Tasaiseen tahtiin esitetään vaatimuksia, että valtion pitää käyttää (osa)omistamissaan yhtiöissä voimakkaampaa omistajaohjausta henkilöstön aseman turvaamiseksi. Nyt tätä vaaditaan Stora Enson osalta. Kolme henkilöstöä edustavaa liittoa on esittänyt näkemyksensä siitä, millä tavalla Stora Ensoa pitäisi johtaa toisin kuin sitä niiden mukaan nyt johdetaan.
Tässä ja muissa vastaavanlaisissa valtio-omistajalle esitettävissä vaatimuksissa viitataan toistuvasti nimenomaan valtion vastuuseen harjoittaa esimerkillistä henkilöstöpolitiikkaa ja tuo esimerkillisyys määritellään sitten nimenomaan vaatijoiden näkökulmasta. Samoin vedotaan siihen, että kyseisillä suuyhtiöillä on velvollisuus ylläpitää suomalaista ja paikallista tuotantoa ja toimintaa. Lisäksi esimerkiksi metsäteollisuuden osalta tyypillisesti henkilöstö näissä vaatimuksissaan korostaa sitä, että yritykset eivät ole riittävästi sijoittaneet tuotekehitykseen, ja että juuri siihen niiden pitäisi panostaa entistä enemmän.
Tuotekehitysvaatimus mielestäni voidaan kuitata sillä, että se on niin helppoa ja järkevän kuuloista aina korostaa että jokin teollisuudenala ei ole panostanut riittävästi tuotekehitykseen ja markkinointiin. Yksittäiset henkilöt esimerkiksi blogikeskusteluissa (tämä tosin menee hiukan sivuun tämänkertaisesta aiheesta) lisäksi jopa muistuttavat, että kyllä duunarit tekisivät mutta suomalaiset firmat eivät osaa kehittää ja markkinoida tuotteita jotka menisivät kaupaksi. Vaikka markkinointi- ja tuotekehityslinjaukset ovatkin johdon vastuulla, kyllä kai markkinointi ja varsinkin myynti käytännössä ovat ihan sitä samaa duunia kuin mikä muu duuni tahansa. Tavalliset ihmiset sitä lopulta tekevät. Eli ei voi nykymaailmassa ajatella niin, että me tehdään kunhan herrat keksisivät oikeita tuotteita ja markkinoisivat niitä.
Henkilöstön edustajat siis jälleen vaativat, että valtion Stora Enson suurena omistajana tulee omistajaohjauksensa tai vähintään mielipidevaikuttamisensa kautta saada yhtiöön lisää tuotekehitysponnistelua ja suomalaista ja paikallista panostusta. Itse sen sijaan uskon siihen, mitä luin erään metsäteollisuusjohtajan sanoneen, että metsäteollisuudessa tuotelanseeraukset ovat todella aikaa vievää hommaa toisin kuin ehkä ne ajattelevat jotka siitä valittavat. Uskon tuon, sillä ainakin maallikkona tuntuu että perusteollisuuden systeemit ovat todella huippuun viritettyjä sitten kun ne on ensin saatu pystytettyä. Mittakaavat ovat niin valtavia, että pitää vain ihmetellä että jotkut niitä pystyvät hallitsemaan. Tuo hallinta vaatii osaamista paljon. Toki itsekin toivon, että painopaperin tilalle tulisi jokin sähköinen paperi tai mikä se nyt on, mutta ymmärrän että se on haastavaa. Mutta kun se tai ehkä aivan jokin muu sitten saadaan kehitettyä, se on varmaan hieno juttu ja se kyetään kaupallistamaan suurille markkinoille.
Toisaalta valitettavasti, kun metsäteollisuudessa on kehitetty vaikkapa uusi puupohjainen tai puuta osin käyttävä uusi materiaali, helposti ollaan viisastelemassa, että no joo puustahan niitä tehtiin ennenkin jne.
Liittojen valtio-omistajalle lähettämissä vaatimuksissa taustalla on tietysti henkilökunnan asema ja työpaikkojen turvaaminen. Kuitenkin mielestäni linjan on oltava se, että Suomessa ei saa olla valtion työnantajapolitiikan johdosta kahden tai useamman kerroksen palkansaajakuntaa. Ei voi olla niin, että jotkin työntekijäryhmät saavat julkisen vallan turvin erityisaseman turvattuihin tehtäviin. Se ei vain käy. Kaikkein oudoimpia lopputulosta ajatellen tällaiset vaatimukset ovat silloin, kun kyseinen yhtiö kilpailee täysin maailmanmarkkinoilla ja sen lisäksi on vielä pörssiyhtiö, jolla ei ole omistajina vain esimerkiksi valtion omistusyhtiö, suomalaisia vaakutusyhtiötä ja Kansaneläkelaitos vaan myös esimerkiksi pieniä osakkeenomistajia jotka ovat sijoittaneet esimerkiksi Stora Ensoon sillä periaatteella kuin pörssiosakkeisiin sijoitetaan. En halua, että valtio-omistaja lähtee johtamaan pörssiyhtiötä mistään muusta kuin liiketalousnäkökulmasta.
On siis kaksi asiaa. On se periaatteellinen puoli, että julkisen vallan turvin Suomeen ei pidä luoda eikä Suomessa pidä ylläpitää kahden (tai useamman) kerroksen työntekijäkuntaa, julkisen vallan turvaamat ja toisaalta kilpailulle alttiit. Puhun nyt tavanomaisista työmarkkinoista. Erikseen ovat erilaiset työllistämiskeinot, joissa julkinen tuki lisää tasa-arvoa asettamatta toisia muita parempaan asemaan. Tämä ensimmäinen, periaatteellinen, seikka koskee niin yhtiöitä kuin valtion laitoksia. Toinen seikka oli se liiketalousnäkökulma. Ei siis pidä sekoittaa markkinoilla liiketalousperiaattein toimivan pörssiyhtiön johtamiseen mitään sivulta tulevia johtamistavoitteita. Jotenkin tuntuu, että aina kulloinenkin omistajaohjauksesta vastaava ministeri tämän onkin omaksunut mutta puolueiden keskuudessa lienee sitten tuota politikointia jonkin verran havaittavissa.
Olen käynyt yllä olevan tekstin huolellisesti läpi, ja tarkoituksenani ei ole ollut valehdella edes piruuttani. Oliko vielä jotain?
Se henkilöstöä edustavien ammattiliittojen vetoomus päättäjille löytyi esimerkiksi tuosta:
http://www.paperiliitto.fi/www/fi/index.php?we_objectID=665
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti