisten) mennä ensin ohi.
torstai 16. toukokuuta 2013
Lääkärikunta keskuudessamme – tapaus Jyväskylä
Jyväskylän kaupunki pani hakuun viime vuoden elokuussa terveydenhuollon vastuualuejohtajan viran. Tehtävässä korostuu kaupungin terveydenhuollon toiminnan ja talouden kokonaisjohtaminen. Viran kelpoisuusehtona oli ylempi korkeakoulututkinto. Suomen Lääkäriliitto ja Jyväskylän kaupungin lääkäreiden edustajat iskivät väliin uhkaamalla uhata kaupunkia hakukiellolla ja –saarrolla.
Lääkäriliitto puki vaatimuksensa ymmärtääkseni sitä tarkoittavaan muotoon, että yllä mainittuun tehtävään sisältyvät johtamisvaltuudet pitää liittää nimenomaan terveyskeskuksen vastaavan lääkärin virkaan jotta vastaava lääkäri kykenisi Lääkäriliiton mielestä kunnolla hoitamaan tehtäviään. Toisaalta esimerkiksi Lääkärilehdessä siteerataan Lääkäriliiton johtajan sanoneen aivan suoraan niin, että avoinna oleva vastuualuejohtajan virka edellyttää lääkärin pätevyyttä toisin kuin kaupungin hakuilmoituksessa on. Hakuilmoituksessahan oli ylempi korkeakoulututkinto.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=12287/type=1
http://yle.fi/uutiset/laakarit_ja_kaupunki_kiistelevat_terveydenhuollon_johtamisesta/6255186
Siinä sitten kaupunki ja lääkäreiden edustajat neuvottelivat, ja lopputuloksena kaupunki pisti uuden haun tuosta terveydenhuollon vastuualuejohtajan virasta sillä muutoksella, että siihen sisältyy vastaavan lääkärin tehtävä ja tietysti sitten kelpoisuusehdoksi vähintään lääketieteen lisensiaatti ylemmän korkeakoulututkinnon sijaan.
http://www.jyvaskyla.fi/ajankohtaista/arkisto/1/0/57233
(Se kohta siitä löytyy kun menette eteenpäin)
Terveydenhuollon vastuualuejohtajan virka pantiin siis uuteen hakuun, ja perusturvalautakunta teki valinnan.
http://www3.jkl.fi/paatokset/ptltk/2013/02051500.0/frmtxt88.htm
Ilmeisesti valitun vastuualuejohtajan 9500 euron kuukausipalkasta syntyi jälkeenpäin narinaa. Taisivat myös terveydenhuollon muut henkilöstöryhmät väläytellä parinkymmenen prosentin palkankorotusvaatimuksia. Niinpä valintapäätös otetaan uuteen käsittelyyn tehtäväalueen ja palkan osalta.
http://yle.fi/uutiset/jyvaskylan_vastuualuejohtajan_palkasta_uusi_paatos/6639810
Mielestäni olisi ollut oikein, että Jyväskylän kaupungin terveydenhuollon vastuualuejohtajan valintaprosessi olisi edennyt ensimmäisen hakukierroksen mukaisesti ilman Suomen Lääkäriliiton ja Jyväskylän kaupungin lääkäreiden edustajien puuttumista asiaan ja ilman siitä johtuvaa käännettä. Nyt ei mennyt hyvin Jyväskylän kannalta minun mielestäni.
Lääkäreiden niukka ammattikunta pitää saada toimimaan niin lähellä varsinaista lääkärin kunnioitettavaa ammattia kuin mahdollista. Tämänkään laajuisen kunnan (ympäristöalueineen) terveydenhuollon kokonaisjohtamista (taloudellinen ja toiminnallinen) ei hoideta parhaiten niin, että nimenomaan siihen sijoitetaan lääketieteellisen koulutuksen saanut henkilö. Siihen olisi ollut tarkoituksenmukaista Jyväskylässä sijoittaa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Tutkinto olisi voinut olla yhteiskuntatieteellinen, terveys(talous)tieteellinen tai jopa mielestäni kauppatieteellinen. Ja olisi niitä ollut varmaan muitakin mahdollisia.
En tunne Jyväskylän terveydenhuollon organisaatiomallia vastuu- ja johtamiskuvioineen. Mutta missään tapauksessa vastaavan lääkärin virkaan ei pitäisi ahtaa Jyväskylän suuruisen kaupungin terveydenhuollon kokonaisjohtajuutta. Lisäksi, eiköhän päällikkölääkärivirkoja jo ole muutenkin. Ehkä on jopa se yksi ylin päällikkövirka, en tiedä mutta luulen. Ylimmän lääkärin viran tehokkaan hoitamisen täytyy olla mahdollista ilman niin massiivista työkalua kuin koko terveydenhuollon vastuualueen johtamisen sullominen tuohon virkaan.
Kun en tunne organisaatiota, en voi sanoa mitään kovin konkreettista Jyväskylän kaupungin osalta. Mutta suuri organisaatio tarvitsee mielestäni aina sekä johtajia johdettavineen että vaikutusvaltaisia asiantuntijoita. Karkeasti ottaen kahdesta asiasta ei päästä eroon suuressa organisaatiossa. Päälliköitä tarvitaan, ja jopa päällikkötasoja tarvitaan. Muuten joudutaan mammuttipäällikkyyksien tilaan, mikä ei ole tarkoituksenmukaista mielestäni. Toinen pakko, jolla voidaan korvata paljon edellistä pakkoa, on se, että organisaatiossa on yhteistyökykyisiä ja oikealla tavalla vaikutusvaltaisia asiantuntijoita. Mitä enemmän henkilöt ja henkilöstöryhmät kykenevät yhteistyöhön, sitä lättänämpi organisaatio voi mielestäni olla. Mutta ei se lättänyys saa olla suuressa organisaatiossa pakkomielle, vaan siellä voi sitten olla sopiva määrä ikään kuin ”työnjohtajia” ja päälliköitä. Pitää vain huolehtia siitä, että jokainen pomo tuo kaupungille enemmän laatua ja /tai kustannussäästöjä ja/tai tuloja kuin hänestä syntyy kustannuksia (esikuntineen ja sihteereineen ja muine oheiskuluineen).
Uskon, että Jyväskylän johto todella pyrkii tällä hetkellä välttämään epätarkoituksenmukaisuuksia kaupungin hallinnon organisoinnissa. Käsittääkseni hallintoa pyritään myös keventämään. Joka tapauksessa ainoa oikea taho itsenäisesti päättämään Jyväskylän kaupungin asioista on siihen valittu luottamus- ja virkahenkilöstö. Päätöksentekokuvioon ei missään tapauksessa saisi päästä tulemaan vinoutumaa esimerkiksi voimakkaan ammattijärjestön taholta. Mutta mitä siinä voi tehdä, kun asiat on Suomessa päästetty pahaan jamaan vuosikymmenten aikana. Nyt en tarkoita kaupunkien tai kuntien asiainhoitoa enkä kunnallista päätöksentekoa itsessään vaan sitä, että kansanvallan kannalta väärille tahoille on annettu laillista ja markkinavoimallista valtaa liikaa.
Ei siis päälliköitä, organisaatiotasoja eikä mitään muutakin niiden itsensä takia vaan ainoastaan kokonaishyödyn takia, tarvittaessa. Minun puolestani vaikka kaikki kaupungin vastaamat tehtävät voisivat olla ulkoistettuja (demarit ja muut, olkaa tarkkoina sanoista), kunhan kaupungilla olisi sitten entistäkin vahvempi markkinavoima ja valinnanvara palveluiden ostajana. Siis kunhan olisi. Mutta suhtaudun vahvasti epäillen nykyiseen raha seuratkoon asiaksta/potilasta-intoiluun. En ole edes viitsinyt tarkkaan seurata, mitä sillä tarkoitetaan. Ilmeisesti ainakin näitä terveydenhuollon tarjoamia setelivaihtoehtoja.
Luotan Jyväskylän kaupungin pyrkimykseen tehdä tällä hetkellä hyviä päätöksiä ilman kiemuroita, kunhan sillä olisi päätöksentekorauha. Näin siis täysin ulkopuolelta mutta kuitenkin Jyväskylän ”kansalaisena” asioita seuraavana totean. Lisäksi sen perusteella, mitä noista kaupungin ja lääkäreiden neuvotteluista kaupungin virallisesta tiedotekoosteesta luin, kaupunki vaikuttaisi toimivan neuvottelijana hyvin rakentavasti. Eli siinäkin mielessä pisteet kaupungille.
Lääkäriliitto puki vaatimuksensa ymmärtääkseni sitä tarkoittavaan muotoon, että yllä mainittuun tehtävään sisältyvät johtamisvaltuudet pitää liittää nimenomaan terveyskeskuksen vastaavan lääkärin virkaan jotta vastaava lääkäri kykenisi Lääkäriliiton mielestä kunnolla hoitamaan tehtäviään. Toisaalta esimerkiksi Lääkärilehdessä siteerataan Lääkäriliiton johtajan sanoneen aivan suoraan niin, että avoinna oleva vastuualuejohtajan virka edellyttää lääkärin pätevyyttä toisin kuin kaupungin hakuilmoituksessa on. Hakuilmoituksessahan oli ylempi korkeakoulututkinto.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=12287/type=1
http://yle.fi/uutiset/laakarit_ja_kaupunki_kiistelevat_terveydenhuollon_johtamisesta/6255186
Siinä sitten kaupunki ja lääkäreiden edustajat neuvottelivat, ja lopputuloksena kaupunki pisti uuden haun tuosta terveydenhuollon vastuualuejohtajan virasta sillä muutoksella, että siihen sisältyy vastaavan lääkärin tehtävä ja tietysti sitten kelpoisuusehdoksi vähintään lääketieteen lisensiaatti ylemmän korkeakoulututkinnon sijaan.
http://www.jyvaskyla.fi/ajankohtaista/arkisto/1/0/57233
(Se kohta siitä löytyy kun menette eteenpäin)
Terveydenhuollon vastuualuejohtajan virka pantiin siis uuteen hakuun, ja perusturvalautakunta teki valinnan.
http://www3.jkl.fi/paatokset/ptltk/2013/02051500.0/frmtxt88.htm
Ilmeisesti valitun vastuualuejohtajan 9500 euron kuukausipalkasta syntyi jälkeenpäin narinaa. Taisivat myös terveydenhuollon muut henkilöstöryhmät väläytellä parinkymmenen prosentin palkankorotusvaatimuksia. Niinpä valintapäätös otetaan uuteen käsittelyyn tehtäväalueen ja palkan osalta.
http://yle.fi/uutiset/jyvaskylan_vastuualuejohtajan_palkasta_uusi_paatos/6639810
Mielestäni olisi ollut oikein, että Jyväskylän kaupungin terveydenhuollon vastuualuejohtajan valintaprosessi olisi edennyt ensimmäisen hakukierroksen mukaisesti ilman Suomen Lääkäriliiton ja Jyväskylän kaupungin lääkäreiden edustajien puuttumista asiaan ja ilman siitä johtuvaa käännettä. Nyt ei mennyt hyvin Jyväskylän kannalta minun mielestäni.
Lääkäreiden niukka ammattikunta pitää saada toimimaan niin lähellä varsinaista lääkärin kunnioitettavaa ammattia kuin mahdollista. Tämänkään laajuisen kunnan (ympäristöalueineen) terveydenhuollon kokonaisjohtamista (taloudellinen ja toiminnallinen) ei hoideta parhaiten niin, että nimenomaan siihen sijoitetaan lääketieteellisen koulutuksen saanut henkilö. Siihen olisi ollut tarkoituksenmukaista Jyväskylässä sijoittaa ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö. Tutkinto olisi voinut olla yhteiskuntatieteellinen, terveys(talous)tieteellinen tai jopa mielestäni kauppatieteellinen. Ja olisi niitä ollut varmaan muitakin mahdollisia.
En tunne Jyväskylän terveydenhuollon organisaatiomallia vastuu- ja johtamiskuvioineen. Mutta missään tapauksessa vastaavan lääkärin virkaan ei pitäisi ahtaa Jyväskylän suuruisen kaupungin terveydenhuollon kokonaisjohtajuutta. Lisäksi, eiköhän päällikkölääkärivirkoja jo ole muutenkin. Ehkä on jopa se yksi ylin päällikkövirka, en tiedä mutta luulen. Ylimmän lääkärin viran tehokkaan hoitamisen täytyy olla mahdollista ilman niin massiivista työkalua kuin koko terveydenhuollon vastuualueen johtamisen sullominen tuohon virkaan.
Kun en tunne organisaatiota, en voi sanoa mitään kovin konkreettista Jyväskylän kaupungin osalta. Mutta suuri organisaatio tarvitsee mielestäni aina sekä johtajia johdettavineen että vaikutusvaltaisia asiantuntijoita. Karkeasti ottaen kahdesta asiasta ei päästä eroon suuressa organisaatiossa. Päälliköitä tarvitaan, ja jopa päällikkötasoja tarvitaan. Muuten joudutaan mammuttipäällikkyyksien tilaan, mikä ei ole tarkoituksenmukaista mielestäni. Toinen pakko, jolla voidaan korvata paljon edellistä pakkoa, on se, että organisaatiossa on yhteistyökykyisiä ja oikealla tavalla vaikutusvaltaisia asiantuntijoita. Mitä enemmän henkilöt ja henkilöstöryhmät kykenevät yhteistyöhön, sitä lättänämpi organisaatio voi mielestäni olla. Mutta ei se lättänyys saa olla suuressa organisaatiossa pakkomielle, vaan siellä voi sitten olla sopiva määrä ikään kuin ”työnjohtajia” ja päälliköitä. Pitää vain huolehtia siitä, että jokainen pomo tuo kaupungille enemmän laatua ja /tai kustannussäästöjä ja/tai tuloja kuin hänestä syntyy kustannuksia (esikuntineen ja sihteereineen ja muine oheiskuluineen).
Uskon, että Jyväskylän johto todella pyrkii tällä hetkellä välttämään epätarkoituksenmukaisuuksia kaupungin hallinnon organisoinnissa. Käsittääkseni hallintoa pyritään myös keventämään. Joka tapauksessa ainoa oikea taho itsenäisesti päättämään Jyväskylän kaupungin asioista on siihen valittu luottamus- ja virkahenkilöstö. Päätöksentekokuvioon ei missään tapauksessa saisi päästä tulemaan vinoutumaa esimerkiksi voimakkaan ammattijärjestön taholta. Mutta mitä siinä voi tehdä, kun asiat on Suomessa päästetty pahaan jamaan vuosikymmenten aikana. Nyt en tarkoita kaupunkien tai kuntien asiainhoitoa enkä kunnallista päätöksentekoa itsessään vaan sitä, että kansanvallan kannalta väärille tahoille on annettu laillista ja markkinavoimallista valtaa liikaa.
Ei siis päälliköitä, organisaatiotasoja eikä mitään muutakin niiden itsensä takia vaan ainoastaan kokonaishyödyn takia, tarvittaessa. Minun puolestani vaikka kaikki kaupungin vastaamat tehtävät voisivat olla ulkoistettuja (demarit ja muut, olkaa tarkkoina sanoista), kunhan kaupungilla olisi sitten entistäkin vahvempi markkinavoima ja valinnanvara palveluiden ostajana. Siis kunhan olisi. Mutta suhtaudun vahvasti epäillen nykyiseen raha seuratkoon asiaksta/potilasta-intoiluun. En ole edes viitsinyt tarkkaan seurata, mitä sillä tarkoitetaan. Ilmeisesti ainakin näitä terveydenhuollon tarjoamia setelivaihtoehtoja.
Luotan Jyväskylän kaupungin pyrkimykseen tehdä tällä hetkellä hyviä päätöksiä ilman kiemuroita, kunhan sillä olisi päätöksentekorauha. Näin siis täysin ulkopuolelta mutta kuitenkin Jyväskylän ”kansalaisena” asioita seuraavana totean. Lisäksi sen perusteella, mitä noista kaupungin ja lääkäreiden neuvotteluista kaupungin virallisesta tiedotekoosteesta luin, kaupunki vaikuttaisi toimivan neuvottelijana hyvin rakentavasti. Eli siinäkin mielessä pisteet kaupungille.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Lakko
Kreikan lainoittajat ja sitä myöten myös maan hallitus näyttävät olevan sitä mieltä, että lakot ovat tai olisivat suureksi haitaksi Kreikalle varsinkin nyt. Talouselämän lainaaman Wall Street Journalin uutisen mukaan maan hallitus nimittäin on ottanut hyvin tiukan kannan esimerkiksi julkisen sektorin lakkoihin.
http://www.talouselama.fi/uutiset/kreikka+varoittaa+opettajia+jos+menette+lakkoon+teidat+pidatetaan/a2184190
http://www.talouselama.fi/uutiset/kreikka+varoittaa+opettajia+jos+menette+lakkoon+teidat+pidatetaan/a2184190
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Voisiko Journalistiliitto rahoittaa yksityistä media-alaa?
On ehdotettu sanan- ja vaikutusvaltaisilta tahoilta, että esimerkiksi Yle-verosta lohkaistaisiin osa kaupalliselle medialle. Ensinnäkin rupesin pohtimaan ehdotusta oikeudenmukaisuusnäkökulmasta. Jos kaupallinen, tai ei-kaupallinen miten vain haluaa itseään kutsuttavan, media päättäisi pystyttää jonkinlaisen aidosti yleishyödyllisen projektin täysin ja luotettavasti erillään ansaintatoiminnastaan, voisihan se hakea Ray-tukea. Tällöin periaatteessa automaattisesti tulisi testattua myös toiminnan yleishyödyllisyys.
Yleishyödyllisyyden varmistaminen on mielestäni Suomen oloissa eettinen ehto sille, että jokin yksityisesti pyöritettävä toiminta voisi saada julkista tukea. Perusteeksi ei siis riitä toiminnan hyödyllisyys sinänsä. Eiköhän nimittäin siitä lähdetä, että niin yksityinen kuin julkinenkin on hyödyllistä tai niiden pitäisi olla. Jos markkinataloudessa alkaisi rehottaa hyödytön toiminta, markkinataloudessa olisi varmaankin meidän kaikkien mielestä jotakin pahasti vialla.
Tuo Ray-ehdotukseni taitaa kuitenkin olla hankala toteuttaa. Ehkä siihen ei ole edes edellytyksiä. Lisäksi se olisi sitten muilta, vielä enemmän tarvitsevilta, pois. Varsinainen pääehdotukseni onkin ihan toinen, jonka esitän tosin täysin ulkopuolisena jäljempänä mainittuihin toimijoihin nähden. Se on siis pelkkää yksityisajattelua. Markkinaehtoisesti toimivan (=kaupallisen, mutta kun joku saattaa pahastua ko. sanasta) median kannattaa ehkä kääntyä Journalistiliiton puoleen. Eikö siinä olisi luonnollinen kumppani, joka voisi olla avuksi ainakin median murrosvaiheen ajan. Viestintäbisnes voisi ehdottaa Journalistiliitolle, että liiton jäsenmaksuista osa lohkaistaisiin median toimintaan. Ehdotukseni ei kaipaa perusteluita, tai ainakaan se ei niillä parane, joten eipä tyhjennetä pajatsoa.
Loppukevennykseksi vielä, että media, niin Yle kuin muu, voisi viimeinkin keskittyä ihan vakavasti ja kaikella tarmolla kertomaan meille hallituksesta, eduskunnasta, virkakoneistosta, rahankäytöstä, EU:sta ja rahaliitosta kaikkea sellaista merkittävää ja todellista, mitä me emme vielä tiedä. Keskittyisivät siihen. Muunlaiset valistuskampanjat saa sitten melkein unohtaa. Myönnän toki, että myös hyviä juttuja välillä löytyy, kuten juttu siitä onko se Viron veromalli kuitenkaan niin loistava kuin jatkuvasti väitetään tai että mikä onkaan Viron työvoimatilanne tällä hetkellä.
Yleishyödyllisyyden varmistaminen on mielestäni Suomen oloissa eettinen ehto sille, että jokin yksityisesti pyöritettävä toiminta voisi saada julkista tukea. Perusteeksi ei siis riitä toiminnan hyödyllisyys sinänsä. Eiköhän nimittäin siitä lähdetä, että niin yksityinen kuin julkinenkin on hyödyllistä tai niiden pitäisi olla. Jos markkinataloudessa alkaisi rehottaa hyödytön toiminta, markkinataloudessa olisi varmaankin meidän kaikkien mielestä jotakin pahasti vialla.
Tuo Ray-ehdotukseni taitaa kuitenkin olla hankala toteuttaa. Ehkä siihen ei ole edes edellytyksiä. Lisäksi se olisi sitten muilta, vielä enemmän tarvitsevilta, pois. Varsinainen pääehdotukseni onkin ihan toinen, jonka esitän tosin täysin ulkopuolisena jäljempänä mainittuihin toimijoihin nähden. Se on siis pelkkää yksityisajattelua. Markkinaehtoisesti toimivan (=kaupallisen, mutta kun joku saattaa pahastua ko. sanasta) median kannattaa ehkä kääntyä Journalistiliiton puoleen. Eikö siinä olisi luonnollinen kumppani, joka voisi olla avuksi ainakin median murrosvaiheen ajan. Viestintäbisnes voisi ehdottaa Journalistiliitolle, että liiton jäsenmaksuista osa lohkaistaisiin median toimintaan. Ehdotukseni ei kaipaa perusteluita, tai ainakaan se ei niillä parane, joten eipä tyhjennetä pajatsoa.
Loppukevennykseksi vielä, että media, niin Yle kuin muu, voisi viimeinkin keskittyä ihan vakavasti ja kaikella tarmolla kertomaan meille hallituksesta, eduskunnasta, virkakoneistosta, rahankäytöstä, EU:sta ja rahaliitosta kaikkea sellaista merkittävää ja todellista, mitä me emme vielä tiedä. Keskittyisivät siihen. Muunlaiset valistuskampanjat saa sitten melkein unohtaa. Myönnän toki, että myös hyviä juttuja välillä löytyy, kuten juttu siitä onko se Viron veromalli kuitenkaan niin loistava kuin jatkuvasti väitetään tai että mikä onkaan Viron työvoimatilanne tällä hetkellä.
perjantai 10. toukokuuta 2013
Vastaava päätoimittaja Pekka Mervola, Keskisuomalainen, käyttäisi Yle-veroa
Sanomalehti Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Pekka Mervola tekee oudon ja hyvin huolestuttavan ehdotuksen kolumnissaan 9.5. Mervola ehdottaa, että Ylen rahoittamiseen tarkoitetusta veroluonteisesta mediamaksusta osa lohkaistaisiin STT:lle.
Kuten Mervola toteaa, STT:n omistajia ovat sanomalehdet, MTV3 ja Yleisradio. STT on nyt kuitenkin kuulemma ongelmissa, kun sen käyttö on vähentynyt. Ainakin Yleisradio ja Kauppalehti ovat lopettaneet sen käyttämisen. Nyt sitten Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Mervola ehdottaa, että tämän ahdingon helpottamiseksi Ylen mediamaksusta pitäisi lohkaista tälle STT:lle esimerkiksi 10 miljoonaa euroa. Mervolan kolumnista välittyy viesti, että sanomalehdet eivät nyt kykene lisärahoittamaan STT:n toimintaa, koska sanomalehdillä on itsellään menossa haasteelliset ajat.
En voi muuta kuin ihmetellä tällaisia Mervolan esityksen tapaisia verotusideoita. Onhan täysin selvää, että STT on media-alan omalla vastuulla. Niiden pitää se hoitaa tai sitten olla hoitamatta. Kaupallinen media toimikoon edelleenkin liiketoimintaperiaattein. Sen pitää osata järjestää ansaintansa niin, että yleisö on valmis maksamaan sen tarjonnasta. Tätä kautta rahan pitää liikkua, jos on liikkuakseen. Näyttää siltä, että tässäkin asiassa yksityisen liiketoiminnan ongelmat halutaan sosialisoida.
Media-ala harrastaa sen maineen kannalta kyseenalaista valitusta. Enää ei riitä alv-etuuden pienestä heikennyksestä ruikuttaminen, vaan nyt ne haluavat vielä verotusoikeudenkin.
Eikö sanomalehdille todellakaan tullut ajoissa mieleen mahdollisuus, että niiden tulovirran rakenne saattaisi pikku hiljaa muuttua sähköisen kehityksen johdosta? Miksi tähän asti hyvää tulorahoitusta ei käytetty tuotekehitykseen? Mitä mediataloissa on oikein puuhattu ja ajateltu? Menikö kaikki aika ja energia sen paasaamiseen, että paperinen sanomalehti pitää pintansa, ja ruvettiinko tuohon omaan hokemaan uskomaan jopa niin että paperinen sanomalehti ei menettäisi asemaansa lainkaan? Olisi kannattanut ja olisi ollut velvollisuuskin käyttää tuo aika uuden kehittämiseen ja muutokseen varautumiseen.
Varoitan jo nyt, että uudeksi vakuuttelufraasiksi ei kannata ottaa sitä, että sanomalehti ei kuole tai jotakin muuta vastaavaa. Tässä sanomalehdellä tarkoitetaan siis niin sähköistä kuin paperistakin. Mitä järkeä on jankuttaa tällaisia mainoslauseita. Jos kerran sanomalehti ei kuole, niin mitä sitä vakuuttelemaan. Asiathan ovat silloin hyvin, ja lehdet voivat keskittyä uudistumiseen. Mutta pahoin pelkään, että jälleen jumiudutaan siihen perinteiseen retoriikkaan ja vitsailuun, että ”puheet sanomalehden kuolemasta ovat ennenaikaisia”. Kummallinen ala tämä media. Sen asenteissa on joitakin ei-fantastisia, ei-vastuullisia ja ei-reiluja piirteitä.
Sanomalehtien ja muiden mediatuotteiden tilaajat pitäkää kiinni rahoistanne. Äänestäkää rahapusseillanne entistä kiivaammin.
Mielelläni olisin jyväskyläläisenä ylpeä sanomalehti Keskisuomalaisen ulostuloista aina, kun siihen on mahdollisuus, mutta mainitunlaiset kannanotot osaltaan murentavat tuota mahdollisuutta. Toisaalta eihän minulla ole ylpeyden aihetta toisten aikaansaannoksiin, vaikka ne olisivat kuinka erinomaisia. Kukin olkoon ylpeä vain omista tekemisistään, jos aihetta on. No tämä nyt oli tämmöistä ylpeys-käsitteen pyörittelemistä.
En voi tietää, onko päätoimittaja Mervolan esitys osittain tehty provosointimielessä, mutta jos on niin se ei ole suinkaan eduksi lehdelle tai asialle. Paljonhan on ilmeisesti liikkeellä sitä, että halutaan ennen kaikkea herättää huomiota, mutta kyseinen metodi kärsii koko ajan kiihtyvästä inflaatiosta. Jos yhä enemmän provosoidaan, ei lukija enää tiedä millä säännöillä milloinkin leikitään. Se vie uskottavuuden. Korostan nyt vielä, että en todellakaan tiedä enkä pysty edes päättelemään, onko tuossa Mervolan kolumnissa provosointilisä mukana. Tosin vaikka olisikin, kolumnin sisältämä ehdotus olisi edelleen yhtä käyttökelvoton.
Linkki Keskisuomalaisen kolumniin on
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/sttn-uutiset-mediamaksuun/1324307
Kuten Mervola toteaa, STT:n omistajia ovat sanomalehdet, MTV3 ja Yleisradio. STT on nyt kuitenkin kuulemma ongelmissa, kun sen käyttö on vähentynyt. Ainakin Yleisradio ja Kauppalehti ovat lopettaneet sen käyttämisen. Nyt sitten Keskisuomalaisen vastaava päätoimittaja Mervola ehdottaa, että tämän ahdingon helpottamiseksi Ylen mediamaksusta pitäisi lohkaista tälle STT:lle esimerkiksi 10 miljoonaa euroa. Mervolan kolumnista välittyy viesti, että sanomalehdet eivät nyt kykene lisärahoittamaan STT:n toimintaa, koska sanomalehdillä on itsellään menossa haasteelliset ajat.
En voi muuta kuin ihmetellä tällaisia Mervolan esityksen tapaisia verotusideoita. Onhan täysin selvää, että STT on media-alan omalla vastuulla. Niiden pitää se hoitaa tai sitten olla hoitamatta. Kaupallinen media toimikoon edelleenkin liiketoimintaperiaattein. Sen pitää osata järjestää ansaintansa niin, että yleisö on valmis maksamaan sen tarjonnasta. Tätä kautta rahan pitää liikkua, jos on liikkuakseen. Näyttää siltä, että tässäkin asiassa yksityisen liiketoiminnan ongelmat halutaan sosialisoida.
Media-ala harrastaa sen maineen kannalta kyseenalaista valitusta. Enää ei riitä alv-etuuden pienestä heikennyksestä ruikuttaminen, vaan nyt ne haluavat vielä verotusoikeudenkin.
Eikö sanomalehdille todellakaan tullut ajoissa mieleen mahdollisuus, että niiden tulovirran rakenne saattaisi pikku hiljaa muuttua sähköisen kehityksen johdosta? Miksi tähän asti hyvää tulorahoitusta ei käytetty tuotekehitykseen? Mitä mediataloissa on oikein puuhattu ja ajateltu? Menikö kaikki aika ja energia sen paasaamiseen, että paperinen sanomalehti pitää pintansa, ja ruvettiinko tuohon omaan hokemaan uskomaan jopa niin että paperinen sanomalehti ei menettäisi asemaansa lainkaan? Olisi kannattanut ja olisi ollut velvollisuuskin käyttää tuo aika uuden kehittämiseen ja muutokseen varautumiseen.
Varoitan jo nyt, että uudeksi vakuuttelufraasiksi ei kannata ottaa sitä, että sanomalehti ei kuole tai jotakin muuta vastaavaa. Tässä sanomalehdellä tarkoitetaan siis niin sähköistä kuin paperistakin. Mitä järkeä on jankuttaa tällaisia mainoslauseita. Jos kerran sanomalehti ei kuole, niin mitä sitä vakuuttelemaan. Asiathan ovat silloin hyvin, ja lehdet voivat keskittyä uudistumiseen. Mutta pahoin pelkään, että jälleen jumiudutaan siihen perinteiseen retoriikkaan ja vitsailuun, että ”puheet sanomalehden kuolemasta ovat ennenaikaisia”. Kummallinen ala tämä media. Sen asenteissa on joitakin ei-fantastisia, ei-vastuullisia ja ei-reiluja piirteitä.
Sanomalehtien ja muiden mediatuotteiden tilaajat pitäkää kiinni rahoistanne. Äänestäkää rahapusseillanne entistä kiivaammin.
Mielelläni olisin jyväskyläläisenä ylpeä sanomalehti Keskisuomalaisen ulostuloista aina, kun siihen on mahdollisuus, mutta mainitunlaiset kannanotot osaltaan murentavat tuota mahdollisuutta. Toisaalta eihän minulla ole ylpeyden aihetta toisten aikaansaannoksiin, vaikka ne olisivat kuinka erinomaisia. Kukin olkoon ylpeä vain omista tekemisistään, jos aihetta on. No tämä nyt oli tämmöistä ylpeys-käsitteen pyörittelemistä.
En voi tietää, onko päätoimittaja Mervolan esitys osittain tehty provosointimielessä, mutta jos on niin se ei ole suinkaan eduksi lehdelle tai asialle. Paljonhan on ilmeisesti liikkeellä sitä, että halutaan ennen kaikkea herättää huomiota, mutta kyseinen metodi kärsii koko ajan kiihtyvästä inflaatiosta. Jos yhä enemmän provosoidaan, ei lukija enää tiedä millä säännöillä milloinkin leikitään. Se vie uskottavuuden. Korostan nyt vielä, että en todellakaan tiedä enkä pysty edes päättelemään, onko tuossa Mervolan kolumnissa provosointilisä mukana. Tosin vaikka olisikin, kolumnin sisältämä ehdotus olisi edelleen yhtä käyttökelvoton.
Linkki Keskisuomalaisen kolumniin on
http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/sttn-uutiset-mediamaksuun/1324307
maanantai 6. toukokuuta 2013
”Mustasukkaiset” bloginsa vartijat ja ”kaltoin kohdellut” kommentoijat
Aika paljon saa lukea blogeista bloggaajien valitusta, aiheetonta tai aiheellista, että sejase (eli joku toinen) bloggaaja on estänyt tältä kommentoinnin blogissaan. Kyseisenlainen touhu vaikuttaa kaiken kaikkiaan kummalliselta. Herää kysymys, kummassa on vika. Niin ikään herää ajatus ahdasmielisyydestä, rajoittuneisuudesta, epäaikuismaisuudesta jollakin taholla, mutta millä taholla, sitähän on vaikea sanoa ellei tarkasti tutustu kyseisten bloggaajien ja kommentoijien tuotoksiin.
Siihen en siis edes yritä ottaa kantaa, piileekö omituisuus niissä jotka estävät joiltakin kommentoinnin blogissaan vai kommentoijissa joilta on kommentointi estetty. Mutta eihän tämä kokonaisuudessaan mitenkään fiksua yleisvaikutelmaa anna. Lisäksi muutamat samat bloggaajat enemmän tai vähemmän toistuvasti vahtivat pikkumaisuuteen asti sitä, miten heidän blogeissaan saa kommentoida. Jopa asiallisen tuntuisesta kommentista bloggaaja saattaa tulla komentelemaan, että täällä ei sitten puhuta mitään siitä ja siitä asiasta ja pysytään sitten tiukasti tietyssä asiassa tai tietynlaisessa esitystavassa.
Yllä kuvattu ei koske itseäni millään tavalla kommentoijana tai bloggaajana, sillä esimerkiksi kommentointini on nykyään minimaalista enkä myöskään ole osallistunut esimerkiksi Uuden Suomen Puheenvuoroon. Ainoastaan ilmiönä tuollainen ”mustasukkainen” oman blogin vahtiminen ja vastaavasti mahdollinen kommenttihäiriköinti (ja valittaminen että minut on torjuttu) pistävät silmään. Bloggaajat nyt kuitenkin ovat käsittääkseni valtaosin hyvinkin aikuisia henkilöitä.
Oman blogin pikkumaisessa vahtimisessa voi olla osittain kyse jostakin jämähtäneestä blogietiketistä, jossa oma blogi on jonkinlainen oma pieni hiekkalaatikko tarkkoine käytössääntöineen. Itse pidän lukijana enemmän rennosta tyylistä kuin niuhottamisesta, mutta voihan se olla makuasia.
Missään tapauksessa en tarkoita ”mustasukkaisilla" bloginsa vartijoilla tai ”niuhottajilla” niitä, jotka esimerkiksi tekevät heti selväksi kommentoijille että oma kuva pitää olla esillä. Tuohan on hyvin kannatettava käytäntö. Ei ole mitään kritisoitavaa siinä, että pyrkii pitämään keskustelun niin sanotusti uskottavana ja siedettävänä käytettävissä olevin keinoin.
Siihen en siis edes yritä ottaa kantaa, piileekö omituisuus niissä jotka estävät joiltakin kommentoinnin blogissaan vai kommentoijissa joilta on kommentointi estetty. Mutta eihän tämä kokonaisuudessaan mitenkään fiksua yleisvaikutelmaa anna. Lisäksi muutamat samat bloggaajat enemmän tai vähemmän toistuvasti vahtivat pikkumaisuuteen asti sitä, miten heidän blogeissaan saa kommentoida. Jopa asiallisen tuntuisesta kommentista bloggaaja saattaa tulla komentelemaan, että täällä ei sitten puhuta mitään siitä ja siitä asiasta ja pysytään sitten tiukasti tietyssä asiassa tai tietynlaisessa esitystavassa.
Yllä kuvattu ei koske itseäni millään tavalla kommentoijana tai bloggaajana, sillä esimerkiksi kommentointini on nykyään minimaalista enkä myöskään ole osallistunut esimerkiksi Uuden Suomen Puheenvuoroon. Ainoastaan ilmiönä tuollainen ”mustasukkainen” oman blogin vahtiminen ja vastaavasti mahdollinen kommenttihäiriköinti (ja valittaminen että minut on torjuttu) pistävät silmään. Bloggaajat nyt kuitenkin ovat käsittääkseni valtaosin hyvinkin aikuisia henkilöitä.
Oman blogin pikkumaisessa vahtimisessa voi olla osittain kyse jostakin jämähtäneestä blogietiketistä, jossa oma blogi on jonkinlainen oma pieni hiekkalaatikko tarkkoine käytössääntöineen. Itse pidän lukijana enemmän rennosta tyylistä kuin niuhottamisesta, mutta voihan se olla makuasia.
Missään tapauksessa en tarkoita ”mustasukkaisilla" bloginsa vartijoilla tai ”niuhottajilla” niitä, jotka esimerkiksi tekevät heti selväksi kommentoijille että oma kuva pitää olla esillä. Tuohan on hyvin kannatettava käytäntö. Ei ole mitään kritisoitavaa siinä, että pyrkii pitämään keskustelun niin sanotusti uskottavana ja siedettävänä käytettävissä olevin keinoin.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Eivätkö normitalkoot kelpaa kuntapuolueelle?
Nyt on kai menossa jonkinlaiset normitalkoot, joilla yritetään hiukan keventää kuntia ohjaavaa normistoa. Luultavasti tarkoituksena on esimerkiksi muuttaa joitakin tiukkoja kriteereitä vähemmän tiukoiksi niiltä osin, kuin se on kuntien järkevän toiminnan kannalta hyväksi. Kun esimerkiksi henkilöstön pätevyysvaatimuksia joustavoitetaan, voitaneen saada myös säästöjä aikaan ilman että toiminnan laatu kärsii.
Sitähän on paljon valitettu, että kunnille on kasattu vuosikymmenten mittaan ja edelleenkin kasataan paljon tehtäviä ja velvollisuuksia. Toisaalta rahaa ei oikein olisi. Nyt kun ainakin yritetään (tosin ei ilmeisesti ensimmäistä kertaa) järkevästi keventää edes jossakin määrin kuntien lastia, niin eipä näytä kelpaavan ihan sekään. Näin ainakin tulkitsin esimerkiksi luettuani Keskustan äänenkannattajasta Suomenmaasta normitalkoisiin liittyvän analyysin.
Yhtenä näkökulmana Suomenmaan analyysissa otetaan esille huoli, että joustavammat normit saattavat johtaa siihen, että jotkin kunnat pyrkivätkin soveltamaan mahdollisimman matalia kriteereitä laadun kustannuksella. Ymmärtäisin jotenkin tällaisen pelottelun, jos esittäjä olisi vannoutunut valtiokeskeisyyden kannattaja joka ei hyväksyisi kunnallista itsehallintoa. En kuitenkaan millään usko, että Keskustan lehdessä Suomenmaassa sellaiselta arvopohjalta kirjoitetaan. Eikä tuo kirjoitus muutenkaan vaikuta lankaan kuntavastaiselta. Niinpä kummastelen tuollaista pelottelua, että jotkin kunnat saattavat pinnata jos niitä ei millintarkasti ohjata jokaisessa asiassa.
On outoa, että ”kuntapuolue” ensin kovaan ääneen korostaa kuntien paikallista kykyä hoitaa asiansa parhaalla tavalla mutta jo toisessa lauseessa (kielikuva nääs) katsoo aiheelliseksi huomauttaa että kunnille kokonaisuutena ei kuitenkaan ehkä pitäisikään antaa nykyistä joustavampia mahdollisuuksia itse valita paras toimintatapansa. Sanoisin tällaista venkoiluksi. Jos nimittäin kuntasektorilla on todella merkittävä vaara tuollaisesta normien väärinkäytöstä, kuntasektori ei ole terve eikä siis kykenevä järkeviin itsenäisiin ratkaisuihin. Silloin se äänekäs paikallisuuden korostaminen osoittautuu entistäkin epäuskottavammaksi. Millä perusteella sitten vielä vaaditaan, että jopa lähiötasolle pitäisi saada omaa budjettivaltaa? Luulevatko nämä ”kuntapoliitikot”, että siellä olisi kykyä päättää raha-asioista tai mistään asioista jos he eivät usko edes kaikkien kuntien siihen kykenevän?
Analyysissa esitetään huoli muun muassa siitä, että normien väljentäminen saattaa johtaa kansalaisten epätasa-arvoistumiseen, jos jossakin päin aletaan soveltaa pääsääntöisesti normien minimitasoja. Kuten myöhemminkin sanon, kunta voi tehdä joko parhaita mahdollisia tai sitä huonompia päätöksiä.
Jos todella on kuntia, jotka selvästi eivät pysty tekemään kunnollisia ratkaisuja, silloinhan pitää muuttaa kuntaa. Eihän kunta, joka tahallaan tekee huonolaatuisia ratkaisuja, ole ansainnut itsenäisyyttä. Sellaisenaan se on tavallaan valtion erityisohjauksessa koko ajan. Yksi hyvä ratkaisuyritys tähän on, että kootaan näissä tapauksissa yhteen niin monta kuntaa, että rupeaa löytymään riittävä väestöpohja josta löytyy tarpeellinen määrä päteviä henkilöitä luottamustehtäviin ja virkoihin.
Tähän vasta-argumentoidaan ehkä, että jos kunnan taloustilanne on oikein vaikea niin tällaiseen pinnaamiseen on houkutus jos normin sanamuoto siihen suinkin antaa mahdollisuuden. Tällainen selitys ei muuta mitenkään edellä esittämääni kuviota. Aina jää kuitenkin kaksi vaihtoehtoa kunnalle, joko tehdä paras mahdollinen ratkaisu tai tehdä jokin huonompi ratkaisu. Tämä erottaa osaltaan itsenäisyyskelpoisen kunnan itsenäisyyskelvottomasta kunnasta. Tarkoitan asiaa pitkällä tähtäyksellä. Jos siis kunnalla on jatkuva taipumus soveltaa joustavia normeja huonosti, se on sitten huono juttu sille kunnalle.
Mielestäni ei ole mitään syytä kyseenalaistaa kuntia koskevien normien tekemistä joustavammiksi. On pelkästään hyvä, että normeja väljennetään ja toivottavasti myös vähennetään. Se on sitten kuntakentän vastuulla hoitaa asiansa kunnolla ja luottamuksen arvoisesti. Sitäkin enemmän, kun sitä oikein suureen ääneen itse toisaalta halutaan. Kuntien pitää varmaankin harjoittaa ryhmäkuria tarvittaessa. Onhan esimerkiksi Kuntaliitto. Ja myös kuntalaiset antavat palautetta, jos asioita ei hoideta kunnassa kunnolla.
Normitalkoiden yhteydessä ei myöskään mielestäni kannattaisi käyttää hirveästi energiaa sen toistamiseen, että mutta kun kunnilla on yli 4 miljardin peruskoulu ja se 5 miljardin erikoissairaanhoito ja eipä siellä poistettavaa ole kun se ja sekin on kyllä ihan tarpeellinen kunnan tehtävä. Tällainen automaattinen muutosmahdollisuuksien torjunta on kielteinen lähtökohta, jos tosissaan halutaan kehittää kuntasektoria. Jos tällainen uusien esitysten torjunta on kovin sitkeää, tulee mieleen kysyä mitkä ovat motiivit.
Linkki Suomenmaan juttuun on http://www.suomenmaa.fi/etusivu/analyysi_hallituksen_lupaama_miljardis%C3%A4%C3%A4st%C3%B6_j%C3%A4%C3%A4_haaveeksi_6352490.html
Linkki valtiovarainministeriön kuntien tehtävien kartoitukseen on http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20130117Kuntie/Kuntien_tehtaevien_kartoitus_finaali_NETTI.pdf
Jos olen tulkinnut pahasti väärin tuota Suomenmaan analyysia, siitä sopii tulla mainitsemaan. Tämä siis asiaan kuuluvana kohteliaisuutena todettakoon. Pyrin olemaan aika asiallinen nääs.
Sitähän on paljon valitettu, että kunnille on kasattu vuosikymmenten mittaan ja edelleenkin kasataan paljon tehtäviä ja velvollisuuksia. Toisaalta rahaa ei oikein olisi. Nyt kun ainakin yritetään (tosin ei ilmeisesti ensimmäistä kertaa) järkevästi keventää edes jossakin määrin kuntien lastia, niin eipä näytä kelpaavan ihan sekään. Näin ainakin tulkitsin esimerkiksi luettuani Keskustan äänenkannattajasta Suomenmaasta normitalkoisiin liittyvän analyysin.
Yhtenä näkökulmana Suomenmaan analyysissa otetaan esille huoli, että joustavammat normit saattavat johtaa siihen, että jotkin kunnat pyrkivätkin soveltamaan mahdollisimman matalia kriteereitä laadun kustannuksella. Ymmärtäisin jotenkin tällaisen pelottelun, jos esittäjä olisi vannoutunut valtiokeskeisyyden kannattaja joka ei hyväksyisi kunnallista itsehallintoa. En kuitenkaan millään usko, että Keskustan lehdessä Suomenmaassa sellaiselta arvopohjalta kirjoitetaan. Eikä tuo kirjoitus muutenkaan vaikuta lankaan kuntavastaiselta. Niinpä kummastelen tuollaista pelottelua, että jotkin kunnat saattavat pinnata jos niitä ei millintarkasti ohjata jokaisessa asiassa.
On outoa, että ”kuntapuolue” ensin kovaan ääneen korostaa kuntien paikallista kykyä hoitaa asiansa parhaalla tavalla mutta jo toisessa lauseessa (kielikuva nääs) katsoo aiheelliseksi huomauttaa että kunnille kokonaisuutena ei kuitenkaan ehkä pitäisikään antaa nykyistä joustavampia mahdollisuuksia itse valita paras toimintatapansa. Sanoisin tällaista venkoiluksi. Jos nimittäin kuntasektorilla on todella merkittävä vaara tuollaisesta normien väärinkäytöstä, kuntasektori ei ole terve eikä siis kykenevä järkeviin itsenäisiin ratkaisuihin. Silloin se äänekäs paikallisuuden korostaminen osoittautuu entistäkin epäuskottavammaksi. Millä perusteella sitten vielä vaaditaan, että jopa lähiötasolle pitäisi saada omaa budjettivaltaa? Luulevatko nämä ”kuntapoliitikot”, että siellä olisi kykyä päättää raha-asioista tai mistään asioista jos he eivät usko edes kaikkien kuntien siihen kykenevän?
Analyysissa esitetään huoli muun muassa siitä, että normien väljentäminen saattaa johtaa kansalaisten epätasa-arvoistumiseen, jos jossakin päin aletaan soveltaa pääsääntöisesti normien minimitasoja. Kuten myöhemminkin sanon, kunta voi tehdä joko parhaita mahdollisia tai sitä huonompia päätöksiä.
Jos todella on kuntia, jotka selvästi eivät pysty tekemään kunnollisia ratkaisuja, silloinhan pitää muuttaa kuntaa. Eihän kunta, joka tahallaan tekee huonolaatuisia ratkaisuja, ole ansainnut itsenäisyyttä. Sellaisenaan se on tavallaan valtion erityisohjauksessa koko ajan. Yksi hyvä ratkaisuyritys tähän on, että kootaan näissä tapauksissa yhteen niin monta kuntaa, että rupeaa löytymään riittävä väestöpohja josta löytyy tarpeellinen määrä päteviä henkilöitä luottamustehtäviin ja virkoihin.
Tähän vasta-argumentoidaan ehkä, että jos kunnan taloustilanne on oikein vaikea niin tällaiseen pinnaamiseen on houkutus jos normin sanamuoto siihen suinkin antaa mahdollisuuden. Tällainen selitys ei muuta mitenkään edellä esittämääni kuviota. Aina jää kuitenkin kaksi vaihtoehtoa kunnalle, joko tehdä paras mahdollinen ratkaisu tai tehdä jokin huonompi ratkaisu. Tämä erottaa osaltaan itsenäisyyskelpoisen kunnan itsenäisyyskelvottomasta kunnasta. Tarkoitan asiaa pitkällä tähtäyksellä. Jos siis kunnalla on jatkuva taipumus soveltaa joustavia normeja huonosti, se on sitten huono juttu sille kunnalle.
Mielestäni ei ole mitään syytä kyseenalaistaa kuntia koskevien normien tekemistä joustavammiksi. On pelkästään hyvä, että normeja väljennetään ja toivottavasti myös vähennetään. Se on sitten kuntakentän vastuulla hoitaa asiansa kunnolla ja luottamuksen arvoisesti. Sitäkin enemmän, kun sitä oikein suureen ääneen itse toisaalta halutaan. Kuntien pitää varmaankin harjoittaa ryhmäkuria tarvittaessa. Onhan esimerkiksi Kuntaliitto. Ja myös kuntalaiset antavat palautetta, jos asioita ei hoideta kunnassa kunnolla.
Normitalkoiden yhteydessä ei myöskään mielestäni kannattaisi käyttää hirveästi energiaa sen toistamiseen, että mutta kun kunnilla on yli 4 miljardin peruskoulu ja se 5 miljardin erikoissairaanhoito ja eipä siellä poistettavaa ole kun se ja sekin on kyllä ihan tarpeellinen kunnan tehtävä. Tällainen automaattinen muutosmahdollisuuksien torjunta on kielteinen lähtökohta, jos tosissaan halutaan kehittää kuntasektoria. Jos tällainen uusien esitysten torjunta on kovin sitkeää, tulee mieleen kysyä mitkä ovat motiivit.
Linkki Suomenmaan juttuun on http://www.suomenmaa.fi/etusivu/analyysi_hallituksen_lupaama_miljardis%C3%A4%C3%A4st%C3%B6_j%C3%A4%C3%A4_haaveeksi_6352490.html
Linkki valtiovarainministeriön kuntien tehtävien kartoitukseen on http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20130117Kuntie/Kuntien_tehtaevien_kartoitus_finaali_NETTI.pdf
Jos olen tulkinnut pahasti väärin tuota Suomenmaan analyysia, siitä sopii tulla mainitsemaan. Tämä siis asiaan kuuluvana kohteliaisuutena todettakoon. Pyrin olemaan aika asiallinen nääs.
perjantai 3. toukokuuta 2013
Rahanpesuselvitys - mitä mahtoi selvitä?
Kyproksen rahanpesutestin tulos on kaikkien näkökulmasta positiivinen, kun jopa Kyproksen valtiovarainministeri kertoo sen olevan Kyproksen kannalta positiivisempi kuin moni ulkomaalainen olisi voinut olettaa.
Lehtitietojen mukaan selvityksen sisältö pidetään kuitenkin salaisena. Olisikohan salaamisen taustalla jälleen kerran ajatus, että positiivista uutista ei kukaan jaksa lukea eikä kukaan ainakaan ymmärrä siitä mitään.
Perussuomalaisten edustaja on jättänyt kirjallisen kysymyksen rahanpesuselvityksen arvioinnista Suomen hallituksessa. Aiheesta on juttu sivulla http://uutiset.perussuomalaiset.fi/?p=3947
Lehtitietojen mukaan selvityksen sisältö pidetään kuitenkin salaisena. Olisikohan salaamisen taustalla jälleen kerran ajatus, että positiivista uutista ei kukaan jaksa lukea eikä kukaan ainakaan ymmärrä siitä mitään.
Perussuomalaisten edustaja on jättänyt kirjallisen kysymyksen rahanpesuselvityksen arvioinnista Suomen hallituksessa. Aiheesta on juttu sivulla http://uutiset.perussuomalaiset.fi/?p=3947
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)